Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f1e05990-0859-437b-9890-10568…

Luin äsken sattumalta tämän lehtijutun. Siinä dissosiaatiohäiriöstä kärsivä kertoo kokemuksiaan. Itsellä ei ole mitään niin rajua oiretta. Lähinnä vaan ajatuksen ja mielen tasolla epätodellista oloa yms. Melko harvoin edes julkisuudessa saa mitään lukea näistä.

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f1e05990-0859-437b-9890-10568…

Luin äsken sattumalta tämän lehtijutun. Siinä dissosiaatiohäiriöstä kärsivä kertoo kokemuksiaan. Itsellä ei ole mitään niin rajua oiretta. Lähinnä vaan ajatuksen ja mielen tasolla epätodellista oloa yms. Melko harvoin edes julkisuudessa saa mitään lukea näistä.

Hienoa että jollain on rohkeutta omana itsenään tuoda esiin näitä asioita. Kokemusasiantuntija paikallaan! Siitä tehtävästä piitäisi kyllä maksaa ihan kunnollista riihikuivaa rahaa siinä missä koulutuksen hankkineille ammattilaisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

On tosi hienoa! Kunpa dissosiaatiohäiriöstä puhuttaisiin enemmän, siis näistä lievemmistä muodoistakin eikä aina vain DID:istä. Olis kiva, jos se olis yhtä tunnettu kuin vaikka ahdistuneisuushäiriö ja masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

Toivottavasti kukaan ei kuvittele Instagramin selailun korvaavan psykoterapiaa. Parhaimmillaan sieltä saa hyviä ajatuksia ja vertaistukea, mutta sisältöjä pitää tietysti arvioida kriittisesti. Aina on myös mahdollista törmätä johonkin triggeröivään, mutta se tietysti on riskinä myös huonosti järjestetyssä psykoterapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset traumoineen, terapiat, terapeutit ja kuntoutumiset eivät ole vertailtavissa olevia asioita. Muuttujia on niin paljon ja yksilöllisiä eroja monessakin mielessä. Niiden toimimisesta on kuitenkin näyttöä työkaluna toipumisessa ennemmän kuin muista hoitomuodoista. Ovat vaikeita asioita ja vaatii osuvaa ajoitusta, ja että asiat osuvat kohdalleen monellakin tapaa. Voimia uuden terapian ja/tai terapeuttien etsintään jos jonkun kanssa työskennellen asiat eivät vaikuta korjaantuvan. Myös toipumisen esteitä olisi hyvä pohtia ammattilaisten kanssa jos toipuminen ei lähde etenemään tai estyy. Ei ole kevyttä kun kohdalle osuu. Onnistua silti voi ja kannattaa siis yrittää.

Onnistua voi monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

Toivottavasti kukaan ei kuvittele Instagramin selailun korvaavan psykoterapiaa. Parhaimmillaan sieltä saa hyviä ajatuksia ja vertaistukea, mutta sisältöjä pitää tietysti arvioida kriittisesti. Aina on myös mahdollista törmätä johonkin triggeröivään, mutta se tietysti on riskinä myös huonosti järjestetyssä psykoterapiassa.

Suosittelen tutkimuskirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

Toivottavasti kukaan ei kuvittele Instagramin selailun korvaavan psykoterapiaa. Parhaimmillaan sieltä saa hyviä ajatuksia ja vertaistukea, mutta sisältöjä pitää tietysti arvioida kriittisesti. Aina on myös mahdollista törmätä johonkin triggeröivään, mutta se tietysti on riskinä myös huonosti järjestetyssä psykoterapiassa.

Suosittelen tutkimuskirjallisuutta.

Ihan hyvä varmasti tuokin vaihtoehto, mutta itse kaipaan myös vertaistukea. Siksi täälläkin pyörin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

Toivottavasti kukaan ei kuvittele Instagramin selailun korvaavan psykoterapiaa. Parhaimmillaan sieltä saa hyviä ajatuksia ja vertaistukea, mutta sisältöjä pitää tietysti arvioida kriittisesti. Aina on myös mahdollista törmätä johonkin triggeröivään, mutta se tietysti on riskinä myös huonosti järjestetyssä psykoterapiassa.

Suosittelen tutkimuskirjallisuutta.

Kävin lukiossa yhden kurssin psykologiaa. Olin ajatellut kurssien olevan hyödyllisiä, mutta traumoja käsittelevään osioon mentäessä tajusin olevani traumatisoitunut perheen ongelmien takia. Psykologian opiskelu jäi silloin siihen, kun tuntui ettei ole voimia syventyä aiheeseen enempää, kun ahdistaa niin pahasti. Samalla häipyivät taivaan tuuliin myös ajatukset siitä, että minulla olisi riittävästi valmiuksia toimia työkseni ihmisten auttajana.

