Miksi avioliitot eivät enää kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne olisi ennenkään kestäneet, jos eroamiseen olisi suhtauduttu silloin samoin kuin nyt.

Koen, että nykyään suurin osa suhtautuu avioliittoonsa hyvin. Sitten on pieni osa niitä, jotka eroavat ilman, että edes yrittävät pelastaa liittoaan. Ja isolla osalla eronneista on eroonsa hyvä syy, vaikka eivät sitä puolitutuille ääneen sanoisi.

Se kriittikki kohdistuu juurikkn sarjaeroajiin. Ne meuhkaavat kaikista eniten koska tietävät että ovat sosiaalisesti hyljeksittyjä ja halveksittuja.

Tämä. Vanhempina myös täysin epävakaita tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan osaksi samasta syystä kuin moni meistä viihtyy sinkkuna enemmän ja vähemmämn hyvin, koska sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisi parisuhdekumppanin on loppu viimein hyvin vähän. Avioliitto on paljossa vain varallisuusoikeudellinen suhde, vaikka osa vetääkin herneen nenään kun ottaa esiin avioehdon. Yhä useammin huomaan itse miettiväni, mitä oikeastaan menettäsin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna.

No jos näin ajattelee, niin silloin ei ole varmaan päässyt kokemaan juuri sitä hyvää ja tasapainoista kumppanuussuhdetta, jollainen pitkä avioliitto aivan väistämättä on. Se kumppanuus on niin hyvää, koska siihen on puolin ja toisin panostettu vahvasti. 

Ja huomatkaa, se, että pitkä avioliitto on kumppanuussuhde, ei tarkoita sitä, että se olisi ei-seksuaalinen kumppanuussuhde.

Ei toki seksuaalisesti niin kiihkeä kuin alun tutustumis-rakastumisvaiheessa, mutta eivät ne seksittömätkään avioliitot kestä, jos tilanne ei ole molemmille osapuolille tasan tarkkaan yhtä OK.

Siinähän se pitkän liiton isoin dilemma taitaa ollakin. Eli kiinteän, tasapainoisen ja turvallisen kumppanuussuhteen muodostaminen ilman, että seksielämä hyytyy siitä pois.

Nykyisin ehkä pitkiin parisuhteisiin ei joko satsata riittävästi - siis ei kumppanuus- tai seksielämään, tai sitten satsataan vain siihen toiseen - eli joko kumppanuusaspektiin, jolloin puoliso nähdään kokonaan ei-seksuaalisena > ERO tai sitten pelkästään siihen seksuaaliseen aspektiin, jolloin ei pystytä rakentamaan kestävää kumppanuussuhdetta > ERO.

Aikaisemmin pyrittiin satsaamaan siihen kumppanuusaspektiin, ja seksielämän kuihtuminen joko hyväksyttiin tai sitten hyväksyttiin toisen tai molempien osapuolten seksisuhteet muiden ihmisten kanssa.

Nykyään oikeastaan kumpaakaan näistä vaihtoehdoista ei hyväksytä, joten jäljelle jää aika vaikea tasapainoilu, jossa kummankin osapuolen on satsattava kumpaankin näihin aspekteihin (kumppanuus ja seksielämä) tai liitto kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan osaksi samasta syystä kuin moni meistä viihtyy sinkkuna enemmän ja vähemmämn hyvin, koska sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisi parisuhdekumppanin on loppu viimein hyvin vähän. Avioliitto on paljossa vain varallisuusoikeudellinen suhde, vaikka osa vetääkin herneen nenään kun ottaa esiin avioehdon. Yhä useammin huomaan itse miettiväni, mitä oikeastaan menettäsin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna.

No jos näin ajattelee, niin silloin ei ole varmaan päässyt kokemaan juuri sitä hyvää ja tasapainoista kumppanuussuhdetta, jollainen pitkä avioliitto aivan väistämättä on. Se kumppanuus on niin hyvää, koska siihen on puolin ja toisin panostettu vahvasti. 

Ja huomatkaa, se, että pitkä avioliitto on kumppanuussuhde, ei tarkoita sitä, että se olisi ei-seksuaalinen kumppanuussuhde.

