Millainen on ennuste suolistosyövässä, jos keuhkoissa on etäpesäkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Eli kun hoitoja ei anneta niin ei voi elää enää useampia vuosia?

Ap

Käytännössä näin se on. Metastoituneen suolistosyövän ennuste on ilman hoitoja keskimäärin 5 kk ja hoidettuna 30-40 kk, mutta voi olla pitempikin, koska uusia hoitoja kehitetään jatkuvasti. Nuo vain keskiarvoja, jokainen on yksilö. Iän myötä tosiaan solut jakaantuu hitaammin, kuten joku jo totesi, mutta myös muutkin asiat vaikuttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita tulee, joista voisin päätellä, että nyt on lähtö lähellä?

Ap

Neste keuhkoissa on aika yleinen viimeisten aikojen oire minun rajallisen kokemukseni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis tilanteessa, jossa on isälläni vahva epäily syövästä mutta hän on kieltänyt jatkotutkimukset. Nyt mietin oman mielenrauhani takia, että mihin varaudun.

Ap

Jos ei ole vielä kipuja, ainakaan kovia, niin lähtö ei ole lähellä. Sinänsä en osaa sanoa ajasta, kuinka kauan kestää. Naapuri kertoi avoimesti todetusta keuhkosyövästään, jossa ei pystytty parantavaa hoitoa tarjoamaan. Se oli vuonna 2015, kun todettiin, ja hän kuoli keväällä 2020. Silloin oli juuri kova Koronanpelko päällä ympäri maailmaa, ja hautajaisetkin oli pienet. Sinänsä sitä keuhkosyövän muotoa sairastavista vain 10-15% on elossa vielä 5 vuotta diagnoosista.

Sanoisin näin, että kyllä syöpää sairastavan kunnosta näkee, milloin lähtö lähenee. Kivut lisääntyvät, käveleminen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi, hengitys ja ihonväri muuttuu sairaaksi, monet alkavat haista pahalle. Meillä on suvussa kuollut rintasyöpään paljon naisia, joten olen nähnyt loppuvaiheessa syöpäsairaita.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä todettiin varjoja keuhkoissa maaliskuussa.

Ei antanut lupaa kuvata niitä.

Ap

Miten ne varjot sitten todettiin, jos ei ollut lupaa kuvata?

Huono ennuste.. Muutenkin iäkäs ihminen.

Kannattaa henkisesti varautua jättämään hyvästit...

On kyllä jo sen verran ikää, että ilman syöpääkin on jo melkeinpä elämänsä päässä.

Ne nähtiin röntgenissä ne varjot ja olisi tarvittu lusäkuvauksia (niellä joku kamera tai vastaava) ja hän ei suostunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on 83-vuotiaasta isästäni, joka ei oikein halua puhua asiasta. Kieltää tilanteen vaikka kotisairaanhoito on tämän minulle sanonut.

Ap

Yritä kuitenkin vaikka kotisairaanhoidon kautta saada lääkäriin yhteys. Sulla on oikeus tähän. Tänä päivänä ihmiset luovuttavat, kun eivät jaksa yrittää saada edes perustietoja läheisen tilanteesta. Kiirehän niillä on, mutta yhtä tärkeä sun isä on kuin muutkin potilaat. ( Itse olen omalta läheiseltä pyytänyt luvan, että saan pyytää kaikki häntä koskevat tiedot, myös apteekkiin viety lupapaperi, että saan kaikki tiedot sieltä.)

Ei tietenkään ole oikeutta. Lääkäri ei kerro yhtään mitään yhdellekään omaiselle ilman potilaan lupaa.

Ja röntgenissä hän oli koska mursi lonkkansa. Siinä samalla kuvattiin myös muuta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita tulee, joista voisin päätellä, että nyt on lähtö lähellä?

Ap

Äidilläni tuli sydämen vajaatoiminta ja turvotusta. Ei mennyt kauaa.

Tsemppiä ap. En tarkoita nyt missään nimessä kuulostaa kylmältä, mutta voisit ottaa selvää mitä kuoleman jälkeen pitää tehdä; hautajaisjärjestelyt, perukirjat, tilausten ym. perumiset, lainat, pankkitilit yms. Äitini kuoli levinneeseen syöpään, mutta se tuli kuitenkin yllätyksenä. Hoidettavia asioita oli paljon ja se oli raskasta surun keskellä.

Äitini kuoli suolistosyöpään. Kieltäytyi kolonoskopiasta, olisikin ollut liian rankka alzheimerille, vaikka valmistautuivat sairaalassa. Sitten vaan kuvassa näkyi, että syöpää on ja levinnytkin, mutta ei tosin keuhkoihin. Kestokatetri tuli myös, luultavasti kyllä koska rakko ei tyhjentynyt kokonaan. Muutamia kuukausia meni, oli jonossa tehostettuun asumiseen, jonne ei ehtinyt ja kuoli pois. Lopuksi ajettiin kaikki lääkkeet alas, morfiinia vaan niin paljon kuin tarvitsi, ei tarvinnut rajoittaa ja saatiin kivut sillä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Hänellä turpoaa jalat kovasti ja ne särkevät paljon. Toinen jalka on aivan tukki.

