Lue keskustelun säännöt.
Ikävä entistä elämää
19.05.2023 |
Erosin pitkästä (20 v.) liitosta viisi vuotta sitten. Ero oli oma tahtoni, en kokenut romanttista rakkautta enää puolisoani kohtaan. Eron jälkeen on ollut äärimmäisen vaikeaa meillä molemmilla. Olemme uusissa parisuhteissa, mutta uudet kumppanit ja elämät eivät tunnu "kodilta". Molemmilla siis sama tunne. Olemme kumpikin tuuliajolla. Mietin päivittäin, miten elämä muuttuisi jos palaisimme takaisin yhteen. Lapset, sukulaiset, oma vanha koti, lemmikit, ihanat appivanhemmat jne. Saisin kaiken takaisin ja elämässäni olisi taas jotain järkeä ja suunta. Tarkoitus. Ex-puoliso on samaa mieltä. Puhumattakaan velkataakasta ja muutenkin taloudellisista asioista. Kun mietin nyt pitkää liittoamme, näen paljon hyvää.
Mutta. Entä se romanttinen puoli? En edelleenkään tunne intohimoa tms. ex-puolisoani kohtaan. Ainoastaan syvää, siis todella syvää, rakkautta ja välittämistä. Mitä teen? Lapset tietenkin haluaisivat että vanhempansa palaisivat yhteen.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Et sitten ole koskaan muuttanut mieltäsi missään asiassa. Päätös voi olla vakaan harkinnan tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teit ison virheen, kun erosit, mutta ei siitä ole pakko kärsiä lopun elämää suhteessa, jota et aidosti halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Ite et koskaan eronnut. Et oo varmaan koskaan edes seurustellut.
Olen parisuhteessa ja joskus myös eronnut. Eron jälkeen ja siitä toivuttuani huomasin, että sinkkumarkkinoilla oli paljon näitä tasapainottomia eronneita, joille ero ei ollut joko konkreettisesti tai tunnetasolla selvä.Eipä paljon kiinnostaneet,mutta symppaan niitä, jotka on arvioineet tilanteen väärin ja luulleet, että noista on uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole enää nykyään malttia avioliittonsa suhteen?
Avioliitossa voi olla aikoja, jolloin romanttiset tunteet ovat vähissä. Usein ne myös palaavat, varsinkin jos nähdään suhteen eteen vaivaa.
Ei ole ollenkaan vaarallista jos rakkaus ei välillä leiskukaan. Pitkään suhteeseen mahtuu yleensä niin monta muuta arvokasta asiaa, että jo niiden takia kannattaa pysyä yhdessä.
Ja kyllä sille romanttiselle puolellekin voi tehdä jotain. Vaikka pariterapiassa voi käydä juttelemassa tai lukea oppaita.
Aina tämä romantiikka ja erotiikka ei ole niin isoista asioista kiinni, etteikö niitä voisi elvyttää.
Olen miettinyt samaa. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä on väärä käsitys siitä millaista rakkaus pitkässä avioliitossa on.
Olen itse vasta 30v ja ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 15v. Silti tuntuu sille, että ihmiset etsii pitkistä suhteista jotain, mitä ei ole olemassakaan. Ei meilläkään ole enää sellaista romanttista rakkautta ollut vuosiin. Vaan sellaista arkista paljon syvempää. Samanlaista jota tunnen lapsiamme kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole enää nykyään malttia avioliittonsa suhteen?
Avioliitossa voi olla aikoja, jolloin romanttiset tunteet ovat vähissä. Usein ne myös palaavat, varsinkin jos nähdään suhteen eteen vaivaa.
Ei ole ollenkaan vaarallista jos rakkaus ei välillä leiskukaan. Pitkään suhteeseen mahtuu yleensä niin monta muuta arvokasta asiaa, että jo niiden takia kannattaa pysyä yhdessä.
Ja kyllä sille romanttiselle puolellekin voi tehdä jotain. Vaikka pariterapiassa voi käydä juttelemassa tai lukea oppaita.
Aina tämä romantiikka ja erotiikka ei ole niin isoista asioista kiinni, etteikö niitä voisi elvyttää.Olen miettinyt samaa. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä on väärä käsitys siitä millaista rakkaus pitkässä avioliitossa on.
