Päiväkodissa olevat lapset elävät paljon suppeammassa

Lapsissa ja vanhemmissa on myös eroja. Jotkut äidit

(ja lapset) viihtyvät kotona, toiset eivät.



Toki kotihoidossa olevalle lapselle voi ihan hyvin

tarjota samat virikkeet tai enemmän kuin lapsi saisi

päivähoidossakin. Riippuu äidin/isän jaksamisesta ja

kyvystä antaa lapselle tarpeellisia virikkeitä.



Kannattaa silti muistaa, että lapset pitävät rutiineista

ja samanlaisena toistuvasta arjesta. Päivähoidon ns.

tylsä päivä on lapsista turvallinen ja rauhoittava.

Jokaikinen päivä ei tarvitse olla " extremea" .



Mukavaa, että ap on hyvä äiti, jonka " lapsen kehä" on

laaja. Hyvää loppuelämää vain ap:lle.

Vierailija:

oletkos koskaan ollut näkemässä niitä retkiä?

Lapset huutavat ja melskaavat keskenään ja hoitajat yrittävät rauhoitella. Niin, ja retkestä jäi mieleen????

että meidän poika kyllä muistaa kertoa päiväkotinsa järjestämistä teatteriretkistä jne. yhtä jos toista.

Ja mitä tuolla joku urpo kirjoitti päiväkotilasten suppeasta sanavarastosta jne. niin outoa että meidän poikaa on kehuttu neuvolassa jne. laajasta sanavarastosta ja todella selkeästä puheesta pienestä pitäen. Ollut päiväkodissa hoidossa 2-vuotiaasta.

Vai astuko työssäkäyvän äidin varpaille?

Koulut oli käyty ja työkomestakin saatu ennen lasta. Pukkasi armottoman masennuksen synnytyksen jälkeen. Ei enää jaksanut edes pukea ja peseytyä. Vauvaa jaksoin hoitaa nippanappa. Mies hoiti töiden jälkeen vauvan. Nukuin, nukuin ja nukuin :(

Hain apua ja sossu sanoi joko lapsi huostaan tai päiväkotiin kokopäiväksi.

Arvatkaas kumman valitsin?

PÄivähoidon.

Mieheni jätti minut tuolloin, kun piti minua vain laiskana :/

koti-ja pk-hoitoa. hyvä kotihoito voi olla loistavaa ja antaa virikkeitä ja valmiuksia enemmämkin kuin pk. Kaikki kotivanhemmat vaan eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Aika moni lapsi saa leikkiä yksin, kavereita ei olenaapureissa ja jos onkin, niin he ovat päivät poissa, siellä päiväkodissa. Äiti istuu tuntikausia tietokoneella, ei jaksa lähteä ulos. ruoaksi usein eineksiä... On hyviä päiväkoteja ja säilöpaikkoja, on hyviä kotivanhempia ja sitten vähemmän hyviä.

alle 2-vuotias ei kyllä tarvitse mitään niin paljon kuin omien vanhempien läheisyyttä. Leikki-ikäinen kaipaa sitten jo kavereita ja toimintaa yhdessä samanikäisten kanssa.

Yhteiskuntamme on vaativa ja paras tapa saada lapsista kunnon kansalaisia on opettaa heidät yhteiskunnan tavoille jo pienenä.

Koulun alkaessa on jo myöhäsitä kitkeä egosentrisyys ja narsismin alkeet.

silloin tällöin tipahtaa kouluun ja helposti ovat tunnistettavissa. Ovat aika pihalla kaikesta, sosiaaliset taidot ovat aikalailla jäljessä tarhassa olleisiin mutta kirivät kyllä eka vuoden aikana kiinni.



Ihanaa, että olette kotona lastenne kanssa mutta sopeutumisvaikeuksia koulumaailmaan on noin 80% tapauksista.



Ope

Kaikki haluavat olla hyviä kasvattajia ja rakastavia vanhempia. Ikävä kyllä kaikista ei vain ole siihen. Nykyisin meillä jo paremmin asiat ja lapsi jo koulussa ja minä töissä :)

52

Vierailija:

" Olemme koko perhe tasapainoisempia ja onnellisempia"

Koska totuushan on se että lapset aj vanhemmat erossa toisistaan sen noin 8h päivässä niin miten se tasapainoittaa ja onnellistaa, lapsia vai vanhempia:)

Ehkäpä ilmaisu oli vähän kärjistetty, mutta minä en viihtynyt kotiäitinä ja kyllähän se oma tyytymättömyys heijastuu lapsiin. Synninpäästön saadakseni voin kuitenkin kertoa, että itse asiassa esikoiseni aloitti tarhan vasta 3v8kk:n ikäisenä (tosin oli reilut puoli vuotta hoidossa ennen toisen lapsen syntymää). Toinen lapsi aloitti tarhan 1v8kk:n ikäisenä. Eli ehkä en nyt sittenkään ihan kelvoton äiti ole.

Vanhemmat saavat molemmat enemmän omaa aikaa, perhe vaurastuu, lapset oppivat itsenäisemmiksi.

Yksikään äiti, joka on omaan ratkaisuunsa täysin tyytyväinen, ei arvostele toisten ratkaisuja.

tietä kouluun? Ja sikstoiseen, miksi se nyt on niin kauheeta ajatella, että lapsi ei heti ole kuin kala vedessä joutuessaan ihan eri ympyröihin? Kuten itse sanoit, lapset kurovat toisensa kiinni jo ekalla luokalla. Siis, what´s the broblem?

hoidetun lapsen luova olla tai muuten jää ihan ilman tekemistä. Kotiäidit istuvat täällä aamusta iltaan " antamassa virikkeitä" lapsilleen.

Jostain syystä se eskari ei sit kuitenkaan toimi " tasaajana" koulutielle. En tiedä johtuuko siitä, että eskari on kuitenkin vain puolipäiväistä (ja sekin vapaahtoista) ja toiset lapsista jäävät vielä loppupäiväksi ryhmän pariin.



Eihän noille lapsille siitä varsinaista ongelmaa ole mutta ongelma syntyy siitä kun yrittää luovia näiden lasten vanhempien kanssa. Ottavat valitettavasti monesti aika lailla nokkiin kun heidän kanssa keskusteluja käy. Tokihan tarhalasten vanhemmatkin " nokkiintuvat" muttei siinä määrin kun ovat jo tarhassa tottuneet keskusteluihin.



Ope/57

Tyttäreni muistaa vieläkin todella monet päiväkotiretket jotka on tehty nyt jo kaksi-kolme vuotta sitten. Eli kyllä päiväkoditkin tarjoavat lapsille ihania elämyksiä.



Toisaalta mikä ihme on että alle eskari-ikäisen pitää jo harrastaa ja touhuta ulkomaailmassa niin hirveästi. Kyllä lapsille yleensä riittää leikit!! kunhan vaan on ikäistään seuraa. Miksi pitäisi matkustaa ja harrastella hirveästi?



Esikoinen on nyt eskarissa muutaman kotivuoden jälkeen ja kuopus aloittaa päivähoidon vuodenvaihteessa. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa.

päivää kuin eskarissa. Ainakin meidän pojan koulupäivä ekalla

on 4 tuntia eli sama ku eskarissa.

Jos nyt oikein ymmärsin sun edellisestä kirjoituksesta, niin lapset siis samanlaisia ekalla oli ne kotihoidettuja tai pvkotilapsia? Vain vanhemmilla on nyt sitten niitä ongelmia?