Ei toki seksuaalisesti niin kiihkeä kuin alun tutustumis-rakastumisvaiheessa, mutta eivät ne seksittömätkään avioliitot kestä, jos tilanne ei ole molemmille osapuolille tasan tarkkaan yhtä OK.

Siinähän se pitkän liiton isoin dilemma taitaa ollakin. Eli kiinteän, tasapainoisen ja turvallisen kumppanuussuhteen muodostaminen ilman, että seksielämä hyytyy siitä pois.

Nykyisin ehkä pitkiin parisuhteisiin ei joko satsata riittävästi - siis ei kumppanuus- tai seksielämään, tai sitten satsataan vain siihen toiseen - eli joko kumppanuusaspektiin, jolloin puoliso nähdään kokonaan ei-seksuaalisena > ERO tai sitten pelkästään siihen seksuaaliseen aspektiin, jolloin ei pystytä rakentamaan kestävää kumppanuussuhdetta > ERO.

Aikaisemmin pyrittiin satsaamaan siihen kumppanuusaspektiin, ja seksielämän kuihtuminen joko hyväksyttiin tai sitten hyväksyttiin toisen tai molempien osapuolten seksisuhteet muiden ihmisten kanssa.

Nykyään oikeastaan kumpaakaan näistä vaihtoehdoista ei hyväksytä, joten jäljelle jää aika vaikea tasapainoilu, jossa kummankin osapuolen on satsattava kumpaankin näihin aspekteihin (kumppanuus ja seksielämä) tai liitto kaatuu.

Persoonallisuushäiriöiset eivät kykene tasapainoisiin suhteisiin taikka avioliittoihin.

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta ja vaatimalla vaatii seksiä. Nainen syyttää miestä vapaamatkustajana olosta.

Olen 46. En naimisissa mutta muutama pitkä avoliitto ollut ja pitkiä seurustelusuhteita lisäksi pari. En ole tähän ikään mennessä kohdannut miestä, joka oikeasti panostaisi hyvään kumppanuuteen. Siis sillä tavalla mitä kumppanuus parhaimmillaan voisi olla. Olen kohdannut muuten ihan hyviä miehiä kyllä, en ole joutunut pettureiden uhriksi, en alkoholistin kanssa suhteeseen, en mitään sellaista. Mutta jokainen mies jonka kanssa olen ollut parisuhteessa on pyrkinyt olemaan enemmän vapaamatkustajana kuin minä ja pyrkinyt enemmän itsekkäisiin ratkaisuihin yhteisessä elämässä kuin aidon kumppanuuden mukaisiin ratkaisuihin. 

 

Olen hyvätuloinen ja osaan vaihtaa lamput ja kasata huonekalut itse. Ainoa mihin tarvisin miestä olisi se aito ja hyvä kumppanuus. Minua on kosittukin. Ja tarjottu suhteita jossa mies kantaisi isomman taloudellisen vastuun mutta saisi siitä vastineeksi olla itsekäs vapaamatkustaja muuten. Ei kiitos. Olen mieluummin yksin, jos sitä hyvää kumppanuutta ei kerran ole tarjolla.

Ennen jouduttiin naimisiin raskauden takia, ei siinä paljon pystynyt harkitsemaan. Ja ero oli suuri häpeä. Naiset joutuivat pakon edessä jaksamaan kaikkea paskaa miesten puolelta. Onneksi ei enää tarvitse. T. Erolapsi 60-luvulta

Pakkoavioliittojen määrä on vähentynyt.

Avioon mennään 10 vuoden ruummiillisen seurustelun tahi avoliiton kautti eikä esimerkiksi vuoden sanallisen seurustelun ja kahden kuukauden seksittömän kihlauksen päätteeksi niin kummakos tuo

Vierailija kirjoitti:

Varmaan osaksi samasta syystä kuin moni meistä viihtyy sinkkuna enemmän ja vähemmämn hyvin, koska sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisi parisuhdekumppanin on loppu viimein hyvin vähän. Avioliitto on paljossa vain varallisuusoikeudellinen suhde, vaikka osa vetääkin herneen nenään kun ottaa esiin avioehdon. Yhä useammin huomaan itse miettiväni, mitä oikeastaan menettäsin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna.