Olen itse vasta 30v ja ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 15v. Silti tuntuu sille, että ihmiset etsii pitkistä suhteista jotain, mitä ei ole olemassakaan. Ei meilläkään ole enää sellaista romanttista rakkautta ollut vuosiin. Vaan sellaista arkista paljon syvempää. Samanlaista jota tunnen lapsiamme kohtaan.
Kaikille sellainen syvä kumppanuusrakkaus ei riitä. Monet ihmiset haluavat kokea sen alkuhuuma useamman kerran elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän osittain apn ajatuksia. Erosin, tai kumppani halusi eron. Sopeuduin. Kummallakaan ei ole uutta parisuhdetta, lasten kautta vietämme edelleen aikaa yhdessä. En silti kaipaa menneeseen. Se oli se vaihe elämästä. Kunnioitan entistä puolisoani ha edelleen välitän hänestä. Kuuna päivänä en silti haaveile yhteen palaamisesta.
Rakkauden lajeja on ainakin neljä: storge, eros, agape ja philia. Niitä kaikkia on mahdollista saada avioliittoon, mutta ilmankin pärjää, jopa epäitsekkään agape-rakkauden varassa voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivänä ihmiset eroavat niin helposti sanonta tarkoittaa niitä ketkä hyppivät suhteesta toiseen vieläpä lennosta hakien jatkuvasti dopamiinihuumaa. Eipä siinä. Jokainen tavallaan. Mutta lapsia ei tuollaisten pitäisi hankkia.
Suhteessa kuin suhteessa joutuu joskus tinkimään omista eduistaan, useimmiten tekemään isojakin kompromisseja. Äärimmäisen harva meistä löytää parisuhteen, joka olisi kaikilta osin täydellinen ja tyydyttävä, missä saisi aina tehdä juuri niin kuin itse haluaisi ja onko sellaiseen edes tarvettakaan.
Aloittajan täytyy ratkaista, arvottaako hän elämässään enemmän toverillista rakkautta vai intohimoisempaa romantiikkaa.
Taloudellisten syiden ja "tutun helpon elämän" takia ei yhteen kannata palata, sellainen yhteenpaluun motiivi ei ole kestävällä pohjalla, eikä perustu rakkauteen. Mietihän, valitsisitko yhä entisen puolisosi vaikka hän sattuisi nyt olemaan varaton, eikä niitä mukavia sukulaisia ja lemmikkejäkään tulisi kaupan päällisiksi? Puhuttelisiko mies yhä silloinkin sydäntäsi? Jos näin on, niin sitten se on ehdottomasti rakkautta.
Aito rakkaus on ikuista sielun-ja elämänkumppanuutta. Se on hellää, kaiken ymmärtävää, hyväksyvää, yhteisen arjen jakavaa, toisen huomioon ottavaa ja palvelevaa. Aito rakkaus ajattelee aina ensin toista, vasta sitten itseään. Se on aina valmis uhrautumaan itse toisen onnen puolesta.
Intohimoinen romantiikka sen sijaan perustuu enemmänkin ajalliseen ja rajalliseen hekumaan, omien nautintojen, miellyttävän elämän ja erilaisten elämysten tavoitteluun. Se on henkilökohtaisen onnellisuuden ja tyydytyksen tavoittelua, jossa toinen osapuoli näyttelee lähinnä tarpeiden tyydyttäjän roolia, olivatpa ne sitten ruumiillisia, taloudellisia tai sosiaalisia. Toki sellainenkin suhde voi olla ihanaa, ainakin aikansa, mutta sen perusta on heikompi, sen sydänlanka hatara, ja harvemmin tällaiset suhteet kestävätkään vaikeiden aikojen ylitse, elleivät ajan mittaan jalostu oikeaksi rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli kahdenkymmenen vuoden avioliitto on pitkä. Lapsetkin ovat varmaan aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Yli kahdenkymmenen vuoden avioliitto on pitkä. Lapsetkin ovat varmaan aikuisia.
