Opiskelijabileet nykyään: Online-ilmiantolomake johon ilmoittaa "pienestäkin epämukavuudesta" bileissä/tapahtumissa

Vierailija kirjoitti:

Olispa tuollainen lomake ollut minun opiseklija-aikana. Muistan monta kertaa ahdistuin kun miehet joista en ollut kiinnostunut, tulivat moikkaamaan tai pyysivät tanssimaan

Ja sinkkuna porskutat edelleen? Ei varmaan enää ole vaaraa miehistä tai että joku pyytäisi tanssiin..

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä ihmetellään miksi syntyvyys laskee!

Ra i s k a ukset väheni? Vai mihin yrität viitata..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

On positiivista että jo tämä ilmoittaisen uhka pitää kaikkien käytöksen asiallisena. Hienoa. Kyllä kaikki pikku hiljaa oppii käyttäytymään ja viihtymään ilman että vetää pään täyteen, ahdistelee naisia ja kertoi roiseja ja seksistisiä vitsejä.

Kuten sanoin yllä, ei ennenkään näkynyt ahdistelua, pään täyteen vetämistä tai roiseja vitsejä. Aiemmin oli olemassa aito uhka uran tuhoutumiseen oman sikailun seurauksena. Nykyisin on olemassa aito uhka uran tuhoutumiseen, jos joku tekee ilmoituksen riippumatta siitä, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä.

No höpöhöpö. Ei ole ikinä tapahtunut mitään tuollaista. Pikemminkin se ongelma on ettei niistä ilmoituksiata tapahdu mitään. Pena saa korkeintaan kevyen kiellon tältä ahdisteluntorjuntahepulta, jonka jälkeen asia lakaistaan maton alle ja Pena jatkaa pyllyjen puristelua ja r a i s k a uksia.

Totuus on, että suomessa ei saa rangaistuksia edes vakavista rikoksista.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

Samanlaisia kokemuksia itsellänikin. Ennen juhliin pystyi helposti liittämään hauskanpidon, mutta nykyään ilmapiiri on todella pönöttävä. Ihmisillä on käsissä sama puoliksi juotu viinilasi koko illan ja keskustelut pyörivät sään ja työn ympärillä. Koko tilaisuus on kuin yhdessä sovittu parodia amerikkalaisten tv-sarjojen hyväntekeväisyysjuhlista ilman hyväntekeväisyyttä. Kukaan ei uskalla omalla nimellä ja naamalla todeta miten keisarilla ei ole vaatteita, koska pahantahtoisimmat, kuten tässäkin keskustelussa, haluavat nähdä sen ahdistelumyönteisenä kommenttina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

Samanlaisia kokemuksia itsellänikin. Ennen juhliin pystyi helposti liittämään hauskanpidon, mutta nykyään ilmapiiri on todella pönöttävä. Ihmisillä on käsissä sama puoliksi juotu viinilasi koko illan ja keskustelut pyörivät sään ja työn ympärillä. Koko tilaisuus on kuin yhdessä sovittu parodia amerikkalaisten tv-sarjojen hyväntekeväisyysjuhlista ilman hyväntekeväisyyttä. Kukaan ei uskalla omalla nimellä ja naamalla todeta miten keisarilla ei ole vaatteita, koska pahantahtoisimmat, kuten tässäkin keskustelussa, haluavat nähdä sen ahdistelumyönteisenä kommenttina.

Paljastakaa armotta ankeuttajat, jotka ovat ilmiantavat, höpisevät turvattomuudesta, kaakattavat miituusta jo katseesta jne. Älkää kutsuko bileisiin heitä. Niiden tempuista on päästävä eroon.

Nunna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

On positiivista että jo tämä ilmoittaisen uhka pitää kaikkien käytöksen asiallisena. Hienoa. Kyllä kaikki pikku hiljaa oppii käyttäytymään ja viihtymään ilman että vetää pään täyteen, ahdistelee naisia ja kertoi roiseja ja seksistisiä vitsejä.

Kuten sanoin yllä, ei ennenkään näkynyt ahdistelua, pään täyteen vetämistä tai roiseja vitsejä. Aiemmin oli olemassa aito uhka uran tuhoutumiseen oman sikailun seurauksena. Nykyisin on olemassa aito uhka uran tuhoutumiseen, jos joku tekee ilmoituksen riippumatta siitä, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä.

No höpöhöpö. Ei ole ikinä tapahtunut mitään tuollaista. Pikemminkin se ongelma on ettei niistä ilmoituksiata tapahdu mitään. Pena saa korkeintaan kevyen kiellon tältä ahdisteluntorjuntahepulta, jonka jälkeen asia lakaistaan maton alle ja Pena jatkaa pyllyjen puristelua ja r a i s k a uksia.

