Lue keskustelun säännöt.
Olen viisikymppinen enkä jaksa yhtään mitään
11.05.2023 |
Kirjaimellisesti. On hyvin vaikea kuvitella elämää enää kuusikymppisenä.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ferritiini viime mittauksessa 16, mutta lääkäriltä ei tullut mitään toimintaohjeita. Aloitin rautakuurin itse. Samoin muut arvot huonot, kuten maksa-arvot ja kolesteroli.
Mitkä on normaalit arvot ferritiinille?
Mulla oli 16 ja olin todella väsynyt ym noi muut oireet mitä luettelin. Lääkäri määräs vahvaa rautaa, sit otan B12 +folaatti lisäks. Hg on ok, mut silti voi olla alhainen ferritiini. Minimi on 30.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina ole se kilpirauhanen tai ei ainakaan vajaatoiminta. Itselläni oli muutama vuosi sitten liikatoimintaa ja siihen lääkitys 1,5 vuoden ajan. Silloinkin oli väsymystä ja aivan järkyttävää aivosumua. Nyt kilpirauhasarvot ovat kunnossa tai pikemminkin lähellä liikatoimintaa kuin vajaatoimintaa. Tulin kuitenkin lukeneeksi pitkän listan mitä kaikkea vaihdevuodet ja niitä edeltävä vuodet voivat pitää sisällään ja voi apua kuinka moneen kohtaan olisin voinut laittaa rastin. Ja kaikki ne vasta viime kesästä alkaen. Ei kroppa pysy perässä kun yhtäkkiä on niin monta muutosta. Ei ihme että mieli ja polla väsyvät.
Terveisin lääkäreillä ja fyssareilla ravannut N47
Vierailija kirjoitti:
SynLab, kokemuksia?
Rupesin tosissaan tuota ferritiiniasiaa miettimään ja Google näytti Synlab-firman josta voi buukatanutselleen mm verikokeisiin ajan, mietin nyt yhdistelmää d-vit+ferritiini, näin alkuun, hinta olisi toimistokuluineen n.60€.
On siellä naisen terveyspakettiakin ja ties mitä, mutta josko tuosta lähtisi liikkeelle..
Kilppariarvot katsottu työterveydessä n.1-2v sitten ja olivat ok.
Meilläkään ei kuulunut työterveyteen tuo ferritiini. Otin sen Mehiläisessä ja maksoin 59€. Koska meillä on työterveys siellä, jotenkin helpompaa näin.
Synlab toimii kuulemma myös hyvin.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyll vaihdevuodet verottaa, väsymystä unettomuutta rytmäreitä, joka paikkaan koskee ja vit*ttaa, kai se ohi menee
No älä muuta sano. Jotenkin en osannut kuvitella ollenkaan että (esi)vaihtarit olisi näin "kokonaisvaltainen" tuntemus vaan lähinnä oletin, että vähän voi kuumotella jonkun aikaa ja mikä parasta, menkat loppuu.
Enemmänhän nämä vaihtarit tuntuu oireilee mitä murrosikä aikanaan.
Siis minä olen vakuuttuneempi kuin koskaan, että kehoni on alkanut kuolemaan - sen aika on koittanut! Esiäiditkin kuolivat 45 vuoden jälkeen, ja nyt minä tuhoudun hetki hetkeltä. Ihan järkyttävää 😳
Ei jumantsukka. Olen 46 v ja monisairas, silti en koe olevani kuolemaisillani vaan elämän virtaa löytyy vaikka kuinka, sairauksista huolimatta.
Mutta minäpä koen, ja mainitsin tästä lääkärillekin. Lisääntymisikäni alkaa olla ohi, ja minun elämänkaareni myös; keho kelottuu ja kuolee pystyyn. Eikä vain keho, vaan mieli myös! Joskus saattoi olla esteenä esimerkiksi matkustamiselle raha, nykyisin en voi edes kuvitella lähteväni mihinkään, koska en _jaksa_! Ennen lentokenttää olisin varmasti tajuton, ja jo pelkkä ajatus pakkaamisesta/aikataluluista/uuteen tutustumisesta uuvuttaa minut kooman kaltaiseen tilaan. Ihan sama, hauskaa tai huonoa, minä en kykene edes ajatuksen tasolla!
Onko muilla tätä, että jopa henk koht hygienasta huolehtiminen tuntuu ajoittain äärimmäiseltä ponnistukselta. Saataa mennä kolmekin päivää, että ei tule käytyä suihkussa. Hiukset pesen pikaisesti käsisuihkulla lavuaarissa ja hampaiden pesukin tuntuu aivan ylettömän voimia vaativalta. Jää jokusenakin iltana pesemättä ja pesen hampaat vasta aamulla.
