Lue keskustelun säännöt.
Ex on mennyt eron jälkeen hirveän ilkeäksi, vaikka sovittiin, että tullaan lapsen takia toimeen.
12.05.2023 |
Onko muille käynyt näin? Nyt on alkanut, jos siis puhutaan lapsen juttuja puhelimessa, lyömään mulle luurin korvaan, kun on saanut asiansa sanottua. Ihmettelen tosi paljon, sillä hän oli se, joka halusi erota ja sen hänelle sitten annoin ja muutin lasten kanssa pois, mitä hän toivoikin. 4kk meni ja uusi nainen alkoi jo asettua entiseen kotiimme ja viimeksi ex sanoi, että jos en pian hae viimeisiä kamojani ulos, nainen iskee ne jätesäkkiin ja vikaa pihalle. Mistä tällainen kiukku tulee, kun sovittiin, että yritetään olla edes asiallisia jos ei muuhun pysty ja itse olen mielestäni niin ollut. Miksi on pakko vihata, kun on saanut mitä on halunnutkin? Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (79)
Mulla ja ex-miehellä oli eron jälkeen hyvät välit tasan niin kauan, kunnes uusi nainen tuli mukaan kuvioihin. Yhtäkkiä muutuinkin heidän näkökulmastaan aivan hirveäksi ihmiseksi, joten olin tekemisis vain niin vähän kuin oli pakko. Nyt kun vuosien jälkeen heille tuli ero, niin ex-mies on hattu kourassa tullut välejä korjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Jos taloa makselet niin onhan sinullakin sanavaltaa siihen kuka sinne muuttaa ja kenen tavaroita siellä säilytetään. Olisin mennyt sinne kyläileen ja oleskeleekin taloon ihan vain näpäyttääkseni.
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja ex-miehellä oli eron jälkeen hyvät välit tasan niin kauan, kunnes uusi nainen tuli mukaan kuvioihin. Yhtäkkiä muutuinkin heidän näkökulmastaan aivan hirveäksi ihmiseksi, joten olin tekemisis vain niin vähän kuin oli pakko. Nyt kun vuosien jälkeen heille tuli ero, niin ex-mies on hattu kourassa tullut välejä korjaamaan.
Meillä kävi toisin päin, ex vaimo sekosi ihan totaalisesti, kun kuuli minulla olevan uusi nainen. Haukkui minut, uuden naisen ja jopa yhteiset lapsemme ja uhkaili its emurhalla. Sen jälkeen ei tullut yhteistyöstä mitään, laittoi viestin tai soitti jos itsellään oli jotain asiaa (lapsiin liittyvää tai vaihtoehtoisesti edellämainittua haukkumista) ja sen jälkeen aina esti numeroni omien viestiensä ja puheluidensa välissä. Tätä jatkui puoli vuotta, jopa lapset puhuivat ollessaan luonani, etteivät halua äitinsä luo, sillä tämä vain räyhää. Tilanne rauhoittui hieman vasta, kun hän löysi uuden miehen ja siitä asti on ollut ihan ok. Pelottaa jo valmiiksi mitä tapahtuu, jos eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ollut kuukausia aikaa hakea ne kamat.
Se tulee sun kanssa toimeen ihan sillä, ettei se tapa sinua vaan on ainoastaan "ilkeä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
Onko ap:n kuvaamassa tapauksessa siis kyse parin viikon asumisesta? Sain viesteistä ainakin kuvan, että tätä on jatkunut tuota pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Jos taloa makselet niin onhan sinullakin sanavaltaa siihen kuka sinne muuttaa ja kenen tavaroita siellä säilytetään. Olisin mennyt sinne kyläileen ja oleskeleekin taloon ihan vain näpäyttääkseni.
Yritin välttää riitaa kun kuvittelin, että me kaikki voitaisi olla mutkattomissa väleissä kun nainen huomaa, ettei mitään syytä ole olla mustasukkainen. Kun kävin lasta noutamassa tai jotai unohtunutta tavaraa, nainen ei tervehtinyt vaan mitään sanomatta poistui toiseen huoneeseen. Ei tuntunut niin kovin helpolta mennä sinne sitten kaappeja penkomaan läpi, kun toinen ei vielä virallisesti asunut talossa, mutta oli jo käytännössä muuttanut. Kaupanteko talon puolikkaasta oli meillä vielä exän kanssa kesken hänen rahoitusvaikeuksiensa vuoksi.