Totuus on, että suomessa ei saa rangaistuksia edes vakavista rikoksista.

Se on kyllä mielenkiintoista miten tämä yksi innokas on saanut sijoitettua käytännössä koko sielunmaisemansa jonnekin Intian slummeihin ja silti oletettavasti on jokseenkin toiminnallinen ihminen ihan täällä Suomen maaperällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ahdistele, ei syytä paniikkiin, ap.

Tää on oikeasti tosi kinkkinen juttu eikä lainkaan niin mustavalkoinen.

Itse en ole lainkaan halityyppiä enkä halua toista ihmistä iholle, en edes puolisoa. Esim. mun miespuolinen työkaveri taas on sellainen kaikkia työkamuja sukupuoleen katsomatta rakastava ja halaileva ihminen, joka kapsahtelee tuon tuosta minunkin kaulaan. Minä koen tuon varsinkin usein täysin yllättävän halailun aina todella todella ahdistavana, mutta myös olkapäälle taputtelun yms., mutta tiedän ettei hän sitä tarkoita ahdistelumielessä, vaan tapana kertoa kiintymystä/onnitella hyvästä työstä tms.

Meillä tulee paljon ilmiantoja tyttöjen vaatteista, ovat liian paljastavia. On ehdotettu mm. että kaikilla pitäisi olla samanlaiset asut, koska tulee epämukava olo, jos jollakin on kalliimat vaatteet kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte miespuolisen opiskelijan mielipiteen tähän, niin meidän mielestämme tämä homma on mennyt täysin yli ja naurettavaksi. Meillä on omassa ainejärjestössä "poikaporukka", jonka kesken nuo bileet vietetään. Jos haluaa läheisyyttä tai sutinaa jatkoilla, niin nekin hoidetaan keskenämme ja annetaan tyttöjen ahdistua itsekseen. Pienen alkuoutouden jälkeen miestenväliset hommat alkavat tuntua jopa paljon luontevammilta, kun ei koko aikaa tarvitse jännittää, että ahdistuuko toinen tai tykkääkö siitä tai tästä.

M22

Tämä on erinomainen ratkaisu ja naisten puolesta kiitän sinua ja kumppaneitasi. Toivotamme teille mukavia yhteisiä hetkiä. Toivomme että keräätte mukaan mahdollisimman paljon lisää sellaisia miehiä, joiden mielestä homma on mennyt naurettavaksi.

Jos kaikki opiskelijapojat tekevät tämän saman ratkaisun, niin onko se sitten siinä kohtaa hyvä, että pojat hengaavat vain keskenään, eivätkä ahdistelusyytteiden pelossa lähesty ketään tyttöjä missään bileissä? Jää monta potentiaalista pariskuntaa syntymättä, jos näin käy.

No vastaan tähän nyt vielä. On se tietysti varmaan harmillista, mutta kuten sanoin niin tosi monet jätkät on kyllästyneet tähän häirintälässytykseen ja meidän ikäisten keskuudessa ei enää ole monellekaan niin kauheesti väliä, että kenen kanssa sitä on tai että olisi pelkoa jostain leimaantumisesta. Tässä meidän porukassa on jotain parikymmentä kundia ja ollaan vaan todettu että voidaan yhtä hyvin pitää hauskaa keskenämme kuin pelätä sitä että tytöt ahdistuu. Meistä useimmat varmaan kokee itsensä heteroiksi, mutta on silti kiva halia kaverin kanssa tai vaikka käpertyä yöksi viereen ihan silleen veljellisissä merkeissä.

M22

Vai että oikein heteroita... Niinpä niin.

Eli, jos mies ottaa kontaktia naiseen, on hän ahdistelija ja jos ei, niin håmå.

Ei vaan jos nukkuu lusikassa mies miestä vasten niin melko h0m0a.

Eikö se ole suositeltavaa nykyisin.

No koko homman pointtina tässä on tietty se, että aika moni menee noihin bileisiin ihan seksi mielessään. Toki meidänkin poikajengistä lähtee jotkut tyttöjen mukaan joskus, mutta joskus ei vaan natsaa ja ei haluta just näitä häirintäsyytteitä sun muuta, mutta silti tekee mieli ns. purkaa paineet tai ihan vaan läheisyyttä tai vaikka vaan ryyppyseuraa. Silloin tulee sit monesti whatsapp-ryhmään viestiä, että nyt olis poikaseuran tarvetta ja voisko kukaan jeesata. Yleensä aina joku/jotkut löytyy, eikä tarvi lähteä kauheissa paineissa tai halipulassa yksin kotiin, vaan saa jonkun kamun sinne mukaan.

