Pelkään, että tyttäreni on psykopaatti :(

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme kun on tuollainen äiti joka pyörii päivät pitkät vauvapalstalla eikä anna LAPSELLEEN huomiota. Hohhoijjaa sanon minä

Minä sanon Hohhohhoijaa tuolle viestille. Kas kummaa, että tuon ylemmän kirjoittaja pyörii täällä jakamassa moitteita.

Häpeä!

Lapsella on joku paha hätä. Ja sinä näet hänet vain viallisena. Pelkäät omaa lastasi ja mietit häntä psykopaatiksi. Ja näin jatkunut jo kaksi vuotta? Kyllähän tuo on iso hälytysmerkki. Sinun pitäisi hankkia apua vanhemmuuden taitoihisi.

Vierailija kirjoitti:

ADHD? Ettei vaan olis nepsylapsi kyseessä (jälleen kerran) ;)

Enpä usko.

App

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet yrittänyt tehdä? Vai oletko vaan pelännyt ja kauhistellut omaa lastasi nämä kaksi vuotta? Missä isä? Milloin ero tapahtui ja miten se käsiteltiin? Mitä isä sanoo tilanteesta ja mitä hänen mielestään pitäisi tehdä?

Isä kuoli 2014. En aio avata isäasiaa ehkä kuitenkaan enempää.

Ja kyllähän minä varmasti aivan ymmärrettävästikkin häntä pelkään.

Ap

Siitä on 9 vuotta, se ei vaikuta hänen elämäänsä yhtään mitenkään

Miten ihmeessä isän kuolema ei muka vaikuttaisi? Voi vaikuttaa ihan ratkaisevastikin.

Miksi vaikuttaisi? Ei sellaisia ihmisiä surra mitä ei ole ikinä edes tuntenut eikä muista. Sen ymmärtäisi jos kyseessä olisi äiti, koska ero synnyttävästä vanhemmasta rikkoo vauvan aivojen rakennetta pysyvästi, mutta isiä se ei koske koska isä on täysin vieras ihminen vauvalle, sillä on side vain äitiinsä.

Porvoossa ei vissiin paista? Maltat olla keväisen päivän ihan vaan sisätiloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Miten voisit olla raskaana, jos elämässäsi ei ole miestä? Jos on, niin miten hän reagoi tytön käytökseen? Mitä olette keskustelleet ja sopineet tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Laita se psykiatriseen hoitoon, siellä käydään myös koulua. Älä edes mieti enempää. Tee lastensuojeluilmoitus ja pyydä lähetettä lasten psykiatrille vaikka koululääkäriltä. 

Tilastojen mukaan yksinhuoltajien lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia (ja suurempi todennäköisyys aikuisena huumeongelmiin ja rikollisuuteen).

Valitettavasti minun täytyy sanoa, että on äärimmäisen todennäköistä että olet itse kasvatuksellasi aiheuttanut tyttäresi oirehtimisen.

(Tiedän, että tästä tulee järkyttävää palautetta, mutta tärkeintä on kuitenkin ylläolevan hyväksyminen ensin.  Sen jälkeen voitte hakea apua yhdessä.  Jos itse et tajua osuuttasi ongelmiin, ei niitä pysty minkään valtakunnan mahti korjaamaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Niin, tytön käytös on tiwtysti ongelma. Mutta se on vain oire siitä, mikä tytöllä on oikeasti pielessä. Kyllähän sinä sen tietysti ymmärrätkin, mutta jaksaminen on tietysti koetuksella.

Jaksa silti, itsesi ja lapsesi vuoksi.

Tunteidenkäsittely? Tunteiden ilmaisu? Onko sallittua perheessä? Onko opeteltu tunnetaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet yrittänyt tehdä? Vai oletko vaan pelännyt ja kauhistellut omaa lastasi nämä kaksi vuotta? Missä isä? Milloin ero tapahtui ja miten se käsiteltiin? Mitä isä sanoo tilanteesta ja mitä hänen mielestään pitäisi tehdä?

Isä kuoli 2014. En aio avata isäasiaa ehkä kuitenkaan enempää.

