Miksi avioliitot eivät enää kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Olisin melkein valmis lyömään koko omaisuuteni vetoa, että "vanhoina hyvinä aikoina" naimisiin mentiin sekä keskimäärin nuorempana että keskimäärin lyhyemmän seurustelun/kihlauksen jälkeen. Eli nimenomaan ei harkittu tarkemmin.

Ennen vanhaan vanhemmat päättivät asian. Ei siinä nuorilla ollut sananvaltaa. Tai sitten alemmissa yhteiskuntaluokissa jossain agraari-Suomen kylässä oli otettava se puoliso joka samalta kylältä löytyi. Ei ollut valinnanvaraa avioituijilla.

Lisäksi avioliitto oli silloin nimenomaan taloudellinen liitto, usein avioparin sukujen kesken. Uskonto vielä pakotti pysymään siinä liitossa loppuelämän tai ainakin puolison kuolemaan asti (joka ei aina välttämättä ollut kovin pitkä aika kun oli kulkutauteja).

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto / naimisiin meneminen on täysin turhaa.

Omat vanhempani eivät ole naimisissa (avoliitossa/yhdessä 37 vuotta). Siskoni ollut yhdessä miehensä kanssa 13 vuotta. Minä ja mieheni yhdessä 11 vuotta, emmekä aio ikinä mennä naimisiin vaan avoliitto riittää meille.

Uskaltaisin jopa väittää, että joskus ihmiset menevät naimisiin, koska "niin vain kuuluu tehdä" tai joutuvat olemaan painostuksen alla, kuten minä ja mieheni olimme suhteen alkuvuosina. Miehen suku ei tuntunut käsittävän miksi emme jo suunnittele häitä vaikka yhteisiä vuosia jo takana ja sitä että vanhempani eivät ole naimisissa, oli heille "käsittämätöntä" ajatus.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt suomalaista avoliittoa. Mikä siinä on oikein ideana että oikein kehuskellaan kuten sinä teet?

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Ennen avioliittoja solmittiin hyvinkin lyhyen tuttavuuden perusteella, kun lapsi oli tulossa. Harvoin noista tuli onnellista liittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Ennen avioliittoja solmittiin hyvinkin lyhyen tuttavuuden perusteella, kun lapsi oli tulossa. Harvoin noista tuli onnellista liittoa.

Eipä siinä parin onnella ollutkaan merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Näin se menee. Kunnollinen harkinta ja pitkä tutustuminen ei enää ole kovinkaan suosittua. Helpompi vaan hokea sitten että eroan koska ei kenenkään tarvitse sietää huonoa liittoa. No miksi edes päädyit siihen liittoon väärän ihmisen kanssa?

Olet varmaan äärioikeistolainen epäkypsä pentu, joka kuvittelee voivansa estää muutoksen.

Vastoin sinulle luettuja satuja ihmiset muuttuvat, kun elämä etenee ja asioita tapahtuu. Et sinäkään syntynyt katkerana, yksinäisenä ja luonnevikaisena incelinä.

Sen verran vihaisen keittiöpsykologin vuodatusta, että toivon "elämäsi etenevän ja asioiden tapahtuvan" niin, ettei kukaan erehdy samaan talouteen tuollaisen helmen kanssa.

- Eri

Vastasit jonkin elämässään ja avioliitoissaan täysin epäonnistuneen narsistin kommenttiin.

Ei ne olisi ennenkään kestäneet, jos eroamiseen olisi suhtauduttu silloin samoin kuin nyt.

Koen, että nykyään suurin osa suhtautuu avioliittoonsa hyvin. Sitten on pieni osa niitä, jotka eroavat ilman, että edes yrittävät pelastaa liittoaan. Ja isolla osalla eronneista on eroonsa hyvä syy, vaikka eivät sitä puolitutuille ääneen sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne olisi ennenkään kestäneet, jos eroamiseen olisi suhtauduttu silloin samoin kuin nyt.

Koen, että nykyään suurin osa suhtautuu avioliittoonsa hyvin. Sitten on pieni osa niitä, jotka eroavat ilman, että edes yrittävät pelastaa liittoaan. Ja isolla osalla eronneista on eroonsa hyvä syy, vaikka eivät sitä puolitutuille ääneen sanoisi.

Se kriittikki kohdistuu juurikkn sarjaeroajiin. Ne meuhkaavat kaikista eniten koska tietävät että ovat sosiaalisesti hyljeksittyjä ja halveksittuja.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto / naimisiin meneminen on täysin turhaa.

Omat vanhempani eivät ole naimisissa (avoliitossa/yhdessä 37 vuotta). Siskoni ollut yhdessä miehensä kanssa 13 vuotta. Minä ja mieheni yhdessä 11 vuotta, emmekä aio ikinä mennä naimisiin vaan avoliitto riittää meille.

Uskaltaisin jopa väittää, että joskus ihmiset menevät naimisiin, koska "niin vain kuuluu tehdä" tai joutuvat olemaan painostuksen alla, kuten minä ja mieheni olimme suhteen alkuvuosina. Miehen suku ei tuntunut käsittävän miksi emme jo suunnittele häitä vaikka yhteisiä vuosia jo takana ja sitä että vanhempani eivät ole naimisissa, oli heille "käsittämätöntä" ajatus.

