Ikävä entistä elämää
Erosin pitkästä (20 v.) liitosta viisi vuotta sitten. Ero oli oma tahtoni, en kokenut romanttista rakkautta enää puolisoani kohtaan. Eron jälkeen on ollut äärimmäisen vaikeaa meillä molemmilla. Olemme uusissa parisuhteissa, mutta uudet kumppanit ja elämät eivät tunnu "kodilta". Molemmilla siis sama tunne. Olemme kumpikin tuuliajolla. Mietin päivittäin, miten elämä muuttuisi jos palaisimme takaisin yhteen. Lapset, sukulaiset, oma vanha koti, lemmikit, ihanat appivanhemmat jne. Saisin kaiken takaisin ja elämässäni olisi taas jotain järkeä ja suunta. Tarkoitus. Ex-puoliso on samaa mieltä. Puhumattakaan velkataakasta ja muutenkin taloudellisista asioista. Kun mietin nyt pitkää liittoamme, näen paljon hyvää.
Mutta. Entä se romanttinen puoli? En edelleenkään tunne intohimoa tms. ex-puolisoani kohtaan. Ainoastaan syvää, siis todella syvää, rakkautta ja välittämistä. Mitä teen? Lapset tietenkin haluaisivat että vanhempansa palaisivat yhteen.
Kommentit (95)
Aika varmaan tapahtuu niin, että sitten kun palaatte yhteen niin sulle muistuu pian mieleen miksi halusit eron...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä, miksi täällä säälitään noita uusia lyhytaikaisia kumppaneita. Laastareita.
Laastaritkin on ihmisiä eikä ole oikein käyttää toista ihmistä laastarina.
Joka laastariksi ryhtyy se laastarina kestäköön.
Jokainen saa suhteeseen ryhtyessään odottaa, että toinen on päässyt exästään yli. On eronneen vastuulla huolehtia siitä, että ryhtyy uuteen suhteeseen vasta kun on siihen valmis.
Ja etukäteen pitää tietää, ettei koskaan ikinä mistään syystä eroa, vaikka olisi seurustelu kyseessä?
Ei mutta se pitää tietää, ettei eroa, koska haikailee exän perään/palaa tämän kanssa yhteen.
Ei sitä kukaan voi tietää, se riski vain on otettava. Mitäs ottaa eronneen.
Toistan :on eronneen vastuulla olla ryhtymättä suhteeseen, jos on tuollainen sekoboltsi.
Tunteet muuttuu. Uusi suhde saattaa olla pettymys ja alkaa miettimään mikä edellisessä oli paremmin.
Joo, voi sitä inhottavaa tunnetta kun on sen uuden kanssa ja sydänsykkyrän pohjalla tuntuu melkein paniikinomainen olo, että on väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja kaipaa exäänsä. Miettii tekikö sittenkin virheen kun erosi. Se uus on kiva ja seksi on kivaa ja on hauskaakin, mutta se ei ole ex. Ei ymmärrä niitä juttuja mitkä vuosien varrella tuli exän kanssa tutuiksi.
Pitäisikö nuo kiipuilut käydä läpi EN NEN sitä uutta suhdetta.
Ei tientenkään koska on niiin paljon helpompaa syöksyä suoraan lennosta uuteen suhteeseen. Koska rakkaus. Sanoinko jo rakkaus?
Ai ihanaa! Eihän ihminen tunteilleen mitään voi! Sitä rakastuu ja sitten tunteet muuttikin ja sitten ahdistaa! Minkä ihminen näille voi!
Vakaa ihminen ja epävakaa ihminen. Siinä on henkisessä kypsyydessä iso eroavaisuus.
Olisi ollut fiksumpaa, että olisit elänyt yksin ja tutustunut itseesi ensin ennen kuin säntäsit uuteen suhteeseen. Ei intohimoiset suhteet löydy etsimällä eikä se ole realismia, että suhde pysyy kiimaisena vuosikaudet. Onni ei löydy etsimällä eikä myöskään rakkaus.
Kaikki kommentoijat elävät sitten ensimmäisessä avioliitossaan, jonka ovat solmineet nuoruudessaan ollessaan neitsyitä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentoijat elävät sitten ensimmäisessä avioliitossaan, jonka ovat solmineet nuoruudessaan ollessaan neitsyitä?