Ja kyllähän minä varmasti aivan ymmärrettävästikkin häntä pelkään.

Ap

Siitä on 9 vuotta, se ei vaikuta hänen elämäänsä yhtään mitenkään

Miten ihmeessä isän kuolema ei muka vaikuttaisi? Voi vaikuttaa ihan ratkaisevastikin.

Miksi vaikuttaisi? Ei sellaisia ihmisiä surra mitä ei ole ikinä edes tuntenut eikä muista. Sen ymmärtäisi jos kyseessä olisi äiti, koska ero synnyttävästä vanhemmasta rikkoo vauvan aivojen rakennetta pysyvästi, mutta isiä se ei koske koska isä on täysin vieras ihminen vauvalle, sillä on side vain äitiinsä.

Porvoossa ei vissiin paista? Maltat olla keväisen päivän ihan vaan sisätiloissa?

No suretko sinä ihmisiä joita et ole ikinä tavannut tai et muista? Et. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Niin, tytön käytös on tiwtysti ongelma. Mutta se on vain oire siitä, mikä tytöllä on oikeasti pielessä. Kyllähän sinä sen tietysti ymmärrätkin, mutta jaksaminen on tietysti koetuksella.

Jaksa silti, itsesi ja lapsesi vuoksi.

Tunteidenkäsittely? Tunteiden ilmaisu? Onko sallittua perheessä? Onko opeteltu tunnetaitoja?

Hänhän ilmaisee tunteita, haukkuu äitinsä säännöllisesti ja hakkaa tämän. Se on tunteiden ilmaisua.

Se ei auta viedä pykopaattia psykiatrille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Miten voisit olla raskaana, jos elämässäsi ei ole miestä? Jos on, niin miten hän reagoi tytön käytökseen? Mitä olette keskustelleet ja sopineet tilanteesta?

Miksi tartut epäolennaisuuksiin? Miksi mies on nyt jotenkin kauhean ratkaiseva. Tai on se tietysti olennainen, jos äidillä on uusi kumppani, joka vaikuttaa lapsen elämään. Mutta voihan sitä raskautua jostain hyvinkin lyhyestä suhteesta. Siihenhän ei mene varttiakaan, jos on otolliset olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Se ei auta viedä pykopaattia psykiatrille.

Nyt se arvio tarvittaisiin koska se on aika oleellista diagnosoinnin kannalta myöhemmässäkin vaiheessa.

Nämä "salaiset" ajatuksesi lapsestasi ovat hänen aistittavissaan ja todennäköinen syy ongelmille. Pidät lastasi psykopaattina, pelkäät häntä, joten hän alkaa käyttäytyä kuin pelottava psykopaatti.

Molemmat hoitoon ja kiireesti

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen mukaan yksinhuoltajien lapsilla on huomattavasti enemmän ongelmia (ja suurempi todennäköisyys aikuisena huumeongelmiin ja rikollisuuteen).

Valitettavasti minun täytyy sanoa, että on äärimmäisen todennäköistä että olet itse kasvatuksellasi aiheuttanut tyttäresi oirehtimisen.

(Tiedän, että tästä tulee järkyttävää palautetta, mutta tärkeintä on kuitenkin ylläolevan hyväksyminen ensin.  Sen jälkeen voitte hakea apua yhdessä.  Jos itse et tajua osuuttasi ongelmiin, ei niitä pysty minkään valtakunnan mahti korjaamaan.)

Samaa mieltä. Ap, et voi vierittää vastuuta minkään ulkoisen tekijän ("lapsi on syntynyt psykopaatiksi, on syntyjään paha ja hirveä") niskaan. Sinun täytyy ottaa vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet yrittänyt tehdä? Vai oletko vaan pelännyt ja kauhistellut omaa lastasi nämä kaksi vuotta? Missä isä? Milloin ero tapahtui ja miten se käsiteltiin? Mitä isä sanoo tilanteesta ja mitä hänen mielestään pitäisi tehdä?

Isä kuoli 2014. En aio avata isäasiaa ehkä kuitenkaan enempää.

