Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (27486)
Vierailija kirjoitti:
Sitä luuli löytäneensä jonkunlaisen sielunkumppanin tai kaverin. Sen joka ymmärtää sua, välittää ja on tukena. Päivien edetessä tuo kuva musertuu pala palalta ja huomaat, että kaikki oli vain omaa mielikuvitusta. Aina oppii jotain uutta.
Mun mielestä ihastuessa käy aina noin, että suorastaan hullaannutaan omasta mielikuvasta ja koetaan ainutlaatuista poikkeustilannetta sen kanssa. Tunteiden syveneminen siihen varsinaiseen ihmiseen tapahtuu tutustumisen edetessä ja riippuu just siitä, miten hyvin se vastapuoli sitten oikeasti vastaa sitä luotua mielikuvaa. Kukaan tuskin vastaa 100%, mutta kuitenkin.
Eli käytännössä kaikki tunteet on aluksi lähtöisin itsestä. Omaa mielikuvaa ihastellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulette vielä kohtaavanne jonkun menneisyyden tuttavuuden kanssa, jos ette ole olleet missään yhteydessä yli vuoteen eikä mitkään asiat kytke teitä yhteen nykyään?
Koska täällä ollaan harhaisia. Itse en haluaisi tavata menneisyyden ihastusta, vaikka olis ollu vuoren suuruinen tunnekeko.
Asioiden tapahtumisella on muutenkin yleensä ns. aikaikkuna, jonka sisällä pitäis homman edistyä, jos on edistyäkseen.
Tässä selittelyssäsi ei ole mitään muuta logiikkaa kuin SINUN omat katkerat ongelmasi. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähestyä. En halua tutustua enää keneenkään. Ihmiset on suurimmalta osin itsekkäitä, ahneita ja ilkeitä. Ei jaksa enää. T. Toinen blondi
Samaa mieltä.
Oikein häkeltyy, jos joskus tapaa ihmisen, joka aidosti tuntuu haluavan muillekin ihmisille hyvää.
Aika surullista, jos niin harvinaista.
On se. Ja jotkut osaa esittää hetken. Sitten se todellinen luonto paljastuu. Ap
Mitä siinä sitten tapahtuu yleensä? Aidosti kiinnostaa, en yritä kääntää puukkoa haavassa.
No se nyt on ihmisestä kiinni, mutta yleensä alkaa tulla niitä ivallisia ja ilkeitä piirteitä voimakkaammin esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähestyä. En halua tutustua enää keneenkään. Ihmiset on suurimmalta osin itsekkäitä, ahneita ja ilkeitä. Ei jaksa enää. T. Toinen blondi
Samaa mieltä.
Oikein häkeltyy, jos joskus tapaa ihmisen, joka aidosti tuntuu haluavan muillekin ihmisille hyvää.
Samaa mieltä, harvassa on. Yleensä vaikea löytää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot on jumissa. Tuijotan vaan ruutua.
Miten nyt silleen?
Muisti pätkii ja yritän muistaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä luuli löytäneensä jonkunlaisen sielunkumppanin tai kaverin. Sen joka ymmärtää sua, välittää ja on tukena. Päivien edetessä tuo kuva musertuu pala palalta ja huomaat, että kaikki oli vain omaa mielikuvitusta. Aina oppii jotain uutta.
Mun mielestä ihastuessa käy aina noin, että suorastaan hullaannutaan omasta mielikuvasta ja koetaan ainutlaatuista poikkeustilannetta sen kanssa. Tunteiden syveneminen siihen varsinaiseen ihmiseen tapahtuu tutustumisen edetessä ja riippuu just siitä, miten hyvin se vastapuoli sitten oikeasti vastaa sitä luotua mielikuvaa. Kukaan tuskin vastaa 100%, mutta kuitenkin.
Eli käytännössä kaikki tunteet on aluksi lähtöisin itsestä. Omaa mielikuvaa ihastellaan.
Näinhän se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulette vielä kohtaavanne jonkun menneisyyden tuttavuuden kanssa, jos ette ole olleet missään yhteydessä yli vuoteen eikä mitkään asiat kytke teitä yhteen nykyään?
Koska täällä ollaan harhaisia. Itse en haluaisi tavata menneisyyden ihastusta, vaikka olis ollu vuoren suuruinen tunnekeko.
Asioiden tapahtumisella on muutenkin yleensä ns. aikaikkuna, jonka sisällä pitäis homman edistyä, jos on edistyäkseen.
Mulle jäänyt ex-ihastuksia esimerkiksi facebook-kavereiksi. Persoonaan yleensä ihastun. Vaikka lemmentunteet laimenisikin, ovat he silti mielestäni hyviä tyyppejä.
Ai sä oot niitä naisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta kaikille. Selasin nopeasti eilisiä viestejä ja mielen valtasi epävarmuus. Oliko jäähyväisten kirjoittaja sama vai laittoiko niitä useampi henkklö? Niissä olisi hyvä olla tunnisteet, että oikea henkilö löytää ne.