M22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

Samanlaisia kokemuksia itsellänikin. Ennen juhliin pystyi helposti liittämään hauskanpidon, mutta nykyään ilmapiiri on todella pönöttävä. Ihmisillä on käsissä sama puoliksi juotu viinilasi koko illan ja keskustelut pyörivät sään ja työn ympärillä. Koko tilaisuus on kuin yhdessä sovittu parodia amerikkalaisten tv-sarjojen hyväntekeväisyysjuhlista ilman hyväntekeväisyyttä. Kukaan ei uskalla omalla nimellä ja naamalla todeta miten keisarilla ei ole vaatteita, koska pahantahtoisimmat, kuten tässäkin keskustelussa, haluavat nähdä sen ahdistelumyönteisenä kommenttina.

Paljastakaa armotta ankeuttajat, jotka ovat ilmiantavat, höpisevät turvattomuudesta, kaakattavat miituusta jo katseesta jne. Älkää kutsuko bileisiin heitä. Niiden tempuista on päästävä eroon.

Ei se välttämättä ole aina mahdollista. Onneksi kuitenkin nykyaikana kanssakäyntiä voi usein siirtää sähköpostiin ja etävideopuheluihin. Toisin sanoen sellaisiin välineisiin, joista jää selkeä todistusaineisto siltä varalta, että syytös joskus tulee. Ja kun ei tapaa kasvotusten, ei häiritse pelkällä läsnäolollaan ketään.

Miten osataan erotella ns. oikeat ilmotukset muuten vaan kiusalla  tehdyistä?

Vierailija kirjoitti:

Miten osataan erotella ns. oikeat ilmotukset muuten vaan kiusalla  tehdyistä?

Eihän niitä tarvi erotella, mies on automaattisesti syyllinen. Etkö ole seurannut uutisia esim mitä Tampereella tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Miten osataan erotella ns. oikeat ilmotukset muuten vaan kiusalla  tehdyistä?

Ei mitenkään tietenkään varsinkaan silloin, jos ilmoitus tehdään julkiseksi ennen tutkintaa. Ei ole olemassa mitään standardia siitä, miten tulee toimia ilmoituksen jättämisen jälkeen.

Sanoisin perstuntumalta, että 99% miehistä ei ole huolissaan "ahdistelun kieltämisestä". He ovat huolissaan siitä, että pelkkä sormella osoittaminen voi johtaa työpaikan menetykseen, alan vaihtamiseen, oppilaitoksesta erottamiseen ja niin edelleen. Vähän sama kuin vuosituhannen alussa varhaiskasvatuksen parissa työskennelleillä miehillä saattoi olla huoli, kun kuka tahansa saattoi osoittaa sormella ja todeta "pe**fiili", jolloin kyseisen miehen ura, sosiaalinen elämä ja mahdollisesti muukin elämä olivat ohitse. Eikä se sitten lohduta, vaikka sanottaisiin "suurin osa ilmoituksista on aitoja", jos on itse sen yhden perättömän syytöksen uhri.

Sukupuolia on vain kaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää feminismi on mennyt DDR-meiningiksi. Oikein ilmiantolomake jolla miehiä voi ilmiantaa... ja sitten #mgtow ilmiöstä suututaan.

Onko siinä lomakkeessa mainittu sukupuolet? Vai ihanko omassa miesvihakiimassasi väität, että miehet ahdistelevat ja naiset tekevät ilmoituksia?

#mgtow on parasta ikinä, mutta miksei nämä palstan uhoajat mene, meinaavat vaan vuodesta toiseen?

#mgtow on kiistattomasti molempien sukupuolien etu. Miesten hyvinvoinnille on välttämätöntä oppia löytämään tyytyväisyytensä elämään siitä, mitä he ovat omana itsenään, eikä jumiutua vatvomaan sitä, ovatko parisuhteessa vai eivät. Naiset puolestaan vapautuvat kaikesta siitä pahasta, mitä miehet ovat heille aina edustaneet. Sen jälkeen jääkin nähtäväksi, mistä naiset löytävät uudet valittamisen aiheet.

Jos tuollaisia ilmiantolomakkeita olisi ollut minun aikanani, olisin kyllä pysynyt poissa kaikista järjestöjen tapahtumista. Eihän sitä tiedä milloin joku "ahdistuu" vaikkei mitenkään tarkoituksella tekisi mitään. Muutenkin varmaan laimea meininki nykyään entisaikoihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

On positiivista että jo tämä ilmoittaisen uhka pitää kaikkien käytöksen asiallisena. Hienoa. Kyllä kaikki pikku hiljaa oppii käyttäytymään ja viihtymään ilman että vetää pään täyteen, ahdistelee naisia ja kertoi roiseja ja seksistisiä vitsejä.

Ajattelin ihan samaa. Työpaikan juhlat, joihin voisin itsekin mennä.