Päätin silloin suunnata energiani johonkin sellaiseen, missä saisin riittävästi etäisyyttä omiin ja muiden ongelmiin. Mielenkiinnosta erilaista psykologiaan liittyvää kirjallisuutta on tullut kyllä luettua paljon, mutta harmikseni en vieläkään koe olevani riittävän tasapainoinen esimerkiksi tehdäkseni vapaaehtoistyötä kriisikeskuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

Toivottavasti kukaan ei kuvittele Instagramin selailun korvaavan psykoterapiaa. Parhaimmillaan sieltä saa hyviä ajatuksia ja vertaistukea, mutta sisältöjä pitää tietysti arvioida kriittisesti. Aina on myös mahdollista törmätä johonkin triggeröivään, mutta se tietysti on riskinä myös huonosti järjestetyssä psykoterapiassa.

Suosittelen tutkimuskirjallisuutta.

Kävin lukiossa yhden kurssin psykologiaa. Olin ajatellut kurssien olevan hyödyllisiä, mutta traumoja käsittelevään osioon mentäessä tajusin olevani traumatisoitunut perheen ongelmien takia. Psykologian opiskelu jäi silloin siihen, kun tuntui ettei ole voimia syventyä aiheeseen enempää, kun ahdistaa niin pahasti. Samalla häipyivät taivaan tuuliin myös ajatukset siitä, että minulla olisi riittävästi valmiuksia toimia työkseni ihmisten auttajana.

Päätin silloin suunnata energiani johonkin sellaiseen, missä saisin riittävästi etäisyyttä omiin ja muiden ongelmiin. Mielenkiinnosta erilaista psykologiaan liittyvää kirjallisuutta on tullut kyllä luettua paljon, mutta harmikseni en vieläkään koe olevani riittävän tasapainoinen esimerkiksi tehdäkseni vapaaehtoistyötä kriisikeskuksessa.

Minun oli myös tarkoitus käydä jopa kaikki kurssit psykologiasta tai kirjoittaa se. Kuitenkin kaikki nämä haaveet karisivat, kun voin itse ekana vuonna niin huonosti ja näiden mielen asioiden lukeminen yms vaan ahdisti lisää. Oman sävynsä asiaan antoi myös se etten saanut kotoa apua. Näin oli minusta typerää lukea kaikesta kuinka näihin ongelmiin saa apua tai muuten jotain liian yksinkertaistettua selitystä, kun omakaan elämä ei ollut helppoa ja yksinkertaista. Jätin niiden kurssien käymiseen ja luin muita aineita jotka kauempana ongelmistani. Kuten historiaa ja maantiedettä. Uskontokin on helpompi asia lukea, kun vaikka ei itse uskokaan niin uskontojen tavat ja rituaalit sekä historia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on terapeuteilla hyviä sivustoja, muun muassa drdoylesays. Kultainensulka on myös hyvä sivusto.

Kultainen sulka -sivustolla on paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia mutta sen ylläpitäjä ei ole traumaterapeutti. Ehkä kokemusasiantuntija kuvaisi häntä paremmin. En ole osallistunut hänen verkkokursseilleen joten niiden laadusta en tiedä mutta niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista traumapsykoterapiaa.

Toivottavasti kukaan ei kuvittele Instagramin selailun korvaavan psykoterapiaa. Parhaimmillaan sieltä saa hyviä ajatuksia ja vertaistukea, mutta sisältöjä pitää tietysti arvioida kriittisesti. Aina on myös mahdollista törmätä johonkin triggeröivään, mutta se tietysti on riskinä myös huonosti järjestetyssä psykoterapiassa.

Suosittelen tutkimuskirjallisuutta.

Kävin lukiossa yhden kurssin psykologiaa. Olin ajatellut kurssien olevan hyödyllisiä, mutta traumoja käsittelevään osioon mentäessä tajusin olevani traumatisoitunut perheen ongelmien takia. Psykologian opiskelu jäi silloin siihen, kun tuntui ettei ole voimia syventyä aiheeseen enempää, kun ahdistaa niin pahasti. Samalla häipyivät taivaan tuuliin myös ajatukset siitä, että minulla olisi riittävästi valmiuksia toimia työkseni ihmisten auttajana.

Päätin silloin suunnata energiani johonkin sellaiseen, missä saisin riittävästi etäisyyttä omiin ja muiden ongelmiin. Mielenkiinnosta erilaista psykologiaan liittyvää kirjallisuutta on tullut kyllä luettua paljon, mutta harmikseni en vieläkään koe olevani riittävän tasapainoinen esimerkiksi tehdäkseni vapaaehtoistyötä kriisikeskuksessa.

Minun oli myös tarkoitus käydä jopa kaikki kurssit psykologiasta tai kirjoittaa se. Kuitenkin kaikki nämä haaveet karisivat, kun voin itse ekana vuonna niin huonosti ja näiden mielen asioiden lukeminen yms vaan ahdisti lisää. Oman sävynsä asiaan antoi myös se etten saanut kotoa apua. Näin oli minusta typerää lukea kaikesta kuinka näihin ongelmiin saa apua tai muuten jotain liian yksinkertaistettua selitystä, kun omakaan elämä ei ollut helppoa ja yksinkertaista. Jätin niiden kurssien käymiseen ja luin muita aineita jotka kauempana ongelmistani. Kuten historiaa ja maantiedettä. Uskontokin on helpompi asia lukea, kun vaikka ei itse uskokaan niin uskontojen tavat ja rituaalit sekä historia kiinnostaa.

