Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäisyys on ihan kamalaa.
07.05.2023 |
Parasta aikaa on lapsuus ja nuoruus noin kaksvitoseksi sen jälkeen alkaa kiihtyvä alamäki.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena onnea oli ihan eri asiat. Niitä en enää kaipaa. Jatkuvaa biletystä ja hauskanpitoa. Enää se ei olisi hauskaa, vaan boooring. Nykyään nautin hyväpalkkaisen työn suomista mahdollisuuksista. Perheestä, kivasta kodista ja loma-asunnosta, matkailusta, ystävistä, harrastuksesta. Kyllä mun elämä ainakin on hyvää. Nuoruus oli myös hyvää, mutta en enää haluaisi sellaista elämää. Olen onnellinen näin.
Joo. Ihan kamala ajatus jos vielä nyt viisikymppisenä pitäisi luuhata baareissa seuraa etsimässä, ei olis lapsia, tekisi jotain hanttihommia, eikä olisi mitään omaisuutta. Nuorena se oli ihan ok, kun oli koko elämä edessä. Tähtäimessä hyvä elämä hyvän miehen rinnalla. Se mulla on, joten miksi ihmeessä en olisi onnellinen? Nuoruusvuosilta mukana seurannut asia on hevosharrastus. Siitä en luovu, mutta eipä se olekaan mitenkään iästä riippuvainen.
Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Nuorena mulla oli kauhea epäonnistumisen tunne kun en saanut kunnollisia töitä, en miestä enkä omaisuutta kerättyä. Nyt viisikymppisenä tuntuu että väistin luodin, ei tuollainen perhe-elämä ja omaisuuden kerääminen oikeasti ole mua varten, nuorena vaan luulin että se on kaikkien tehtävä. Nyt olen ihan helkutin onnellinen ja voin vaikka halutessani luuhata baareissa. Seuraa en tosin siellä etsi, ainakaan seksiin, koska onnellinen parisuhde mulla kyllä on. Mutta kaikki ajatus esim. omistamisesta tuntuu vuosi vuodelta sitovammalta ja ahdistavammalta ja tekee mieli vähentää sitäkin mitä on. Samoin vastuulliset työt ei kiinnosta enää. Hanttihommat on ok kun ei tarvitse stressata, työt voi unohtaa heti työajan jälkeen ja pysyy fyysisesti kunnossa kun tekee raskaita töitä. Hienoa että ollaan molemmat onnellisia tavoillamme!
Olen eri kommentoija. Olen ihan samaa mieltä elämästä. En missään nimessä haluaisi vakituista työpaikkaa enää liki 60v. Enkä etenkään vastuullista. Asunto on oma ja tavarat vähenee sitä tahtia että kohta pitää etsiä pienempi koti, tyhjiä huoneita ei kannata pitää. Ei ole edes puolisoa jarruttamassa elämää eikä passattavana. Mikä vapaus valita mitä tekee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.
Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Olen 34 eli en mikään nuorisolainen enää, ja keski-ikä ei ole kaukana. Mihin tuo perustuu että poliittiset päätökset suosii nuoria? Tiedätkö kuinka paljon monimutkaisempaa esimerkiksi työelämä on heille?
Omaa rappeutumista kyllä ennaltaehkäisen elintapavalinnoilla ja vanhuksillekaan ei ole liian myöhäistä mennä kuntosalille. Tuskin monillakaan on keski-iässä vielä sellaista että puoliso ja ystävät vaan kovaa tahtia kuolevat ympäriltä. Aika liioiteltua kärsimystä.
Työelämä on nuorena ja vielä noin kolmikymppisenä kaikkein helpointa!
Työnantajille ei ole kokemuksella niin väliä, kunhan työnhakija on nuori. Lisäksi nuorena jaksaa kaikkea paremmin mutta ennen kaikkea siis työnantajat ottavat nuoren paljon mieluummin töihin kuin vanhemman. Lisäksi on aikaa ja mahdollisuuksia ja energiaa vaihtaa työpaikkoja ja vaikka koko uraa.
Viittasin puolison ym kuolemilla siis vanhuuteen eli siihen että keski-iässä, toisin kuin nuorena, ei voi kuvitella enää että asiat muuttuisi koko ajan vaan paremmaksi.
Ei se nuoruus yksin takaa mitään, pitää olla koulutus jos haluaa hyvään paikkaan. Muuten onkin sitten tarjolla alipalkkaa, pätkää, nollatuntia, sijaisuuksia, asioita joita ei ollut vielä nykyisten keski-ikäisen nuoruudessa.
