miksi jotkut eivät deittaillessa kykene
kertomaan mitä hakevat ja mitä itse pystyvät tarjoamaan suhteeseen? On hankalaa saada ihmisestä kuvaa, joka ei itsekään tiedä, mitä haluaa ja mitä hänellä on antaa.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa pelottavan vaativalta. Ei ihmekään, että miehet eivät hänelle vastaa, vaan juoksevat karkuun. Eikä kyse ole siitä, että miehet eivät haluaisi tyydyttää naisen tarpeita, vaan tuollainen hyökkäävyys asian suhteen karkottaa miehen kuin miehen.
Hmm, vaativalta että haluan tarpeeni tyydytettyä? Niinhän miehetkin haluavat. Eli jos mies haluaa saada tarpeensa tyydytettä, hän on normaali mies. Kun minä haluan, niin olen vaativa. Heh. Voi tätä kaksinaismoralismia. ap
Ei minulle ole deittailessa koskaan tullut vastaan miestä, joka alkaisi vaatimaan tiettyä määrää seksiä tms. Ihan rauhassa ovat halunneet tutustua ja etsineet vakavaa parisuhdetta. Toki seksi on osa sitä, mutta siten, että se muodostuu siitä kemiasta ja siitä, kuinka vedetään toisiamme puoleemme, eikä mistään ennaltasovitusta määrästä tms. Eli ihan on tasa-arvoinen lähestyminen ollut seksin suhteen, vaikka lähtökohta onkin se, ettei mitään määriä vaadita, vaan tunnustellaan keskinäistä yhteyttä ja sopivia tilanteita.
Kuinka pitkiä parisuhteita sinulla on ollut miesten kanssa? Et ole vielä tainnut olla yhden miehen kanssa pitkään?
Pisin 8 vuotta. Kaatui pikkulapsiarjen epäreiluuteen.
Juuri tuon takia pitää käydä läpi, mitä on itsellä tarjota suhteeseen ja mitä kumppanilla. Kun mennään kemian huumassa yhteen ja tehdään lapsia, niin voi olla, että ei oikeasti sovita edes yhteen.
Olimme 4v yhdessä ennen lapsia, että eiköhän se alkuhuuma ollut jo mennyt. Miehelle (joka halusi lapsia ja lapset oli suunniteltuja ja tekemällä tehtyjä) tuli joku paniikki, vetäytyi perheestä kokonaan, alkoi notkua enemmän työpaikalla ja harrastaa enemmän, kun olisi pitänyt kantaa vastuuta lapsista. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, sillä mies oli ollut vastuullinen aina siihen asti (vastuullinen työ, hoitanut asiansa kunnolla jne.). Ihan turha nyt tuollaisia heitellä.
Mutta joo, kun menetin arvostukseni miestä kohtaan (kun mies alkoikin sluibata lapsiarjesta), niin seksihalut häntä kohtaan loppui kyllä heti. Että sinänsä hyvä esimerkki siitä, miten se parisuhdeseksin haluaminen todella riippuu kohteesta kohdallani. Seuraavan tapailumiehen kanssa heti eron jälkeen olin taas hyvinkin himokas.
Jos arvot yms olisi käyty kunnolla läpi ennen parisuhteeseen ryhtymistä, niin tuolta olisi voitu välttyä. Kun mennään tunteella yhteen, niin tunteella myös erotaan. Ei osata asettaa niitä omia rajoja ja omia toiveita suhteelle vaan ikään kuin toivotaan parasta. Siksi se kylmäksi haukuttu "listamenetelmä" on myös aivan rationaalinen tapa hahmottaa suhteen yhteensopivuutta.
Tuokin on ymmärrettävää, että seksiä ei kukaan halua huonon miehen kanssa. Sitä taas en ymmärrä, jos omat seksihalusi yleisesti ottaen loppuivat. Eihän seksintarve sinällään ole kenestäkään henkilöstä kiinni vaan tarve esim orgasmiin ja elimen sisään saamiseen säilyy, vaikka nykyinen puoliso olisi huono.
Jos nykyinen puoliso on huono, eikä mitkään hommat pelaa, niin se on useimmiten ero. Erosta huolimatta en hinkua kenen tahansa ukon elintä sisääni, vaikka olis sängyssä loistokas, mutta muuten tollo. Onneksi miehelläni toimii sekä ylä- että alapää.
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ole sellainen kuin nälkä tai jano. Sitä voi hallita. Vaikka haluaisi niin ei voi kenenkään miehen tai naisen velvoittaa parisuhteessa seksiin joka päivä. On jo ajatuksenakin kauhea.
Eikä kukaan ihminen voi luvata etukäteen panevansa joka päivä.
