Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäisyys on ihan kamalaa.
07.05.2023 |
Parasta aikaa on lapsuus ja nuoruus noin kaksvitoseksi sen jälkeen alkaa kiihtyvä alamäki.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minusta. Elämäni alkoi 21 - vuotiaana ja nyt 44 - vuotiaana on parhaimmillaan.
Joo. Niin mullakin. Nyt 50v tilanne toinen.
Mikä muuttui?
En osaa sanoa. Toki pitkä parisuhde päättyi. Sitten tuli fyysisiä muutoksiakin yhtäkkiä. Hiusten harmaantumista, näkökyvyn heikkenemistä. Sosiaalinen paine siitä, että ei yli
50v enää mitään työtä löydä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.
Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Olen 34 eli en mikään nuorisolainen enää, ja keski-ikä ei ole kaukana. Mihin tuo perustuu että poliittiset päätökset suosii nuoria? Tiedätkö kuinka paljon monimutkaisempaa esimerkiksi työelämä on heille?
Omaa rappeutumista kyllä ennaltaehkäisen elintapavalinnoilla ja vanhuksillekaan ei ole liian myöhäistä mennä kuntosalille. Tuskin monillakaan on keski-iässä vielä sellaista että puoliso ja ystävät vaan kovaa tahtia kuolevat ympäriltä. Aika liioiteltua kärsimystä.
Työelämä on nuorena ja vielä noin kolmikymppisenä kaikkein helpointa!
Työnantajille ei ole kokemuksella niin väliä, kunhan työnhakija on nuori. Lisäksi nuorena jaksaa kaikkea paremmin mutta ennen kaikkea siis työnantajat ottavat nuoren paljon mieluummin töihin kuin vanhemman. Lisäksi on aikaa ja mahdollisuuksia ja energiaa vaihtaa työpaikkoja ja vaikka koko uraa.
Viittasin puolison ym kuolemilla siis vanhuuteen eli siihen että keski-iässä, toisin kuin nuorena, ei voi kuvitella enää että asiat muuttuisi koko ajan vaan paremmaksi.
Minulla tulee ensi vuonna 40 täyteen ja elämäni on ehkä parempaa kuin koskaan aikaisemmin. En kaipaa lapsuutta, en nuoruutta enkä edes kymmenen vuoden takaista.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
No tuo on juuri sitä näkymättömyytä eli tietynlaisen huomion puutetta.
Nuoret naiset luulee että iän myötä heidät aletaan ottaa jotenkin vakavammin- ei, iän myötä ei oteta huomioon millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä siihen omaan rappeutumiseen voi loputtomasti vaikuttaa. Esim vaihdevuodet tulevat ja rappeuttavat kun tulevat ei niihin voi vaikuttaa.
Mun kokemus on kyllä se että iän myötä otetaan vakavammin, sekä työelämässä että asiakkaana. Nuorena oli altavastaaja. Mies on ollut sama koko ajan, hänen suhteutumisensa ei ole muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
No tuo on juuri sitä näkymättömyytä eli tietynlaisen huomion puutetta.
Nuoret naiset luulee että iän myötä heidät aletaan ottaa jotenkin vakavammin- ei, iän myötä ei oteta huomioon millään tavalla.
Tämä on muuten totta. Itsekin nuorempana saatoin ajatella, että ne keski-ikäiset tantat mistään tiedä. Vaikka olen itsekin nainen. Tosin ehkä pidin vähän kaikkia ihmisiä idiootteina.
Vierailija kirjoitti:
Eikä siihen omaan rappeutumiseen voi loputtomasti vaikuttaa. Esim vaihdevuodet tulevat ja rappeuttavat kun tulevat ei niihin voi vaikuttaa.
Ja kun ne tulevat niin aikaisin suhteessa jäljellä olevaan elinikään niin nainen joutuu elämään rapistuneena kymmeniä vuosia. Ei toki miehillä paljoa paremmin mene kun hormonit muuttuu heilläkin viisikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keski iäsä ja sennii jäläkeen keskikaljaa keskimääräsestä janosemmalla loppasuulla. Niih!! XDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.
Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Mitä tuo nuorten "suosiminen" siis käytännössä on? Itse en ole koskaan kokenut olevani niin vähätelty ja marginaalissa kuin nuorena naisena. Lääkärit eivät tosiaan "suosineet" minua. Päinvastoin. Esimerkiksi kovat vatsakipuni vähäteltiin tuolloin lääkäreiden toimesta menkkakivuiksi, vaikka kyseessä oli vakava asia. Eräs toinen lääkäri arvosteli rintojani, vaikka asia liittyi pelkästään niiden ulkonäköön, ei terveyteen. Se oli todella outoa enkä voisi kuvitella että nyt keski-iässä minua kohdeltaisiin muuten kuin asiallisesti lääkärissä.
Poliittisten päätösten en myöskään kokenut suosivan minua. Oli vaikea löytää edes ehdokasta. Enemmän nyt keski-iässä tuntuu että poliitikot ovat minun asiallani. Potentiaalisista kumppaneista suurin osa oli ihastuneita ulkonäkööni. Oikean rakkauden löysin vasta keski-ikäisenä.
Myöskään työelämä ei minua suosinut nuorena. Oli vaikea saada sitä ensimmäistäkään paikkaa ilman kokemusta. Päädyin tekemään hanttihommia ja vasta lähellä keski-ikää opiskelin kunnon ammatin jolla työllistyin ja viime vuosina minua on kyselty eri paikkoihin töihin, ei siis tarvitsisi edes erityisemmin hakea jos haluaisin vaihtaa paikkaa. Nuorena en edes unelmoinut tällaisesta tilanteesta.
Minulle nuoruus oli siis surkeaa aikaa. Eri ihmisillä elämä menee eri tavalla, mutta tällainenkin elämänkulku on aika yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään nelikymppisenä pitäisi saada eutanasiapillerit jos ei enää jaksa. Jotain voimakasta kipulääkettä jolla nukkuu rauhallisesti ajasta ikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
No tuo on juuri sitä näkymättömyytä eli tietynlaisen huomion puutetta.
Nuoret naiset luulee että iän myötä heidät aletaan ottaa jotenkin vakavammin- ei, iän myötä ei oteta huomioon millään tavalla.
Tämä on muuten totta. Itsekin nuorempana saatoin ajatella, että ne keski-ikäiset tantat mistään tiedä. Vaikka olen itsekin nainen. Tosin ehkä pidin vähän kaikkia ihmisiä idiootteina.
Kyllä ne nykynuoretkin naiset pitää keski-ikäisiä naisia vanhoina kurppina ja flirttailevat näiden innokkaille miehille, koska ajattelevat että ei se mies siitä tantasta enää innostu niin kuin ei innostukaan. Ja kohtaavat sitten itse saman kohtalon myöhemmin. Nuorena sitä vaan luulee olevansa ikuisesti "nuorinainen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.
Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Mitä tuo nuorten "suosiminen" siis käytännössä on? Itse en ole koskaan kokenut olevani niin vähätelty ja marginaalissa kuin nuorena naisena. Lääkärit eivät tosiaan "suosineet" minua. Päinvastoin. Esimerkiksi kovat vatsakipuni vähäteltiin tuolloin lääkäreiden toimesta menkkakivuiksi, vaikka kyseessä oli vakava asia. Eräs toinen lääkäri arvosteli rintojani, vaikka asia liittyi pelkästään niiden ulkonäköön, ei terveyteen. Se oli todella outoa enkä voisi kuvitella että nyt keski-iässä minua kohdeltaisiin muuten kuin asiallisesti lääkärissä.
Poliittisten päätösten en myöskään kokenut suosivan minua. Oli vaikea löytää edes ehdokasta. Enemmän nyt keski-iässä tuntuu että poliitikot ovat minun asiallani. Potentiaalisista kumppaneista suurin osa oli ihastuneita ulkonäkööni. Oikean rakkauden löysin vasta keski-ikäisenä.
