Lue keskustelun säännöt.
Ex on mennyt eron jälkeen hirveän ilkeäksi, vaikka sovittiin, että tullaan lapsen takia toimeen.
12.05.2023 |
Onko muille käynyt näin? Nyt on alkanut, jos siis puhutaan lapsen juttuja puhelimessa, lyömään mulle luurin korvaan, kun on saanut asiansa sanottua. Ihmettelen tosi paljon, sillä hän oli se, joka halusi erota ja sen hänelle sitten annoin ja muutin lasten kanssa pois, mitä hän toivoikin. 4kk meni ja uusi nainen alkoi jo asettua entiseen kotiimme ja viimeksi ex sanoi, että jos en pian hae viimeisiä kamojani ulos, nainen iskee ne jätesäkkiin ja vikaa pihalle. Mistä tällainen kiukku tulee, kun sovittiin, että yritetään olla edes asiallisia jos ei muuhun pysty ja itse olen mielestäni niin ollut. Miksi on pakko vihata, kun on saanut mitä on halunnutkin? Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (79)
Just sattumoisin eilen kävi mielessä, että jos erottaisiin, niin voi pojat, kuinka kauan menisi tavaroiden setvimisessä...
Yhyeiseloa takana vuosikymmeniä ja tavaraa on kertynyt jos jollekin, niin kyllä varmaan itku pääsisi, kun niitä pitäisi alkaa keräilemään. Olisi meinaan melkoinen tynnyrityömaa. Heittäisin varmaan kaikki, mikä olisi vähänkin omaa, jätelavalle.
Kaikkea roinaa sitä on vuosien varrella tullut kerättyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä yrittää kohottaa itsetuntoa ja kuvitella että miehen nykyinen on mustasukkainen. Mutta kerronpa omista motiiveistani: miehellä oli lapsi edellisestä suhteesta ja kun meille tuli yhteinen lapsi, käskin valita. Taustalla heillä riidat osituksesta ja elareista. Valitse jatkatko kivireen vetoa vai panostatko meidän perheeseen täysillä. No, valitsi meidän perheen ja vaikka nyt huudatte että mikä sika kun hylkäsi lapsensa, niin lopputuloksena oli kaksi hyvää, erilaisen arvomaailman, perhettä. Eli heitä ongelmat pois elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jätti minut ja lapsemme yhteisen 28 vuoden jälkeen todella yllättäen. Oli hankkinut asunnonkin valmiiksi ja ostanut sinne lakanat + astiat jne. Oli vielä niin ylpeä siitä kun ei ottanut kotooltamme mitään. Voitte kuvitella kuinka paljon on kertynyt tavaraa vuosien varrella. Olisin ollut iloinen kun osa astioista ja liinavaatteista yms olisi lähtenyt mukaan. Jätti siis jälkeensä valtavan kasan tavaraa. Erosta on nyt 1v2kk ja kaikki miehen kirjat, levyt, kalastustavaroita jne on täällä. Juuri tänään huomasin katselevani miehen kylpytakkia edelleen kylppärissä.
Asunto on molempien ja olen yli puoli vuotta puhunut asunnon myynnistä, sillä miehelle kuuluu tästä 50%, mutta mies ei ole valmis myymään. Johtuuko siitä, että pelkää että "joutuu asumaan lapsemme kanssa". Lapsi (lähes aikuinen) ei ole ollut isänsä luona kertaakaan, eli asun lapsemme kanssa 100% ajasta. Itse en halua lunastaa tätä isoa kolmiota itselleni, en saisi lainaakaan niin paljon. Kun tämän asunnon myynti tulee ajankohtaiseksi niin "kaatopaikalle menee hirveä määrä tavaraa, huonekaluja myöten". Huonekalut niin huonossa kunnossa, että niitä ei voi edes lahjoittaa. Lisäksi huonekaluja on paljon, eli jos muutan yksiöön/kaksioon niin eihän nämä mukaani mahdu.Koska et selvästikään itse osaa lukea lakia ja tarttua toimeen:
Ositus tehdään yleensä osapuolten välisellä sopimuksella. Jos sopimukseen ei päästä, tuomioistuin määrää hakemuksesta pesänjakajan osituksen toimittamista varten.