Teimme lopulta kaupan niin, että irtaimisto jäi miehelle, mutta silti mielestäni ei ole asiallista, että sitten myydään pois esineitä, jotka selkeästi kuuluu lapselle tai ovat johonkin unohtuneita muistoesineitä jotka kuuluivat minulle. Esim äitini lapselle ristiäislahjaksi hankkimat kynttilänjalat. Pyysin miestä sorttaamaan tavaraa läpi, tuloksena sain osan jääneistä tavaroista, mutta sitten paljon myös sälää, jota hän oli saanut itse lahjaksi, kaikki rumat ja tarpeettomat esineet palautuivat mulle, jos nyt suoraan sanon, mm ilmakuva hänen isänsä kotitalosta kehystettynä..ööö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Joku jo fiksusti kommentoikin että eksällä on vaikea olo ja siksi kiukuttelee. Lisäksi jos on ollut ajatus että ollaan hyvissä väleissä, yleensä tarkoittaa myös sitä ettei ole hengenhätää niiden kamojenkaan kanssa vaan ne hoidellaan vähän kerrallaan.
Me ollaan mun eksän kans oikeasti hyvissä väleissä, oon asunut jo 2v omassa asunnossa. Edelleen tulee puhetta puolin ja toisin tavaroista että haluatko tämän tai mä soitan ja kysyn et voinko tulla hakemaan sitä tai tätä. Viimeksi osan pääsiäiskoristeista. Itse asiassa mun talvirenkaatkin on eksän autotallissa, alunperin kysyin et saako ne olla siellä kunnes löydän sopivan rengashotellin. Eksälle se sopi. Sit seuraavalla renkaanvaihdolla se tuumas et saa ne olla siellä, ei ne häntä haittaa. Ja koska meidän poika ne renkaat mulle kuitenkin vaihtaa, helpompihan se sillekin on et ne on siellä missä ne vaihdetaan.
Mut se, mihin puuttuisin heti, on että et ap todellakaan maksa puolikasta lainanlyhennyksestä. Jos mies haluaa pitää talon, mies maksaa sen jollain konstilla ja se ei ole sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
Niin, olen siis nainen. En ymmärrä miten jaksat jonkun kumminkaiman tauluakin pohtia. Tuossa on ap:n mukaan mennyt jo kuukausia ja ei ihme että miestä suututtaa ne kamat, joita ei hae. Tuota voisi pitää jopa tahallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja ex-miehellä oli eron jälkeen hyvät välit tasan niin kauan, kunnes uusi nainen tuli mukaan kuvioihin. Yhtäkkiä muutuinkin heidän näkökulmastaan aivan hirveäksi ihmiseksi, joten olin tekemisis vain niin vähän kuin oli pakko. Nyt kun vuosien jälkeen heille tuli ero, niin ex-mies on hattu kourassa tullut välejä korjaamaan.
Sama kokemus. Olimme ystävät ennen eroa ja eron jälkeen. Puuhasimme toisinaan jotain yhä kolmestaan lapsen kanssa ja meillä oli paljolti yhteinen ystäväpiiri. Ex ei halunnut jäädä yksin ja tapaili useita naisia, kunnes sitten tämä yksi jäi vakituiseksi kumppaniksi. Kannustin tuota suhdetta, olin iloinen että mm reilusti nuorempien tyttöystävien ym jälkeen löytyi aikuinen kumppani, jolla itselläänkin lapsia. Pian yhteydenpitoamme alettiin rajoittamaan ja ex alkoi puhua, ettei ole tarvetta tehdä kolmestaan lapsen kanssa mitään tai olla kaverit. Emme voineet enää osallistua samoihin ystävätapaamisiin. Kaveriporukka jakautui kahtia, yhteydenpito meni vaivautuneeksi. Exän uusi ei enää tervehtinyt minua, eikä halunnut olla paikalla kun vaihdoimme joulutervehdyksiä tai lapsen syntymäpäiväkahveilla. Protestoin tilannetta ja sain aikaan riitaa, jonka jälkeen suhtautuminen muuttui suorastaan vihamieliseksi. Viime kesänä sovimme, ettemme ole enää missään tekemisissä koska se aiheuttaa riitaa heidän suhteeseensa. Minusta ei saa lapsen toisessa kodissa puhua. Lapsi inhoaa tätä "bonusäitiään" ja valitettavasti tämä kaikki tulee kostautumaan sitä kautta myös isälle. Exälle on ilmeisesti alkanut nyt vähän avautumaan mihin on itsensä ajanut ja yrittää varovasti pitää yhteyttä. En luota häneen enää, en usko, että välejämme voi korjata tai en näe siihen tarvetta, koska lapsikin jo tietää että "mirkun" vuoksi emme ole enää väleissä ja on asiaan tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
Onko ap:n kuvaamassa tapauksessa siis kyse parin viikon asumisesta? Sain viesteistä ainakin kuvan, että tätä on jatkunut tuota pidempään.