Miten kun on ripuli, oksennustauti, räkätauti, kuume tms?
Miten jos on joku selvittämätön riita päällä. Unohdetaanko se vartiksi ja naidaan välillä ja jatketaan sitten riitaa tai mökötystä.
Ihminen on niin monimutkainen, että ei vaan pysty naimaan kuin kanit.
Seksivälineitä käytettäessä on kait sama ja se pitääkö niitä käsissään joku mies tai itse. Lop8utulosha siinä ratkaisee kuitenkin.
Ei siinä miestä tarvita.Pelottavaa ajatuksenakin, että kuka vaan käy ja kelpaa kunhan nai päivittäin.
Ihmisellä ei sinällään väliä tai arvoa kunhan panee kun haluan.
En hyväksy tätä ajatusta niin naisella kuin miehelläkään.
En ole missään sanonut, että pitää luvata naida joka päivä.
Vaan etsin miestä, jolla on yhtä korkea libido kuin minulla.
Seksivälineessä on eroa, pitääkö sitä mies vai minä itse. En minä esim dildovyötä voi itse käyttää.
Kyse ei ole mistään velvollisuuseksistä vaan siitä, että onko kummallakin samanlaiset seksihalut.
Joillakin ihmisillä vaan on laajempi maku seksikumppaneiden suhteen, mitä sitten?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa pelottavan vaativalta. Ei ihmekään, että miehet eivät hänelle vastaa, vaan juoksevat karkuun. Eikä kyse ole siitä, että miehet eivät haluaisi tyydyttää naisen tarpeita, vaan tuollainen hyökkäävyys asian suhteen karkottaa miehen kuin miehen.
Hmm, vaativalta että haluan tarpeeni tyydytettyä? Niinhän miehetkin haluavat. Eli jos mies haluaa saada tarpeensa tyydytettä, hän on normaali mies. Kun minä haluan, niin olen vaativa. Heh. Voi tätä kaksinaismoralismia. ap
Ei minulle ole deittailessa koskaan tullut vastaan miestä, joka alkaisi vaatimaan tiettyä määrää seksiä tms. Ihan rauhassa ovat halunneet tutustua ja etsineet vakavaa parisuhdetta. Toki seksi on osa sitä, mutta siten, että se muodostuu siitä kemiasta ja siitä, kuinka vedetään toisiamme puoleemme, eikä mistään ennaltasovitusta määrästä tms. Eli ihan on tasa-arvoinen lähestyminen ollut seksin suhteen, vaikka lähtökohta onkin se, ettei mitään määriä vaadita, vaan tunnustellaan keskinäistä yhteyttä ja sopivia tilanteita.
Kuinka pitkiä parisuhteita sinulla on ollut miesten kanssa? Et ole vielä tainnut olla yhden miehen kanssa pitkään?
Pisin 8 vuotta. Kaatui pikkulapsiarjen epäreiluuteen.
Juuri tuon takia pitää käydä läpi, mitä on itsellä tarjota suhteeseen ja mitä kumppanilla. Kun mennään kemian huumassa yhteen ja tehdään lapsia, niin voi olla, että ei oikeasti sovita edes yhteen.
Olimme 4v yhdessä ennen lapsia, että eiköhän se alkuhuuma ollut jo mennyt. Miehelle (joka halusi lapsia ja lapset oli suunniteltuja ja tekemällä tehtyjä) tuli joku paniikki, vetäytyi perheestä kokonaan, alkoi notkua enemmän työpaikalla ja harrastaa enemmän, kun olisi pitänyt kantaa vastuuta lapsista. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, sillä mies oli ollut vastuullinen aina siihen asti (vastuullinen työ, hoitanut asiansa kunnolla jne.). Ihan turha nyt tuollaisia heitellä.
Mutta joo, kun menetin arvostukseni miestä kohtaan (kun mies alkoikin sluibata lapsiarjesta), niin seksihalut häntä kohtaan loppui kyllä heti. Että sinänsä hyvä esimerkki siitä, miten se parisuhdeseksin haluaminen todella riippuu kohteesta kohdallani. Seuraavan tapailumiehen kanssa heti eron jälkeen olin taas hyvinkin himokas.
Jos arvot yms olisi käyty kunnolla läpi ennen parisuhteeseen ryhtymistä, niin tuolta olisi voitu välttyä. Kun mennään tunteella yhteen, niin tunteella myös erotaan. Ei osata asettaa niitä omia rajoja ja omia toiveita suhteelle vaan ikään kuin toivotaan parasta. Siksi se kylmäksi haukuttu "listamenetelmä" on myös aivan rationaalinen tapa hahmottaa suhteen yhteensopivuutta.