Lähde minilex.Eli marsmars hakemaan pesänjakaja.
Osaan kyllä lukea lakia, korostan lisäksi, että emme olleet naimisissa. Yhteistä omaisuutta vain tämä asunto.
Korostan lisäksi, että kun mies muutti pois niin sen jälkeen hän ei ole maksanut mitään asuntoon tai asumiseen liittyvää, eikä mitään muutakaan ei myöskään lapsemme kuluja (ei elatusmaksujakaan). Asuntolaina onneksi loppui helmikuussa ja vain sen takia olen suostunut näihin järjestelyihin että olen voinut asua maaliskuusta asti lapsemme kanssa pelkällä vastikkeella, joka on aika suuri, mutta kuitenkaan en samalla summalla saisi minkäänlaista vuokrakämppää pääkaupunkiseudulta. Lapsemme täyttää 18 v muutaman kuukauden kuluttua. Tällainen välitila nyt meneillään, mutta kieltämättä itse olisin jo valmis uuteen alkuun uudessa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Just sattumoisin eilen kävi mielessä, että jos erottaisiin, niin voi pojat, kuinka kauan menisi tavaroiden setvimisessä...
Yhyeiseloa takana vuosikymmeniä ja tavaraa on kertynyt jos jollekin, niin kyllä varmaan itku pääsisi, kun niitä pitäisi alkaa keräilemään. Olisi meinaan melkoinen tynnyrityömaa. Heittäisin varmaan kaikki, mikä olisi vähänkin omaa, jätelavalle.
Kaikkea roinaa sitä on vuosien varrella tullut kerättyäkin.
Mä olen se joka teki osituksen särmästi heri eron jälkeen, vaikka yhteiseloa takana yli 20v ja samassa isossa omakotitalossa 15v. Meillä oli iso lämmin autotalli, jonne ei mahtunut autoa. Lisäksi iso kylmä aitta ja käyttöullakko. Kyllä siinä meinasikin itku päästä ja usko loppua. Mutta me haluttiin päästä eteenpäin ja ymmärrettiin, ettei tavaran määrä vähene ja ositus helpotu lykkäämällä sitä. Päinvastoin. Kun jompikumpi ehtii hankkia uutta omaisuutta/tavaraa, se vain mutkistaa ositusta. Ymmärrettiin molemmat myös, että mikäli vielä mielittäisiin uuteen parisuhteeseen, jakamaton pesä exän kanssa ei ole kovaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla. Yksi isompi kone jätettiin yhteiseksi. Siitä tehtiin erillinen kirjallinen sopimus käytöstä, huollosta ja säilytyksestä. Sopimuksessa myös määriteltiin ko. sopimuksen irtisanomisehdot. Useampi vuosi myöhemmin en enää tarvinnut ko. konetta ja halusin rahani siitä. Sopimuksen mukaan ex lunasti sen itselleen. Jos ei olisi lunastanut, se olisi myyty.
En oikeasti itse yhtään jaksa ihmisiä, jotka vain luottavat suullisiin sopimuksiin tai sanovat, että me ollaan niin hyvissä väleissä, että aina voidaan vaan sopia ja/tai ehtii myöhemminkin. Kovin monta toimivaa tuollaista tapausta en ole nähnyt. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu, maailma muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jätti minut ja lapsemme yhteisen 28 vuoden jälkeen todella yllättäen. Oli hankkinut asunnonkin valmiiksi ja ostanut sinne lakanat + astiat jne. Oli vielä niin ylpeä siitä kun ei ottanut kotooltamme mitään. Voitte kuvitella kuinka paljon on kertynyt tavaraa vuosien varrella. Olisin ollut iloinen kun osa astioista ja liinavaatteista yms olisi lähtenyt mukaan. Jätti siis jälkeensä valtavan kasan tavaraa. Erosta on nyt 1v2kk ja kaikki miehen kirjat, levyt, kalastustavaroita jne on täällä. Juuri tänään huomasin katselevani miehen kylpytakkia edelleen kylppärissä.