Kai sitä joitain kokemuksia voisi menettää. Ja jos on läheinen ja aito ihmissuhde niin onhan se rahassa mittaamaton.

En ikäväkseni voi omiani sellaisina pitää ja kyvyttömyyttä läheisyyteen oli myös minussa. Mutta tuollaisia ei oikein osaa kaivata kun tajuaa niiden vaarallisuuden mm itsetunnolle. Kuin hiljaisia tulehduksia jotka järkeilet aina eteenpäin.

Yhteiskunta muuttuu. Naisen ei sosiaalisen häpeän takia tarvitse olla enää naimisissa, ei vaikka saisi lapsen. Naisen ei myöskään rahan takia tarvitse olla naimisissa, koska naiset käy töissä. Huoltomiehen voi ostaa asentamaan pyykkikoneen. Jos sairastuu, niin kotiin saa ruokaa tunnissa woltilla ja jopa reseptilääkkeet parissa tunnissa kotiinkuljetuksella apteekista. Ei oikeastaan ole enää olemassa asioita mihin nainen tarvitsisi miestä, puolisoa. Siis tuollaisia käytännön asioita kuten raha, kodin ns. miestentyöt, käytännön apu jos sairastuu jne. Eli jäljelle jää vain kaksi asiaa, mihin nainen tarvitsee miestä/puolisoa. Toinen on rakkaus (joku jota rakastaa, ja joku joka rakastaa) ja sitten kumppanuus. Ilmankin näitä kyllä elämästä ihan selviää, ne on kiva bonus. Mutta jos niitä ei ole tarjolla riittävän hyvinä ja laadukkaita niin naisen on parempi elää yksin. Ai entä seksi? Moni nainen kokee, että hyvää seksiä on todella vaikea saada. Ja huono tai keskinkertainen seksi ei monia naisia oikein nappaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta ja vaatimalla vaatii seksiä. Nainen syyttää miestä vapaamatkustajana olosta.

Kuvailit tyypillisen huonon ja toimimattoman avioliiton, et sitä millaisia kaikki miehet tai kaikki naiset ovat.

Ne pitkät toimivat liitot ovat juuri niitä joissa molemmilla on suunnilleen samat ajatukset siitä mitä he avioliitoltaan haluavat.

Up

Miksi avioliittojen pitäisi kestää? Ei mielestäni tarvitse, jos ihmiset ovat kasvaneet erilleen tai esimerkiksi toinen pettää, tai ei yksinkertaisesti halua ottaa vastuuta kotitöistä tai yhteisestä elämästä.

ensin pariskunnan tulee tuntea toisensa pari vuotta. Sitten seurustella vähintään 5 vuotta ja kihlat ja yhdessä asuminen päälle sitten avioliitto ja lapset.
Valitettavasti naiset on jo niin vanhoja että alkaa tulla kiire jos lapsia halutaan siksi pohja työtä ei tehdä kunnolla ja mennään naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen.

Naisista on tullut omahyväisiä ja itsekkäitä. He väittää parisuhteen olevan kahleet ja lapsen olevan taakka. He haluavat kaiken ajan itselleen mutta silti he huijaavat tarpeitaan hankkimalla lemmikkejä ja harrastamalla irtosuhteita. 

Miehet on rehellisiä itselleen he tunnustaa että tarvitsevat naisen elämäänsä. Miehet kokee tyydytystä kun nainen on onnellinen. Jos nainen kokee olevansa onnellinen ilman miestä, mies jatkaa sellaisen naisen etsintää jonka tarpeet hän saa tyydytettyä. 

Miksi niin moni nainen haluaa täällä että mies seurustelisi samanikäisen kanssa? 

Totuus on että +30 naisissa on paljon yksinhuoltaja äitejä jotka toivoo että saisivat miestä. Kuitenkin miehet haluaa nuoren naisen koska miehille nuoruus on tärkein kriteeri kun taas naisille on taloudellinen turva. 

Kun naiset hankkii itse taloudellisen turvan he eivät halua miestä kunnes tajuaa että pelkät irtopanot ei tuo seuraa ja kumppanuutta tai saati lapselle tervettä kehitystä eli isähahmoa.

