Lue keskustelun säännöt.
Ystävä on hylännyt
18.05.2023 |
Ei pidä yhteyttä. Kaikki muu on tärkeää.
Mitä voin enää tehdä? Sydän ei millään hyväksy tätä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto voi hiipua eroon , ystävyys samoin. Olisi kummassakin tapauksessa hyödyllistä tietää eroon johtavat syyt.
Kannattaisiko minun siis ottaa yhteyttä ja ehdottaa keskustelua? Kysyä, mihin ystävyys päättyi niin kuin näyttää käyneen?
Pelkään, että hän ahdistuu.
Tunnen itseni tyhmäksi, kun olen nyt toistakymmentä vuotta tehnyt kaikkeni ystävyytemme ja paljon ystäväni eteen. Ilmeisesti se onkin ollut vain yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tajunnut mitä kiinnostavaa on muiden seurassa. Silti seuraani hakeudutaan, kun sen seurassa viihtyy muutkin joka viihtyy itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut mitä kiinnostavaa on muiden seurassa. Silti seuraani hakeudutaan, kun sen seurassa viihtyy muutkin joka viihtyy itsensä kanssa.
Pieni omakehu ja ilkeä piikki Aplle. Taidat tosiaan olla ihan super mukava.
Mun kaikki ystävät on hylänneet mut mutta olen ajatellut että aika aikaansa kutakin. Ystävyyssuhteet ovat olleet kovin pitkään muutenkin yksipuolisia, minä olen laittanut viestiä ja sopinut tapaamiset jne. Kun en enää jaksanut laittaa viestiä niin kukaan ei laita myöskään mulle viestiä. En tarvitse sellaisia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut mitä kiinnostavaa on muiden seurassa. Silti seuraani hakeudutaan, kun sen seurassa viihtyy muutkin joka viihtyy itsensä kanssa.
Jos et koe tarvetta hyvälle ystävälle, niin ymmärrätköhän mielipahaani asiassa? Minulla on ollut tarve tälle kyseiselle ystävyyssuhteelle ja siksi koenkin menetyksenä sen, ettei hän ilmeisesti enää tunne samoin.
Hän vaikuttaa viihtyvän itsekseen, mutta ei se ole tehnyt hänestä yhtään mielenkiintoisempaa - päin vastoin. Hän vaikuttaa itsekkäämmältä kuin ennen ja vähän kummalliselta.
Eivätkä muutkaan vaikuta hänen seuraansa hakeutuvan.
On myös yksipuolinen näkökulma, että kaipaisin seuraa enkä viihtyisi itsekseni. Olen todella paljon itsekseni. Kaipaan kuitenkin asioiden jakamista luottamuksella, yhteisiä naurun hetkiä sekä meille tyypillistä yhteistä tekemistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset on onnekkaampia ihmissuhteiden kanssa. Itse olen oppinut olemaan ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaikki ystävät on hylänneet mut mutta olen ajatellut että aika aikaansa kutakin. Ystävyyssuhteet ovat olleet kovin pitkään muutenkin yksipuolisia, minä olen laittanut viestiä ja sopinut tapaamiset jne. Kun en enää jaksanut laittaa viestiä niin kukaan ei laita myöskään mulle viestiä. En tarvitse sellaisia ystäviä.
Oletko koskaan miettinyt, kokevatko he tämän menetyksenä? Itselläni muidenkin kohdalla vastaavaa. Aina en uskalla ajatella, miltä heistä tuntuu. Pelkään, että ovat helpottuneita ja ihan fine sen kanssa, ettei olla tekemisissä.
Mutta totuus on, että osa heistä on aidosti Iloisia, kun pidän yhteyttä. Heillä erilainen elämäntilanne, esim. pieniä lapsia. Aion hyväksyä sen, että silloin tapaamme harvemmin. En halua polttaa siltoja takana. Kuka ties vielä kaipaavat ystäväänsä, kun muu hellittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset on onnekkaampia ihmissuhteiden kanssa. Itse olen oppinut olemaan ilman ystäviä.
Oletko tyytyväinen oppimaasi? Annoitko periksi vai voititko?
Millä keinoilla opit?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset on onnekkaampia ihmissuhteiden kanssa. Itse olen oppinut olemaan ilman ystäviä.
Oletko tyytyväinen oppimaasi? Annoitko periksi vai voititko?
Millä keinoilla opit?
Ap
Lapsesta asti ollut yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset on onnekkaampia ihmissuhteiden kanssa. Itse olen oppinut olemaan ilman ystäviä.
Oletko tyytyväinen oppimaasi? Annoitko periksi vai voititko?
Millä keinoilla opit?
