Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?
Ei olisi pitänyt istuttaa yhtä ainuttakaan piikkistä pensasta, ei ruusupuskia, ei vadelmia eikä etenkään karhunvadelmia!
Kommentit (1151)
Se että en saanu tehdä sellaista kun halusin mies vaati miettimään käytännöllisyys asioita ja se pilasi mielestäni estetiikan mitä halusin
Se että suunnitelmaa tehdessä en tajunnut minun ja vaimoni olevan laiskoja.. paperilla tosi hyvä suunnitelma. Ainut vaan et tämä olisi vaatinut ihmisiä jotka jaksaa hoitaa yms..
Mulla on vähän sellainen kutina, että ne joilla nurmikko "palaa" auringossa keltaiseksi tai ruskehtavaksi ei muista, että sitä nurmikkoa pitäisi muistaa myös lannoittaa keväisin, varsinkin jos haravalla nyhtää siitä kaiken eloperäisen pois, josta sitä lannoitetta tulisi ihan automaattisesti itsestään.
Itse lannoitin neljä ensimmäistä vuotta vasta perustettua nurmikkoa, jonka lisäksi jätän kaiken lehti- ja ruohosilpun nurmikon sekaan. Eipä ole vielä kertaakaan mennyt keltaiseksi edes pitkien hellejaksojen aikana
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sellainen kutina, että ne joilla nurmikko "palaa" auringossa keltaiseksi tai ruskehtavaksi ei muista, että sitä nurmikkoa pitäisi muistaa myös lannoittaa keväisin, varsinkin jos haravalla nyhtää siitä kaiken eloperäisen pois, josta sitä lannoitetta tulisi ihan automaattisesti itsestään.
Itse lannoitin neljä ensimmäistä vuotta vasta perustettua nurmikkoa, jonka lisäksi jätän kaiken lehti- ja ruohosilpun nurmikon sekaan. Eipä ole vielä kertaakaan mennyt keltaiseksi edes pitkien hellejaksojen aikana
Meillä ei nurmikko kellastu, koska nurmikolla kasvaa niin paljon rikkaruohoja ja apilaa. Etelänpuoleinen nurmikko saa kasvaa päivänkakkaraa ja muita kedon kukkia, siellä ei ruohoa leikata muutoin kuin päivänkakkarakasaumien välistä ja sen verran ruusupensaiden vierestä, etteivät ruusut pääse leviämään. Ja lisäksi maahumala ja sammal ovat levittäytyneet sinne tänne nurmikolle. En lannoita nurmikkoa lainkaan, syksyllä ruohonleikkuri saa silputa isoimmat lehdet silpuksi, keväällä haravoidaan vain isoimmat talven yli säilyneet lehdet ja puista tippuneet risut. Joten vihreää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen omistaja oli laittanut talon eteen kasvamaan japanintatarin! Helvetti mikä neronleimaus. Siitä pääsee eroon ainoastaan kaivinkoneella ja jumalattomalla määrällä uutta maata. Ja maksoi tuhansia euroja.
En ymmärrä tuollaisten kasvien istutusta,kun eihän se ainakaan mitenkään kauniskaan ole!
Sympatiani ovat puolellasi.Se oli silloin 80 luvulla jännän eksoottinen kasvi ja hyvä näkösuoja. Sitä myytiin puutarhamyymäköissäkin. Voi kunpa olisivat tienneet millainen riesa siitä voi tulla... eri
Meillä on pohjoisen puolella kuivassa hiekkamaassa pysynyt yhdessä ja samassa kohdassa jo 27 vuotta ilman mitään toimenpiteitä.. Kyllä se on mielestäni kaunis kasvi saniaisten, pikkutalvion ja mustikanvarpujen kanssa.
Liian vähän peittäviä pensaita naapureihin päin.
Ostettiin omakotitalo ja mummoni antoi ja kantoi meille kymmeniä ja kymmeniä perennoja omasta pihastaan "kun on niin tylsä tuo pelkkä nurmikkopiha". Kaunis ajatus ja itsekin niitä ihan tyytyväisenä istuttelin, mutta sen jälkeen mummo myös joka kerta vieraillessa päivittelee "miten kauhea homma tuon puutarhan kitkeminen on". En ole sellainen ihminen, joka haluaisi käyttää aikansa perennapenkkien kitkemiseen. Isoin virhe oli ripotella niitä kukkia pieniksi ryhmiksi pitkin pihaa, nurmikon leikkuu on pelkkää kukkien väistelyä. Mies välillä "ei huomannut" jos ajaa jonkun penkin yli... en jaksa suuttua asiasta 😄 ne kukat voisi siirtää yhdeksi kasaksi jonnekin pihan perälle.
Toinen vinkki: ei reunakiveyksiä jos perustaa vanhalle nurmikolle istutusalueen. Joko se nurtsi tunkee reunakivien yli, tai ne kivet suojelee rikkaruohoja trimmeriltä.
Olisi pitänyt jättää enemmän tilaa pensaille, pikkupuille ja muulle kasvillisuudelle talon jokaiselle sivulle, että olisi saanut enemmän näkösuojaa naapureilta!
