Miksi avioliitot eivät enää kestä?

Koska syy ei ole kakkosessa eikä kolmosessa ja innokkaita naisia on joka paikka täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Feminismi. Perinteisten arvojen kuolema. Tinder hook up kulttuuri. Naisten yleinen pahuus.

Ja silti sinäkin vingut täällä 365 päivää vuodessa fitun perään, velli/C.

Perinteiset arvot on näitä Lähi-Idän (!!!) patriarkkojen raamatullisia paskapuheita, joihin uskoo joku viidessosa väestä, lähinnä 80 ja kuoleman välissä olevat.

Jos vala ei olekkaan vala, voi helpommin paeta traumojaan. Varsinkin, jos valtio takaa elannon.

Jos sen sijaan ei ole vaihtoehtoa paeta, joutuu miettimään, haluaako heittäytyä hankalaksi.

Naiset alottavat nykyään lihomisen aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään ei ole mikään sosiaalinen eikä taloudellinen pakko elää paskassa tai jopa väkivaltaisessa avioliitossa kuolemaan asti.

Luojan kiitos.

Totta. Mutta silti montakertaa omaisuus sitoo ja moni on valmis elämään ei niin tyydyttävässä suhteessa, jotta kulissit säilyisivät. - Toisaalta moni ei koe tarvetta ja  halua mennä avioon lainkaan, koska ei ole mikään erityinen häpeä elää sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Näin se menee. Kunnollinen harkinta ja pitkä tutustuminen ei enää ole kovinkaan suosittua. Helpompi vaan hokea sitten että eroan koska ei kenenkään tarvitse sietää huonoa liittoa. No miksi edes päädyit siihen liittoon väärän ihmisen kanssa?

Tiedän monia pareja, jotka olleet monia vuosia yhdessä ennen avioitumista, eikä se taannut mitään.

Leskeys on yksi varma syy. Toinen potkaisee tyhjää ja jättää toisen kuin nallen kalliolle, pärjäämään ypö yksin. Kaikki kulut pysyvät samoina; vastike, kotivakuutus, auton kukut, autovakuutus, sähkö ja puhelin, mutta vain yksi tulo. Yksin et voi lähteä mihinkään, mihin haluaisit mennä. Iso muutos elämän laatuun ja - haluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E ole pakko sietää huonoa ihmistä rinnalla. Exäni teki itsekkäällä, ivallisella, kylmällä käytöksellään itsestään vastenmielisen. Miksi olisin jatkanut hänen rinnallaan, kun nykyään ei ole pakko?

Eron jälkeen vielä muuttui vastenmielisemmäksi käytöksellään, joten oikea päätös.

Miksi menit alunperinkään naimisiin tuollaisen idiootin kanssa?

Niinpä. Olin ensimmäisessä suhteessa ja aluksi oli pientä itsekkyyttä. Ivallisuus tuli mukaan sitten, mutta ohitin sen. Sitten 15 vuoden avioliiton jälkeen tuli todellinen muutos mieheen. Kaikki puhumisyritykset päätyi miehen mykkäkouluun.

Kyllä monella kestääkin. Ainakin omassa tuttavapiirissä enemmän on niitä, joilla on kestänyt pitkäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Ennen rynnättiin alttarille kun naisen vatsa alkoi pömpöttää. Nykyään nimenomaan seurustellaan ja harkitaan tosi pitkään entisaikoihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Minäminäminä

Ihmiset ovat nykyään itsekkäitä eivätkä halua sitoutua.

Meillä menossa 57. yhteinen vuosi, ei ihan kaikki eroa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei tarvitse hävetä eroa ja naiset käy töissä ja elättävät itsensä. Siinäpä se. Eroa ei pidetä enää minään, monet eroavat jopa useamman kerran.

No on se häpeä, kun liittoutumisella on yhä merkitystä - suomalaisilla on tapava avioitua.

Häpeä on ehkä turhaa, mutta sitä kuitenkin on. Kukaan ei tahtoisi niin pahasti epäonnistua...

Häpeä tietysti riippuu myös eron "syystä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Ennen rynnättiin alttarille kun naisen vatsa alkoi pömpöttää. Nykyään nimenomaan seurustellaan ja harkitaan tosi pitkään entisaikoihin verrattuna.

