Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?

Kadun viereen istutetut mongolianvaahterat.

Kasvaa horottavat kadulle, joten oksia on pakko leikata etteivät ohikulkijat niihin törmäisi. Alaosaltaan ovat jo ihan kaljuja, joten pakko istutella matalampia pensaita väleihin, minkä nyt juurien sekaan saa kaivettua. Olisi pitänyt valita vaahteroiden sijaan jotain kunnolla peittävää.

No ei meilläkään onnistunut aitapensaiden valinta: Tuomipihlajat kasvavat korkeuksiin, alhaalta ovat pelkkää runkoa, eli eivät anna näkösuojaa, ja marjat ovat niin korkealla, ettei niihin pääse käsiksi, jos ei osaa lentää.

Eipä idänvirpiangervokaan täydellinen sitakasvi ollutkaan; levittäytyy usean metrin alalle, alhaalta oksat kuolee...

Kaffebulla kirjoitti:

Ukonkello on ihan walk in the park verrattuna vuohenkelloon

Hyvin sanottu ja niin totta.🤣

uskot sokeasti liikaa kenuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Orapihlaja-aita on syvältä!

Mieluummin silti aitaorapihlajaa kuin tolkuttoman nuijaa tuija-aitaa!

Ei ikinä enää orapihlajaa! Tuijassa ei sentään ole piikkejä. Mutta en kyllä sitä tuijaakaan huolisi! En tajua, mikä niissä tuijariveissä ihmisiä viehättää, ovat tosiaan aika nuijan näköisiä. Muutaman tuijan rykelmä on ihan fine, mutta ne sotilaallisissa riveissä seisovat tuija-armeijat näyttää kyllä aika hassuilta. Etenkin, kun välissä seisoo muutama kuivahtanut yksilö.  Ja sitten keväällä: karsea näky, kun tuijat on huputettu, vaikka pakkohan se on , jos ei halua enempää niitä kuivia yksilöitä.

Yhtään tuijaa (=kasvia) en pihalleni ottaisi, vaikka ilmaiseksi saisin. Ruma ja tylsä kasvi! Onneksi niitä ei pihallani yhtään olekaan.

Me todellakin ajattelimme istuttaa kunnollisen pari metriä korkean, useiden metrien pituisen tuija-aidan tonttimme rajalle. Eivät pääsisi yliuteliaat naapurit ja ohikulkijat urkkimaan toisten pihoille, sen verran tiheä kasvi kun on. Kuusiaita olisi tietysti mukavampi, mutta ei ole aikaa odotella sen kasvamista ja orapihlaja tiputtaa lehtensä talvisin.

Sama täällä, parimetristä tuija-aitaa ollaan kovasti suunnittelemassa.

Hintaa sille tulee kyllä, mutta minun mielestä se on tyylikäs, toisin kuin täällä moni haukkuu.

Pihasta on korjattu kaikki mikä meni aikanaan pieleen. Terassi tehtiin muun muassa kahdesti ja uimaranta kolmesti kunnes tuli hyvä.

Ärsyttää se etten ostanut talon ympäriltä maata pois silloin kun se oli vielä mahdollista. Asuisimme nimittäin mielummin ilman naapureita.

Nyt tuossa on rivitaloja, omakotitaloja sekä huutavia pentuja joka paikka täynnä. Hyvää on talon arvon nousu, myydään joskus pois kun aika on ja ostetaan jostain parempi.

Liikaa omenapuita ja punaherukkaa. Ja koska olen ahne, joka ikinen omena ja herukka pitää kerätä itse ja keittää mehuksi ja hilloksi. Muuta ei sitten pakkaseen mahdukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sellainen kutina, että ne joilla nurmikko "palaa" auringossa keltaiseksi tai ruskehtavaksi ei muista, että sitä nurmikkoa pitäisi muistaa myös lannoittaa keväisin, varsinkin jos haravalla nyhtää siitä kaiken eloperäisen pois, josta sitä lannoitetta tulisi ihan automaattisesti itsestään. 

Itse lannoitin neljä ensimmäistä vuotta vasta perustettua nurmikkoa, jonka lisäksi jätän kaiken lehti- ja ruohosilpun nurmikon sekaan. Eipä ole vielä kertaakaan mennyt keltaiseksi edes pitkien hellejaksojen aikana 

Nääh. Kun nurmikko on perustettu päin peetä, eli hiekkamaalle liian ohut kerros multaa, ja isoja kivenmurikoita jätetty heti siihen nurmen alle, niin mikään määrä mitään lannoitetta ei riitä siihen että nurtsi ei pala kuivalla jaksolla.

Jätin leikkaamatta nurmikkoa ja siihen kasvoi keltaista kukkaa, ja pörriäiset tykkäsi. Sitten eräänä aamuna katsoin kuka on kantanut pieniä kekoja multaa nurmikolle, niin muurahaisia ihan helkkaristi. Enpä enää tee toista kertaa samaa virhettä.

Mun puutarha menee kaivinkoneen alle ja muu maa ruopataan. Kiitos salaojituksen. Myin kaikki pois ja pääsivät uuteen kotiin.

Nyt ikää niin paljon että ei ikinä enää kaunista kukkivaa puutarhaa.

