Muistatteko lapsena "et sitku oon aikuinen niin"- ajatukset?
Ajattelin aina lapsena ku oli karkkipäivä kerran viikossa et sitku mä oon aikuinen ni ostan karkkia joka päivä!! 😆
Nyt aikuisena syön karkkia ehkä pari kertaa vuodessa, ei maistu 😁
Kommentit (33)
Haaveilin hienoista urheiluautoista, mutta en ole hankkinut edes ajokorttia autosta nyt puhumattakaan.
M 48
Aikuisena en nuku päiväunia, enkä mene esikouluun. Päikyt nukkuisin, kutta kun en ehdi/voi.
Ei tarvitse kuunnella muiden parittelua. Väärässä olin, ja itse kuitenkin joutuu olemaan ilman.
Ajattelin leikkiväni todella hienoilla pikkuautoilla.
Ajattelin, että menen yliopistoon opiskelemaan taidetta. Nyt olen taiteen maisteri ja oman alan töissä.
Ajattelin että sitten kun olen aikuinen mulla on aina ruokaa jääkaapissa ja puhtaita & ehjiä vaatteita kaapissa. Tämän olen toteuttanut. Bonuksena vielä kaunis ja aina siisti koti. Lapsuudessa meillä oli päinvastoin.
Ajattelin etten koskaan söisi perunoita. :D
Syön kyllä nykyään ihan mielelläni perunaa silloin tällöin, lapsena sain ehkä yliannostuksen, riisi ja pasta olivat harvinaisia herkkuja. Keitoista ajattelin myös samalla tavalla, päätin etten koskaan aikuisena tekisi mitään keittoa. Nykyään erilaiset keitot ovat ihan vakioruokaa huushollissani ja hyvin maistuvat.
Sitten kun olen aikuinen, minusta tulee arkeologi tai eläinlääkäri. ...No, sitten tajusin että inhoan katsella lääkäriohjelmia, jossa jotain leikataan auki. Veren itsensä näkeminen ei tunnu missään, mutta se leikkaus...
Sen sijaan minusta tuli kirjaston täti. Toisaalta olen halunnut kyseiseen ammattiin jo 14-vuotiaasta, joten siinä on yksi "sitten kun olen aikuinen" -ajatus, joka toteutui!
Muistan miten äitini teki ihanaa uunilohta ja sanoin että "sitku oon aikuinen niin ensimmäinen ruoka mitä teen keittiössä on uunilohi"
En tehnyt. On lohi aika kallista opiskelijalle. :D
Vierailija kirjoitti:
En halunnut tulla aikuiseksi, koska tajusin kaikkien rakkaideni kuolevan
En halunnut sitä surua - henkien tuhlausta - kipua - yksin jäämistä
En halunnut kasvaa
Mä olin myös hyvin huolestuva ja ahdistukseen taipuva (äitini mukaan surumielinen) jo pienestä pitäen.
Ennen yläastetta ajattelin tosissani että "tästä ei ole suunta kuin alaspäin" 😂
En halunnut laskuja, vuokraa, siivoamista, vastuuta, vanhenemista, muiden kuolemaa, elämän muutoksia.
Oon 35 ja edelleen pahasti ahdistunut.
Miten sä voit nyt aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Muistan miten äitini teki ihanaa uunilohta ja sanoin että "sitku oon aikuinen niin ensimmäinen ruoka mitä teen keittiössä on uunilohi"
En tehnyt. On lohi aika kallista opiskelijalle. :D
Ei ole silloin, jos sen kalastaa itse. :D Olen viimeksi onkinut lapsena ja nyt kolmekymppisenä olen ehdotellut isälle, että lähdetään kalaan, haluan kokeilla.
Odotin neljävuotiaana innolla sitä, miten aikuisena pääsee polttamaan. En ole elämässäni polttanut tupakkaa tähän mennessä kertaakaan...
Yleensähän nuo liittyvät syömisiin ja nukkumisiin aika pitkälti. Sitä toivoo että pääsee niistä itse päättämään ja ihan hyvin on mennyt omallakin säännöstelyllä. Karkkia voisi syödä vähemmän.