Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoisit? Onko oikeutta loukkaantua?
07.05.2023 |
Miehen äiti on asunut jo pitkään hoitokodissa sairastaen edennyttä Alzheimerin tautia + muutakin. Tunnistaa vielä käydessä mutta noin muutoin lähimuistia ei ole eikä varmaan kukaan tiedä onko vierailuista iloa kenellekään . Mies on aina ollut läheinen äitinsä kanssa ja etäisempi suhde isäänsä. Ollaan vierailtu anopin hoitokodissa noin kerran kuukaudessa koronarajoitusten loputtua paitsi jos on ollut flunssaa perheessä.
Nyt appi oli laittanut viikolla pojalleen tekstarilla tiedon että anopilla on kuumetta ja positiivinen koronatulos. Hänen kunnossaan voi olla se viimeinen niitti, muiden sairauksiensa takia todella riskiryhmässä. Mies ei kertonut asiasta mitään minulle ja kuulin tänään kun appi soitti muissa asioissa. Olen aivan hiilenä miehelleni; miksi ihmeessä ei katsonut tiedottamisen arvoiseksi asiaksi? Muutenkin on todella passiivinen äitinsä suhteen; minä olen "pakottanut" vierailuille ja mies haluaa että mennään aina yhdessä; hän ei jotenkaan osaa olla hoivakodissa muutamaa lausetta hokevan äitinsä kanssa.
Meillä on muutenkin hiukan ehkä haastava vaihe parisuhteessa; olen aivan kypsä moneen muuhunkin asiaan mutta nyt tuntuu että viimeinen tikki on se, että pitää pimennossa aivan kaiken mikä liittyy hänen perheeseensä. Heillä on perhekulttuuri, jossa vaimot ei kuulu sukuun ja mies muutenkin tuntuu vuosi vuodelta erakoituvan kaikista; niin kavereistaan kuin sukulaisistaan. Ei pidä kehenkään mitään yhteyttä oma-aloitteisesti.
Jollain tasolla ymmärrän että mies ei osaa käsitellä äitinsä hiipumista ja katoamista kommunikaation ulottumattomiin ja että hänellä on sisarensa kanssa riitoja mutta en silti käsitä tätä asiaa. Omassa perheessä ollaan aika eri maailmaa; oma äitini on osallistunut anoppinsa hoitoon ja muutenkaan ei ole tehty mitään rajanvetoa sen suhteen etteikö aviopuolisot kuuluisi sukuun/perheeseen; yhteyttä on pidetty kaikkiin. Onko oikeutettua olla vihainen? Miten ihmeessä tätä selvittäisi? (Arvaatte varmaan että miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa)
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Onko juoahtanut mieleesi miksi ei ole tästä sinulle kertonut. Minulle taisi tekstiäsi lukiessani.
Vuosikymmeniä hoidin joulut, synttärit ja äitien( ja isänpäivät) Autoin minkä anoppilassa pystyin kun siellä kävimme. Lapset olivat silloin tällöin hoidossa ja appivanhemmat kyläilivät useamman kerran kuukaudessa. Lasten kasvaessa ja isovanhempien ikääntyessä vierailut harvenivat mutta olivat silti säännöllisiä. Ja minä&anoppi soittelimme säännöllisesti. Minusta olimme läheisiä. Ja nyt sitten anopin sairauden edetessä minä en saisi olla missään mukana/tietää mitään? Ap ei edelleenkään käsitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla myös miehellesi kova pala. Siksi ei halua siitä puhua.
Voi veljet ap. Sinä olet siellä nyt vihainen ja loukkaantunut etkä ymmärrä miehen surua ollenkaan. Minä minä minä, aina kyse on vain sinusta ja miehellä ja hänen äidillään ei ole juuri mitään merkitystä.
Ole miehellesi tukena ja unohda edes joskus se minäminä -asenne edes hetkeksi. Olen aivan varma, että mies olisi kertonut sinulle asiasta, jos olisit ollut lämpimämpi ja välittävämpi ihminen hänelle. Jos olisit vaikka jutellut asiasta, menisit ihan rauhallisin mielin joskus miehen luokse, vienyt mukanasi vaikka kahvikupillisen tuoretta kahvia ja ollut läsnä, mutta ilmeisesti olet vain höyrynnyt ja ollut kylmä vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös miehellesi kova pala. Siksi ei halua siitä puhua.