Työasiat pitäisi normaalisti saada hoidettua työaikanakin. On vain hyvä, että juhlat eivät enää ole sellaisia kuin ne ovat joskus olleet, mutta tarvitaanko niitä enää mihinkään muuhunkaan? -Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla ilmoituskaavakkeilla ja vastaavilla ahdistelupäälliköillä on merkittävä ”chilling effect”. Toisin sanoen se halvauttaa sellaisetkin (miehet), joilla ei ole koskaan ollutkaan taipumusta tai mielenkiintoa ahdisteluun.

Käyn työn puolesta edustamassa firmaani erinäisissä pukujuhlissa. Nyt koronan jälkeen on alkanut ilmaantua trendi, jossa erikseen kutsujen alkaessa painotetaan, ettei saa ahdistella ja jos kokee ahdistelua, tulee siitä ilmoittaa sille ja tälle päällikölle. Seuraus on ollut välitön.

Miehet tervehtivät miehiä ja naisia kättelemällä pitäen kaiken aikaa vähintään kyynärän verran etäisyyttä. Jotkut naiset saattavat tervehtiä kollegaansa lyhyellä halauksella, mutta hyvin harvoin. Alkoholia otetaan koko illan aikana 0-1 paukkua, ja keskustelunaiheet ovat kautta linjan erittäin pinnallisia ja kevyitä. Naurua kuulee hyvin harvoin, hymytkin ovat hyvin teennäisiä ja pakotettuja. Toisin sanoen tunnelma ei missään vaiheessa rentoudu, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten verkostojen luontiin ja työasioiden käsittelyyn. Illan lopussa tilanne on yleensä se, että miehet keskustelevat omissa porukoissaan, ja naiset omissaan.

Yksikään mies halua olla se, jonka ura tuhoutuu yhden ilmoituksen seurauksena. Ja koska Suomessa piirit ovat pienet, saattaa edessä olla kokonainen alanvaihto. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, oliko ilmoitus aiheellinen vai perätön. Maine meni jo, eikä kukaan enää halua tehdä yhteistyötä.

En nähnyt, kokenut tai edes kuullut ahdistelua aikana ennen näitä erillisiä ahdistelupäälliköitä. Ainoa ero nykyiseen on se, että ennen juhlien tunnelma oli vapautuneempi ja kaikin puolin positiivisempi.

On positiivista että jo tämä ilmoittaisen uhka pitää kaikkien käytöksen asiallisena. Hienoa. Kyllä kaikki pikku hiljaa oppii käyttäytymään ja viihtymään ilman että vetää pään täyteen, ahdistelee naisia ja kertoi roiseja ja seksistisiä vitsejä.

Ajattelin ihan samaa. Työpaikan juhlat, joihin voisin itsekin mennä.

Työasiat pitäisi normaalisti saada hoidettua työaikanakin. On vain hyvä, että juhlat eivät enää ole sellaisia kuin ne ovat joskus olleet, mutta tarvitaanko niitä enää mihinkään muuhunkaan? -Eri

Mä skippaan ne yleensä muutenkin. Saan töistä ja kollegoista ihan tarpeekseni 8 tunnin työpäivän aikana. Juhlin ihan muulla tavoin ja muussa seurassa.

Muistaakseni jo v2018 kun olin järjestämässä sitsejä, joku tytteli loukkaantui siitä että sitsirangaistuksena oli punnerruksia. kuulemma korosti liikaa "maskuliinisuutta" kun tehtiin punnerruksia.... Siinä esimerkki mistä nykypäivän nuoriso loukkaantuu. Tuli siis ihan palautteena järjestön hallitukselle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ahdistele, ei syytä paniikkiin, ap.

Sanoin yhdelle puolitutulle kerran bileissä, että "hei, onpa hauska törmätä pitkästä aikaa - kävit mun unessa yksi yö!", mutta en päässyt selittämään, millä tavalla ja missä unessa, kun tyyppi häippäsi. Jälkikäteen sain kuulla, että olin hänen mielestään ahdistellut häntä. En kyllä tarkoittanut. Hän kävi mun unessakin ihan vain piipahtamassa; unessani olin jossain sisätiloissa ja tää tyyppi kurkkasi ovesta sisään ja moikkasi. Se siitä. Ei mikään seksiuni (enkä sellaisesta olisi todellakaan kehdannut edes kertoa!). Jäi tosi pitkäksi aikaa paha mieli ja ahdistunut olo minulle, että kuinkahan moni muu kokee, että olen ahdistellut, kun olen höpötellyt ja jutellut kaikenlaisia (omasta mielestä) hassunhauskoja.

Sinä olet kirjolla, etkös olekin?

Mistä lähtien sinäkin olet keksinyt ryhtyä projisoimaan omia henkisiä ongelmiasi muihin juuri tällä termillä?