Näin on. Ennenvanhaan ei tutustuttu toiseen yhdessä asuen ja arkea eläen kymmenen vuotta ja tehty lapsetkin ennen avioliiton solmimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Näin se menee. Kunnollinen harkinta ja pitkä tutustuminen ei enää ole kovinkaan suosittua. Helpompi vaan hokea sitten että eroan koska ei kenenkään tarvitse sietää huonoa liittoa. No miksi edes päädyit siihen liittoon väärän ihmisen kanssa?

Ei se mistään harkinnan pettämisestä johdu. Vaan yhden tai molempien traumoista, joiden vuoksi valan pitäminen käy ylivoimaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Ennen rynnättiin alttarille kun naisen vatsa alkoi pömpöttää. Nykyään nimenomaan seurustellaan ja harkitaan tosi pitkään entisaikoihin verrattuna.

Näin on. Ennenvanhaan ei tutustuttu toiseen yhdessä asuen ja arkea eläen kymmenen vuotta ja tehty lapsetkin ennen avioliiton solmimista.

Ennen vanhaan asenne oli oikeampi: vala oli vala. Ihmisillä on ihan eri motivaatio olosuhteissa, joissa karkaaminen ei ole vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Näin se menee. Kunnollinen harkinta ja pitkä tutustuminen ei enää ole kovinkaan suosittua. Helpompi vaan hokea sitten että eroan koska ei kenenkään tarvitse sietää huonoa liittoa. No miksi edes päädyit siihen liittoon väärän ihmisen kanssa?

Olet varmaan äärioikeistolainen epäkypsä pentu, joka kuvittelee voivansa estää muutoksen.

Vastoin sinulle luettuja satuja ihmiset muuttuvat, kun elämä etenee ja asioita tapahtuu. Et sinäkään syntynyt katkerana, yksinäisenä ja luonnevikaisena incelinä.

Kannattais tutustua toiseen ensin pitkään, eikä hoppuilla naimisiin. Me mentiin kihloihin melko samantien, mut vasta viidentoista vuoden kuluttua naimisiin. Tiedettiin jo mitä saadaan. Aiotaan pysyä yhdessä loppuun asti.

Kaikki tässä ketjussa mainitut syyt ovat osaltaan oikeita. Miten sitä ennen olisi erottu, kun häpeä oli suuri, ja naiset olisivat joutuneet lapsineen köyhäintaloon. Toisen mokat ja loukkaukset olivat osa normaalia elämää, jotka eivät oikeuttaneet eroon.

Mutta aivan yhtä iso syy on kulttuurin muutos. Kysyin kerran kaverilta, jolla on suuri ystäväpiiri, ja joista suurin osa on eronnut, että mikä on hänen mielestään suurin syy eroille. Kaveri mietti pitkään ja sanoi, että koska ansaitsen parempaa.

Ts. Toisen mokia ja loukkaksia ei enää niellä.

Varmaan siksi että ennen mentiin naimisiin niin, että kuolemaan asti ollaan vaikka hampaat irvessä ja naiset nyrkin ja hellan välissä kaiken sietäen. Juomisen, väkivallan, pettämisen ja henkisen väkivallan sietämistä ja perhehelvettiä.

Onneksi nykyään voi lähteä jos on paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen harkittiin tarkkaan ennen kuin mentiin naimisiin ja pohdittiin vakavasti, haluanko oikeasti sitoutua tuohon ihmiseen loppuelämäkseni ja saada hänen kanssaan lapsia.

Nykyään paneskellaan jokaisen vastaantulijan kanssa, muutetaan yhteen sillä asenteella että erotaan sitten, jos homma ei toimi.

Lapsia ei haluta "ainakaan vielä muutamaan vuoteen" tai "ollenkaan", ja lapsia haluava kumppani roikkuu löysässä narussa odottamassa, että kumppanin mieli muuttuisi ja alkaa samalla vihata puolisoaan.

Ihmiset eivät kunnioita toisiaan.

Ennen rynnättiin alttarille kun naisen vatsa alkoi pömpöttää. Nykyään nimenomaan seurustellaan ja harkitaan tosi pitkään entisaikoihin verrattuna.

Näin on. Ennenvanhaan ei tutustuttu toiseen yhdessä asuen ja arkea eläen kymmenen vuotta ja tehty lapsetkin ennen avioliiton solmimista.

Ennen vanhaan asenne oli oikeampi: vala oli vala. Ihmisillä on ihan eri motivaatio olosuhteissa, joissa karkaaminen ei ole vaihtoehto.

Sinä olet sairas fundamentalisti, joka pelkäät menettäväsi jotain, mitä et ikinä tule saamaankaan.