Kaikille läksiäislahja paitsi minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että aika monissa paikoissa on aina ne yhdet ja samat henkilöt, jotka vastaavat muistamisista. Muut ei liikauta eväänsäkään asian puolesta. Jos tällainen lahjavastaava on lomalla, saikulla, on sanonut, ettei halua enää toimia ko. tehtävässä, niin ei kukaan ota koppia ja lahjat vaan jää hommaamatta...

Nimenomaan ne yhdet ja samat vastaa näistä ja jos et ole bestistä juuri niiden kanssa niin sinua ei muisteta, olet näkymätön.

Minä en ole ikinä nähnyt tällaista, mutta sitä kyllä, että kukaan muu ei hoida... Saatetaan jopa ääneen pohtia, että "niin juu Maija täyttää 50 vuotta 2 viikon päästä, onkohan mitään keräystä" ja asia jää siihen, jos ei tämä keräyksiä hoitava ole töissä. Näin on käynyt meillä jokusen kerran kesälomasijaisten kanssa, ettei heille ole kerätty mitään, kun "lahjavastaajat" on lomailleet...

Mikset sinä itse sitten ilmoittautunut lahjavastaavaksi, kun huomasit tilanteen? Ai niin, kun jonkun muun olisi pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Surullista. Ymmärrän hyvin. Minä 60- vuotias toimistoihminen olen ollut samassa työpaikassa yli 30 vuotta. Olen mennyt avioon, saanut lapsia, täyttänyt paritkin pyöreät. Näin vuosina olen vuosittain osallistunut lahjakeräyksiin monia kertoja vuodessa.

Minulle ei ole koskaan kerätty muistamista. Nyt kun täytin 60, kuvittelin että kerättäisiin, kun kollegalle oli samainen keräys pari viikkoa ennen. Hänelle kertyi lähes tuhat euroa ja pääsi upealle lomalle.m Tuli juhlapäivä, mitään ei tapahtunut.

Nyt olen jättänyt osallistumasta keräyksiin; joita tänäkin vuonna ollut kolme, koska tuo oli mun viimeinen juhla täällä.

Hyvä, että teit itse päätöksen. Ei kannata pysyä uhrina - kannattaa ryhtyä taistelijaksi. Se parantaa omaa ryhtiä.

Meillä kauan sitten kerättiin ahkerasti esim. 50 -vuotislahja ja eläkkeellejäämislahja, mutta kyllä se keräyskulttuuri on jo jäämässä pois.

Ei ihmisillä ole ylimääräistä rahaa jakaa jokaiseen kissanristiäiseen. Oma tiimi korkeintaan jotkut kukat ostaa ja  sitten pitää heille tarjota kakkukahvit.

Eikös lähtijä yleensä tarjoa kakkukahvit työkavereille? Jos et pitänyt mitään läksiäisiä, niin et varmaan siksi saanut lahjaakaan.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin ihmiset, jotka itkevät syntymäpäivälahjojen ja juhlien perään. "Kun kukaan ei tule syntymäpäivänä, eikä osta lahjaa". Unohtavat, että pitää ensin itse kutsua ja ne järjestää juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mulle sattunut samoin. Siitä on jo kymmenen vuotta, mutta vieläkin tuntuu pahalta.

Ymmärrän tunteesi.

Omalla työpaikallani kerättiin esim osanottokukkia varten rahaa, kun jonkun läheinen oli kuollut, mutta minulle ei näitä kukkia hankittu.

Jotenkin tuntui pahalta, kun olin aina se avulias Aatu, joka teki toisten hankalia hommia, enkä koskaan osoittanut mieltäni mistään.

Onneksi en ole siellä enää.

Jotenkin tuntuu, että pitää olla sellainen esillä oleva, vaikka talon ilkiö, kiukuttelija, niin silloin kerätään lahjat ja huomioimisen.

Jos olet kiltti, hiljainen sopeutuva, ja ahkera työssäsi, kukaan ei huomio sinua.

Vierailija kirjoitti:

Eikös lähtijä yleensä tarjoa kakkukahvit työkavereille? Jos et pitänyt mitään läksiäisiä, niin et varmaan siksi saanut lahjaakaan.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin ihmiset, jotka itkevät syntymäpäivälahjojen ja juhlien perään. "Kun kukaan ei tule syntymäpäivänä, eikä osta lahjaa". Unohtavat, että pitää ensin itse kutsua ja ne järjestää juhlat.

Hyvä kun kysyit. Tapana ei ole tarjota. Minä kuitenkin poikkeuksellisesti tarjosin, kun tykkäsin olla firmassamme.