Entä jos en enää jaksa ymmärtää miestä, jolla on huono itsetunto?
Olen seurustellut nyt 6kk itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa (mies 50+, minä kolmekymppinen). Miehellä on vaikea lapsuus alkoholistiperheessä. Sen jälkeen pitkässä avioliitossa kokenut alistamista, vähättelyä, pettämistä jne. Ennen minun tapaamistani hän oli suhteessa, jossa naisella oli vahvoja narsistisia piirteitä. Ei siis ihme, että miehellä on huono itsetunto, hän on herkkä ja kiltti.
Usein konfliktimme toistavat samaa kaavaa. Kun miehelle jostain syystä tulee olo, että en välitä hänestä (esim. olen perheeni luona käymässä, en vastaa viestiin tarpeeksi nopeasti, sanon jotain kipakkaan sävyyn...tämä voi olla melkein mitä tahansa), niin siitä seuraa teinimäistä kiukuttelua ja joskus mykkäkoulua. Lopuksi riita päättyy siihen, että mies itkee, että hän on huono ja ansaitsisin jonkun paremman.
Ymmärrän, että miehellä on aiemmista kokemuksista syvään juurtunut pelko, että en rakasta häntä tai että hylkään hänet. Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen. Yritän pysyä riitatilanteissa rauhallisena, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa loputtomiin "ei sitten, antaa olla jos sua ei kiinnosta / jos en oo tärkee" -kiukuttelua. Lisäksi, kun hänellä on jostain syystä rankempaa (usein), hän velloo kurjuudessaan ja oikein käpertyy siihen. Silloin hän ei ota toista huomioon tai tekee sen jotenkin uhrina, naama nurinpäin.
Olemme puhuneet näistä asioista mutta viime aikoina mittani on alkanut tulla täyteen. Olen myös kertonut hänelle, että koen kontrolloivana sen, että mies murjottaa tai on tyly, jos olen vaikka pois kotoa työmatkalla tai perheen luona. Ei hän tietenkään tarkoita olla sellainen.
Mies on käynyt vuosia sitten terapiassa puhumassa lapsuudentraumoistaan, mutta mielestäni hänen pitäisi ehdottomasti päästä uudestaan terapiaan. Suhteessamme osoitetaan hellyyttä ja välittämistä sanoin ja teoin, mutta nähtävästi se ei riitä, vaan minun pitäisi olla koko ajan varpaillani ja vakuutella rakkauttani. Hänen itsetuntonsa ei ole terve ja tunnesäätelyssä on ongelmia. Tuntuu, että en jaksa ymmärtää ja kannatella häntä loputtomiin. Jos suhde on jo näin alkuvaiheessa tällaista, niin millaista se mahtaakaan olla vuosien jälkeen?
Ja kuten aina, niin tietenkin suhteessa on myös hyvää. Silloin kun on aurinkoisempi jakso, niin meillä on tosi hauskaa ja mukavaa yhdessä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tai oletko ehkä itse se toinen osapuoli? Mikä tässä tilanteessa auttaisi?
Kommentit (77)
Laittaisin terapian suhteen jatkumisen ehdoksi ja kertoisin rehellisesti, että tämä käytös on sellaista mitä en voi kestää kovin pitkään.
Minä en ryhtyisi kenenkään äidiksi. Haluan tasavertaisen kahden itsenäisen aikuisen parisuhteen.
Ensin hoidetaan ne omat pään sisäiset peikot kuntoon ja sitten vasta parisuhde.
Älä muuta yhteen asumaan.
Vaikuttaa tosi raskaalta ja kuormittavalta suhteelta!
Vierailija kirjoitti:
Miesten on tunnetusti ylipääsemätöntä hakeutua terapiaan, joten suosittelen lopettamaan jutun siihen ellei se nykyisessä tilassaan miellytä. Ihan näin toisena vastaavanlaisena miehenä kerron tällaisen neuvon.
Ja syy sille miksi asia näin on on se, että puhuminen ja avautuminen ei suomalaiselle miehelle ole yhtä luontaista kuin naiselle. Yhtä hyvin voisi käskeä pidättämään hengitystään.
"Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen."
Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän – alkaen omasta itsestään.
Sinä olet se joka kantaa vastuuta ja se jota kontrolloidaan ja alistetaan. Mies oikeuttaa, koska hänellä on nyt vähän vaikeaa.
Miksi seurustelet noin vanhan miehen kanssa, jolla on mt-ongelmia? Suhdetta on vasta puoli vuotta takana, ja tuollaista itkupillipeliä pelaa jo nyt? Heivaa ukko mäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten on tunnetusti ylipääsemätöntä hakeutua terapiaan, joten suosittelen lopettamaan jutun siihen ellei se nykyisessä tilassaan miellytä. Ihan näin toisena vastaavanlaisena miehenä kerron tällaisen neuvon.
Ja syy sille miksi asia näin on on se, että puhuminen ja avautuminen ei suomalaiselle miehelle ole yhtä luontaista kuin naiselle. Yhtä hyvin voisi käskeä pidättämään hengitystään.
No jos mielummin on hiljaa kuin pelastaa ihmissuhteen niin se on ihan oma valinta. Jostain syystä suomalainen mies ajattelee että pitäisi olla mahdolista olla samaan aikaan puhumaton ja tunteita näyttämätön ja elää hyvässä vuorovaikutteisessa parisuhteessa. Mutta ei se toimi ihan niin.
Vierailija kirjoitti:
"Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen."
Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän – alkaen omasta itsestään.