Ja kyllähän minä varmasti aivan ymmärrettävästikkin häntä pelkään.

Ap

Siitä on 9 vuotta, se ei vaikuta hänen elämäänsä yhtään mitenkään

Miten ihmeessä isän kuolema ei muka vaikuttaisi? Voi vaikuttaa ihan ratkaisevastikin.

Miksi vaikuttaisi? Ei sellaisia ihmisiä surra mitä ei ole ikinä edes tuntenut eikä muista. Sen ymmärtäisi jos kyseessä olisi äiti, koska ero synnyttävästä vanhemmasta rikkoo vauvan aivojen rakennetta pysyvästi, mutta isiä se ei koske koska isä on täysin vieras ihminen vauvalle, sillä on side vain äitiinsä.

Porvoossa ei vissiin paista? Maltat olla keväisen päivän ihan vaan sisätiloissa?

No suretko sinä ihmisiä joita et ole ikinä tavannut tai et muista? Et. 

Sataakin vissiin? Kyllä pilvisenäkin päivänä voi ulkoilla. Tuulettuu ajatukset, ja vähenee joutava jankkaus.

Isän puuttuminen vaikuttaa kyllä lapseen monin tavoin, ja myös se, millaiseksi suhde äitiin on isän puuttumisenkin takia muodostunut. Ja tavallaan, kyllähän lapsi voi jopa surra isäänsä, juurikin siksi, ettei tätä ole tavannut. Ymmärtää kuitenkin, että muilla lapsilla isä on mukana elämässä, hänellä sitä ei ole. Ihan peruspsykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Mites sun oma tunteiden hallinta ja tunteiden käsittely? Kuulostaa että olet itsekin hukassa vanhempana ja tunteittesi kanssa.

Olet vähän hukassa, liian pehmeä, pelkäät tunteita. Onko tunnekylmyyttäkin? Lapsi reagoi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko tytöltä sosiaaliset taidot, ja siksi ei ystäviä? Tämä aiheuttaa kauhean olon, jota purkaa tuolla käytöksellä? Kauhea tilanne.

Tsemppiä! Mutta tee nyt kaikkesi, että tilanne ratkeaa. Hae apua. Mutta älä leimaa lastasi johonkin tiettyyn ongelmalokeroon lopuksi ikää, ymmärrä, että nyt pitää vaan korjata kurssia.

Mikä kaikki on pielessä?

Tytön käytös tässä on pielessä.

Kun saapuu koulusta kotiin, heti ensimmäinen asia mitä tekee, on se, että alkaa valittamaan miksi minä näytän niin hirveältä, miksi äiti et ikinä tee sitä ja tätä ja sitten minulla menee näissä tilanteissa tottakai hermot, niin tytär siitä sitten suuttuu ja alkaa käyttäytymään aggressiivisen väkivaltaisella tavalla. Lyö, repii vaatteista, saattaa purra, raapii, (mulla on mahakin ihan mustelmilla että onneksi en ole raskaana tms) Muistan että löi ekan kerran jo 3-4 vuotiaana? Tuollainen käytös ei ollut vielä siinä vaiheessa niin merkittävässä osassa elämää.

ap

Miten voisit olla raskaana, jos elämässäsi ei ole miestä? Jos on, niin miten hän reagoi tytön käytökseen? Mitä olette keskustelleet ja sopineet tilanteesta?

Miksi tartut epäolennaisuuksiin? Miksi mies on nyt jotenkin kauhean ratkaiseva. Tai on se tietysti olennainen, jos äidillä on uusi kumppani, joka vaikuttaa lapsen elämään. Mutta voihan sitä raskautua jostain hyvinkin lyhyestä suhteesta. Siihenhän ei mene varttiakaan, jos on otolliset olosuhteet.

Koska yleensä näissä tarinoissa ei ole ikinä toista vanhempaa, ikinä ei ole keskusteltu kenenkään muun kanssa lapsen ongelmista, mutta mukamas kaikki yritetty ja tehty. Ap ei vastannut edes siihen, mitä on itse tehnyt tähän mennessä, muuta kuin pelännyt omaa lastaan.