OLENKO AINOA, JOTA NYKYMENO HIRVITTÄÄ?!?

Ystäväni asuu uudella asuinalueella, missä asuu paljon lapsiperheit. Kaikilla uudet kalliit omakotitalot ja tietysti ne Volvot pihassa, tai jos ei Volvo niin joku muu uusi farkku.

Velkaa on kaikilla paljon ja useimmissa perheissä vanhemmat tekevät paljon töitä (ystäväni kertoman mukaan). Ja aika monella on parisuhde karikolla :(

Luulisi että olet seesteisen onnellinen, jos siellä kerrostalossa kerran on niin kivaa.

Päivähoitoon heti äitiysloman jälkeen tai noin 1-vuotiaana on ne tavallisimmat ratkaisut.

me ollaan pienivelkaisimpia ja asutaan vaatimattomimmin - eikä johdu siitä etteikö tulot riittäisi " kunnon velanottoon" . Pankit suorastaan tyrkyttävät meille aivan poskettoman isoja lainoja, joita emme ole (toistaiseksi) suostuneet ottamaan.

ap

Korot ei tästä ainakaan alene, nousu on odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Mä maksan viime laman laskua edelleen ja ei tää herkkua ole. Me ei tulla koskaan hommaamaan omaa asuntoa, (paitsi jos lotossa voitetaan) ollaan hyvin tyytyväisiä vuokralla asujia.



Meiniki rupee tosiaan olemaan kuin 80-luvun lopulla: työkaveri ei pystynyt ostamaan osamaksulla 1000¿:n kannettavaa kun ei ollut vakituisessa työsuhteessa, mutta asuntolainaa sai toistasataa tuhatta tosta vaan. Kohta kupla puhkeaa...

Onhan se totta, että mitään ei saa jos ei ota velkaa, paitsi tietty jos perii... Mutta kyllä minuakin hirvittäisi ottaa yli 200 tuhannen laina näillä tuloilla. Meillä on periaatteena se, että elääkin pitää lainan maksun aikana ja jos korot nousee, pitenee laina-aika 25 vuoteen. Max. Eli mitään 40 vuoden laina-ajan korkoja emme todellakaan ala maksaan.



Autoja on 2, molemmat käytettynä ostettuja, mutta ei mitään 10 vuotta vanhoja kuitenkaan. Ja nämä sen takia, että tarvimme molemmat auton, lisäksi ajamme aika paljon pitkiä(kin) matkoja.

Se ei pelaa joka pelkää, rahaa se vaan on.

Meillä tosiaan uusi 160m2 talo omalla tontilla, lähellä kaupungin keskustaa. Pihassa toki Volvo ja toinenkin auto, mutta mitä sitten!! Lainaa 165.000e, kotona olin lasten kanssa 5v - eli kuopus oli 3,5v kun aloitin työt tuossa viime syksynä.



En vaan käsitä miksi meidän pitäisi asua jossain ahtaassa kolmiossa, kun näin voimme todella nauttia elämästä. Vaikka toki pidämme kotona olosta, täytyy rahaa riittää myös matkusteluun, mieluiten pari kertaa vuodessa. Miehen palkka on n. 4200e kuussa ja omani hikiset 2950e, mutta kyllä me olemme pärjänneet ihan mukavasti ja rahaa jää joka kuukausi säästöönkin. Lainaa lyhennämme n. 1300e kuussa ja seuraavat reilu 14v meneekin vielä lainaa maksellen, mutta onpahan sitten jotain omaa.



Ja toki käy välillä mielessä, etä mitä jos jäämme työttömäksi. No, silloin ykkösvaihtoehto olisi laittaa talo vuokralle ja lähteä ulkomaille töihin. Tai jos asiat oikein huonosti on, niin talo myyntiin. Vaikka hinnat roimasti laskisivat, luotamme että tänäpäivänä n. 300.000e arvoisesta talosta saisimme ainakin lainan verran rahaa. Kyllähän se tietysti harmittaisi, mutta sitten ei kait auttaisi muu kun etsiä vuokra-asuntoa. Mutta en nää sitäkään ihan maailmanlopuksi.



Joten viitsisitköhän hieman vielä valaista, onko jäänyt joku asia jota emme ole osanneet pelätä tai ottaa huomioon. Ja miten sinusta meidän tilanteessamme pitäisi elää?

tulee niin kärkkäitä vastauksia.



Et ole ainoa. Kummallista, että kaikki pitäisi saada nykyisin heti ja vaikka velaksi ja isolla riskillä.

Niin, kyllähän minäkin asuisin omakotitalossa mieluiten. En ole tässä asunnossamme onneton. Tämä on meidän koti ja ihana sellainen. Olisin vain vielä onnettomampi jos joutuisin ottamaan ison velan jota saisin sen omakotitalon. Joutuisin tekemään tosi paljon töitä (minulla on ammatti sellainen että saan tuloja lisättyä melko runsaasti kohtuullisella työmäärällä) mutta se kaikki olisi pois minun perheeltä ja minun lapsilta, ennen kaikkea. Eli: " kestän" sen, että asun vähän ei-tyydyttävästi (omasta mielestäni) koska saan näin enemmän väljyyttä työaikoihin ja -tapoihin eikä ole pakko ryystää aamusta iltaan jotta saan kaiken maksettua.

