Oletko koskaan löytänyt kuolleena ketään?

Lasteni isän, joka oli viiltänyt itseään ja kuollut verenhukkaan. Olin silloin raskaana ja minua alkoi oksettaa. Yritin yökkiessäni huutaa muille paikalla oleville. Estin vanhempaa lastamme menemästä huoneeseen.

Olen, työskentelin yli 40 vuotta vanhusten hoivakodissa.

Joo, pari vuotta sitten. Eli olin etätöissä "koronapakolaisena" mummin möksällä mummin koiran kanssa.

Käveltiin 4km yhteensuuntaan lenkki aina lähikauppaan. Oli sen verran kevättä, huhtikuun lopulla, että päästiin jo oikaisemaan yhdeltä metsätieltä ja koira hänet löysi, eli alkoi vetämään metsään. Ruumiin ympärillä oli rähisevä korppilauma ja yritin estää koiraa menemästä lähemmäksi vihaisia korppeja. Sitten huomasin että ihmiseltä se näytti. Ajoin korppeja tiehensä. Hän näytti "tuoreelta" eli oli ilmeisesti lumen alta paljastunut. Korpit oli käynyt noppimassa reikiä.

Soitin 112 ja lupasivat lähettää poliisin. Sanoin että pitäisivät kiirettä, kun lauma korppeja on löytäneet jo ruumiin ja voi olla että siitä ei pian ole paljoa jäljellä. Korpit siinä puhuessa rohkaistuivat ja alkoivat ahdistella myös mua ja koiraa.

Väistettiin sivummalle, takaisin tielle ja tuli huono olo kun katseli korppien touhuja ruumiin kimpussa. Heittelin niitä kävyillä ja pikkukivillä mutta ne ei juuri piitannut. Korppi on rauhoitettu, joten sitä ei saa vahingoittaakkaan, kelasin siinä päässäni.

Veikkaisin, että kyseessä oli ikäihminen mutta vaikea sanoa.

Se ruumis ei minua pelottanut tai hätkähdyttänyt vaan ne korpit. Niitä oli lauma kukon kokoisia vantteria otuksia, joiden siipien väli oli lähes metrin. Kauhistutti myös kuinka ne oli sen vainajan, ihmisen, kimpussa. Se tuntui pyhäinhäväistykseltä ja en pystynyt tekemään mitään muuta kuin katselemaan avuttomana kun korpit ruokaili.

Poliisit ottivat jotain tietoja, lupasivat olla yhteydessä vielä mýöhemmin mutta kukaan ei ottanut yhteyttä.

Olen, töissä potilaita, useamman kerran.

Olen. Töissä lähihoitajana useampia. Myös oman mummoni vieressä sain olla ja kädestä pitää. Vähän hämmentävää oli mennä sinne aulaan kertomaan, että nyt mummo taisi kuolla, voitteko tulla. Olin 18v.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini.

Puolisoni soitti, että äitinsä ei avaa ruoanjakajalle ovea eikä vastaa puhelimeen.

Hän oli asioilla ja minä ehtisin ensin paikalle.

Menin asuntoon, löysin anoppini makaamasta lattialla kasvoillaan. Käänsin hänet kyljelleen, jolloin totesin jo kuolonkankeuden tulleen, ei kiirettä siis enää.

Soitin siis ensiksi puolisolleni ja sitten 112, joutuivat muodon vuoksi lähettämään ambulanssin, sitten odoteltiin lääkäri ja poliisi.

Kylmenemisestä.

Etsin pulssia kaulalta, ruumis tuntui lämpimältä.

Kuolemasta oli kulunut pari tuntia.

Mieheni oli kuollut kylpyhuoneen lattialle ollessani reissussa.

Yhden naapurin kävin toteamassa kuolleeksi, kun kaverinsa tuli hysteerisena pyytämään apua.

Olen löytänyt lapin erämaasta. Puhelin ei toimi siellä joten jouduin kävelee noin 10 km toiseen paikkaan tielle ja soittamaan poliisille. Sitten poliisit sanoi että ne maksaa minulle jos tulen näyttämään paikan missä se vainaja on koska sinne ei ollut mitään osoitetta. Sieltä on vaikeaa lähteä etsimään kuitenkin metsästä mitään. Poliisit keräsi 300 euroa ja kävelin taas 10 km näyttämään paikan. 

Nuorena hoitajana näin montakin. Omia vanhempiani tai appivanhempia en käynyt kuoleman jälkeen katsomassa. Olin vieraillut juuri ennen kuolemaa heidän luonaan.

Kyllä, isäni. Soitin 112.

Useasti. En tosin psykiatrian puolella, mutta olen työskennellyt muillakin osastoilla sen lisäksi. Eipä sitä sen kummemmin reagoi. Exitus on myös osa elämää. Vainaja valmistellaan exitus-huoneeseen omaisia varten jotka useimmiten tulevat paikalle. Empaattinen kohtelu heille. Tässä työssä ei voi heittäytyä suremaan kaikkia asioita. Psyk.sh.

Lapseni. Oli tehnyt itsemurhan. Mitenkö reagoin? Mitäpä luulet? Mitä sitten tapahtui? Mitäpä luulet?

En. Olen vielä elossa. 

En. 

Sairaalassa töissä. Menin hakemaan verikokeita eräästä potilaasta ja hetken potilaalle juteltuani tajusin, ettei varmaankaan enää tarvitse ottaa. Oli siis jo kuollut, kun tulin paikalle, mutta normaaliin tapaani aloitin jutustelun.

Kerran ollessani töissä palvelutalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni. Oli tehnyt itsemurhan. Mitenkö reagoin? Mitäpä luulet? Mitä sitten tapahtui? Mitäpä luulet?

Otan syvästi osaa menestykseksi johdosta. En oikein keksi pahempaa kohtaloa kenellekään. Voimia sinulle. Psyk.sh.

Vierailija kirjoitti:

Kerran ollessani töissä palvelutalossa. 

Soitin työkaverin paikalle, koska en tiennyt, miten toimitaan. Yhdessä pestiin ja puettiin vainaja. Ilmoitettiin omaisille ja soitin hautaustoimistoon. En nyt muista, mitä muuta tein.

Töissä löysin. Ei kai siinä mitään käynyt, ilmoitin hoitajalle. Olen nähnyt useamman vainajan, joten ei se tuntunut juuri miltään.