Myöskään työelämä ei minua suosinut nuorena. Oli vaikea saada sitä ensimmäistäkään paikkaa ilman kokemusta. Päädyin tekemään hanttihommia ja vasta lähellä keski-ikää opiskelin kunnon ammatin jolla työllistyin ja viime vuosina minua on kyselty eri paikkoihin töihin, ei siis tarvitsisi edes erityisemmin hakea jos haluaisin vaihtaa paikkaa. Nuorena en edes unelmoinut tällaisesta tilanteesta.
Minulle nuoruus oli siis surkeaa aikaa. Eri ihmisillä elämä menee eri tavalla, mutta tällainenkin elämänkulku on aika yleinen.
Tutkimusten mukaan ihminen on onnellisimmillaan lapsena ja nuorena ja surkeimmillaan keski-iässä ja muutama vuosi ennen kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
No tuo on juuri sitä näkymättömyytä eli tietynlaisen huomion puutetta.
Nuoret naiset luulee että iän myötä heidät aletaan ottaa jotenkin vakavammin- ei, iän myötä ei oteta huomioon millään tavalla.
Kaikki muutos kourimisesta poispäin on positiivista, näkymättömyyskin.
t. nuori nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siihen omaan rappeutumiseen voi loputtomasti vaikuttaa. Esim vaihdevuodet tulevat ja rappeuttavat kun tulevat ei niihin voi vaikuttaa.
Ja kun ne tulevat niin aikaisin suhteessa jäljellä olevaan elinikään niin nainen joutuu elämään rapistuneena kymmeniä vuosia. Ei toki miehillä paljoa paremmin mene kun hormonit muuttuu heilläkin viisikymppisenä.
Voihan syödä hormonilisää? Äitini ei mummoutunut niin pahasti ja aion tehdä samoin, jos vain ne muuten sopivat.
Monia näyttää harmittavan se miten muut ihmiset suhtautuvat keski-ikäistyneisiin. Toisaalta keski-ikäisenä voi itse suhtautua niin, ettei piittaa pas kaakaan siitä mitä muut ajattelee.
Omasta mielestäni keski-ikäistyminen ei nyt niin kamalaa ole. Näön huononeminen ja vaihdevuodet kyllä ärsyttää, mutta muuten on fyysisesti vielä hyvässä kunnossa, varsinkin jos harrastaa liikuntaa. Itsevarmuus on kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
No tuo on juuri sitä näkymättömyytä eli tietynlaisen huomion puutetta.
Nuoret naiset luulee että iän myötä heidät aletaan ottaa jotenkin vakavammin- ei, iän myötä ei oteta huomioon millään tavalla.
Itse olen kyllä huomannut selvästi että otetaan vakavammin kuin nuorena. Kun olin nuori, päälleni puhuttiin surutta, ideoistani annettiin krediitit miehille vaikka kaikki kuulivat että minä ne sanoin, minut ohitettiin oikeastaan kaikessa järkeä vaativassa.
Nykyään kun avaan suuni, ihmiset hiljenevät ja kuuntelevat. Se tuntuu todella hienolta! Töissä jopa miehet kysyvät mielipidettäni asioihin ja kuuntelevat neuvojani. Sellainen ei olisi ollut mitenkään mahdollista nuorempana, vaikka olisin tiennyt asiasta ihan yhtä paljon silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän.
No tuo on juuri sitä näkymättömyytä eli tietynlaisen huomion puutetta.
Nuoret naiset luulee että iän myötä heidät aletaan ottaa jotenkin vakavammin- ei, iän myötä ei oteta huomioon millään tavalla.
Kaikki muutos kourimisesta poispäin on positiivista, näkymättömyyskin.
t. nuori nainen
Kouriminen ei tietystikkään ole kivaa eikä hyvä asia, mutta siinä lähtee samalla positiivinenkin huomio kaikilla elämän osa-alueilla. Vuosikymmenien ignooratuksi tuleminen esin mies ja työrintamalla ei ole sekään kivaa.
Ainut nega vanhettumisessa on että ystävät häipyvät eri syistä!