Ap
Lapsesta asti ollut yksin
Selvä. Luultavasti et enää ole lapsi ja sinulla on ollut aikaa tehdä asialle jotain. Ilmeisesti et ole halunnut.
Toivoisin tähän keskusteluun kommentteja ihmisiltä, joiden ajatusmaailma riittää siihen,.että minua nyt harmittaa tämä ystäväni menettäminen.
Jostain syystä vaikuttaa siltä, että keskustelu kiinnostaa niitä, "joilla ei ole mitään ongelmaa asiassa".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaikki ystävät on hylänneet mut mutta olen ajatellut että aika aikaansa kutakin. Ystävyyssuhteet ovat olleet kovin pitkään muutenkin yksipuolisia, minä olen laittanut viestiä ja sopinut tapaamiset jne. Kun en enää jaksanut laittaa viestiä niin kukaan ei laita myöskään mulle viestiä. En tarvitse sellaisia ystäviä.
Oletko koskaan miettinyt, kokevatko he tämän menetyksenä? Itselläni muidenkin kohdalla vastaavaa. Aina en uskalla ajatella, miltä heistä tuntuu. Pelkään, että ovat helpottuneita ja ihan fine sen kanssa, ettei olla tekemisissä.
Mutta totuus on, että osa heistä on aidosti Iloisia, kun pidän yhteyttä. Heillä erilainen elämäntilanne, esim. pieniä lapsia. Aion hyväksyä sen, että silloin tapaamme harvemmin. En halua polttaa siltoja takana. Kuka ties vielä kaipaavat ystäväänsä, kun muu hellittää.
Ap
Olen ajatellut. En usko että kokevat sen menetyksenä. Monilla ihmisillä on niin paljon ystäviä. Ja jos haluavat nähdä niin laittavat varmasti viestiä. Välillä toki harmittaa kavereiden menetys kun meillä on ollut pitkä ystävyys, monenlaisia vaiheita ja hienoja kokemuksia. Mutta ihmiset muuttuvat ja elämäntilanteet vievät erilleen, niin se vaan menee. Voihan se olla että joskus vielä ystävyyssuhteet lämpenevät. Mutta elämässä on paljon muutakin; omat lapset, aviopuoliso, koirat. Olen tyytyväinen näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaikki ystävät on hylänneet mut mutta olen ajatellut että aika aikaansa kutakin. Ystävyyssuhteet ovat olleet kovin pitkään muutenkin yksipuolisia, minä olen laittanut viestiä ja sopinut tapaamiset jne. Kun en enää jaksanut laittaa viestiä niin kukaan ei laita myöskään mulle viestiä. En tarvitse sellaisia ystäviä.
Oletko koskaan miettinyt, kokevatko he tämän menetyksenä? Itselläni muidenkin kohdalla vastaavaa. Aina en uskalla ajatella, miltä heistä tuntuu. Pelkään, että ovat helpottuneita ja ihan fine sen kanssa, ettei olla tekemisissä.
Mutta totuus on, että osa heistä on aidosti Iloisia, kun pidän yhteyttä. Heillä erilainen elämäntilanne, esim. pieniä lapsia. Aion hyväksyä sen, että silloin tapaamme harvemmin. En halua polttaa siltoja takana. Kuka ties vielä kaipaavat ystäväänsä, kun muu hellittää.
Ap
Olen ajatellut. En usko että kokevat sen menetyksenä. Monilla ihmisillä on niin paljon ystäviä. Ja jos haluavat nähdä niin laittavat varmasti viestiä. Välillä toki harmittaa kavereiden menetys kun meillä on ollut pitkä ystävyys, monenlaisia vaiheita ja hienoja kokemuksia. Mutta ihmiset muuttuvat ja elämäntilanteet vievät erilleen, niin se vaan menee. Voihan se olla että joskus vielä ystävyyssuhteet lämpenevät. Mutta elämässä on paljon muutakin; omat lapset, aviopuoliso, koirat. Olen tyytyväinen näinkin.
Niin. Ja sitten vielä on erotettava se, kenellä oikeasti elämäntilanne vaikuttaa ja kenellä se on vain tekosyynä.
Ihana kuulla, että koet silti sosiaalista tyytyväisyyttä. Ehkä joku ystävyyssuhteistasikin vielä elpyy. :)
Mulla serkkuni kanssa sama homma, ei olla enään niinkuin ennen, ollaan vissiin kasvettu erilleen, yhteydenpitokin jäänyt, kummallakin nykyään omat ystävät ja muu elämä muuttunut ajan myötä, joskus vaan käy niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun yksi ovi sulkeutuu , kaksi avautuu.