Turpoaminen voi johtua muustakin kuin suolistosyövästä. Varmaan muitakin sairauksia on taustalla, koska ei leikata eikä hoideta. Tai voi olla että syöpä levinnyt imusolmukkeisiin, nestekierto ei toimi. 

Ei saa mitään hoitoja tilanteeseen.

Näin kävi myös omalle lapselleni (aikuinen), vain kipua hoidettiin

kaksi viikkoa jaksoi😢😢

Vierailija kirjoitti:

Eli kun hoitoja ei anneta niin ei voi elää enää useampia vuosia?

Ap

Meillä kun lopetettiin munuaissyövän ja sen aiheuttamien keuhkometareiden hoidot, lääkäri sanoi silloin että ei elä enää vuotta ja kuolema tuli 5 kuukauden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lääkäri on vasta sanonut että vahva epäily niin voisiko hän olla väärässä?

Ap

Lääkäri epäilee vakavaa sairautta, isäsi ei suostu tutkimuksiin. Voiko se lääkäri sitten sanoa enempää, sinun ei ehkä kannata miettiä, onko hän väärässä vai ei. Voisitko jutella isäsi kanssa rauhallisesti ja kertoa, että sinuakin mietityttää tilanne. Isäsi ehkä on peloissaan, kun kieltää tilanteen ja tutkimukset. Älä liikaa mieti hänen poismenoaan, ei siihen lopultakaan voi valmistautua. Tapahtuu sitten kun tapahtuu, yhtä kauheaa joka tapauksessa. Isäsi hyvinvointi olosuhteisiin nähden tärkeää, jos voit edistää jotenkin tee se. Voimia paljon!

No eiköhän tuo heitä lusikan nurkkaan syksyyn mennessä.

eräs sukulaiseni on taistellut syöpää vastaan nyt 5 vuotta ja siinä vaiheessa kun "kaikki" oli kokeiltu ja syöpä tehnyt etääpesäkkeitäkin, hän pääsi immunologiseen hoitoon. Pesäkkeet alkoivat hävitä ja elämä voittaa. Vielä ei ole saanut parantuneen ihmisen diagnoosia, mutta hoito selvästi auttaa.

Hänellä ei ollut suolistosyöpä, mutta kerron tämän siksi, että koskaan ei voi antaa varmoja ennusteita. Syöpä kulkee niin yksilöllisesti. JA silloin kun tuntuu, että mitään toivoa ei enää ole, sitä saattaakin yhtäkkiä ilmaantua.

Ja jos tuo tuttavasi ei halua kertoa, niin anna hänelle se oikeus.

Isälläni myös muistisairautta ja en ole ihan varma kuinka paljon tilanteestaan ymmärtää.

Lapseni 14- ja 16-vuotiaita ja kyselevät kauanko ukki vielä elää ja en osaa yhtään vastata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis tilanteessa, jossa on isälläni vahva epäily syövästä mutta hän on kieltänyt jatkotutkimukset. Nyt mietin oman mielenrauhani takia, että mihin varaudun.

Ap

Jos ei ole vielä kipuja, ainakaan kovia, niin lähtö ei ole lähellä. Sinänsä en osaa sanoa ajasta, kuinka kauan kestää. Naapuri kertoi avoimesti todetusta keuhkosyövästään, jossa ei pystytty parantavaa hoitoa tarjoamaan. Se oli vuonna 2015, kun todettiin, ja hän kuoli keväällä 2020. Silloin oli juuri kova Koronanpelko päällä ympäri maailmaa, ja hautajaisetkin oli pienet. Sinänsä sitä keuhkosyövän muotoa sairastavista vain 10-15% on elossa vielä 5 vuotta diagnoosista.

Sanoisin näin, että kyllä syöpää sairastavan kunnosta näkee, milloin lähtö lähenee. Kivut lisääntyvät, käveleminen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi, hengitys ja ihonväri muuttuu sairaaksi, monet alkavat haista pahalle. Meillä on suvussa kuollut rintasyöpään paljon naisia, joten olen nähnyt loppuvaiheessa syöpäsairaita.[/quotke]

Keuhkosyövässä tunnetaan pääosin kahta syöpälajia. Pienisoluinen syöpä ja suurisoluinen syöpä. Tiedetään, että suurisoluisen syövän voi jopa voittaa ja se ei etene niin nopeasti kuin pienisoluinen keuhkosyöpä. Mm Jörn Donner sairasti tiettävästi suurisoluista keuhkosyöpää ja eli kauan syövän jälkeen.

Pienisoluinen keuhkosyöpä vie jopa muutamassa kuukaudessa kuolemaan. Sen olen todennut monet kerrat.

Isäni kuoli keuhkosyöpään äitini suolistosyöpään jolla oli etäpesäkkeitä maksassa. Molemmissa tapauksissa oli kyse kuukausista joten paras ennuste ilman tarkkoja tietoja on että syksyllä viimeistään lähtö. Ensin vuoteen on kovin vaikea selvitä ellei ole jotain toimivaa hoitomuotoa miltä ei vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita tulee, joista voisin päätellä, että nyt on lähtö lähellä?

Ap

Neste keuhkoissa on aika yleinen viimeisten aikojen oire minun rajallisen kokemukseni mukaan.

Nestelasti kauttaaltaan kun sisäelimet alkavat pettää.