Riittääkö sinulle, että sun kumppani tuntuu "ihan kivalta"?
Oletko koskaan tehnyt parinvalintaa sillä ajatuksella, että "tämä henkilö, jota olen tapaillut, ei herätä minussa ihastumisen tunteita eikä hän täytä kaikkia kriteerejäni, mutta hän on ihan kiva ja viihdyn hänen seurassaan ja se riittää minulle" ? Riittääkö teille, että sen tapailukumppanin tai seurustelukumppanin kanssa on vain kaverillisia fiiliksiä? Vai pitääkö olla hullaantumista ja ihastumista romanttisessa mielessä?
Kommentit (15)
Luulin, että riitti mutta eipä riittänyt. Paha mieli tuli lopulta kummallekkin, olisi pitänyt tajuta heti alkuunsa että tästä ei vuosisadan rakkaustarinaa tule vaikka mies on kuinka kiva ja paperilla erinomainen kumppani.
Ei riitä. Sielun ja kupeiden pitää syttyä palamaan.
Jos ottaa suihin niin on ihan kiva.
Kerran tapailin miestä, joka oli ollut pitkään sinkkuna. Minä lopetin tapailun,kun 5-6 tapaamiskerran jälkeen kummallekaan ei ollut tullut romanttisia tunteita. Hän kuitenkin olisi halunnut jatkaa tutustumista. Ilmeisesti hän olisi ollut valmis tyytymään minuun.
Toisaalta, jos olisi alkanut seurustella hänen kanssaan, niin varmaan hän olisi jossain vaiheessa kyllästynyt ja halunnut vaihtaa parempaan .
Riittää joksikin aikaa kunnes löydän paremman
Kyllähän sitä tapailla voi jos yhdessä vietetty aika tuntuu mukavalta. En välttämättä kuitenkaan tuossa vaiheessa suunnittelisi esim. yhteen muuttamista.
Tuntuis edes "ihan kivalta". Täys mäntti tuo nykyään on, mutta en jaksa vaihtaa enää, olen liian vanha. Näillä mennään sit kai hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Kerran tapailin miestä, joka oli ollut pitkään sinkkuna. Minä lopetin tapailun,kun 5-6 tapaamiskerran jälkeen kummallekaan ei ollut tullut romanttisia tunteita. Hän kuitenkin olisi halunnut jatkaa tutustumista. Ilmeisesti hän olisi ollut valmis tyytymään minuun.
Lisään vielä , että minua alkoi kyrsiä se, kun tämä mies ei edes osoittanut ihastumisen merkkejä. Kyllä yleensä miehestä huomaa, jos hän on ihastunut.
Olen. Biologinen kelloni tikitti aivan ylikierroksilla, ja tiesin että alkoi olla viimeiset hetket perustaa perhe. Niinpä otin sen miehen, jonka pystyin saamaan, sen sijaan että olisin jäänyt roikkumaan siihen mieheen jonka olisin oikeasti halunnut.
No, suhde olikin sitten ihan katastrofi, mutta sain siitä kuitenkin kaksi ihanaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Biologinen kelloni tikitti aivan ylikierroksilla, ja tiesin että alkoi olla viimeiset hetket perustaa perhe. Niinpä otin sen miehen, jonka pystyin saamaan, sen sijaan että olisin jäänyt roikkumaan siihen mieheen jonka olisin oikeasti halunnut.
No, suhde olikin sitten ihan katastrofi, mutta sain siitä kuitenkin kaksi ihanaa lasta.
Millainen se sun lasten isä sitten oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Biologinen kelloni tikitti aivan ylikierroksilla, ja tiesin että alkoi olla viimeiset hetket perustaa perhe. Niinpä otin sen miehen, jonka pystyin saamaan, sen sijaan että olisin jäänyt roikkumaan siihen mieheen jonka olisin oikeasti halunnut.
No, suhde olikin sitten ihan katastrofi, mutta sain siitä kuitenkin kaksi ihanaa lasta.
Millainen se sun lasten isä sitten oli?
Mukava, ja tylsä.
Onko se "ihan kiva" sellainen sopiva puhuva komea vai joku veljen oloinen jolla on katkarapu? Joka on tylsä kuin harmaa seinä.