Tuokin on ymmärrettävää, että seksiä ei kukaan halua huonon miehen kanssa. Sitä taas en ymmärrä, jos omat seksihalusi yleisesti ottaen loppuivat. Eihän seksintarve sinällään ole kenestäkään henkilöstä kiinni vaan tarve esim orgasmiin ja elimen sisään saamiseen säilyy, vaikka nykyinen puoliso olisi huono.
Jos nykyinen puoliso on huono, eikä mitkään hommat pelaa, niin se on useimmiten ero. Erosta huolimatta en hinkua kenen tahansa ukon elintä sisääni, vaikka olis sängyssä loistokas, mutta muuten tollo. Onneksi miehelläni toimii sekä ylä- että alapää.
Meitä naisia on monenlaisia, usko tai älä. Minä tarvitsen elintä joka päivä, oli miestä tai ei. Ei se minun elimen tarpeeni riipu siitä, että olenko esim riidoissa mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme 4v yhdessä ennen lapsia, että eiköhän se alkuhuuma ollut jo mennyt. Miehelle (joka halusi lapsia ja lapset oli suunniteltuja ja tekemällä tehtyjä) tuli joku paniikki, vetäytyi perheestä kokonaan, alkoi notkua enemmän työpaikalla ja harrastaa enemmän, kun olisi pitänyt kantaa vastuuta lapsista. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, sillä mies oli ollut vastuullinen aina siihen asti (vastuullinen työ, hoitanut asiansa kunnolla jne.). Ihan turha nyt tuollaisia heitellä.
Mutta joo, kun menetin arvostukseni miestä kohtaan (kun mies alkoikin sluibata lapsiarjesta), niin seksihalut häntä kohtaan loppui kyllä heti. Että sinänsä hyvä esimerkki siitä, miten se parisuhdeseksin haluaminen todella riippuu kohteesta kohdallani. Seuraavan tapailumiehen kanssa heti eron jälkeen olin taas hyvinkin himokas.
Jos arvot yms olisi käyty kunnolla läpi ennen parisuhteeseen ryhtymistä, niin tuolta olisi voitu välttyä. Kun mennään tunteella yhteen, niin tunteella myös erotaan. Ei osata asettaa niitä omia rajoja ja omia toiveita suhteelle vaan ikään kuin toivotaan parasta. Siksi se kylmäksi haukuttu "listamenetelmä" on myös aivan rationaalinen tapa hahmottaa suhteen yhteensopivuutta.
Tuokin on ymmärrettävää, että seksiä ei kukaan halua huonon miehen kanssa. Sitä taas en ymmärrä, jos omat seksihalusi yleisesti ottaen loppuivat. Eihän seksintarve sinällään ole kenestäkään henkilöstä kiinni vaan tarve esim orgasmiin ja elimen sisään saamiseen säilyy, vaikka nykyinen puoliso olisi huono.
Miten ne arvot käytännössä käydään "kunnolla" läpi? Jos toinen on kertonut haluavansa lapsia ja osoittanut tunnollisuutensa ja vastuullisuutensa muissa asioissa, mitä muuta siinä voi kumppani enää tehdä kuin luottaa? Ihminen voi sanoa ja näyttääkin arvostavansa ja haluavansa vaikka mitä, kunnes muuttaa mielensä/uudessa tilanteessa huomaa, ettei tuntenutkaan itseään niin hyvin kuin kuvitteli.
Esim niiden paljon parjattujen listojen avulla. Ihmiset voivat tehdä sopimuksia keskenään. Mutta sitähän te kemiarakastujat ette tajua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä tuo että mitä hakee ja mitä voi tarjota, aivan kuin joku työhaastattelu. Jos nainen haluaa palvelijan, niin laittakoon mol.fi ilmoitusta näkyville.
Etkai oikeasti luule, että ihmissuhteet toimivat ilman, että molemmat saavat niistä jotain? Ei kukaan vain nauti toisen seurasta vaan aina se toinen tarjoaa jollakin tasolla toiselle jotakin.
M41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä tuo että mitä hakee ja mitä voi tarjota, aivan kuin joku työhaastattelu. Jos nainen haluaa palvelijan, niin laittakoon mol.fi ilmoitusta näkyville.
Tämä. Aivan järkyttävää
Etkö siis itse halua mitään parisuhteelta? Et seksiä? Et yhteisiä tavoitteita jne?
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä maksullisia seuralaisia. He jaksavat ja tietävät mikä on homman nimi.
Ei päivittäiseen naimiseen mitään parisuhdetta tarvita.
