Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pystytkö olemaan muiden seurassa täysin oma itsesi?
12.05.2023 |
Havahduin hiljattain tajuamaan, että itse en pysty. Paitsi siis oman perheen kanssa (mies + lapset). Joidenkin ihmisten kanssa voin olla vähän rennommin, mutta ikinä en ole täysin rento ja oma itseni. Haluaisin ymmärtää mistä tämä johtuu ja onko ns. normaalia.
En ole koskaan ollut mitenkään erityisen itsevarma, toisaalta mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei ole, vaan viihdyn kyllä ihmisten seurassa ja tapaan mielellään uusia ihmisiä. Jotenkin en vaan pysty täysin rentoutumaan, en edes pitkäaikaisen ystävän seurassa.
Onko muilla tällaista? Mitä tälle voisi tehdä?
Kommentit (30)
En, tuskinpa rentoudun täysin edes oman miehen seurassa. Kaipa juontaa juurensa siihen, kun koko elämänsä tuntenut ettei kelpaa omana itsenään tai ettei ole sallittua näyttää tiettyjä tunteita, niin pakko olla aina joku rooli tai suojamuuri päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu hyvin paljon ihmisestä. Joidenkin kanssa klikkaa, joidenkin ei. Mutta en silti näytä kaikkia puoliani muuten kuin ehkä juuri perheelle. He kestävät minun huonompiakin puolia, mitä sitten vieraammat eivät ja se on ihan ymmärrettävää.
Olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena, mutta ehkä olenkin oikeasti introvertti!!! Mulla kanssa suuri helpotus kun pääsen kotiin. Tarvitsen kyllä myös omalta perheeltä ns. rauhoittumisaikaa, tuntuu ihanan vapauttavalta olla ihan yksin.
Toisaalta tiedän, etten haluaisi pelkkää yksinoloakaan kovin pitkään.
Sitäkin mietin, että ehkä ystäväni ja tuttavani ovat vaan sellaisia joiden seurassa en viihdy? En tiedä.
ap
Pystyn täysin olemaan oma itseni vain yhden ystäväni kanssa (tunnettu ja oltu ystäviä 13 vuotta), äitini kanssa ja veljeni kanssa. N34
Olen inttovertti, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla oma itseni ihmisten seurassa. En ujostele ketään ja keskustelen helposti käytännössä kenen tahansa kanssa. Ainoastaan lasten seurassa joudun miettimään mitä suustani pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietynlainen herkkyys, haavoittuvuus ja rikkinäisyys kannattaa peittää tietyissä tilanteissa kuten työelämässä.
En. Mietin miltä näytän. En myöskään mielellään sano mitään koska mulla on niin hiljanen ääni ettei se kuulu. Jos taas yritän puhua kuuluvasti se ei kuulosta luonnolliselta. On myös käynytkin niin että sanon jotain niin toiset puhuu päälle ja jään hölmönä siihen vaikeena möllöttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty olemaan oma itseni kenenkään muun kuin lasten kanssa.
Valitsen olla, vaikka pelottaakin. Jos en kelpaa, parempi tietääkin se, jotten tuhlaa aikaani sellaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan tavallista. Meillä kaikilla on useita eri rooleja ja niin sen kuuluukin olla. Se on myös osa sosiaalisia taitoja ja suojelee meitä.
En ihan täysin, mutta joidenkuiden läheisteni kanssa lähes täysin.
Läheistenkin seurassa aina ihan vähän joudun ajattelemaan vaikka että kannattaako minun sanoa ääneen joku humoristinen ajatus joka tulee mieleeni eli että ymmärretäänköhän se oikein. Läheiset toki ymmärtävät paljon todennäköisemmin oikein kuin vieraat.
Vieraiden seurassa en oikeastaan edes yritä olla mahdollisimman oma itseni. Kuuluu asiaan, että hienosäätää käyttäytymistään ja sanomisiaan tilanteen ja seuran mukaan.
Ihan täysin oma itseni voin olla vain Jumalan seurassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. En edes lapsena. En ole kenenkään seurassa oma itseni. En edes oman perheeni. En ole edes yksin ollessa oma itseni, koska kun olen niin pienestä asti piilottanut oman itseni ja joutunut teeskentelemään muuta, niin en osaa olla oma itseni edes yksinkään.
N.21
En pysty, eikä se ole mahdollistakaan koska en saa joidenkin sosiaalisten sääntöjen mukaan kertoa mielenterveysongelmistani avoimesti. On siis paljon salattavaa. Ei ole millään tasolla aitoa tämä touhu. Vihaan tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on olla täysin oma itsensä? Eikö kotona itsekseen tai kaksikseen ole vain sellainen vällykkä, mutta kun ihmisten pariin menee niin persoona ikään kuin sähköistyy ja herää eloon?
Vierailija kirjoitti:
Mitä on olla täysin oma itsensä? Eikö kotona itsekseen tai kaksikseen ole vain sellainen vällykkä, mutta kun ihmisten pariin menee niin persoona ikään kuin sähköistyy ja herää eloon?
Mulla käy täysin päin vastoin. Kotona herään eloon ja kun menen ihmisten pariin minusta tulee jännittynyt ja varautunut.
Pystyn olemaan ja olenkin. Minulla on eristäytyvä pers. häiriö ja teen paljon töitä asian eteen. Jos joku kuulisi "häiriöstäni" ei uskoisi. Olen seurassa kova puhumaan ja heitän lonkalta vitsejä. : D
Pysyn töissä järjissäni ja jalat maassa ja pystyn keskittymään asioihin kun peitän sen miten romuna olen henkisesti ja fyysisesti. Se on pelkästään hyvä asia, että pysyn ryhdissä ja toimintakykyisenä. Työpaikka ei ole oikea paikka puhua vaikeuksistaan. Niitä asioita käsitellään muualla.
Niin, en ehkä tarkoittanut sillä tavalla oma itsensä, että voi sanoa kaiken mitä mieleen tulee tai esim. piereskellä ja röyhtäillä estottomasti tai riisua kaikki vaatteet jos tulee liian kuuma...
Siis sillä tavalla täysin oma itsensä, että voi rentoutua täysin eikä tarvitse yhtään jännittää tai vetää mitään roolia.
Minusta tuntuu, että jännitän kaikkien ihmisten seurassa, jopa niiden jotka olen tuntenut vuosikausia. Sellainen pieni ärsyttävä jännitys joka estää rentoutumisen. En tiedä voisiko liittyä lapsuuteen, jossa koin jonkin verran turvattomuutta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, en ehkä tarkoittanut sillä tavalla oma itsensä, että voi sanoa kaiken mitä mieleen tulee tai esim. piereskellä ja röyhtäillä estottomasti tai riisua kaikki vaatteet jos tulee liian kuuma...
Siis sillä tavalla täysin oma itsensä, että voi rentoutua täysin eikä tarvitse yhtään jännittää tai vetää mitään roolia.
Minusta tuntuu, että jännitän kaikkien ihmisten seurassa, jopa niiden jotka olen tuntenut vuosikausia. Sellainen pieni ärsyttävä jännitys joka estää rentoutumisen. En tiedä voisiko liittyä lapsuuteen, jossa koin jonkin verran turvattomuutta.
ap
Mitä jännität? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?
Alue: Aihe vapaa
En voi olla. Tai vaikka tunne oloni hyväksi, olen silti helpottunut kun pääsen kotiin.
Olen introvertti.