Pystytkö olemaan muiden seurassa täysin oma itsesi?
Havahduin hiljattain tajuamaan, että itse en pysty. Paitsi siis oman perheen kanssa (mies + lapset). Joidenkin ihmisten kanssa voin olla vähän rennommin, mutta ikinä en ole täysin rento ja oma itseni. Haluaisin ymmärtää mistä tämä johtuu ja onko ns. normaalia.
En ole koskaan ollut mitenkään erityisen itsevarma, toisaalta mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei ole, vaan viihdyn kyllä ihmisten seurassa ja tapaan mielellään uusia ihmisiä. Jotenkin en vaan pysty täysin rentoutumaan, en edes pitkäaikaisen ystävän seurassa.
Onko muilla tällaista? Mitä tälle voisi tehdä?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, en ehkä tarkoittanut sillä tavalla oma itsensä, että voi sanoa kaiken mitä mieleen tulee tai esim. piereskellä ja röyhtäillä estottomasti tai riisua kaikki vaatteet jos tulee liian kuuma...
Siis sillä tavalla täysin oma itsensä, että voi rentoutua täysin eikä tarvitse yhtään jännittää tai vetää mitään roolia.
Minusta tuntuu, että jännitän kaikkien ihmisten seurassa, jopa niiden jotka olen tuntenut vuosikausia. Sellainen pieni ärsyttävä jännitys joka estää rentoutumisen. En tiedä voisiko liittyä lapsuuteen, jossa koin jonkin verran turvattomuutta.
ap
Mitä jännität? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?
No tämäpä se kysymys juuri onkin, kun en tiedä miksi/mitä jännitän!!! Järjellä tiedän, ettei siihen ole mitään syytä, silti pieni jännitys aina.
Oletko täysin aito ja rehellinen? Pelkäätkö paljastavasi itsestäsi jotain mitä ei sopisi kertoa kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jännität? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?
No tämäpä se kysymys juuri onkin, kun en tiedä miksi/mitä jännitän!!! Järjellä tiedän, ettei siihen ole mitään syytä, silti pieni jännitys aina.
Kyllä siihen jokin syy on. Kerroit, että koit turvattomuutta lapsuudessa. Jos silloin ei ollut turvallista olla oma itsesi, olet voinut oppia häpeämään sitä omaa itseä. Lapset usein virheellisesti syyttävät itseään siitä, mikseivät tule nähdyksi.
Oma isäni ei välittänyt musta ollenkaan, minkä pelkäsin johtuvan siitä, että mussa oli jotain perustavanlaatuista vikaa. Aina ihmisseurassa pelkäsin, että tuo vika tulisi esiin, ja kaikki alkaisivat hyljeksiä mua.
Ihmisellähän on ihan luontaisesti ns.läheisyyden kehät, että kuinka paljon itsestään paljastaa kellekin.
Ja noin muuten, suurin osa ihmisistä on ambiverttejä, eli vaihtelevasti molempia piirteitä, ekstro/intro.
Viihdyn vain sellaisten ihmisten seurassa, jotka osaavat olla omia itsejään. En teeskentele missään seurassa.
Muunlaiset ystävyydet jäävät auttamatta pois.
Mitä sitten omana itsenä oleminen tarkoittaa. Ei sitä aina voi esim. sanoa rehellisesti mitä ajattelee...
Osa ihmisistä on sellaisia, että heidän seurassaan on pakko teeskennellä, jos haluaa tulla heidän kanssaan edes jotenkin toimeen. He eivät vain pysty hyväksymään toista ihmistä sellaisena kuin tämä on.
Räjähdän herkästi läheisteni seurassa. Vieraiden kanssa pystyn hillitsemään itseni. Joten onneksi en ole oma itseni esim töissä.
Ymmärrän, mitä tarkoitat tällä, mutta minusta ihminen on joka tilanteessa oma itsensä. Jos joku jännittää paljon, niin se kuuluu hänen persoonaansa sillä hetkellä.
En tietenkään. Herranen aika ihmisparat jos alkaisin olla oma itseni.
No tämäpä se kysymys juuri onkin, kun en tiedä miksi/mitä jännitän!!! Järjellä tiedän, ettei siihen ole mitään syytä, silti pieni jännitys aina.