Nyt kun teini haluaa syödä omassa huoneessaan, mieskin on alkanut syödä tv:n ääressä

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa nyt linja yhdessä miehen kanssa. Joko syödään kaikki pöydän ääressä tai sitten jokainen valitkoon ruokailupaikkansa, mutta jäljet kukin siivoaa siinä tapauksessa itse, ei sen ruokailun tarvi olla mitään porsastelua ympäriinsä.

Kysymys oli: Alanko natsiksi, ja käsken siivomaan jälkensä vai ummistan silmäni ja annan kämpän muuttua lääväksi, kas siinäpä kysymys. Nätisti sanominen ei ole auttanut

Ap

En kyllä katselisi tuollaista. Teinille eri vapaudet sitten omassa maksetussa taloudessaan : )

Lisäksi kerrot miehelle, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettei siitä joustetaan yhdessä ollessa - eri asia kun kukin kotona yksin. Tsemppiä

Noni, siellä se taas tuli! Miksi se mies ei saa päättää säännöistä ja emäntä jousta?

No mies voi muuttaa omaan asuntoon elämään sinkkuelämäänsä, jos yhteinen perhe-elämä ei kiinnosta. 

Onko se sitten yhteistä perhe-elämää, että yksi määrää? Eikö tuollaiselle ihmiselle sopisi paremmin se sinkkuelämää?

No mitä perhe-elämää se on, jos ei edes yhdessä voi syödä kerran päivässä? Muualla maailmassa tuo on varmaan päivän kohokohta, kun koko perheen kanssa kokoonnutaan yhdessä syömään ja keskustellaan yhdessä. Suomessa vaan kaikki lappaa ruokaa suuhun pikavauhdilla eri huoneissa. 

Tämä saattaa olla aika kummalta kuulostava konsepti, mutta perheen kanssa voi tehdä muutakin kuin syödä. Keskustellakin voi ilman ruokaa.

No tuskin keskustellaan, kun kaikki ovat kännykällä tai tuijottavat televisiota, niin ettei ole aikaa edes yhdessä syödä.  Ruokailuhetki on juuri sellainen, että siinä ei olisi muita virikkeitä häiritsemässä. 

Eikö sitten pitäisi jättää se ruokakin pois turhana virikkeenä jos tavoite on joku aistideprivaatio, jossa pyritään maksimoimaan keskittyminen perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

No ei meillä ollut tuollaista. Äiti teki ruoat valmiiksi, kun tultiin koulusta ja oli oikein luonnollista syödä yhdessä ja jutella päivän tapahtumista. Aamiainen syötiin myös yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa nyt linja yhdessä miehen kanssa. Joko syödään kaikki pöydän ääressä tai sitten jokainen valitkoon ruokailupaikkansa, mutta jäljet kukin siivoaa siinä tapauksessa itse, ei sen ruokailun tarvi olla mitään porsastelua ympäriinsä.

Kysymys oli: Alanko natsiksi, ja käsken siivomaan jälkensä vai ummistan silmäni ja annan kämpän muuttua lääväksi, kas siinäpä kysymys. Nätisti sanominen ei ole auttanut

Ap

En kyllä katselisi tuollaista. Teinille eri vapaudet sitten omassa maksetussa taloudessaan : )

Lisäksi kerrot miehelle, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettei siitä joustetaan yhdessä ollessa - eri asia kun kukin kotona yksin. Tsemppiä

Noni, siellä se taas tuli! Miksi se mies ei saa päättää säännöistä ja emäntä jousta?

No mies voi muuttaa omaan asuntoon elämään sinkkuelämäänsä, jos yhteinen perhe-elämä ei kiinnosta. 

Onko se sitten yhteistä perhe-elämää, että yksi määrää? Eikö tuollaiselle ihmiselle sopisi paremmin se sinkkuelämää?

No mitä perhe-elämää se on, jos ei edes yhdessä voi syödä kerran päivässä? Muualla maailmassa tuo on varmaan päivän kohokohta, kun koko perheen kanssa kokoonnutaan yhdessä syömään ja keskustellaan yhdessä. Suomessa vaan kaikki lappaa ruokaa suuhun pikavauhdilla eri huoneissa. 

Tämä saattaa olla aika kummalta kuulostava konsepti, mutta perheen kanssa voi tehdä muutakin kuin syödä. Keskustellakin voi ilman ruokaa.