No ei se ollut 20-30 vuotta sitten yhtään hehkeämpää nuorilla. Pitää ymmärtää, että silloin ei ollut palvelualalla yhtä paljon yrityksiä, joten mahdollisuudet olivat todella niukat. Ei ollut mitään Starbuckseja ja muita vastaavia "ihania kahviloita" joka nurkalla, vaan se oli sitä mansikan myyntiä tylsistyneenä epämääräisen setäpomon alaisuudessa.
Ja oikeuksista ja reiluudesta oli silloin turha jankuttaa. Itse olin pitkään pienessä yrityksessä, jossa mulle maksettiin sunnuntailta yksinkertainen palkka - tajusin vasta myöhemmin, että olisi kuulunut tupla. Että näin kultaista ja sivistynyttä se nuorten työelämä on ennen ollut...
Olen 46v ja paras ikä. Tietynlainen rentous ja itsevarmuus on löytynyt. Fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan, on aikaa huolehtia itsestä. Lapset on isoja. Vanhemmat vielä täysin tolpillaan, heistä ei tarvitse vielä huolehtia. Taloudellisesti menee hyvin. Rahaa matkustaa ja reilusti lomapäiviä. Parisuhde elämän suurin voimavara. Seksi paranee iän myötä. En haluaisi olla 30-vuotias ja vielä vähemmän 20-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47v ja en koe olevani näkymätön. Oon ihan hyvännäköinen, käyn salilla ja kroppa on kunnossa. Mitään kremppoja ei ole, oon kyl aina liikkunut. Miehen kanssa on yhteistä aikaa nyt kun nuorinkin täyttää 18v, ja enää 1 lapsi talossa. On aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa, rahaa jää enemmän kuin 5-hengen perheenä.
Käyn ulkonakin (hui!) ja pukeudun kivasti. En mä nyt kärsi mitenkään tästä ajasta. Toki palautumiseen menee enemmän aikaa, mut muuten en tunne itseäni vanhaksi.
Onko sinulla vielä vaihdevuodet? Ne voi muuttaa olotilaa ja ulkonäköä reilustikin.
Miten ne muuttaa ulkonäköä?
No kyllä se alkaa näkyä niin naamassa kuin olemuksessakin, kun ei saa enää nukutuksi kunnolla vaan elimistö sabotoi nukkumista mitä moninaisimmin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
65-vuotiaana on hyvä olla.
- ei enää huolta pikkulapsista
- saa onneksi olla ainakin vielä terveenä
- hyvä toimeentulo
- nuoruus on jo eletty eikä sitä enää kaipaa
- rakas puoliso jo 36 vuotta, mutta eri osoitteet
- oma rakas koti
Et olekaan enää keski-ikäinen.
Niin ne tutkimuksetkin todistaa että eläkkeelle jäätyä on kivaa, kunnes kuoleman lähestyminen taas alkaa masentaa. Mutta se on sitten toki yksilökohtaista milloin se tapahtuu.
Kannattaisi vain olla ikuisesti max 25 v.
Miehille varmaan sopisi monelle, mutta naisena kokisin jäätävän rasittavaksi olla jatkuvasti hedelmällisessä iässä. Olen tyytyväinen, että raskauden pelko lähtee 5 vuoden sisällä. Vapauttavaa. Nyt vasta tajuan, miten suuri mörkö se on ollut. Ehkä paljon suurempi vaikutus moneen asiaan kuin edes tajuankaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin juuri 30 ja kuin taikaiskusta en voi enää nukkua kyljelläni. Menee niska aivan jumiin toiselta puolelta. Pakko opetella selällään nukkumista. Epämääräisiä lonksahduksia ja naksahduksia nivelistä. Alkoholin sietokyky meni nolliin, ei edes yhtä voi ottaa ilman että vaikuttaa yöuniin.
Mulle taitaa olla ihan sama. Jokaisella ikäkymmenellä on saman verran + ja - juttuja suhteessa. 45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi ettet syntynyt mieheksi, meillä nuoruus kestää 40-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettet syntynyt mieheksi, meillä nuoruus kestää 40-vuotiaaksi.
No on se tavallaan minullakin kestänyt, tosin lähinnä mt häiriöiden takia (ei lapsia, ei vakituista suhdetta, olen sekoillut ja matkustellut ja opiskellut jne) mutta ei se kyllä auta asiaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä hienoa keski-ikäisyydessä on. Kaikki kuolevat ympäriltä ja sitten on ihan yksin.
Aloittaja on vielä teini. Mä olen nyt 58 ja kun olen terve, koen eläväni elämäni parasta aikaa. On säännölliset tulot, pää toimii vielä, ei velkaa, lapset omillaan. Mutta jos en olisi näin terve, tai melkein terve, pari nivelrikkoa on mutta en anna niiden haitata, olisin varmaan eri mieltä.