En minä täällä ole ranteitani narskuttamassa vaikka muut ok-talossa asuvatkin. Halusin vain herättää keskustelua aiheesta joka on minua mietityttänyt.

ap

165.ooo ei minusta ole vielä paljon velkaa.

Vierailija:

Meillä tosiaan uusi 160m2 talo omalla tontilla, lähellä kaupungin keskustaa. Pihassa toki Volvo ja toinenkin auto, mutta mitä sitten!! Lainaa 165.000e, kotona olin lasten kanssa 5v - eli kuopus oli 3,5v kun aloitin työt tuossa viime syksynä.

En vaan käsitä miksi meidän pitäisi asua jossain ahtaassa kolmiossa, kun näin voimme todella nauttia elämästä. Vaikka toki pidämme kotona olosta, täytyy rahaa riittää myös matkusteluun, mieluiten pari kertaa vuodessa. Miehen palkka on n. 4200e kuussa ja omani hikiset 2950e, mutta kyllä me olemme pärjänneet ihan mukavasti ja rahaa jää joka kuukausi säästöönkin. Lainaa lyhennämme n. 1300e kuussa ja seuraavat reilu 14v meneekin vielä lainaa maksellen, mutta onpahan sitten jotain omaa.

Ja toki käy välillä mielessä, etä mitä jos jäämme työttömäksi. No, silloin ykkösvaihtoehto olisi laittaa talo vuokralle ja lähteä ulkomaille töihin. Tai jos asiat oikein huonosti on, niin talo myyntiin. Vaikka hinnat roimasti laskisivat, luotamme että tänäpäivänä n. 300.000e arvoisesta talosta saisimme ainakin lainan verran rahaa. Kyllähän se tietysti harmittaisi, mutta sitten ei kait auttaisi muu kun etsiä vuokra-asuntoa. Mutta en nää sitäkään ihan maailmanlopuksi.

Joten viitsisitköhän hieman vielä valaista, onko jäänyt joku asia jota emme ole osanneet pelätä tai ottaa huomioon. Ja miten sinusta meidän tilanteessamme pitäisi elää?

Eihän teillä olekaan jumalattoman isoa asuntolainaa, ainakaan minun mielestäni. Isolla osalla talon rakentaneista on lainaa 200 000¿ tai ylikin, ainakin omassa tuttavapiirissäni täällä pk-seudulla.

Haloo! Ei teillä edes ole iso laina eikä teillä ainakaan pienet tulot ole. Olipa tosi " hikisen pieni" toi sun palkkas... juupa joo.

rauhallista loppuiltaa kaikille ja hyvää joulunodotusta av-poppoolle!

ottaa 200 000 velka asunto. Vaikka miehen tulot on naurettavat 2000/e kuussa ja minä olen vielä toistaiseksi hoitovapaalla. Työtä ei näköpiirissä! olemme miettineet sen niin, että ei meidän tarvitse ehtiä maksamaan sitä kallista kämppää pois ikinä. Siinä vaiheessa kun lapset lähtee kotoota niin me vaihdetaan pienempään ja halvempaan joka luultavasti onkin sit jo maksettu pois niillä rahoilla mitä siitä kalliimmasta maksettiin. Eli sit ollaan velattomia, mutta saatiin asua lasten kanssa kunnon isossa asunnossa!

t 12.

Siis ensiasunto on ostettu halpaan aikaan ja sitä kautta on pystytty ostamaan isompi ilman hirveää velkaa. Toki näitä ylivelkaantujiakin on, mutta suurin osa ihmisistä on ihan järjissään. Itse olen työpaikassa, jossa on erittäin koulutettua 30+ porukkaa ja ihan hyvätuloisia (yli keskiarvon selvästi), ja kaikki elävät aika vaatimattomasti tai sanotaanko, että kukaan ei tunnu ylivelkaantuneelta. Siis osalla on omakotitalo, mutta suurin osa asuu rivareissa tai kerrostaloissa. Joillakin on ns. projektitalo eli vanha talo, jota kunnostavat. Harvalla on kahta autoa taloudessa ja ei ne autot ihan uusiakaan ole.

eikä millään kyllä uskallettais ostaa pääkaupunkiseudulta omakotitaloa. Kerrostalossa asutaan kolmiossa kahden lapsen kera.



Eli meitä taitaa hirvittää kans.

Toiset taas tykkää haaskata rahansa esim matkoille.



t: 11

omakotitalo, jossa neliöitä 180. Ei asuta pääkaupunkiseudulla. Maksetaan lainaa 1000 kuussa. Edessä autonvaihto ja lisävelanotto 10 000 euroa. Kummallakin vakiotyöpaikat.



Saman verran maksettaisiin vuokraa 90 neliöisestä kerrostaloasunnosta. Mikä tässä on niin kamalaa?