Kuka niin on sanonut? Eipäs nyt käännellä keskustelua sivuraiteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentoijat elävät sitten ensimmäisessä avioliitossaan, jonka ovat solmineet nuoruudessaan ollessaan neitsyitä?
Kuka niin on sanonut? Eipäs nyt käännellä keskustelua sivuraiteille.
Meinaan vaan että monellakaan ei olisi varaa arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentoijat elävät sitten ensimmäisessä avioliitossaan, jonka ovat solmineet nuoruudessaan ollessaan neitsyitä?
Kuka niin on sanonut? Eipäs nyt käännellä keskustelua sivuraiteille.
Meinaan vaan että monellakaan ei olisi varaa arvostella.
Ja tuo perustuu mihin?
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut fiksumpaa, että olisit elänyt yksin ja tutustunut itseesi ensin ennen kuin säntäsit uuteen suhteeseen. Ei intohimoiset suhteet löydy etsimällä eikä se ole realismia, että suhde pysyy kiimaisena vuosikaudet. Onni ei löydy etsimällä eikä myöskään rakkaus.
Hyvin sanottu. Se on usein riippuvuussuhde jos säntää suoraan lennosta uuteen. Jonkun trauman tai vaillejäämisen paikkailua joka ei yleensä edes liity edelliseen kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentoijat elävät sitten ensimmäisessä avioliitossaan, jonka ovat solmineet nuoruudessaan ollessaan neitsyitä?
Kuka niin on sanonut? Eipäs nyt käännellä keskustelua sivuraiteille.
Meinaan vaan että monellakaan ei olisi varaa arvostella.
Ja tuo perustuu mihin?
Alapeukutuksiin ja yleiseen nauruun, kun palstalla puhuu yhden elinikäisen avioliiton puolesta ja että se on Jumalalle mieleen. Eroaminen on syntiä, mutta sen jälkeisestä suhteesta eroaminen ei ole syntiä. On tästä paljon kokemusta, että kehotetaan eroamaan avioliitosta pienestäkin syystä, mutta nyt jos ap haluaisi erota lyhytaikaisesta suhteesta, sitä ei hyväksytä. Hän on saattanut harkita asiaa jo vuosia. Harva meistä on virheetön. Eikös se ole niin, että joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentoijat elävät sitten ensimmäisessä avioliitossaan, jonka ovat solmineet nuoruudessaan ollessaan neitsyitä?
Kuka niin on sanonut? Eipäs nyt käännellä keskustelua sivuraiteille.
Meinaan vaan että monellakaan ei olisi varaa arvostella.
Ja tuo perustuu mihin?
Alapeukutuksiin ja yleiseen nauruun, kun palstalla puhuu yhden elinikäisen avioliiton puolesta ja että se on Jumalalle mieleen. Eroaminen on syntiä, mutta sen jälkeisestä suhteesta eroaminen ei ole syntiä. On tästä paljon kokemusta, että kehotetaan eroamaan avioliitosta pienestäkin syystä, mutta nyt jos ap haluaisi erota lyhytaikaisesta suhteesta, sitä ei hyväksytä. Hän on saattanut harkita asiaa jo vuosia. Harva meistä on virheetön. Eikös se ole niin, että joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven?
Niinpä. Kaksoisstandardit. Aina. Auttaa. Pakoon. Itseään.
Ap ei sanonut, kuinka pitkään erosta meni ennen kuin hän meni uuteen suhteeseen. Se on kuitenkin tulkittu lennossa vaihtamiseksi ja säntäilyksi.
Niin. Monihan tulkitsee pienenkin vaikeamman vaiheen omassa päässään hyväksi syyksi vaihtaa lennosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaista puhunut exälle jos molemmat uudessa suhteessa??
Kenenkään velvollisuus ei ole pitää toisten korttitaloja pystyssä. Pelkkää feikkiä se on, jos kenen tahansa ihmisen puhumiset sen kaatavat.
Ylipäätään miksi tuoda parisuhdeasioitaan nettiin kaikkien tietoon?