Oletko koskaan löytänyt kuolleena ketään?
Miten reagoit ja mitä sen jälkeen teit ja mitä tapahtui?
Itse en ole.
Kommentit (26)
Olen, työskentelin yli 40 vuotta vanhusten hoivakodissa.
Joo, pari vuotta sitten. Eli olin etätöissä "koronapakolaisena" mummin möksällä mummin koiran kanssa.
Käveltiin 4km yhteensuuntaan lenkki aina lähikauppaan. Oli sen verran kevättä, huhtikuun lopulla, että päästiin jo oikaisemaan yhdeltä metsätieltä ja koira hänet löysi, eli alkoi vetämään metsään. Ruumiin ympärillä oli rähisevä korppilauma ja yritin estää koiraa menemästä lähemmäksi vihaisia korppeja. Sitten huomasin että ihmiseltä se näytti. Ajoin korppeja tiehensä. Hän näytti "tuoreelta" eli oli ilmeisesti lumen alta paljastunut. Korpit oli käynyt noppimassa reikiä.
Soitin 112 ja lupasivat lähettää poliisin. Sanoin että pitäisivät kiirettä, kun lauma korppeja on löytäneet jo ruumiin ja voi olla että siitä ei pian ole paljoa jäljellä. Korpit siinä puhuessa rohkaistuivat ja alkoivat ahdistella myös mua ja koiraa.
Väistettiin sivummalle, takaisin tielle ja tuli huono olo kun katseli korppien touhuja ruumiin kimpussa. Heittelin niitä kävyillä ja pikkukivillä mutta ne ei juuri piitannut. Korppi on rauhoitettu, joten sitä ei saa vahingoittaakkaan, kelasin siinä päässäni.
Veikkaisin, että kyseessä oli ikäihminen mutta vaikea sanoa.
Se ruumis ei minua pelottanut tai hätkähdyttänyt vaan ne korpit. Niitä oli lauma kukon kokoisia vantteria otuksia, joiden siipien väli oli lähes metrin. Kauhistutti myös kuinka ne oli sen vainajan, ihmisen, kimpussa. Se tuntui pyhäinhäväistykseltä ja en pystynyt tekemään mitään muuta kuin katselemaan avuttomana kun korpit ruokaili.
Poliisit ottivat jotain tietoja, lupasivat olla yhteydessä vielä mýöhemmin mutta kukaan ei ottanut yhteyttä.
Olen, töissä potilaita, useamman kerran.
Olen. Töissä lähihoitajana useampia. Myös oman mummoni vieressä sain olla ja kädestä pitää. Vähän hämmentävää oli mennä sinne aulaan kertomaan, että nyt mummo taisi kuolla, voitteko tulla. Olin 18v.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini.
Puolisoni soitti, että äitinsä ei avaa ruoanjakajalle ovea eikä vastaa puhelimeen.
Hän oli asioilla ja minä ehtisin ensin paikalle.Menin asuntoon, löysin anoppini makaamasta lattialla kasvoillaan. Käänsin hänet kyljelleen, jolloin totesin jo kuolonkankeuden tulleen, ei kiirettä siis enää.
Soitin siis ensiksi puolisolleni ja sitten 112, joutuivat muodon vuoksi lähettämään ambulanssin, sitten odoteltiin lääkäri ja poliisi.
Kylmenemisestä.
Etsin pulssia kaulalta, ruumis tuntui lämpimältä.
Kuolemasta oli kulunut pari tuntia.
Lasteni isän, joka oli viiltänyt itseään ja kuollut verenhukkaan. Olin silloin raskaana ja minua alkoi oksettaa. Yritin yökkiessäni huutaa muille paikalla oleville. Estin vanhempaa lastamme menemästä huoneeseen.