Jos kerran meni neljä kuukautta että uusi nainen on kuvioissa jota nyt ärsyttää että siellä on toisen muikkelin kamoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Joku jo fiksusti kommentoikin että eksällä on vaikea olo ja siksi kiukuttelee. Lisäksi jos on ollut ajatus että ollaan hyvissä väleissä, yleensä tarkoittaa myös sitä ettei ole hengenhätää niiden kamojenkaan kanssa vaan ne hoidellaan vähän kerrallaan.
Me ollaan mun eksän kans oikeasti hyvissä väleissä, oon asunut jo 2v omassa asunnossa. Edelleen tulee puhetta puolin ja toisin tavaroista että haluatko tämän tai mä soitan ja kysyn et voinko tulla hakemaan sitä tai tätä. Viimeksi osan pääsiäiskoristeista. Itse asiassa mun talvirenkaatkin on eksän autotallissa, alunperin kysyin et saako ne olla siellä kunnes löydän sopivan rengashotellin. Eksälle se sopi. Sit seuraavalla renkaanvaihdolla se tuumas et saa ne olla siellä, ei ne häntä haittaa. Ja koska meidän poika ne renkaat mulle kuitenkin vaihtaa, helpompihan se sillekin on et ne on siellä missä ne vaihdetaan.
Mut se, mihin puuttuisin heti, on että et ap todellakaan maksa puolikasta lainanlyhennyksestä. Jos mies haluaa pitää talon, mies maksaa sen jollain konstilla ja se ei ole sinun ongelmasi.
Joo, näin se meni meilläkin kauan. Huomasin jonain lauantaina, että tekisin creme bruleen, mutta se kolvi taitaa olla vanhassa kodissa -> soitto, onko sulla käyttöä sille vai saanko minä sen? Joo, tule hae pois, enpä mahda paahtovanukkaita paljon askarrella. Kamat jakautui pikkuhiljaa. Nyt huomaan, että lapsen kastemekko taitaa olla vanhassa kodissa ja kysyn exältä, niin hän ei enää tiedä missä mitäkin tavaraa on ja onko se heitetty pois. Anteeksi nyt ihan kauheasti, etten äitinä hoksannut eron hetkellä sitä kahdeksan vuoden takaista kastemekkoa penkoa sieltä lapsen vaatekaapin perältä, jonka sisältö siis kuuluu lapselle ja jää sinne vanhaan kotiin ihan ennalleen. Nyt se hylly on tarvittu toisen lapsen tavaroille ja kastemekko ilmeisesti heitetty pois. Onko niin kohtuutonta kuvitella, että jos ei isä ymmärrä vaalia lapsensa tärkeitä muistoesineitä niin toinen äiti sentään ymmärtäisi, ettei tätä ehkä heitetä roskiin minun lapseni kausivaatetuksen säilytyksen tieltä vaan toimitan tämän sitten vaikka äidilleen säästöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta se on vähän vallankäyttöä, että hei olen vielä täällä, hähhää, kun ei hae tavaroitaan. Kyllä se ärsyttää ja itse pakkaisin exän kamat ja ilmoittaisin, että ovella odottavat. Ja jos et hae, niin roskiin menevät.
Oletko eronnut sellaisesta monikymmenvuotisesta liitosta, jossa toinen jää vanhaan kotiin ja toinen muuttaa pois? Lasten huoneet jäävät vanhaan kotiin ennallensa.
Kenelle sinun mielestäsi kuuluu vaikkapa lapsen kummeilta häälahjaksi saatu taulu? Jos on aluksi se jätetty paikoilleen sen erikoisemmin miettimättä asiaa, mutta kun uusi kumppani muuttaa parin kuukauden tapailun jälkeen sinne entiseen yhteiseen kotiin ja se taulu sekä noin rekkalavallinen muuta tavaraa on saatava ulos talosta viikoissa -onko sinulla valmiudet viikkojen varoitusajalla käydä kaikki se tavara läpi, lajitella, pakata, varastoida, myydä, lahjoittaa, etenkin jos saat käydä paikalla vain arkisin klo 9-18.