Tässä vaiheessa he tajuavat että heille jää se kuuluisa pekkakortti käteen. Siksi he koittavat väittää että on yleinen normi että miehet ottaisi saman ikäisen naisen vaikka he itse menettivät neitsyytensä 13-16 vuotiaana itseään vanhemmalle miehelle.

Ennen naiset hankki taloudellisen turvan menemällä naimisiin. Kyseessä ei ollut riippuvuus suhde mitä feministi koittaa väittää sillä avioliittolaki sekä suomen laki muutenkin takaa ettei kukaan voi olla taloudellisenväkivallan uhri. 

Nyt naiset menee töihin luoden uuden riippuvuus suhteen työnantajaan väittäen että he ovat vahvoja. Tosiasiassa kukaan ei ole vahva eikä kukaan halua olla vahva. Työnteko oli miehille pakollinen paha. Naiset luulee sen olevan jonkinlainen etuoikeus vaikka kotiäityis oli etuoikeus.

Luopumalla avioliitto käsitteestä naiset ovat huomanneet kuluttavansa parhaat vuotensa työssä ja lopulta jäävät yksin. Tätä heidän egonsa ei riitä tunnustamaan.

Miehet voi tehdä 20 vuotta töitä kasvattaa varallisuutta ja siten olla haluttu naisten keskuudessa. 

Nainen joka tekee 20 vuotta töitä ja kasvattaa varallisuutta ei vetoa millään tavoin miehiin. Naiset valehtelee itselleen että tämä on parasta heille vaikka eivät voi tunnustaa jääneensä paitsi parisuhteesta, lapsista ja kaikesta mikä täyttää heidän alkukantaiset tarpeet. 

He kiistävät ja syyttävät miehiä ja tyydyttävät katkerina hoitoviettinssä kissoihin ja koiriin.

Nautinto, jota on pakko saada lisää

Moni nainen hylkää deittailun ja parisuhteet samalla, kun tietynlainen erotiikka kasvattaa suosiotaan. Villitys kertoo paljon siitä, millaista seksuaalista nautintoa erityisesti 2040-vuotiaat naiset todella kaipaavat.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000011736311.html

Avioliitosta tuli vähemmistön elämäntapa

https://yle.fi/a/3-12312535

Väestöliiton asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että naisilla ei tunnu olevan todellista vapautta tehdä lapsia jo silloin, kun siihen on hedelmällisyyden kannalta paras aika. Samalla hetkellä pitäisi tehdä uraa.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201804102200851996

Vierailija kirjoitti:

Pakkoavioliittojen määrä on vähentynyt.

Sellaisia ei ole koskaan ollut. Sovittuja liittoja on.

Vierailija kirjoitti:

Ennen jouduttiin naimisiin raskauden takia, ei siinä paljon pystynyt harkitsemaan. Ja ero oli suuri häpeä. Naiset joutuivat pakon edessä jaksamaan kaikkea paskaa miesten puolelta. Onneksi ei enää tarvitse. T. Erolapsi 60-luvulta

Ennen ei ollut ehkäisyä eikä pantu joka käänteesä kaikkia vaan ainoastaan omaa puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta ja vaatimalla vaatii seksiä. Nainen syyttää miestä vapaamatkustajana olosta.

Naiset löytää baarista ym. jännämiehen jolla on tatuoinnit muskelit sekä velalla ostettu hieno auto. Kaljaa menee samaten pelikonetta hakataan mutta on se mies sitten jännä. Nää on niitä mitä naiset haluaa muuttaa. Tosi asiassa saavat pettäjän.

Molemmilla harrastuksia ja omia kavereita niin paljon, että ei ehdi hoitaa parisuhdetta. Omat menot kiinnostavat enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen jouduttiin naimisiin raskauden takia, ei siinä paljon pystynyt harkitsemaan. Ja ero oli suuri häpeä. Naiset joutuivat pakon edessä jaksamaan kaikkea paskaa miesten puolelta. Onneksi ei enää tarvitse. T. Erolapsi 60-luvulta

Olisi voinut harkita ehkäisyä niin koko roskalta olisi välttynyt mutta ei naiset siitä halua vastuuta ottaa.