Moni käsittääkseni saattaa helposti uupua pahasti ihmisläheisessä työssä, jos keskeisenä syynä siihen hakeutumiselle on ollut se, että oppimalla mielen toiminnasta ja auttamalla muita pystyisi tavallaan auttamaan myös itseään. Ajatuksenahan muiden auttaminen tuntuu todella hienolta, mutta voi olla myös todella kuluttavaa, jos se vain toisintaa lapsuuden ja nuoruuden vanhempien uskotun roolia.

Jälkikäteen ajateltuna psykologiaan opinnot olisivat voineet toimia paremmin, jos sen rinnalle olisi saanut itselleen jotain apua. Siihen aikaan nuoria ei kuitenkaan kovin paljon rohkaistu tuen hakemiseen mielenterveyden ongelmiin. Enemmän tuntui olevan sitä ajatusta, että on normaalia nuorena oireilla jotenkin ja ongelmat vain jotenkin katoavat, kun aikuisuus koittaa.

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/13409b57-1fe8-4529-a15c-045457afe9ad

Ei ole lukuoikeutta, liittyykö traumoihin?

Tuli edelliseen liittyen mieleen (en tosin itsekään pääse lukemaan sitä Iltalehden juttua) tunnelukot. Onko kukaan tehnyt sitä tunnelukko testiä netissä? En muista millä nimellä se kulkikaan. Tunne lukkosi yms sivusto. Itse kuitenkin olen tehnyt sen monesti ja saanut siinä tulokset, että minulla vahvat tunnelukot monessa asiassa. Voin laittaa toiseen viestiin linkin.

Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivän kokemusten empaattinen kuunteleminen ja ymmärtäminen on hoidon välttämätön edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivän kokemusten empaattinen kuunteleminen ja ymmärtäminen on hoidon välttämätön edellytys.

Ehdottomasti. Taitamaton psykoterapeutti voi olla turhan vaativa traumatisoitunutta kohtaan. Ensisijaisesti pitäisi antaa tilaa ja aikaa, jotta asiakas kokee terapiasuhteen turvallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivän kokemusten empaattinen kuunteleminen ja ymmärtäminen on hoidon välttämätön edellytys.

Ehdottomasti. Taitamaton psykoterapeutti voi olla turhan vaativa traumatisoitunutta kohtaan. Ensisijaisesti pitäisi antaa tilaa ja aikaa, jotta asiakas kokee terapiasuhteen turvallisena.

Kyllä. Ja kun omat traumani ovat syntyneet useamman henkilön taholta koetusta lähisuhdeväkivallasta, on ollut haitallista, kun terapeutti ei ole käsitellyt minua väkivallan uhrina. Silloin tulee ohitetuksi terapeutin osalta ja jatkuu tunne, että itse reagoi jotenkin väärin ja on "huono" kun voi pahoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivän kokemusten empaattinen kuunteleminen ja ymmärtäminen on hoidon välttämätön edellytys.

Ehdottomasti. Taitamaton psykoterapeutti voi olla turhan vaativa traumatisoitunutta kohtaan. Ensisijaisesti pitäisi antaa tilaa ja aikaa, jotta asiakas kokee terapiasuhteen turvallisena.

Kyllä. Ja kun omat traumani ovat syntyneet useamman henkilön taholta koetusta lähisuhdeväkivallasta, on ollut haitallista, kun terapeutti ei ole käsitellyt minua väkivallan uhrina. Silloin tulee ohitetuksi terapeutin osalta ja jatkuu tunne, että itse reagoi jotenkin väärin ja on "huono" kun voi pahoin. 

Mitä tarkoitat tuolla käsittelemisellä?

Miten mielestäsi käytännössä terapeutin olisi pitänyt käsitellä sinua?

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain nettisivustoa, mistä voisi löytää traumaterapeutin?

ainakin psykiatrian polilla vain sanottiin, ettei traumaterapia suuntausta edes tueta, siis eivät suostuneet harkitsemaankaan traumaterapeutille ohjaamista. Ei siellä kyllä muutenkaan asiat edenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain nettisivustoa, mistä voisi löytää traumaterapeutin?

ainakin psykiatrian polilla vain sanottiin, ettei traumaterapia suuntausta edes tueta, siis eivät suostuneet harkitsemaankaan traumaterapeutille ohjaamista. Ei siellä kyllä muutenkaan asiat edenneet.

Tiesitkö, että jotkut järjestöt tarjoavat ilmaiseksi lyhyehköä psykoterapiaa? Itse löysin puoliksi vahingossa valkonauhaliiton (Hki) ja mulla oli aivan loistava psykologi, ei nyt varmaan vain täsmälleen traumoihin erikoistunut, mutta ahdistuneisuuden kanssa etenin tosi paljon niiden terapiakuukausien aikana. Myöhemmin katsoin, että sama ammattilainen olisi yksityisellä maksanut satasen per käynti.

Sana Trauma ja Rauma on lähellä toisiaan. Odotan nyt palstalla että joku valittaisi Rauman pilanneen elämää.