Asunto on molempien ja olen yli puoli vuotta puhunut asunnon myynnistä, sillä miehelle kuuluu tästä 50%, mutta mies ei ole valmis myymään. Johtuuko siitä, että pelkää että "joutuu asumaan lapsemme kanssa". Lapsi (lähes aikuinen) ei ole ollut isänsä luona kertaakaan, eli asun lapsemme kanssa 100% ajasta. Itse en halua lunastaa tätä isoa kolmiota itselleni, en saisi lainaakaan niin paljon. Kun tämän asunnon myynti tulee ajankohtaiseksi niin "kaatopaikalle menee hirveä määrä tavaraa, huonekaluja myöten". Huonekalut niin huonossa kunnossa, että niitä ei voi edes lahjoittaa. Lisäksi huonekaluja on paljon, eli jos muutan yksiöön/kaksioon niin eihän nämä mukaani mahdu.Koska et selvästikään itse osaa lukea lakia ja tarttua toimeen:
Ositus tehdään yleensä osapuolten välisellä sopimuksella. Jos sopimukseen ei päästä, tuomioistuin määrää hakemuksesta pesänjakajan osituksen toimittamista varten.
Lähde minilex.Eli marsmars hakemaan pesänjakaja.
Osaan kyllä lukea lakia, korostan lisäksi, että emme olleet naimisissa. Yhteistä omaisuutta vain tämä asunto.
Korostan lisäksi, että kun mies muutti pois niin sen jälkeen hän ei ole maksanut mitään asuntoon tai asumiseen liittyvää, eikä mitään muutakaan ei myöskään lapsemme kuluja (ei elatusmaksujakaan). Asuntolaina onneksi loppui helmikuussa ja vain sen takia olen suostunut näihin järjestelyihin että olen voinut asua maaliskuusta asti lapsemme kanssa pelkällä vastikkeella, joka on aika suuri, mutta kuitenkaan en samalla summalla saisi minkäänlaista vuokrakämppää pääkaupunkiseudulta. Lapsemme täyttää 18 v muutaman kuukauden kuluttua. Tällainen välitila nyt meneillään, mutta kieltämättä itse olisin jo valmis uuteen alkuun uudessa kodissa.
Olisit heti sanonut, että kylpytakin ja kalastusvermeiden katsominen on oma halusi etkä edes halua saada taloa juuri nyt myydyksi. Ekan viestisi peristeella luulin, että kärsit asiasta. Siksi lakiteksti. Hankalankin ex puolison ja sen kamat saa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä yrittää kohottaa itsetuntoa ja kuvitella että miehen nykyinen on mustasukkainen. Mutta kerronpa omista motiiveistani: miehellä oli lapsi edellisestä suhteesta ja kun meille tuli yhteinen lapsi, käskin valita. Taustalla heillä riidat osituksesta ja elareista. Valitse jatkatko kivireen vetoa vai panostatko meidän perheeseen täysillä. No, valitsi meidän perheen ja vaikka nyt huudatte että mikä sika kun hylkäsi lapsensa, niin lopputuloksena oli kaksi hyvää, erilaisen arvomaailman, perhettä. Eli heitä ongelmat pois elämästäsi.
Kuka voi tehdä noin?
On ja ei tullut paremmaksi, vaikka vuosien jälkeen sekstattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksette hoida asioita viestein ja, mikset hae jo vihdoin loppuja kamojasi?