Jos ei uskalla ottaa yhteyttä? Olitko aiemmin kiireinen elämässä. Vai onko hän se menijä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei uskalla ottaa yhteyttä? Olitko aiemmin kiireinen elämässä. Vai onko hän se menijä.
Voi olla, ettei uskalla ottaa yhteyttä. Tosin ehkä eri syistä kuin siitä, että olisin ollut kiireinen.
Ymmärrän sen. Tuntuu kuitenkin epäreilulta, jos hän perääntyy siksi, ettei uskaltaisi. Olen itse tullut kymmeniä kertoja torjutuksi ja silti aina ottanut. Olen laittanut itseni likoon. Missä on toisen osuus?
Hän ei ole koskaan ollut meistä se, joka ottaa yhteyttä. Nyt, kun itsekin olen väsynyt ottamaan, todellisuus paljastuu. Eli mahdollinen kaikenaikaa vallinnut yksipuolisuus.
Te kaikki, jotka kerrotte kokeneenne vastaavaa: miten pääsee yli?
Olen vihainen, koska rakastin tätä ystävääni.
Ap
Täällä vähän samankaltainen tilanne, ystävyyssuhde on muuttunut. Aiemmin oltiin parhaat ystävät ja ystävyys kesti erilaiset elämäntilanteemme. Varmasti molemmissa on vikaa. Itse en enää luota ystävääni kuten ennen. Lisäksi hän on jäänyt useammankin kerran kiinni valehtelusta, joka jäytää entisestään luottamusta. Koen myös jotenkin, että ystäväni tuomitsee minua ja kertomisiani tai sitten vaikenee täysin kertoessani jotain omaa asiaani ja tulkitsen sen niin, että ei halua kuunnella. Minulle on myös yritetty vihjailla, että tungen seuraan väärällä hetkellä ja jopa väkisin väännellä elämänarvojani. Surettaa koko tilanne, mutta en tiedä miten tämän oikaisisi enää oikeille raiteille. Pakko on ollut vähän ottaa etäisyyttä, kun en oikein tiedä miten päin olla hänen seurassaan.
En tiedä miten pääsee yli. Itsellä oli samankaltainen tilanne ja mietin tätä yhä välillä ärsyyntyneenä vaikka siitä on jo monta vuotta.
Tuntuu vähän... no, että olisin ollut hyvä ystävä mutta hän ei arvostanut minua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vähän samankaltainen tilanne, ystävyyssuhde on muuttunut. Aiemmin oltiin parhaat ystävät ja ystävyys kesti erilaiset elämäntilanteemme. Varmasti molemmissa on vikaa. Itse en enää luota ystävääni kuten ennen. Lisäksi hän on jäänyt useammankin kerran kiinni valehtelusta, joka jäytää entisestään luottamusta. Koen myös jotenkin, että ystäväni tuomitsee minua ja kertomisiani tai sitten vaikenee täysin kertoessani jotain omaa asiaani ja tulkitsen sen niin, että ei halua kuunnella. Minulle on myös yritetty vihjailla, että tungen seuraan väärällä hetkellä ja jopa väkisin väännellä elämänarvojani. Surettaa koko tilanne, mutta en tiedä miten tämän oikaisisi enää oikeille raiteille. Pakko on ollut vähän ottaa etäisyyttä, kun en oikein tiedä miten päin olla hänen seurassaan.
Kiitos tästä viestistäsi! Minkätyyppisissä asioissa ystäväsi valehtelee?
Minulle on valehdellut useamman kerran vältellessään. Esim. sanoo puhelimen sammuneen, vaikka sammutti sen. Tai sanoo, että "olit soittanut", vaikka oikeasti näki, että soitan. Tiedän tämän, koska kysyin asiaa ja hän tunnusti. Annoin kyllä anteeksi, mutta eihän se luottamusta palauta.
Olisi kiinnostavaa myös kuulla, miten sinun annetaan ymmärtää, että pyrit seuraan väärällä hetkellä?
Olen todella huojentunut tuosta vertaisuudesta, että sinunkin on välteltävä, koska on vaikea olla. Oletko niin loukkaantunut vai mikä on syy?
Minua loukkaa, että ystävä on hylännyt, mutta sitten ilmaantuu seuraan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis kyselee asioistani yms. Tekisi mieli sanoa, että "eihän tuo kuulu sinulle, kun ei koko ystävyys muutenkaan kiinnosta".
Minulla on hänen seurassaan niin paha olo, että se pelottaa.
Toivottavasti palaat vielä ketjuun. Ja muutkin. On helpottavaa, kun saa poimia näkökulmia.
Avioliitto voi hiipua eroon , ystävyys samoin. Olisi kummassakin tapauksessa hyödyllistä tietää eroon johtavat syyt.