Miks ihmeessä oletat että se henkilö olis täällä? Ei niitä täältä kukaan muu kuin väärä löydä, joten sama tunnisteidenkin kanssa. Trollit vain ottavat omikseen ja jatkavat juttua.
Jos laitat tunnisteet, viesti poistetaan. Älkää marisko, oma syy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulette vielä kohtaavanne jonkun menneisyyden tuttavuuden kanssa, jos ette ole olleet missään yhteydessä yli vuoteen eikä mitkään asiat kytke teitä yhteen nykyään?
Helposti. Mielikuvituksen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä luuli löytäneensä jonkunlaisen sielunkumppanin tai kaverin. Sen joka ymmärtää sua, välittää ja on tukena. Päivien edetessä tuo kuva musertuu pala palalta ja huomaat, että kaikki oli vain omaa mielikuvitusta. Aina oppii jotain uutta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähestyä. En halua tutustua enää keneenkään. Ihmiset on suurimmalta osin itsekkäitä, ahneita ja ilkeitä. Ei jaksa enää. T. Toinen blondi
Samaa mieltä.
Oikein häkeltyy, jos joskus tapaa ihmisen, joka aidosti tuntuu haluavan muillekin ihmisille hyvää.
Aika surullista, jos niin harvinaista.
Surullista totta totta.. Niinpä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähestyä. En halua tutustua enää keneenkään. Ihmiset on suurimmalta osin itsekkäitä, ahneita ja ilkeitä. Ei jaksa enää. T. Toinen blondi
Samaa mieltä.
Oikein häkeltyy, jos joskus tapaa ihmisen, joka aidosti tuntuu haluavan muillekin ihmisille hyvää.
Aika surullista, jos niin harvinaista.
On se. Ja jotkut osaa esittää hetken. Sitten se todellinen luonto paljastuu. Ap
Mitä siinä sitten tapahtuu yleensä? Aidosti kiinnostaa, en yritä kääntää puukkoa haavassa.
No se nyt on ihmisestä kiinni, mutta yleensä alkaa tulla niitä ivallisia ja ilkeitä piirteitä voimakkaammin esiin.
Oon häkeltynyt. Mulla on ilmeisesti kertakaikkisen ihania pitkäaikaisia ystäviä ja työkavereita, koska päinvastainen kokemus. Lojaaleita ihmisiä. Täytyypä muistaa kiittää heitä.
Huomenta muikkunen 🏕
😘🧡 nuppunen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähestyä. En halua tutustua enää keneenkään. Ihmiset on suurimmalta osin itsekkäitä, ahneita ja ilkeitä. Ei jaksa enää. T. Toinen blondi
Samaa mieltä.
Oikein häkeltyy, jos joskus tapaa ihmisen, joka aidosti tuntuu haluavan muillekin ihmisille hyvää.
Aika surullista, jos niin harvinaista.
On se. Ja jotkut osaa esittää hetken. Sitten se todellinen luonto paljastuu. Ap
Oot viisas eli oikeessa. Ja KUKAAN ei esitä määräänsä pidempää. Tarkkailkaa nyansseja. Älkääpi pelleilkö tai osuu imo.
Ihanaa aurinkoista päivää🥰 Olkaa toisille sellaisia, kuin haluaisitte teille olevan🦋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sut viimeksi 3 viikkoa sitten, mahdetaanko törmätä enää koskaan :(
Oliko lauantai?😶
Maanantai
Ohi😆👎
Tiistai? 🤭
Eih🤣
Lähellä jo 😂 Veikkaamalla voi voittaa 👍
Vierailija kirjoitti:
Turha kai mun on enää tunnustaa tunteita T
Ei ole turhaa
Vierailija kirjoitti:
Ihastus voi laimeta, jos homma ei etene. Pakkohan sitä on ihan itseään suojellakseen päästää irti mahdottomasta. Joskus tunteet voi kyllä leimahtaa myös uuteen liekkiin, jos asiat muuttuu. Alunperin ystävyystasolle jäänyt juttu saattaa muuttuakin joksikin muuksi, ja lemmiskelyn myötä ne lemmentunteet pääsee ihan uudelle tasolle, johon pelkkä alkuperäinen ihastuminen ei kuumimmissa päiväunissakaan päässyt. Pitkään ikään ehtii kokea kaikenlaista.
Ei VOI laimeta vaan laimenee. Ei olis kelleen hyväks jäädä roikkuu, et nää jotka itkee ikänsä jotain ihastusta, niin ei itte halua päästää irti.
Muistakaa et ihmiset valehtelee paljon. Tunnistakaa tositunteet, sairasta jäädä kii johki vaik ois kuinka ihana, ei oo sellasta.
Tämä on tälle palstalle viimeinen viestini. Aion vastedes elää reaalimaailmassa. Kaikki, mikä siellä tapahtuu, on totta.
Minulta on turha enää odotella mitään viestejä täällä. Jos kaivattuni olisikin täällä, niin juttelen hänen kanssaan mieluummin livenä, kun tavataan.
Ketju on lukittu.
Ei