OLENKO AINOA, JOTA NYKYMENO HIRVITTÄÄ?!?

Itse olen ollut aika kauan lasten kanssa kotona ja tällä hetkellä olemme töissä molemmat ja lapset samassa tarhassa klo 8.30-15.45/16. Viikonloput kotona, kuten lomatkin (tarha on auki kuten koulut, siis lapset ovat kotona esim. kesän isovanhempien kanssa ja osan tietysti meidän vanhempien kanssa). Ja uskallampa väittää, että moni äiti kohtelisi lapsiaan huomattavasti paremmin, kun saisi välillä heihin etäisyytta esim. työpvän aikana. Ei se, että kituutetaan pienellä rahalla, hermo kotonaolosta ja rahan puutteesta tiukalla mielestäni mitenkään jalosta ihmistä tai ole lasten hyvinvointia!



t 12

Aika monet tuttavat ovat ottaneet kovia lainoja, ja joutuvat sen takia myös tekemään töitä tosi paljon. Itse en ole valmis tekemään sen suuruusluokan uhrauksia vain siksi, että saisin 20 neliötä enemmän. Itse olen mielelläni ollut lasteni kanssa ja ajatellut, että töitä ehtii tehdä myöhemminkin.



Minä olen ihan mielelläni ollut kotona, vaikkakin se on tarkoittanut sitä, ettei meillä ole ollut varaa ostaa suurempaa asuntoa. Meilläkin kyllä on lainaa 130 000e, mutta monilla tutuilla on jopa 250 000e. Me ollaan laskettu, että vaikka toinen jäisi työttämäksi, sairastuisi tai jotain, niin tuosta lainasta selviäisimme.



Rahahan on tietty rahaa, ja jos jotain odottamatonta tapahtuu, niin ainahan kämpän voi myydä. Ikävä kyllä siinä vaan voi käydä niin, että menettää asunnon ja vielä jää velkaa. Ei kovin kadehdittava tilanne. Niin kävi monille 80-90 luvun taitteessa.

Mutta kuten sanoin, rahaa se vaan on. Haluamme antaa lapsille elämisen laatua.



t: 11, ja oliko se 24

Kieltämättä kyllä hieman ihmetyttää, miten tavan insinööri-sairaanhoitajapariskunta, jossa äiti on hoitovapaalla ja uutta lasta pukkaa, uskaltavat ostaa pk-seudulta tontin ja rakentaa sinne vimpan päälle parinsadan neliön omakotitalon. Ja kaksi autoa pitää olla...

Omakotitalo, puutarha, vuokra 600e. Bruttotulot ovat yhteensä siinä 4800-5000e / kk. tavallinen auto. Piisaa meille, emme halua velkaa. Käytän rahat hyvään ruokaan, matkusteluun ja hömppään.





T. Perintöä odottava

velkaa on talosta ja autosta n. 110 000¿. Ja kotona oon ollu lastenkanssa huiks, kohta 15 vuotta. ja välillä on tiukempaa ja välillä ei niin tiukkaa :)



Tosin ulkomailla ei kyllä käydä, muta toisaalta 8 henkisen perheen ulkomaanmatkat olisi jo kohtuuttoman arvokkaita, enkä edes tiedä saako tämänkokoinen perhe edes sopivia huoneita?



Mutta ei se aina tarkoita että velkaa on tolkuttaomasti vaikka asuisikin ok talossa tai olisi uudet autot pihassa.

Joko jo saatua tai ainakin tulossa olevaa. Sanotaanhan, että nyt on ensimmäistä kertaa kulutusiässä sukupolvi, joka perii sekä vanhempiensa että isovanhempiensa kartuttamaa omaisuutta. Tokihan aina on ollut rikkaat suvut, mutta nyt aivan tavallisista perheistä olevilla on tullut/tulossa perintönä melko huomattavia omaisuuksia (asunto ja mukavat säästöt).