Niinä iltoina jolloin "suoriudun täydellisesti" normaaleista puhtausrutiineista, taputtelen itseäni hartaasti päähän ja olalle. Se tuntuu suurelta onnistumiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyll vaihdevuodet verottaa, väsymystä unettomuutta rytmäreitä, joka paikkaan koskee ja vit*ttaa, kai se ohi menee
No älä muuta sano. Jotenkin en osannut kuvitella ollenkaan että (esi)vaihtarit olisi näin "kokonaisvaltainen" tuntemus vaan lähinnä oletin, että vähän voi kuumotella jonkun aikaa ja mikä parasta, menkat loppuu.
Enemmänhän nämä vaihtarit tuntuu oireilee mitä murrosikä aikanaan.
Siis minä olen vakuuttuneempi kuin koskaan, että kehoni on alkanut kuolemaan - sen aika on koittanut! Esiäiditkin kuolivat 45 vuoden jälkeen, ja nyt minä tuhoudun hetki hetkeltä. Ihan järkyttävää 😳
Ei jumantsukka. Olen 46 v ja monisairas, silti en koe olevani kuolemaisillani vaan elämän virtaa löytyy vaikka kuinka, sairauksista huolimatta.
Mutta minäpä koen, ja mainitsin tästä lääkärillekin. Lisääntymisikäni alkaa olla ohi, ja minun elämänkaareni myös; keho kelottuu ja kuolee pystyyn. Eikä vain keho, vaan mieli myös! Joskus saattoi olla esteenä esimerkiksi matkustamiselle raha, nykyisin en voi edes kuvitella lähteväni mihinkään, koska en _jaksa_! Ennen lentokenttää olisin varmasti tajuton, ja jo pelkkä ajatus pakkaamisesta/aikataluluista/uuteen tutustumisesta uuvuttaa minut kooman kaltaiseen tilaan. Ihan sama, hauskaa tai huonoa, minä en kykene edes ajatuksen tasolla!
Kannattaa matkustella ja mennä ja tulla (ja "tulla") nuorena niin paljon kuin kunto ja rahavarat antavat myöten. Tulee nimittäin vaihe, kun ei vaan enää kiinnosta ja ennen niin kivat asiat tuntuvat vain äärimmäisen työteliäiltä ja raskailta. Matkakohteeseen pitäisi päästä teleportaten saman tien, koska ei huvita pätkääkään notkua lentokentillä eikä varsinkaan busseissa tai junissa tai muutenkaan missään karjalauma-ajoneuvoissa. Elämässä alkaa arvostaa ihan muita asioita kuten omaa rauhaa ja täydellistä stressittömyyttä ja aikatauluttomuutta.
Minulla vaihdevuosivaivat kestivät vaihtelevan ärsyttävinä muutaman vuoden jo ennen kuin kuukautiset loppuivat. Kuukautisten loppumisen jälkeen meni vielä vähän aikaa vaihdevuosikurimuksessa, mutta vähitellen alkoi elämä hymyilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyll vaihdevuodet verottaa, väsymystä unettomuutta rytmäreitä, joka paikkaan koskee ja vit*ttaa, kai se ohi menee
No älä muuta sano. Jotenkin en osannut kuvitella ollenkaan että (esi)vaihtarit olisi näin "kokonaisvaltainen" tuntemus vaan lähinnä oletin, että vähän voi kuumotella jonkun aikaa ja mikä parasta, menkat loppuu.
Enemmänhän nämä vaihtarit tuntuu oireilee mitä murrosikä aikanaan.
Siis minä olen vakuuttuneempi kuin koskaan, että kehoni on alkanut kuolemaan - sen aika on koittanut! Esiäiditkin kuolivat 45 vuoden jälkeen, ja nyt minä tuhoudun hetki hetkeltä. Ihan järkyttävää 😳
Ei jumantsukka. Olen 46 v ja monisairas, silti en koe olevani kuolemaisillani vaan elämän virtaa löytyy vaikka kuinka, sairauksista huolimatta.
Mutta minäpä koen, ja mainitsin tästä lääkärillekin. Lisääntymisikäni alkaa olla ohi, ja minun elämänkaareni myös; keho kelottuu ja kuolee pystyyn. Eikä vain keho, vaan mieli myös! Joskus saattoi olla esteenä esimerkiksi matkustamiselle raha, nykyisin en voi edes kuvitella lähteväni mihinkään, koska en _jaksa_! Ennen lentokenttää olisin varmasti tajuton, ja jo pelkkä ajatus pakkaamisesta/aikataluluista/uuteen tutustumisesta uuvuttaa minut kooman kaltaiseen tilaan. Ihan sama, hauskaa tai huonoa, minä en kykene edes ajatuksen tasolla!
Kannattaa matkustella ja mennä ja tulla (ja "tulla") nuorena niin paljon kuin kunto ja rahavarat antavat myöten. Tulee nimittäin vaihe, kun ei vaan enää kiinnosta ja ennen niin kivat asiat tuntuvat vain äärimmäisen työteliäiltä ja raskailta. Matkakohteeseen pitäisi päästä teleportaten saman tien, koska ei huvita pätkääkään notkua lentokentillä eikä varsinkaan busseissa tai junissa tai muutenkaan missään karjalauma-ajoneuvoissa. Elämässä alkaa arvostaa ihan muita asioita kuten omaa rauhaa ja täydellistä stressittömyyttä ja aikatauluttomuutta.