Sinä olet se joka kantaa vastuuta ja se jota kontrolloidaan ja alistetaan. Mies oikeuttaa, koska hänellä on nyt vähän vaikeaa.
Läheisriippuva on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu. Ap, odottaa ja odottaa, että mies muuttuisi ja saisi viimeinkin saisi suhteelta sen minkä haluaa. Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on ehkä mielenterveyden ongelmia tai hän on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. Jos toimintaa ohjaa kapinoiva haavoittunut lapsi, se lapsi ei pysty tarjoamaan toiselle turvallista, tasavertaista suhdetta.
Eli ap katsopa nyt sinne peiliin kumpi teistä on sairastunut läheisriippuvuuteen.
Taitaa mies itse olla se, jolla on narsistisia ja alistavia piirteita...
Heikko itsetunto keski-iällä aiheutuu siitä, että ei ole elämässä saanut mitään merkityksellistä aikaiseksi.
Vaikka olisit miehen kanssa 24/7, se ei tule riittämään. Vaikka heivaisit kaiken muun elämästäsi, se ei silti tule vakuuttamaan häntä. Tuollaiset ongelmat ei hoidu sillä että kumppani yrittää rakkaudella ja huomiolla saada toisen ehjäksi, se kehitys ja halu muuttua pitää oikeasti lähteä henkilön omasta tahdosta. Tiedän tämän siksi että itselläni oli samanlaisia ongelmia. Olen ollut sinkkuna nyt kohta pari vuotta todella pitkän suhteen jälkeen enkä ole edes yrittänyt etsiä uutta suhdetta ennenkuin olen 100% varma että olen nuo ongelmat selättänyt ja seison tässä elämässä täysin omilla jaloillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen."
Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän – alkaen omasta itsestään.
Sinä olet se joka kantaa vastuuta ja se jota kontrolloidaan ja alistetaan. Mies oikeuttaa, koska hänellä on nyt vähän vaikeaa.
Läheisriippuva on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu. Ap, odottaa ja odottaa, että mies muuttuisi ja saisi viimeinkin saisi suhteelta sen minkä haluaa. Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on ehkä mielenterveyden ongelmia tai hän on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. Jos toimintaa ohjaa kapinoiva haavoittunut lapsi, se lapsi ei pysty tarjoamaan toiselle turvallista, tasavertaista suhdetta.
Eli ap katsopa nyt sinne peiliin kumpi teistä on sairastunut läheisriippuvuuteen.
Hyvä pointti. ap
Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, ei niistä parannuta.
No nyt se pappa mäelle ja hot girl summer tulille.
Vierailija kirjoitti:
"Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen."
Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän – alkaen omasta itsestään.
Sinä olet se joka kantaa vastuuta ja se jota kontrolloidaan ja alistetaan. Mies oikeuttaa, koska hänellä on nyt vähän vaikeaa.
Klassinen narsisti<3läheisriippa. Narsistin kipupiste on hirvittävän herkkä itsetunto, kun itsearvostus ei ole kunnossa, syntyy häpeän tunteita. Tästä seuraa, että narsistin pitää saada koko ajan kehua ja ihailua. Tuhoisan narsismista tekee se, että samalla muiden pitää olla huonoja, joten narsisti lyttää heitä.
Mulla on vähän tuommoinen mies ja sanon nyt ihan suoraan, että hyvä kun olet tunnistanut tuon kuvion jo nyt. JOS haluat antaa suhteelle mahdollisuuden, niin sun on syytä pitää kiinni tiukasti siitä, ettet suostu syyllistymään etkä ala kävelemään munankuorilla välttääksesi noiden rasittavien tilanteiden kehittymistä. Mieti kaksi kertaa ihan kunnolla, haluatko lähteä tuohon.
Täällä on tullut hyviä kommentteja. Mies kontrolloi sinua joko tarkoituksella tai alitajuisesti esittämällä uhria. Luultavasti hän on tehnyt sitä jo exälleen. Exä petti = luultavasti mies itse petti ja saattaa pettää sinuakin. Siksi se kontrolloi, kun luulee, että olet samanlainen kuin hän itse. Älä muuta yhteen ennen kuin olet varma, että mies on korjannut itsensä. Jos terapia on mahdoton ajatus tai ei auta, niin ehkä jonkun henkisen valmentajan itsetuntemuskurssit voisivat auttaa ja olla kevyempi kynnys osallistua.
Jos et enää jaksa, et jaksa. En jaksaisi minäkään, kun ei toinen ole valmis käsittelemään ongelmiaan.
Minä en ollut normaalia perhe mallia saanut lapsuuden kotoani ja olin alussa aivan sairaan mustasukkainen, epävarma ja onneksi puolisoni sen kesti vievän enemmän aikaa löytääkseni luottamuksen.
Kaikkien kasvukipujen ja ikäkriisien jälkeen olemme maailman onnellisin ja tasapainoisin pariskunta 36v yhteiselämisen jälkeen eikä tarvitse riidellä kun tiedetään toistemme ajatuksetkin. Osaamme tehdä kompromisseja.
Ei herranjestas parisuhteen ole tarkoituskaan olla mikään ihan helppo nakki, sillä kaikkein helpoimmalla pääsee kun elää ihan yksin jos ihan helppoa elämää havittelee.
Miesten on tunnetusti ylipääsemätöntä hakeutua terapiaan, joten suosittelen lopettamaan jutun siihen ellei se nykyisessä tilassaan miellytä. Ihan näin toisena vastaavanlaisena miehenä kerron tällaisen neuvon.