Eiköhän tuossa ole munaton mies joka ei osaa sanoa, että me sovitaan exän kanssa sopiva päivä muutaman viikon sisällä ja käydään tämä tavara yhdessä läpi ja pakataan, siihen asti ne tavarat on nyt vaan jaloissa.
Ihme asenne, että se on aina kaikki sen naisen tehtävää, mukaan lukien se yhteiselämän materiaalinen purkaminen, mies vaan odottaa että asiat puff tapahtuu itsestään.
ja nyt en siis viittaa suhteeseen, jossa Minna muutti Mikon asuntoon, eikä vuoden päästä erotessa saanut omia pikkupöksyjään ja korurasioitaan vietyä pois.
Niin, olen siis nainen. En ymmärrä miten jaksat jonkun kumminkaiman tauluakin pohtia. Tuossa on ap:n mukaan mennyt jo kuukausia ja ei ihme että miestä suututtaa ne kamat, joita ei hae. Tuota voisi pitää jopa tahallisena.
Moni arvostaa lahjoja sillä lailla, ettei haluaisi niitä hävittää tai myydä pois.. Mutta oppi on kai se, että miehet eivät arvosta, joten jos vielä joskus eroan, otan kaiken yhteisen sen tarkemmin kyselemättä äkkiä talteen, ettei tule joku uusi justiina ja myy pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Itse en olisi muuttanut ennen kuin ositus kiinteästä omaisuudesta olisi tehty ja kamat pakattu vaikka nyt siihen väliaikaisvarastoon. Ja kun mä olen muuttanut pois, mulla ei ole enää mitään velvotteita siihen entiseen asuntoon. Älkää hyvät ihmiset sotkeko rahaa ja tunteita keskenään, vaikka kuinka kävisi ex sääliksi, vähemmän piinaa siitä on kaikille kun ne raha-asiat setvitään kuntoon ihan ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden jättäminen entiseen kotiin on juuri sitä eronneen toimintaa. On ikään kuin syy pitää yhteyttä ja hakea tavaroita tipoittain. Näin ex-mieheni toimi aikoinaan. Eli hae ne tavarasi ja mene itseesi vaikka vaikeeta oiskin. Pääset eteenpäin.
Mulla jäi tavaroita vanhaan kotiin, koska asuin todella pienessä väliaikaisasunnossa, eikä ollut tilaa niitä varastoida. Toisaalta kun ex-mies löysi uuden kumppanin laajeni se käsitys minun tavaroista koskemaan yhteisiä muistoja ja sisustusesineitä (poislukien design valaisimet ja arvoastiat). Ei vain oltu käyty niin tarkkaa erittelyä aiemmin kun ei ollut tarvetta, mutta uusi suhde eteni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin kiire hakea kaikki pois. Nainen ei toisaalta halunnut minua nähdä, niin oli vaikeaa aikatauluttaa sopivaa hetkeä käydä pakkaamassa tavaraa. Lopputulos; nainen myi netissä ja kirpputorilla paljon sellaista tavaraa minkä olisin halunnut säästää, mm lahjaksi saatuja esineitä ja lapsen vanhoja vaatteita ja pelejä. Kaikki entisestä elämästä muistuttava oli saatava pois, paitsi se design valaisin, jonka hän olisi halunnut pitää.
Väliaikaisasunto on ihan maksimissaan pari kuukautta ja sen jälkeen se on jotain muuta kuin väliaikaista. Jos sä olet vuokrannut tai ostanut liian pienen asunnon niin sehän on sun ongelma, ei eksän tai nyksän tai vanhempiesi. Ajattelitko ihan oikeasti, että sun eksä haluaa hillota sun ja teidän lapsen tavaroita? Jopa ilman sitä uutta naista? Tavaroita, jotka ovat lapselle olleet pieniä ja tavaroita, joita ei käytetä? Jos sä niistä tavaroista noin tykkäät niin olisit vuokrannut jonkun väliaikaisen varastotilan ja roudannut ne sinne.
20 vuotta yhteiselämää niin yksinkö minä päätän mikä on minun ja mikä exän? Vai pitäisikö kenties järjestää se tilaisuus, jossa ne kamat jaetaan kun tilanne muuttui ja niistä pitää eroon päästä? Mites sellainen tilaisuus järjestetään kun nainen ei halua minua asuntoon käymään?
