Olenko epäonnistunut elämässä?
Ei omaisuutta, pelkkää velkaa ihan uo:ssa asti. Surkea koulutus. Ei töitä kun en mitään jaksa 6kk pidempään, kyllästyn. Olen yrittänyt opiskella uuden ammatin, 6 kertaa ja aina lopettanut kun motivaatio loppuu. Asun yksin vuokralla. Elämästä ei tule mitään. Nepsy-oireita ja tutkimukset menossa. Tuntuu, että elämä olisi jo eletty. Kaikilla tutuilla on jo omat perheet ja työpaikat joissa viihtyvät. Itse haluaisin samaa, tunnen vain itseni niin epäonnistuneeksi. 27 vuotta olen kamppaillut jo.
Kommentit (66)
Olen mutta omien valintojen takia. On asuntolaina mutta myös remontin tarvetta mihin ei varaa. En voi myydä.
Hauska kuinka ihmiset lukevat väärin. :D
Olen myös epäonnistunut vaikka ei ole velkaa ja olen opiskellut kolme ammattia. Silti en saa töitä ja elämä tuntuu turhalta. Läheisiä ei ole eikä kavereitakaan. Päaasiassa vietän aikaa kotona ja käyn kalassa. Muuta en tee elämässä.
Kuulostat kivalle ihmiselle. Ei elämässä ole onnistumista tai epäonnistumista, on vain elämää. Ota päivä kerrallaan, mutta uskalla silti haaveilla. Pysy positiivisena niin vedät puoleesi hyviä ihmisiä ja tapahtumia. Elämässä tapahtuu aina kaikenlaista ja yllättäen asiat voivat muuttua parempaan suuntaan. Kärsivällisyys palkitaan. Tsemppiä! T.Yksi jonka elämä oli aika hirveää 35-vuotiaaksi asti, mutta on nykyisin hyvin onnellinen sisäisesti
25-vuotiailla on vielä fyysinen kehitys aivoistaan kesken. Ei fyysisesti keskenkasvuista voi aikuiseksi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti ole vauvana kamppaillut noista asioista. T: pilkunviilaaja. Tsemppiä kuitenkin.
Jaa itse ymmärsin että on kamppaillut 27v, eli on nyt jotain 47v.
Itsellä ei ole mitään hänen ulisemistaan asioista ja aina oletetaan ettei vielä näin nuorella voi ollakaan.
T31
I have not failed. I've just found 10,000 ways that won't work.
(En ole epäonnistunut. Olen juuri löytänyt 10 000 tapaa, jotka eivät toimi.)
- Thomas A. Edison
Epäilyksesi osuivat oikeaan: olet luuseri. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
25-vuotiailla on vielä fyysinen kehitys aivoistaan kesken. Ei fyysisesti keskenkasvuista voi aikuiseksi kutsua.
Aivot kehittyvät 30-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen vain pienesti lopunelämää.
Vierailija kirjoitti:
25-vuotiailla on vielä fyysinen kehitys aivoistaan kesken. Ei fyysisesti keskenkasvuista voi aikuiseksi kutsua.
Ihmisen aivot kehittyvät pääosin 30-vuotiaaksi asti, osittain senkin jälkeen. Ikääntyessä aivot rappeutuvat kun hermosoluja kuolee.
Et ole! Kuulostat järkevältä, maanläheiseltä ja mukavalta. Tavoitteesi eivät vaikuta millään lailla saavuttamattomilta.
Tee pieniä mutta konkreettisia suunnitelmia. Käytä vähän aikaa siihen että mietit ihan vakavissasi millaista työtä haluaisit tehdä - esim juuri lasten tai eläinten parissa. Sitten selvität miten käytännössä hakeudut haluat alalle ja otat selvää mitä mihinkäkin vaiheeseen kuuluu - sitten teet yhden asian kerrallaan!
Siitä se lähtee. Vapaa-ajalla voit jatkaa harrastuksiasi etkä koskaan tiedä mitä siitä syntyy.
Monet hyvät asiat elämässä - ihmissuhteet, mahdollisuudet jne, myös tapahtuvat osittain sattumalta eikä niitä voi etukäteen suunnitella, ei ne "onnistujatkaan". Et siis tiedä vielä mitä elämässä on edessä.
Jos jotain diagnoosia löytyy, ota se mahdollisuutena oppia miten parhaiten elää ja toimia omien erityispiirteidesi kanssa. Älä ala syyttämään sitä ongelmista tai piiloutumaan sen taakse.
Toivottavasti en kuulostanut nyt miltään ota itseäsi niskasta kiinni itsestäänselvyyksien latojana, tarkoitukseni on vain tsempata sillä vaikutat mukavalta. Onnea matkaan <3
Tänne onkin tullut paljon hyviä ja arvokkaita, tsemppaavia neuvoja! Sain niistä paljon ajateltavaa, hieman jopa inspiraatiota ja älyttömästi iloa.
Kiitos! -Ap
Ihan ilman mitään agendaa kysyn että auttaisiko mielestäsi perustulo asiaa, niin että saisit rauhassa tehdä juuri sen verran kuin jaksat ja pystyt, ilman pakotteita ja karensseja ja selittelyjä millekään virastolle?
Tsemppiä Ap. Kyllähän tuo kuulostaa paljon ad(h)D käytökseltä. Vaikka ei riittäisi diagnoosiin, sinulle on apua tarjolla. Nepsypiirteitä huomaan paljon sinussa.
Hyviä ja konkreettisia kommentteja ap:lle! Itselle tuli myös hyvä muistutus siitä, että elämä ja mahdollisuudet eivät ole ohi, vaikka epäonnistuisikin. Jäi jälleen yo-arvosanat L:stä, joita yritin nostaa jo ties monennettako kertaa, joten todennäköisesti jää jälleen koulupaikka saamatta, tältä vuodelta. Jospa ensi vuonna... Yhteiskunnalle saatan olla epäonnistuja, mutten halua vielä luovuttaa unelmaani! Ap, sinulla on vielä mahdollisuus!! We can do this...
Et.