Korjaan: 20v avioliitto. Lapsetkin varmaan aikuisia tai lähes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä ihmiset eroavat niin helposti sanonta tarkoittaa niitä ketkä hyppivät suhteesta toiseen vieläpä lennosta hakien jatkuvasti dopamiinihuumaa. Eipä siinä. Jokainen tavallaan. Mutta lapsia ei tuollaisten pitäisi hankkia.
Tuollainen tapa vanhemmalla luo lapselle turvattomuuden tunteen. Lapset aistivat hyvin tällaiset asiat. Olen niin monta kertaa kuullut sellaisilta ystäviltäni jotka ovat lapsena joutuneet elämään tuollaisessa vanhempien vaihtuvien kumppanien myllyssä että he toivovat vakautta ja turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Joo, voi sitä inhottavaa tunnetta kun on sen uuden kanssa ja sydänsykkyrän pohjalla tuntuu melkein paniikinomainen olo, että on väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja kaipaa exäänsä. Miettii tekikö sittenkin virheen kun erosi. Se uus on kiva ja seksi on kivaa ja on hauskaakin, mutta se ei ole ex. Ei ymmärrä niitä juttuja mitkä vuosien varrella tuli exän kanssa tutuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Joo, voi sitä inhottavaa tunnetta kun on sen uuden kanssa ja sydänsykkyrän pohjalla tuntuu melkein paniikinomainen olo, että on väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja kaipaa exäänsä. Miettii tekikö sittenkin virheen kun erosi. Se uus on kiva ja seksi on kivaa ja on hauskaakin, mutta se ei ole ex. Ei ymmärrä niitä juttuja mitkä vuosien varrella tuli exän kanssa tutuiksi.
Pitäisikö nuo kiipuilut käydä läpi EN NEN sitä uutta suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Joo, voi sitä inhottavaa tunnetta kun on sen uuden kanssa ja sydänsykkyrän pohjalla tuntuu melkein paniikinomainen olo, että on väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja kaipaa exäänsä. Miettii tekikö sittenkin virheen kun erosi. Se uus on kiva ja seksi on kivaa ja on hauskaakin, mutta se ei ole ex. Ei ymmärrä niitä juttuja mitkä vuosien varrella tuli exän kanssa tutuiksi.
Sellaista se on. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Joo, voi sitä inhottavaa tunnetta kun on sen uuden kanssa ja sydänsykkyrän pohjalla tuntuu melkein paniikinomainen olo, että on väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja kaipaa exäänsä. Miettii tekikö sittenkin virheen kun erosi. Se uus on kiva ja seksi on kivaa ja on hauskaakin, mutta se ei ole ex. Ei ymmärrä niitä juttuja mitkä vuosien varrella tuli exän kanssa tutuiksi.
Pitäisikö nuo kiipuilut käydä läpi EN NEN sitä uutta suhdetta.
Ei tientenkään koska on niiin paljon helpompaa syöksyä suoraan lennosta uuteen suhteeseen. Koska rakkaus. Sanoinko jo rakkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Joo, voi sitä inhottavaa tunnetta kun on sen uuden kanssa ja sydänsykkyrän pohjalla tuntuu melkein paniikinomainen olo, että on väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja kaipaa exäänsä. Miettii tekikö sittenkin virheen kun erosi. Se uus on kiva ja seksi on kivaa ja on hauskaakin, mutta se ei ole ex. Ei ymmärrä niitä juttuja mitkä vuosien varrella tuli exän kanssa tutuiksi.
Pitäisikö nuo kiipuilut käydä läpi EN NEN sitä uutta suhdetta.
Ei tientenkään koska on niiin paljon helpompaa syöksyä suoraan lennosta uuteen suhteeseen. Koska rakkaus. Sanoinko jo rakkaus?
Ai ihanaa! Eihän ihminen tunteilleen mitään voi! Sitä rakastuu ja sitten tunteet muuttikin ja sitten ahdistaa! Minkä ihminen näille voi!
Tuntuu uskomattomalta, että joku kaipaa ventovieraiden ihmisten kommentteja elämänsä järjestämiseksi. Oma vastuu ja järki käyttöön.
Ite et koskaan eronnut. Et oo varmaan koskaan edes seurustellut.