Kun teini ei muista mitenkään äitienpäivänä
Niin, miten reagoida? En saanut korttia, onnittelua tai mitään. Olen yksinhuoltaja, joten isä ei ole ollut näyttämässä mallia. Olen joskus koittanut vihjailla, että voisi minua muistaa jotenkin, mutta tänä vuonna en jaksanut, kun tiesin jo että ei hän aio mitenkään muistaa minua.
Haluaisin kasvattaa hänestä toiset huomioivan aikuisen, mutta taidan olla epäonnistunut. Itse huomioin lastani paljon ja aina on runsaat synttäri- ja joululahjat. Eli ei ole siitä kiinni, etteikö hän olisi itse saanut huomiointia.
Onko kellään muulla näin? Miten saisin kasvatettua lapsestani paremmin toiset huomioivan? Hän on ainoa lapsi.
Kommentit (29)
Minä aina väsäsin mahdollisimman hienon kortin, leivoin ja askartelin lahjoja. Aina olivat äidin mielestä rumia ja pahoja. Enää ei olla tekemisissä. Silti voin hyvin muistuttaa omia lapsia äitienpäivästä ja pyytää korttia. Meillä on lämpimät välit ja ihan huumorimielellä voin vaatia korttia. Jos sanovat, että en tee niin se on sitten ihan ok. Ei tulisi mieleenikään suuttua lapsilleni jos eivät muistaisi minua äitienpäivänä, ehkä olisi vähän haikea tunne, mutta sen kyllä kestän kun se päivä koittaa.
Krustallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo vaikuttaisi siten, että kun hän ei huomioinut minua, en minäkään viitsisi esim. antaa rahaa vastikkeettomasti vaan siihen kuuluisi kotitöiden teko. Ylimääräinen hemmottelu jäisi vähäksi aikaa.
Ihan sen takia, ettei teini pitäisi minua itsestäänselvyytenä.
Mutta sitähän sinä olet.
Ei pidä paikkansa, ei meillä ole tuollaista ongelmaa ollut perheessä.
Totta kai äiti on itsestäänselvyys. Vai kenen kanssa teit päätöksen, että sä olet se äiti lapsellesi, eikä se toinen?
Tarkoitin, ettei ole itsestäänselvää, että antaa runsaita lahjoja ja huomioi kaikella tavalla. Eipä muuta.
Mun 14v ei muistanut mutta minäpä muistutin ja pakko halasin häntä ja nauroimme yhdessä asialle ja söimme kakkua.
Kyllä mä näen päivittäin miten tärkeä pojalleni olen ja tunnen lapseni hyvin🤗
Pienenä kyllä halasi ja teki kortit ja lahjat, mutta tuo ikä nyt on semmoinen, että vanhemmille on vaikea näyttää hellyyttä ja sanoa kauniisti.
Uskon että aikuisena kyllä muistaa
Vierailija kirjoitti:
Krustallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo vaikuttaisi siten, että kun hän ei huomioinut minua, en minäkään viitsisi esim. antaa rahaa vastikkeettomasti vaan siihen kuuluisi kotitöiden teko. Ylimääräinen hemmottelu jäisi vähäksi aikaa.
Ihan sen takia, ettei teini pitäisi minua itsestäänselvyytenä.
Mutta sitähän sinä olet.
Ei pidä paikkansa, ei meillä ole tuollaista ongelmaa ollut perheessä.
Totta kai äiti on itsestäänselvyys. Vai kenen kanssa teit päätöksen, että sä olet se äiti lapsellesi, eikä se toinen?
Tarkoitin, ettei ole itsestäänselvää, että antaa runsaita lahjoja ja huomioi kaikella tavalla. Eipä muuta.
Äidin kuuluu välittää ja rakastaa, mutta jos lapsi ei välitä, voi äitikin vähentää lahjojen antamista. Äiti rakastaa silti. -sama
Täälläkin vasta sitten 15v tyttö onnitteli kun sanoin että voisi onnitella 🤣🤒 Ei se nyt niin kauheaa ole. Rakastaa minua kumminkin. Teinit nyt vaan on niin pihalla usein ja omissa maailmoissaan ettei ne tajua...
Meillä kaksi teiniä muisti, kolmas ei. Esikoinen asuu jo omillaan, mutta tuli äitienpäivänä käymään ja toi kahta itsetehtyä herkkua. Nuorimmainen puolestaan oli tehnyt kortin ja muuten oli huomaavainen koko päivän.
Keskimmäinen teini tuli myöhässä äitienpäiväkahveille, otti muita huomioimatta ylisuuren palan kakusta, haukkui veljensä leipuritaidot, pyysi rahaa ja poistui pöydästä. Eniten harmitti veljen dissaaminen, jota tapahtuu aina. Kakku oli oikeasti hyvää.
Teinejä pitää hiemän hellästi töniä huomioimaan muita. Heille koti, perhe ja vanhemmat ovat täysi itsestäänselvyys, hahmotuskyky vielä ihan kehittymätön ja tosiaan jos toinen vanhempi ei ole puuhamestarina näyttämässä esimerkkiä, niin eihän se teini itsekseen osaa olla aloitekykyinen.
Uskon, että osaa arvostaa silti omalla tavallaan. <3
Totta kai äiti on itsestäänselvyys. Vai kenen kanssa teit päätöksen, että sä olet se äiti lapsellesi, eikä se toinen?