Noita kamoja minkäin ihmettelen. Vaikea avata ap:n tilannetta, toki uusi puoliso vaikuttaa tilanteeseen, mutta tuntuu, ettei ap;kään nyt ihan ymmärrä rajojaan. Jos on muuttanut pois, niin on muuttanut pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
No näinhän se on missä tahansa muutossa. Talo on saatava tyhjäksi kohtuu nopeasti. Jos myyt talon ja muutat pois ja jätät taloon lamput ja vaikka sen häälahjaksi saadun taulun paikoilleen, suututko uusille omistajille/asukkaille, kun he eivät säilyttele niitä? Normiasuntokaupassa sua pidettäisiin kahelina, kun kiukuttelet jättämäsi kaman perään. Jostain syystä exän nyxä ei muka ole täysivaltainen uusi asukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
No näinhän se on missä tahansa muutossa. Talo on saatava tyhjäksi kohtuu nopeasti. Jos myyt talon ja muutat pois ja jätät taloon lamput ja vaikka sen häälahjaksi saadun taulun paikoilleen, suututko uusille omistajille/asukkaille, kun he eivät säilyttele niitä? Normiasuntokaupassa sua pidettäisiin kahelina, kun kiukuttelet jättämäsi kaman perään. Jostain syystä exän nyxä ei muka ole täysivaltainen uusi asukas.
Ja siis, kyllä, olen ollut tilanteessa jossa toinen muuttaa pitkäaikaisesta kodista pois ja toinen jää ja lasten huoneet jäävät ennalleen. Lisäksi olen myöhemmin muuttanut 380 neliötä taloa ja autotalleja 280 neliöön. Oli ihan sairaan iso homma vaan tehtävä on kun on muuttaa päättänyt. Puhut viikkojen varoitusajasta. Kyllä, just silleen se pakattiin. Oli kolme muuttorekallista tavaraa. Lisäksi kaatopaikalle tai myyntiin meni vaikka kuinka paljon. Siksi yksi lavallinen lähinnä naurattaa. Silti hoidettiin työt ja lasten harrastukset. Television katsominen, lukeminen, omat harrastukset jäi väliin. Siksi en yhtään ymmärrä mussutusta, ettei ehdi eikä pysty (jos on normaali terve ihminen). Kyllä pystyy. Jos ei ole autoa, vuokraa pakun. Tai voi myös ottaa muuttoauton ja kantajat.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Just sattumoisin eilen kävi mielessä, että jos erottaisiin, niin voi pojat, kuinka kauan menisi tavaroiden setvimisessä...
Yhyeiseloa takana vuosikymmeniä ja tavaraa on kertynyt jos jollekin, niin kyllä varmaan itku pääsisi, kun niitä pitäisi alkaa keräilemään. Olisi meinaan melkoinen tynnyrityömaa. Heittäisin varmaan kaikki, mikä olisi vähänkin omaa, jätelavalle.
Kaikkea roinaa sitä on vuosien varrella tullut kerättyäkin.
Miksi sitä roinaa pitää säilöä ja uutta hankkia. Kun itse erosin niin omani otin ja häivyin. Ex sitten myöhemmin toi vielä ns yhteistä tavaraa, jota ei itse halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just sattumoisin eilen kävi mielessä, että jos erottaisiin, niin voi pojat, kuinka kauan menisi tavaroiden setvimisessä...
Yhyeiseloa takana vuosikymmeniä ja tavaraa on kertynyt jos jollekin, niin kyllä varmaan itku pääsisi, kun niitä pitäisi alkaa keräilemään. Olisi meinaan melkoinen tynnyrityömaa. Heittäisin varmaan kaikki, mikä olisi vähänkin omaa, jätelavalle.
Kaikkea roinaa sitä on vuosien varrella tullut kerättyäkin.Miksi sitä roinaa pitää säilöä ja uutta hankkia. Kun itse erosin niin omani otin ja häivyin. Ex sitten myöhemmin toi vielä ns yhteistä tavaraa, jota ei itse halunnut.
Mun miehen ex teki näin. Musta oli aika ikävästi tehty, että jätti miehelle kaiken roinan selvittelyn.
T: Se joka yhteenmuutossa heitti miehen exän polttarikuvat roskiin.
