Keski-ikäisyys on ihan kamalaa.
Parasta aikaa on lapsuus ja nuoruus noin kaksvitoseksi sen jälkeen alkaa kiihtyvä alamäki.
Kommentit (171)
Ikä on kuin vanha viini. Se vaan paranee ja elämä saa uudet arvot.
Vierailija kirjoitti:
Ikä on kuin vanha viini. Se vaan paranee ja elämä saa uudet arvot.
Eikä parane. Arvojen muuttuminen siihen että ikään kuin nuoruudella, ulkonällä, jaksamisella, muiden arvostuksella (keski-ikäinen on yhteiskunnan silmissä turha) ei olisi mitään väliä ja tärkeintä on kukkapenkki ja tv uutiset, on itsepetosta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se suominaiselle joo.
Ihan kaikenmaalaisille ja molemmille sukupuolille.
Lapsuus oli parhaimmillaan ok. Nuoruus oli p*rseestä. Olen havainnut keski-iän sopivan minulle paremmin.
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Kyllähän biologia muuttuu niin, että ikäänkuin energisyyden eteen täytyy tehdä enemmän töitä ja kiinnittää huomiota elintapoihin. Kaikenlaisia kolotuksia tulee herkemmin ja enää ei voi nukkua missä vaan ja herätä pirteänä :) Tämä on itselle loppuelämän haaste!
Lapsuus oli paskaa, nuoruus suurelta osin myös. Aikuisuus on ollut vähän parempaa, mutta rankkaa silti. Nyt kun 40 lähestyy, ei meinaa jaksaa enää. Milloin tämä helpottaa?
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.
Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Oikeastaan kaikki iät on hirveitä ennen neljääkymppiä ja juuri kun on se paras ikä niin alkaa vaihdevuosioireet pilata elämää. Johan tässä olisikin muuten liian terve ja hyväntuulinen.
Tavallaan on ja tavallaan ei. Sinulla voi olla hyvä olo itsesi kanssa, mutta yhteiskunta ja ympäristö syrjii sinua. Kun keski-ikäinen nainen nauraa, hän on huutava akka. Kun parikymppinen nainen kihertää, se on vain ihanaa ja söpöä.
Kunpa kaikki saisivat olla mitä ovat. Kaikki täällä joskus vanhenevat.
Olen 47 ja nyt on oikein kivaa! Lapsi yliopistossa, miehen kanssa kaksin. Kummallakin aikaa tehdä töitä (ollaan johtavassa asemassa) ja sitten illalla kotiin. Käydään ulkona, tavataan kavereita, pidetään hauskaa. Ihan kuin nuorempana, mutta enemmän rahaa.
Viikonloppuisin lapsi tulee usein kotiin, joten saan hemmotella häntä täysin tuolloin. Välillä kolottaa jotakin paikkaa, mutta toistaiseksi ne on ollet hoidettavissa joko lievillä lääkkeillä tai omia tottumuksia muuttamalla. Korkokengistä luopuminen ei ollut kovin iso uhraus.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan on ja tavallaan ei. Sinulla voi olla hyvä olo itsesi kanssa, mutta yhteiskunta ja ympäristö syrjii sinua. Kun keski-ikäinen nainen nauraa, hän on huutava akka. Kun parikymppinen nainen kihertää, se on vain ihanaa ja söpöä.
Kunpa kaikki saisivat olla mitä ovat. Kaikki täällä joskus vanhenevat.
Jep, tuo syrjintä on just oikea sana. Monella nuorella naisella ei ole tullut kokemusta syrjityksi tulemisesta ennen keski-ikää ja sitä kun ympäristön mielestä olet pelkkä hassahtanut tantta.
Itseä koulukiusattiin ja pidettiin hyypiönä koko lapsuus ja nuoruus mutta siinä iässä oli sentään paljon hyviäkin puolia toisin kuin tässä.
Yhtäkkiä huomaat, ettei kenelläkään olekaan aikaa sinulle. Niin pinnallisia ovat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on kuin vanha viini. Se vaan paranee ja elämä saa uudet arvot.
Eikä parane. Arvojen muuttuminen siihen että ikään kuin nuoruudella, ulkonällä, jaksamisella, muiden arvostuksella (keski-ikäinen on yhteiskunnan silmissä turha) ei olisi mitään väliä ja tärkeintä on kukkapenkki ja tv uutiset, on itsepetosta.
Riippuu jokaisen elämäntavoista! Itse jo iäkäs, siistikroppainen ja rypytön.Pitkät hiukset, järki pelaa ,töissä ja viihdyn.Elän täysillä.Nyt alkaa lomat,
Ensin Suomeen hakemaan kilpapyörän minkä ostin viime kesänä. Sitten matkustelemaan , Italiaan ja Puolaan.
Ei minulla ole aikaa houtaa muuta kuin parvekkeen kukkia . Nautin suuresti siitä elämästä mikä on minule annettu!
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minusta. Elämäni alkoi 21 - vuotiaana ja nyt 44 - vuotiaana on parhaimmillaan.
Joo. Niin mullakin. Nyt 50v tilanne toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minusta. Elämäni alkoi 21 - vuotiaana ja nyt 44 - vuotiaana on parhaimmillaan.
Joo. Niin mullakin. Nyt 50v tilanne toinen.
Mikä muuttui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.
Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.
Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Olen 34 eli en mikään nuorisolainen enää, ja keski-ikä ei ole kaukana. Mihin tuo perustuu että poliittiset päätökset suosii nuoria? Tiedätkö kuinka paljon monimutkaisempaa esimerkiksi työelämä on heille?
Omaa rappeutumista kyllä ennaltaehkäisen elintapavalinnoilla ja vanhuksillekaan ei ole liian myöhäistä mennä kuntosalille. Tuskin monillakaan on keski-iässä vielä sellaista että puoliso ja ystävät vaan kovaa tahtia kuolevat ympäriltä. Aika liioiteltua kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 ja nyt on oikein kivaa! Lapsi yliopistossa, miehen kanssa kaksin. Kummallakin aikaa tehdä töitä (ollaan johtavassa asemassa) ja sitten illalla kotiin. Käydään ulkona, tavataan kavereita, pidetään hauskaa. Ihan kuin nuorempana, mutta enemmän rahaa.
Viikonloppuisin lapsi tulee usein kotiin, joten saan hemmotella häntä täysin tuolloin. Välillä kolottaa jotakin paikkaa, mutta toistaiseksi ne on ollet hoidettavissa joko lievillä lääkkeillä tai omia tottumuksia muuttamalla. Korkokengistä luopuminen ei ollut kovin iso uhraus.
Minulle oli korkokengistä luopuminen iso uhraus.Rakastan korkkareita , mutta nyt ei jalat jaksa .
Eipä ole minusta. Elämäni alkoi 21 - vuotiaana ja nyt 44 - vuotiaana on parhaimmillaan.