Ainut mitä ostan niin on syyssyrekki koska voin kahvitella perhosten seurassa.

Pitää hoitaa vaan pensasaita ja leikata nurmikko.

Syyssyräkki ei kestänyt toista talvea Päijät Hämeessä.

Harmillista, keräsi paljon perhosia.

Pieleen meni siinä, että suunnitelma jäi kesken, kun puoliso kuoli ja asunto piti myydä pois. Tosin keskeneräinenkin piha oli niin hieno, että sen takia ostaja asunnon osti.

Se että emäntä suunnittelee ja minä toteutan

Vierailija kirjoitti:

Menihän siinä pieleen aika monta asiaa, mutta en kyllä vaihtaisi kerrostaloon. Joten olen onnellinen pihastani, vaikka se teettääkin paljon työtä ja samat ongelmapaikat paljastuvat joka kevät lumen alta.  Ainakin piha on omanlaiseni. Ja on pihalla puuhastelu ihan hauskaakin, aina välillä. Mutta ne vattupuskat kyllä joskus vielä revin pois. Ruusupuskien repiminen ei varmaan tule onnistumaan, kun niitä on vähän joka nurkassa, joten niiden kanssa tulen sitten jatkossakin tuskailemaan. Pysyisivät edes alueellaan, mutta kun niiden on näköjään pakko levitä perennapenkkiin!

Kyllä muutat kerrostaloon ,kun oot samanikäinen kuin minä nyt eli 70-v. Hullukaan jaksa enää vanhana kääkkänä siivota isoa taloa ja pihaa, mutta näinhän se on, että aikansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Lumityöt!

Vatuttaa koko piha.

Olisi pitänyt pysyä kerrostalossa.

Ei voi ymmärtää. Hyvä kuntoilumuoto, raikas ilma, luminen maisema.

Ei ole mennyt vielä mikään pahasti pieleen, kun vajaa vuosi sitten ostin talon ja tontin. Piti kaivattaa viemäri, minkä takia nyt on takapihalla aarin verran savikkoa paljaana. Tässä olisi talvi aikaa suunnitella, mitä sinne ensi kesänä tuutataan. Nyt vaan kauhulla tän ketjun jälkeen mietin, miten monella tavalla voinkaan pihani pilata!

Okei, sipulikukat istutin multakasaan nurmikon päälle vasta kun maa oli jo roudassa - oon tyytyväinen jos edes yksi kukka nousee. Tien varteen ostamani aidannepensaat piti tökätä väärään paikkaan talveksi, kun tajusin, ettei takapihalle pääse ajamaan multaa muualta kuin just siitä aukosta, joka tuli raivattua tien viereen. Toivottavasti siirto onnistuu ensi kesänä.

Hengästyttää virheiden mahdollisuus! Pitäisi kunnostaa maakellari, kaivaa yksi talon seinusta auki ja asentaa salaoja ja rakentaa rinnettä vasten pengerrysmuuri, rakentaa kasvihuone, perustaa hyötypuutarha, miettiä kaiken käytännöllisyys ja kauneus...

Ainoastaan lehtokotilot v*tuttaa.

Parasta on, ettei ole yhtään rajanaapureita, koska lukemani mukaan niistä on eniten ikävyyttä, jos vaikka lehdet lentää tuulessa toisten ränneihin 😆

Asun vuokralla, enkä ole päässyt pihaa suunnittelemaan, mutta sen ongelmia olen noitunut pihatöitä tehdessä. Ensinnäkin on jyrkkiä noin metrin korkuisia pengerryksiä, joita on vaikea hoitaa niin ruohonleikkurilla, kuin trimmerilläkin. Kun vielä välitasanteilla on pensaita, on ruohonleikkaaminen hirvittävää näpertelyä.

Toinen ongelma on lumityöt, koska kolattavalle lumelle ei ole mitään helppoa paikkaa mihin lykätä. Täyttä kolaa joutuu nostamaan em. penkereiden päälle tai työntämään pitkiä matkoja. Pitäisi olla lumilinko. Olisi kaikin puolin helppoa, jos pihatien varrella ja pihan reunalla olisi ojat, johon lunta saisi pudottaa. Oja veisi myös vastaavasti sulamisvedet pois. Siitä lähtökohdasta itse suunnittelisin pihan.

Ainoat hyvät puolet ovat, että kasvimaata saa hoitaa ruohonleikkurilla ja tontilta on aikanaan raivatessa kaadettu kaikki puut pois.

Laittaisin omppupuita tarpeeksi h a r v a a n.

Liian vähän multaa nurmikon perustuksissa, joten nurmikko kasvaa nyt sammalta pääasiassa. Ja ukonkelloja. Sammal on ihan ok, mutta se sammalikko on aivan epätasainen, kuoppia ja muhkuroita täynnä. Pensasaidanteet ovat liian harvat, alaosistaan kaljut. Liian pienet kuopat pensaille tuli kaivettua... Ruusuja tai muita piikkisiä pensaita ei olisi pitänyt istuttaa lainkaan; tosin naapurin puolelta pukkaa juhannusruusua ihan istuttamattakin.

Keväällä kuitenkin piha on aivan ihana!