Täyttä totta!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 48 v Ja juoksen 10 km lenkkejä ja saan spagaatin harjoittelematta.
Kroppa toimii kuin parikymppisellä.
Mikä ihmeen vanhuus?
Palataan asiaan kymmenen vuoden päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tätä, että jopa henk koht hygienasta huolehtiminen tuntuu ajoittain äärimmäiseltä ponnistukselta. Saataa mennä kolmekin päivää, että ei tule käytyä suihkussa. Hiukset pesen pikaisesti käsisuihkulla lavuaarissa ja hampaiden pesukin tuntuu aivan ylettömän voimia vaativalta. Jää jokusenakin iltana pesemättä ja pesen hampaat vasta aamulla.
Niinä iltoina jolloin "suoriudun täydellisesti" normaaleista puhtausrutiineista, taputtelen itseäni hartaasti päähän ja olalle. Se tuntuu suurelta onnistumiselta.
Ei ole ollut tuollaista ainakaan itselläni. Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on ollut aina tärkeää, enkä osaa mennä nukkumaan, jos en ole käynyt suihkussa ja pessyt hampaita. Joskus käyn suihkussa aamulla, jos meno, ja sitten vielä kevyt iltapesu, ja joskus käyn suihkussa iltapuolella, jos olen ollut kotona. Muodostunut rutiiniksi, eikä asia aiheuta ponnisteluja.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tätä, että jopa henk koht hygienasta huolehtiminen tuntuu ajoittain äärimmäiseltä ponnistukselta. Saataa mennä kolmekin päivää, että ei tule käytyä suihkussa. Hiukset pesen pikaisesti käsisuihkulla lavuaarissa ja hampaiden pesukin tuntuu aivan ylettömän voimia vaativalta. Jää jokusenakin iltana pesemättä ja pesen hampaat vasta aamulla.
Niinä iltoina jolloin "suoriudun täydellisesti" normaaleista puhtausrutiineista, taputtelen itseäni hartaasti päähän ja olalle. Se tuntuu suurelta onnistumiselta.
Tunnetasolla on todellakin, mutta olen niin neuroottinen hygieniastani, että nousen varmasti vielä haudastakin suihkuun ja hammaspesulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen miksi jotkut ääliöt alapeukuttaa noita viestejä, joissa ihminen kertoo voivansa hyvin vielä keski-ikäisenä. Eikö se ole hyvä tietää, ettei huonovointisuus tuossa iässä ole normaalia. Joten teillä on toivoa, teissä on jotain vikaa, jonka voi korjata. Äly hoi, älä jätä. Ei ole siis kyse mistään myötätunnon puutteesta. Päinvastoin.
Teitä ei vaivaa mikään muu niin paljon kuin pessimistisyys. Periaatteella kyllä se kuolema nyt tuloo...
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi jotkut ääliöt alapeukuttaa noita viestejä, joissa ihminen kertoo voivansa hyvin vielä keski-ikäisenä. Eikö se ole hyvä tietää, ettei huonovointisuus tuossa iässä ole normaalia. Joten teillä on toivoa, teissä on jotain vikaa, jonka voi korjata. Äly hoi, älä jätä. Ei ole siis kyse mistään myötätunnon puutteesta. Päinvastoin.
Teitä ei vaivaa mikään muu niin paljon kuin pessimistisyys. Periaatteella kyllä se kuolema nyt tuloo...
Asiat voi esittää monella tavalla. Tuollainen "ei mulla vaan mitään oo, juoksen 10km" ei varsinaisesti huo'u sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pitää paikkaansa. 50+ mammat ovat parhaassa iässä ja kunnossa ja nuoret kollit pörrää ympärillä ja niiden kanssa sekstaillaan päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tätä, että jopa henk koht hygienasta huolehtiminen tuntuu ajoittain äärimmäiseltä ponnistukselta. Saataa mennä kolmekin päivää, että ei tule käytyä suihkussa. Hiukset pesen pikaisesti käsisuihkulla lavuaarissa ja hampaiden pesukin tuntuu aivan ylettömän voimia vaativalta. Jää jokusenakin iltana pesemättä ja pesen hampaat vasta aamulla.
Niinä iltoina jolloin "suoriudun täydellisesti" normaaleista puhtausrutiineista, taputtelen itseäni hartaasti päähän ja olalle. Se tuntuu suurelta onnistumiselta.
Välillä joo. Tuntuu ettei jotenkin enää tarvitse, en tiiä miks. Ja sit jos sattuukin nukahtamaan, ei tod herää siitä pesulle!!!!!
Minä olen 48 v Ja juoksen 10 km lenkkejä ja saan spagaatin harjoittelematta.
Kroppa toimii kuin parikymppisellä.
Mikä ihmeen vanhuus?