Maksulliset seuralaiset eivät halua seksiä oikeasti vaan tarjoavat sitä rahaa vastaan. Minä haluan miehen, joka oikeasti haluaa seksiä.
ap
Itsellä se mitä haen riippuu vastapuolesta koska kiinnostaa sekä kevyt deittailu, yhden illan jutut, että pidempi suhde jos kemiat kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä tuo että mitä hakee ja mitä voi tarjota, aivan kuin joku työhaastattelu. Jos nainen haluaa palvelijan, niin laittakoon mol.fi ilmoitusta näkyville.
Etkai oikeasti luule, että ihmissuhteet toimivat ilman, että molemmat saavat niistä jotain? Ei kukaan vain nauti toisen seurasta vaan aina se toinen tarjoaa jollakin tasolla toiselle jotakin.
Minäkään en oikein ymmärrä näitä kemiatyyppejä.
Miehet pyrkivät usein kovalla kiireellä treffeille niitä kemioita testailemaan, mutta yllättäen (tai sitten ei) harva mies sitten kuitenkaan sanoo minulle treffien jälkeen, ettei kemiaa ollut. Johtopäätös: miesten mielestä kemiaa on aina. Ei sitä tarvitse treffeille mennä toteamaan.
Itse taas haluan ensin selvittää yhteensopivuutta arvojen ja ajatusten tasolla. Pienet tunnepohjaiset sävärit tulee kuitenkin melko monen kanssa verrattuna siihen, kuinka harvojen kanssa oikeasti sovin parisuhteeseen. Siihen vaikuttaa todella moni muukin asia kuin ne pelkät kemiat, ja jos se puuttuu niin ne tunteetkin kuolevat sitten melko pian kun kyllästyn mieheen. En ole vielä kertaakaan tavannut tällaista aidosti yhteensopivaa miestä niin, että kemiassa olisi ollut toivomisen varaa.
SIksi en tietenkään tuhlaa aikaa juoksemalla treffeillä joka toisen matchin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme 4v yhdessä ennen lapsia, että eiköhän se alkuhuuma ollut jo mennyt. Miehelle (joka halusi lapsia ja lapset oli suunniteltuja ja tekemällä tehtyjä) tuli joku paniikki, vetäytyi perheestä kokonaan, alkoi notkua enemmän työpaikalla ja harrastaa enemmän, kun olisi pitänyt kantaa vastuuta lapsista. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, sillä mies oli ollut vastuullinen aina siihen asti (vastuullinen työ, hoitanut asiansa kunnolla jne.). Ihan turha nyt tuollaisia heitellä.
Mutta joo, kun menetin arvostukseni miestä kohtaan (kun mies alkoikin sluibata lapsiarjesta), niin seksihalut häntä kohtaan loppui kyllä heti. Että sinänsä hyvä esimerkki siitä, miten se parisuhdeseksin haluaminen todella riippuu kohteesta kohdallani. Seuraavan tapailumiehen kanssa heti eron jälkeen olin taas hyvinkin himokas.
Jos arvot yms olisi käyty kunnolla läpi ennen parisuhteeseen ryhtymistä, niin tuolta olisi voitu välttyä. Kun mennään tunteella yhteen, niin tunteella myös erotaan. Ei osata asettaa niitä omia rajoja ja omia toiveita suhteelle vaan ikään kuin toivotaan parasta. Siksi se kylmäksi haukuttu "listamenetelmä" on myös aivan rationaalinen tapa hahmottaa suhteen yhteensopivuutta.
Tuokin on ymmärrettävää, että seksiä ei kukaan halua huonon miehen kanssa. Sitä taas en ymmärrä, jos omat seksihalusi yleisesti ottaen loppuivat. Eihän seksintarve sinällään ole kenestäkään henkilöstä kiinni vaan tarve esim orgasmiin ja elimen sisään saamiseen säilyy, vaikka nykyinen puoliso olisi huono.
Miten ne arvot käytännössä käydään "kunnolla" läpi? Jos toinen on kertonut haluavansa lapsia ja osoittanut tunnollisuutensa ja vastuullisuutensa muissa asioissa, mitä muuta siinä voi kumppani enää tehdä kuin luottaa? Ihminen voi sanoa ja näyttääkin arvostavansa ja haluavansa vaikka mitä, kunnes muuttaa mielensä/uudessa tilanteessa huomaa, ettei tuntenutkaan itseään niin hyvin kuin kuvitteli.
Esim niiden paljon parjattujen listojen avulla. Ihmiset voivat tehdä sopimuksia keskenään. Mutta sitähän te kemiarakastujat ette tajua.
Ne sopimukset kantavat tasan niin kauan kunnes toinen päättää ne rikkoa.
Onhan niitä maksullisia seuralaisia. He jaksavat ja tietävät mikä on homman nimi.
Ei päivittäiseen naimiseen mitään parisuhdetta tarvita.