Ja miten siitä tulee yhtäkkiä minun ongelmani jos me ollaan miehen kanssa sovittu, että koska maksan vielä yhdessä ostetun kodin lainanlyhennystä oman vuokrani lisäksi, jotta hän saa pidettyä talosta kiinni, ja siksi en pysty ottamaan kalusteita ym tavaroita? Mun olisi pitänyt lisäksi ottaa vielä laskuuni joku varastotila?
Sitten suhde etenee nopeasti yhteenmuuttoon ja yhtäkkiä joka ikinen huonekalu ja taulu ja appivanhemmilta saatu kynttilälyhty on liikaa ja tavarat ulos per heti. Ja millähän oikeudella tämä nainen myy lapselle hankittuja pelejä ja huonekaluja, olisi heittänyt sitten vaikka pihalle niin olisin käynyt sieltä keräämässä.
Joku jo fiksusti kommentoikin että eksällä on vaikea olo ja siksi kiukuttelee. Lisäksi jos on ollut ajatus että ollaan hyvissä väleissä, yleensä tarkoittaa myös sitä ettei ole hengenhätää niiden kamojenkaan kanssa vaan ne hoidellaan vähän kerrallaan.
Me ollaan mun eksän kans oikeasti hyvissä väleissä, oon asunut jo 2v omassa asunnossa. Edelleen tulee puhetta puolin ja toisin tavaroista että haluatko tämän tai mä soitan ja kysyn et voinko tulla hakemaan sitä tai tätä. Viimeksi osan pääsiäiskoristeista. Itse asiassa mun talvirenkaatkin on eksän autotallissa, alunperin kysyin et saako ne olla siellä kunnes löydän sopivan rengashotellin. Eksälle se sopi. Sit seuraavalla renkaanvaihdolla se tuumas et saa ne olla siellä, ei ne häntä haittaa. Ja koska meidän poika ne renkaat mulle kuitenkin vaihtaa, helpompihan se sillekin on et ne on siellä missä ne vaihdetaan.
Mut se, mihin puuttuisin heti, on että et ap todellakaan maksa puolikasta lainanlyhennyksestä. Jos mies haluaa pitää talon, mies maksaa sen jollain konstilla ja se ei ole sinun ongelmasi.
Olin eri joka kirjoitti tuosta lyhennyksen maksamisesta. Mies rakensi itse talon, joten kun halusin siitä muuttaa pois, en halunnut, että hän joutuu luopumaan vielä talostakin. En halunnut myöskään, että lapsi joutuu pois kodistaan. Ajattelin, että kun ollaan niin hyvissä väleissä niin luovitaan nyt näiden kulujen kanssa kunnes löytyy ratkaisu. Itselläni oli jo uusi kumppani, itseasiassa lopullisesta erosta lähtien.
Miehen uudelle kumppanille tämä ei ollut hyvä asia, hän ei olisi halunnut siihen taloon asumaan mitä minä olin rakentanut ja suunnitellut, ja missä meidän yhdessä hankkima irtaimisto. Se, että omistin yhä taloa harmitti häntä selvästi. Hän koki hyvät suhteemme uhkana ja uskon, että mies on ajattelemattomuuttaan tilannetta pahentanut hehkuttamalla ystävyyttämme. Uskon, että nainen on käynyt myös läpi laatikkoa, jossa säilytimme muistojamme, kirjeitä ja kuvia vuosikymmenien takaa, yhteisiä ja omia. Olin naiivi, en tullut ajatelleeksi, että kukaan tekisi niin. En keksi muuta syytä hänen nurjalle asenteelleen kuin että pitkä yhteinen elämämme on lyönyt häntä vasten kasvoja ja aiheuttanut hänessä epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen eron jälkeen alottaa ne narsisti-puheet ja syyttelyt,lasten vieraannuttamiset yms.
Kuka nainen? En tunne yhtään tällaista. Lapsensa hylänneitä miehiä kyllä useita.
Hyvin suurella todennäköisyydellä tunnet. Minäkin tunnen useita. Tosiasiat tosiasioina kuitenkin.
Ohis, N37
Tuliko mieleesi, että väliaikaiasunnosta on yhdessä sovittu erossa jos vaikka taloa ei ole saatu myytyä tmv?