Hei ex-vaimo,
Onko sinulle ok, että exän nyxä tuo tavaroitaan sun luo säilytykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae nyt ne tavarasi sieltä hyvä ihminen! Menkää sitten vaikka lastenvalvojalle keskustelemaan siitä, miten voisi tulla toimeen asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Joku jo fiksusti kommentoikin että eksällä on vaikea olo ja siksi kiukuttelee. Lisäksi jos on ollut ajatus että ollaan hyvissä väleissä, yleensä tarkoittaa myös sitä ettei ole hengenhätää niiden kamojenkaan kanssa vaan ne hoidellaan vähän kerrallaan.
Me ollaan mun eksän kans oikeasti hyvissä väleissä, oon asunut jo 2v omassa asunnossa. Edelleen tulee puhetta puolin ja toisin tavaroista että haluatko tämän tai mä soitan ja kysyn et voinko tulla hakemaan sitä tai tätä. Viimeksi osan pääsiäiskoristeista. Itse asiassa mun talvirenkaatkin on eksän autotallissa, alunperin kysyin et saako ne olla siellä kunnes löydän sopivan rengashotellin. Eksälle se sopi. Sit seuraavalla renkaanvaihdolla se tuumas et saa ne olla siellä, ei ne häntä haittaa. Ja koska meidän poika ne renkaat mulle kuitenkin vaihtaa, helpompihan se sillekin on et ne on siellä missä ne vaihdetaan.
Mut se, mihin puuttuisin heti, on että et ap todellakaan maksa puolikasta lainanlyhennyksestä. Jos mies haluaa pitää talon, mies maksaa sen jollain konstilla ja se ei ole sinun ongelmasi.
Komppaan viimeistä kappaletta. Lisäksi kiinnostaisi tietää, että maksaako ap:n exän nyksä mitään talossa asumisestaan? Eikös pitäisi, vai huomioidaanko tasaus jotenkin vaikka elareissa, vai oliko yhteishuoltajuus. Kai lapsen peleistä saatu raha meni lapselle? -sivusta
Mieheni ex jätti kamojaan vanhaan kotiinsa. Näiden tavaroiden varjolla hän koki oikeudekseen tulla sinne milloin halusi, myös silloin kun minä jo asuin epävirallisesti miehen luona. Itsehän en ollut tervetullut edes exän ovelle. Ei tuntunut kovin mukavalta, että hän sai pitää yksityisyytensä, mutta minun ja mieheni elämä oli hänelle vapaata riistaa.
Veimme exälle kamansa ja aika paljon kamaa heitettiin myös roskiin. Mutta kyllä minullekin kelpasi heidän häälahja -designmaljakkonsa. Olisi ottanut mukaansa, jos oli tärkeä. Kuitenkin, kun ex on kamat taakseen jättänyt, se on mun ja miehen asia päättää mitä säilytetään ja mitä ei, ei exän.
Mistä näitä ihania ex:ä syntyy, saa naurunvedet silmissä 🤣 lukea näitä kirjoituksia. Siinä maljakko lähtee herkästi kiertoradalle jossa kiihtyvyys a >9,81 m/s^2
Vierailija kirjoitti:
Hei ex-vaimo,
Onko sinulle ok, että exän nyxä tuo tavaroitaan sun luo säilytykseen?
Hehe, tämä olisi hyvä. Nyxä voisi tuoda ex-vaimon luo jonkun taulun ja muutaman koriste-esineensä. Ne laitettaisiin esille. Kun ex-vaimo protestoi, asia kuitataan sanomalla, että älä viitsi olla mustasukkainen.
Kun asetelman kääntää näin päin, eikö kuulostakin absurdilta? Mutta monelle tämän ketjun nyxistä täyttä todellisuutta. Heidän olisi pakko katsella toisen, vieraan ihmisen, kamoja kotonaan ja jos ei halua, joo, mustasukkainen 🙄.
Koska et selvästikään itse osaa lukea lakia ja tarttua toimeen:
Ositus tehdään yleensä osapuolten välisellä sopimuksella. Jos sopimukseen ei päästä, tuomioistuin määrää hakemuksesta pesänjakajan osituksen toimittamista varten.
Lähde minilex.
Eli marsmars hakemaan pesänjakaja.