Niinpä. Vaikeista asioista on hyvä puhua ystävän kanssa, ihmisen, joka on myötätuntoinen ja kuuntelee. Ap ei ole selkeästi miehensä ystävä ja hyvä kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi veljet ap. Sinä olet siellä nyt vihainen ja loukkaantunut etkä ymmärrä miehen surua ollenkaan. Minä minä minä, aina kyse on vain sinusta ja miehellä ja hänen äidillään ei ole juuri mitään merkitystä.
Ole miehellesi tukena ja unohda edes joskus se minäminä -asenne edes hetkeksi. Olen aivan varma, että mies olisi kertonut sinulle asiasta, jos olisit ollut lämpimämpi ja välittävämpi ihminen hänelle. Jos olisit vaikka jutellut asiasta, menisit ihan rauhallisin mielin joskus miehen luokse, vienyt mukanasi vaikka kahvikupillisen tuoretta kahvia ja ollut läsnä, mutta ilmeisesti olet vain höyrynnyt ja ollut kylmä vaimo.
Lienee ihan turha edes vastata kun lopputulema mielestäsi on, että minä olen tehnyt väärin. Mutta silti; viimeksi eilen kysyin mieheltä onko hänen äidistään/perheestään kuulunut viikolla mitään. Ei kuulemma mitään. Miten ihmeessä voi tukea tai auttaa jos toinen ei sano mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi veljet ap. Sinä olet siellä nyt vihainen ja loukkaantunut etkä ymmärrä miehen surua ollenkaan. Minä minä minä, aina kyse on vain sinusta ja miehellä ja hänen äidillään ei ole juuri mitään merkitystä.
Ole miehellesi tukena ja unohda edes joskus se minäminä -asenne edes hetkeksi. Olen aivan varma, että mies olisi kertonut sinulle asiasta, jos olisit ollut lämpimämpi ja välittävämpi ihminen hänelle. Jos olisit vaikka jutellut asiasta, menisit ihan rauhallisin mielin joskus miehen luokse, vienyt mukanasi vaikka kahvikupillisen tuoretta kahvia ja ollut läsnä, mutta ilmeisesti olet vain höyrynnyt ja ollut kylmä vaimo.
Lienee ihan turha edes vastata kun lopputulema mielestäsi on, että minä olen tehnyt väärin. Mutta silti; viimeksi eilen kysyin mieheltä onko hänen äidistään/perheestään kuulunut viikolla mitään. Ei kuulemma mitään. Miten ihmeessä voi tukea tai auttaa jos toinen ei sano mitään?
Et ole luottamuksen arvoinen.
Kuka sinua estää soittamasta sinne? Voit oikein hyvin viedä rakkaalle anopillesi myös vaikka kauniin kukkakimpun ja kortin teiltä kaikilta sekä vaikka muutaman kivan valokuvan, jossa on mukava tunnelma.
Viikon päästä on äitienpäivä ja nyt olisi hyvä hetki viedä kukkia viedä kun anoppi on hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä mies on kotoisin, jos kerran "Heillä on perhekulttuuri, jossa vaimot ei kuulu sukuun"??
En ole ikinä kuullut sellaisesta kulttuurista.
Ihan Länsi-Suomesta ovat kotoisin. Mies ei esim mennyt sukuun naidun tätinsä hautajaisiin kun ei ollut sukua; isänsä veljen hautajaisiin osallistui vuosia sitten. Enkä voi soittaa anopin hoitokotiin; ainoa yhteyshenkilö on käly ja hänellä on vaitiolovelvollisuus edunvalvontavaltuutettuna; kertoo isälleen ja veljelleen ne asiat, jotka katsoo kertomisen arvoiseksi. Sisar on kieltänyt isäänsä ja veljeään sotkemaan mitään soittamalla kiireiselle osastolle, hän hoitaa kaiken yhteydenpidon Koronan takia osastolle ei myöskään suositella vierailuja ylipäätään -ihan ymmärrettävää- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia ne miehet ovat. Tämä selviää sinulle sitten, kun sinä sairastut eikä mies piittaa pätkääkään.
Eli siis, kun asialle ei voi tehdä muuta kuin taivastella, niin loukkaannut kun miehesi suree hiljaa? Kaivat ties mitä kertyneitä kaunoja pintaan menneiltä vuosilta, että kun ei se silloinkaan sitä eikä tätä tehnyt?
Alue: Aihe vapaa
Onko juoahtanut mieleesi miksi ei ole tästä sinulle kertonut. Minulle taisi tekstiäsi lukiessani.