Istutin kanadanpiiskua. Kaunis syyskukka, mutta leviää näköjään aivan hillittömästi!
Rajojen epäselvä merkitseminen. Naapuri yrittää laajentaa rakentelemalla merkkien päälle. Parempi kuin on selkeänä. Vähän samaan tapaan meillä näkyvyyttä peitetty hieman huonosti naapurin suuntaan ja toisaalta yhdessä kohdassa istutettu valtavat tuijat liian lähelle rajaa, vaikkakin ilmeisesti luvan kanssa. Haastavaa hoitaa rajaa. Selkeä rajan ja oman hoitoalueen merkkaaminen olisi ollut hyvä, esim jokin reunus tms naapurin rajalle ja kunnon kepit rajamerkkien kohdille.
Meillä oli aika paljon havuja, kun muutettiin. Usein tosi kivoja, mutta voin sanoa, että meillä oli erityisesti tuiviota istutettu sinne tänne tonne. Ne on tosi nättejä siinä kohtaa, kun ne istuttaa, mutta meillä ne oli päässyt kasvamaan 10 - 20 vuotta. Ne peittivät kasvutilaa melkein kaikilta muilta kasveilta, yrittivät tukehduttaa jopa puun ja niiden juuria oli kamalaa kaivaa irti. En suosittele normaalikokoiseen / pieneen pihaan. Jonkin valtavan alueen niillä voi kyllä peittää.
Mikä meillä on mennyt hyvin on se, että pienehköjä puita on istutettu eripuolille pihaa n. 20 vuotta sitten ja jonkin verran pensaita. Itse olen lisännyt muutaman matalan puun/korkean pensaan, mutta pääsääntöisesti olen päässyt istuttelemaan perennoja ja matalia pensaita sinne tänne. Piha on melko littanan näköinen, jos siellä ei ole puita ja puiden kasvamisessa kestää. Kantsii siis suunnitella parille matalalle puulle paikat, sitten pensaille ja sitten perennoille.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Epäselvät rajat ärsyttävät. Mikä puu on kenenkä puolella rajaa, kenen tontille kärrätään lehdet ja risut, kenen kuuluu hoitaa pensasaita, joka on selvästi naapurin tontilla vaikka naapurin mukaan meidän?
Eikä päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka maksaa nurkkatolppien tarkastukseen liittyvän maksun.
Miuan pitkiksi venähtäneet puut. Jokainen myrsky saa pelkäämään, milloin joku puu kaatuu naapurin mersun tai oman talon päälle.
Liian harvat istutukset tien vieressä. Iän myötä syreeni, isotuomipihlaja ja mongoliavaahtera ovat kaljuuntuneet alhaalta, joten pitäisi istuttaa jotain matalampaa tuuheaa pensasta väleihin. Mutta en jaksa kaivaa istutuskuoppia, kun maa on täynnä juuria...
Meillä tontin maaperä niin kivistä että istutuskuoppien kaivaminen on yhtä tuskaa. Lisäksi tontilla on paljon isoja koivuja, joten aina tökkää lapio johonkin paksuun juureen, jos kiviä pystyykin väistelemään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sentään alkavat perennapenkit kukkia, ainakin akileijoja, laukkoja ja vuorikaunokkia ja kurjenpolvea jo näkyy, mutta pionit ja sormustinkukat vasta pienillä nupuilla. Unikko tuli ja meni ja välillä kukkapenkki oli vaan vihreä, kun oikein mikään ei ollut kukassa. Mikä olisi sellainen hyvä kukkiva perenna, joka kukkisi kevätkukkien ja kulleron jälkeen, mutta ennen pionia?
Pikkusydän.
Minun pikkusydämeni kesti pari vuotta ja sitten hävisi, joten ainakaan minun perennapenkissä ei viihtynyt.
Puutarha elää omaa elämäänsä; kasveja ilmaantuu sinne, missä niiden ei pitäisi olla ja häviävät sieltä, minne niitä yrittää saada kasvamaan. Perennapenkkiin on ilmaantunut puna-apilaa, eikä sitä saa sieltä mitenkään häviämään, joku keltainen syksyllä kukkiva perenna leviää kuin rutto ja vattupuskan alkuja on piha täynnä. Eikä yksikään auringonkukan siemen suostunut itämään!
Aina joku naapuri urputtamassa meidän pihastamme: muka puumme varjostavat, tiputtavat lehtiä, tukkivat rännit, pensaat tunkevat naapurin puolelle, aidanne, jossa erilaisia pensaita, pitäisi muka leikata tasaiseksi... Mitä enemmän kasvillisuutta, eikös se ole ihan hyväksi maapallolle?
Voikukka ei ole ollenkaan niin innokas leviämään, mitä moni luulee. 80-luvulla sitä yritettiin ihan varta vasten kasvattaa pelloilla elintarvikekäyttöön. Huonosti kävi, kun tuotanto ei ollut tiheää eikä nopeaa.