Mikä on pointtisi?

A) kun ei mene avioon, ei voi tulla avioeroakaan

B) avoero sattuu vähemmän kuin avioero, siksi avoeroa ei lasketa eroksi

Niin, entisaikoina kosija tuli taloon pyytämään vanhemmilta suostumusta avioitumiseen talon tyttären kanssa. Sitten käytiin kysymässä tytöltä haluaako mennä naimisiin. 5 minuutin harkinta ja sitten vastaus. Ei tuossa nyt kovin pitkään positiivisia ja negatiivisia näkökulmia ehditty pohtia. Nykyjonnet kadottaneet ymmärryksen historiasta tyystin.

Koska ihmiset eivät kestä seksittömiä kausia.

Kautta aikojen isännät ja emännät on niitä piikoja ja renkejä painaneet, mutta yhdessä pysyttiin koska eroaminen ei ollut mahdollista, häpeä, talous, jne. Tasa-arvo toi mukaan myös helpon eron,  kun sukupuolet eivät enää tarvinneet toisiaan tullakseen toimeen. 

Samasta syystä kuin miksi järjestetyt avioliitot kestää paremmin kuin rakkausavioliitot. Eli avioliitto perustaa perheen, tiimin, kodin, jonka kanssa eletään yhdessä. Mihin sitä kotoaan lähtisi, ellei ole pakko.

Nykyään avioliitto on enemmän kuin koti. Tai siltä odotetaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Onko ihmisten aivoista poistettu kokonaan historian oppiminen? :D Milloin tämä sinun ennen oli? Nykysukupolvi ei seksiä keksinyt. Harkittiin tarkkaan? Yksi latotanssi ehtoo ja nalkissa olit jos nalli napsahti. :D

- vahinko vuodelta -73.

Komeita, pitkiä ja menestyviä miehiä ei nyt vaan riitä kaikille naisille.  Tällöin joudutaan tekemään kompromisseja parinvalinnassa joka johtaa tyytymiseen. Tyytymisestä syntyy pieniä pettymyksen pisaroita jotka lopulta vuosien kuluessa kasvavat valtamereksi. Kun tulva alkaa, tajutaan oma moka ja laitetaan avioero vireille.

Ihmisten tulee koventaa standardejaan naimisiin mentäessä ja tietää tarkkaan se, mitä he EIVÄT halua ja mistä voivat lievästi tinkiä.

Ennen elämä oli yksinkertaisempaa. Nykyään kaikenlaiset ärsykkeet valtaavat mielen ja siksi on vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä elämässä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Jos vala ei olekkaan vala, voi helpommin paeta traumojaan. Varsinkin, jos valtio takaa elannon.

Jos sen sijaan ei ole vaihtoehtoa paeta, joutuu miettimään, haluaako heittäytyä hankalaksi.

Kummasti tästä tulee vaikutelma, että mies voi käyttäytyä miten lystää ja naisen pitää sietää kaikki. Vai mitä mahdoit tarkoittaa?

Avioliitto vuosien määrä ei kerro hittojakaan siitä mitä siellä kulissien takana tapahtuu. Äitini oli vuonna -67 17 vuotta kun tuli raskaaksi ja yksi Matti sen sitten nai. Matti oli silakkanuotan ainoa poikamies ja siitä ei niin varmuutta ollut kuka isäni oli. Ei naisilta paljoa noihin aikoihin vanhoillisissa yhteisöissä kyselty onko se ok.  Äiti sen sitten juotti hengiltä että pääsi siitä eroon vuonna 2007.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vala ei olekkaan vala, voi helpommin paeta traumojaan. Varsinkin, jos valtio takaa elannon.

Jos sen sijaan ei ole vaihtoehtoa paeta, joutuu miettimään, haluaako heittäytyä hankalaksi.

Kummasti tästä tulee vaikutelma, että mies voi käyttäytyä miten lystää ja naisen pitää sietää kaikki. Vai mitä mahdoit tarkoittaa?

Niin, näin se oli vanhoina hyvinä aikoina. 

Onko yleispätevää selitystä sille, miksi avioliitot eivät kestä? Minun avioliittoni eivät ole kestäneet. Ensimmäinen: mies rakastui työkaveriinsa. Avioitui myöhemmin hänen kanssaan.

Toinen: toisen persoonallisuus muuttui sairaaksi, pelkäsin jatkuvasti.

Tein kaikkeni mitä vain yksi ihminen pystyy tekemään avioliittojen eteen. Yksin se ei onnistu.

Ennen se oli aikojen ja tapojen vaatima aika. Ei saanut välttämättä edes työpaikkaa jos et ollut naimisissa. 

Rekrytointia tekivät vanhemmat ihmiset, joiden maailmankuva oli ahdasmielinen ja naimisissa olo oli "pakollista". 

Nykyään se ei saa vaikuttaa asiaan.