Oletko koskaan löytänyt kuolleena ketään?
Miten reagoit ja mitä sen jälkeen teit ja mitä tapahtui?
Itse en ole.
Kommentit (92)
Höläytys: "Oletko koskaan löytänyt kuolleena ketään?"
En vielä ole ollut kuolleena, en siis omaa mitään kokemusta kuolleena olemisesta.
Kärpänen ilmanvaihdon aukosta. Kuollut torakka kukan suojaruukusta. Lattialta turkiskuoriaisen. Eläviä en ole nähnyt. Kuka HULLU näitä tuo kotirauhan suojaamaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni. Oli tehnyt itsemurhan. Mitenkö reagoin? Mitäpä luulet? Mitä sitten tapahtui? Mitäpä luulet?
Miksi vastata noin vihaisesti?
Hän saa vastata niin kuin haluaa. Surutyö vielä kesken. Eikä välttämättä ikinä "tule valmiiksi".
Kummallista valitusta. Kysyt kysymyksen ja suutut, kun saat siihen vastauksen.
Aika monta ihmistä olen nähnyt kuolleena. Kaikkiaan 5-7.
Olin n 4-vuotias, kun äitini meni mummolaan hoitamaan kuolemansairasta äitiään ja minä olin mukana. Nukuimme kuolevan kanssa samassa huoneessa. Usein heräsin yöllä kaikenlaisiin ääniin, mutta käänsin vain kylkeä. Yhtenä yönä mamma sitten oli kuollut ja makasi sängyssään parin metrin päässä. Sitten ruumis pestiin ja puettiin ja vietiin aittaan ruumislaudan päälle.. Kävin serkkujen kanssa monta kertaa katsomassa.
Pappa kuoli puolta vuotta myöhemmin. Olin myös paikalla. Oli joulun aika ja juoksentelimme meluten kuusen ympärillä tuvassa. Välillä joku aikuinen kävi komentamassa, että olkaa hiljempaa, pappa kuolee pian. Jonkin ajan kuluttua menimme katsomaan. Pappa oli juuri kuollut. Hänenkin ruumiinsa vietiin aittaan.
Lisäksi olen nahnyt muutamia naapureita kuoleina avoimessa arkussa hautajaisissa.
Ja kerran näin hukkuneen nuoren pojan, joka tuotiin sairaalaan.
En ole löytänyt kuolleena mutta läheinen kuoli syliini. Sai sairauskohtauksen, otin vastaan kaatuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin Thaimaassa jouluna 2004 kun tsunami vaikutti sielläkin, en ollut itse ihan rannassa, mutta sellaisella alueella mihin vesi nousi kuitenkin. Sen jälkeen kun lähdettiin sieltä mihin oli menty turvaan näkyi matkalla kuolleita ihmisiä, ei menty edes lähempää katsomaan. Toisaalta niitä oli aika vaikea huomata koska monet oli romukasojen alla ja kaiken sen hiekan ja mudan seassa. Lähinnä keskityttiin siihen että päästään itse pois sieltä, kaikilla oli jotain haavoja ja naarmuja.
Miksi ette auttaneet?
Jokaisella on velvollisuus auttaa
Kerro, miten kuollutta autetaan?
Minäkään en ole koskaan löytänyt mitään kuolleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin Thaimaassa jouluna 2004 kun tsunami vaikutti sielläkin, en ollut itse ihan rannassa, mutta sellaisella alueella mihin vesi nousi kuitenkin. Sen jälkeen kun lähdettiin sieltä mihin oli menty turvaan näkyi matkalla kuolleita ihmisiä, ei menty edes lähempää katsomaan. Toisaalta niitä oli aika vaikea huomata koska monet oli romukasojen alla ja kaiken sen hiekan ja mudan seassa. Lähinnä keskityttiin siihen että päästään itse pois sieltä, kaikilla oli jotain haavoja ja naarmuja.
Miksi ette auttaneet?
Jokaisella on velvollisuus auttaa
Kerro, miten kuollutta autetaan?
Käydään tietysti katsomassa on oikeasti kuollut vai vielä elossa. Esim tajuton voi näyttää kaukaa katsottuna kuolleelta.
16 vuotiaana metsässä luurankon,,oli 3 vuotta sitten kadonnut vanhus,M38.
Kuolemasta jutellaan liian vähän. Se on liian tabu ja arka aihe vaikka se koskettaa aivan jokaista. Jos aiva vaaniva kuolema unohtuu, sitä kuvittelee elävänsä ikuisesti mielessään ja efekti ei ole rauha vaan ahdistus = miten pysyä elossa. Paradoksaalisesti, tieto että tulee kuolemaan ja se voi tapahtua minä tahansa hetkenä, rauhoittaa. kokemus on toki omani.
Telkkarissa näin zombin. Oli pelottava kokemus.
Jokaisella on velvollisuus auttaa