Monet nyt 30-40 vuotiaat ovat myös ostaneet ensiasunnon n. 10 vuotta sitten ja myyneet sen nyt 2-3 kertaisella summalla. Tokihan monet meistä muistavat mainostaa sitä, kuinka hyvän sijoituksen ovat tehneet, mutta totuus lienee, että kyse on todella onnekkaasta sattumasta eli valmistuminen ja ensiasunnon osto ajoittui halpojen asuntojen aikaan.



Mutta kyllähän on osittain kyse myös siitä, että ihmisillä on mennyt hieman sekaisin se, mikä on itselle sopiva asumisen standardi: lehdissä yms. esitellään rikkaiden asuntoja ja itselle pitää saada samanlainen, vaikkei oikeastaan olisi varaa.

Jossakin pitaa asua ja maksaa siita. Paakaupunkiseudulla vuokrat ovat yli tonnin luokkaa vahankin isommista asunnoista. Harva nelihenkinen perhe parjaa kaksiossa.

Onhan se fiksumpaa maksaa omaa kuin vuokraa.

Ja tietenki voi sattua jotain joku kuolee, tule ero tai jaadaan tyottomaksi. Ne on sellaisia asioita joita ei voi oikein suunnitella ja heittaa suunnitelmat uusiksi asuttiin sitten omassa tai vuokrakampassa.



Kylla se on aina parempi sijoitus ostaa asunto, kuin pistaa ne rahat tavaroihin ym " homppaan" . Tavaran arvo tippuu melkein nollaan heti kuin kavelet sen kanssa ulos kaupasta.



Itse meilla ei ole lainaa eika taloa eika mitaan koska olemme niin koyhia. Mutta ihailen ihmisia jotka uskaltavat ottaa riskeja ja elaa ilman, mita jos. Itse en ole sellainen ja elamantilanne on todella surkea.

En ole koskaan ymmartanyt kuinka joku ostaa omaksi asunnoksi hikisen kerrostaloasunnon kaukaa keskustasta.

Siis se, että jotkut ihmiset kuluttavat järjettömästi aikaa ja energiaa muiden asioiden vatvomiseen ja päivittelyyn. Miksi ihmeessä aloittajaa kiinnostaa muiden ihmisten elämä ja ratkaisut noin paljon? Onko se sitä, kun itsellä ei ole elämää, niin sitä jännitystä ja sisältöä elämään pitää hakea tällä tavalla? Arvostelemalla muiden elämää ja ratkaisuja.



Kannattaisi jo ihan oman mielenterveydenkin takia keskittyä oman elämän pohtimiseen ja lopettaa muiden ihmisten arvostelu.

Meillä on 42 000 ja minusta se on aivan tarpeeksi.

Mutta asutaan vaatimattomammin ja voin olla kotona lasten kanssa.

Bruttotulot on riittävät, vaikka otettaisi se 150000-200000 velkaa, mitä pankit tyrkyttävät, mutta ei vielä olla haluttu ottaa. Ja sillä velkarahalla saa? Ei edes sitä omakotitaloa, ehkä 50km päässä meidän töistä Helsingin keskustasta, ei siis merkittävää parannusta nykyiseen.

Jos rahat loppuu niin ainahan tuon uuden omakototalon voi myydä, ja vieläpä hyvällä voitolla! Siinä on sitten ainakin sadan tonnin pesämuna seuraavaa varten. Typerää olisi asua vuokralla tai ostaa valmis talo tai kerrostaloasunto huonolta alueelta (ts. maalta tai tyhjenevästä pikkukaupungista). Ei noita rahojaan hautaan mukaan saa, miksi siis hautoa niitä tilillään. Minä ainakin haluan antaa mukavan kodin lapsilleni, kun niin paljon aikaa kotona vietämme. Mitä järkeä olisi kituuttaa nyt pienessä epämieluisassa asunnossa parempaa asuntoa varten säästäen, nythän me sitä tilaa tarvitsemme. Vanhana voin muuttaa pienempään.