Koko perhe pakotetaan illalla katsomaan teeveetä yhdeltä ruudulta? Tai pelaamaan lautapelejä vastentahtoisesti? Miten nuo eroaa pakotetusta yhteisruokailusta? Vai meinaatko juttelulla sitä, että kaksin kesken jutellaan miten päivä on mennyt eikä niinkään koko perheen kesken?

Miksi perheen kesken oleminen vaatii perheessäsi pakottamista? Ei perheen pitäisi olla mikään työkkärin pupukurssi, jossa toisilleen tuntemattomat pakotetaan jakamaan tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

No ei meillä ollut tuollaista. Äiti teki ruoat valmiiksi, kun tultiin koulusta ja oli oikein luonnollista syödä yhdessä ja jutella päivän tapahtumista. Aamiainen syötiin myös yhdessä. 

Nyt tarvis jo lapset repiä sängystä aamiaiselle kun vanhemmat herää aamuyöstä töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

No ei meillä ollut tuollaista. Äiti teki ruoat valmiiksi, kun tultiin koulusta ja oli oikein luonnollista syödä yhdessä ja jutella päivän tapahtumista. Aamiainen syötiin myös yhdessä. 

Juu, kivahan se on silloin kun se on kivaa, mutta entäs nämä mammat jotka pakottavat vastentahtoisen teinin keittiöön ja vaativat avautumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksi ei?

Teini syö samassa ruokapöydässä kuin muutkin, jotta oppii samalla sosiaalisia taitoja ja pöytätapoja.

Osallistuu myös pöydän kattamiseen ja astioiden raivaamiseen, koska tulee tarvitsemaan näitä taitoja koko elämänsä ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksi ei?

Teini syö samassa ruokapöydässä kuin muutkin, jotta oppii samalla sosiaalisia taitoja ja pöytätapoja.

Osallistuu myös pöydän kattamiseen ja astioiden raivaamiseen, koska tulee tarvitsemaan näitä taitoja koko elämänsä ajan.

Miksei teini sitten samantien tee sitä ruokaa, kun joutuu kaiken muunkin tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

No ei meillä ollut tuollaista. Äiti teki ruoat valmiiksi, kun tultiin koulusta ja oli oikein luonnollista syödä yhdessä ja jutella päivän tapahtumista. Aamiainen syötiin myös yhdessä. 

Nyt tarvis jo lapset repiä sängystä aamiaiselle kun vanhemmat herää aamuyöstä töihin

No meillä ei vanhemmat menneet aamuyöstä töihin. Kunhan nyt sanoin, että aamiainen syötiin myös yhdessä ja se oli ihan mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksi ei?

Teini syö samassa ruokapöydässä kuin muutkin, jotta oppii samalla sosiaalisia taitoja ja pöytätapoja.

Osallistuu myös pöydän kattamiseen ja astioiden raivaamiseen, koska tulee tarvitsemaan näitä taitoja koko elämänsä ajan.

Miksei teini sitten samantien tee sitä ruokaa, kun joutuu kaiken muunkin tekemään?

No ei ihme, mitä nykyteinit ovat jos on tuollainen asenne, että pöydän kattaaminen ja astioiden raivaaminen on jo liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksi ei?

Teini syö samassa ruokapöydässä kuin muutkin, jotta oppii samalla sosiaalisia taitoja ja pöytätapoja.

Osallistuu myös pöydän kattamiseen ja astioiden raivaamiseen, koska tulee tarvitsemaan näitä taitoja koko elämänsä ajan.

Mutta jos tulevaisuudessa robotit hoitaa kattamiset ja astiat, taas näitä ikiaikasia "aina ollaan näin tehty" ajatuksia noi yllä mainitut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

No ei meillä ollut tuollaista. Äiti teki ruoat valmiiksi, kun tultiin koulusta ja oli oikein luonnollista syödä yhdessä ja jutella päivän tapahtumista. Aamiainen syötiin myös yhdessä. 

Nyt tarvis jo lapset repiä sängystä aamiaiselle kun vanhemmat herää aamuyöstä töihin

No meillä ei vanhemmat menneet aamuyöstä töihin. Kunhan nyt sanoin, että aamiainen syötiin myös yhdessä ja se oli ihan mukavaa. 

Eli joku porvariperhe unelma jossa kunnioitettiin auktoriteettejä vaikka hampaat irvessä. Meillä ainakin vanhemmat oli vuorotöissä ja kaikki lähti ja tuli eriaikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa nyt linja yhdessä miehen kanssa. Joko syödään kaikki pöydän ääressä tai sitten jokainen valitkoon ruokailupaikkansa, mutta jäljet kukin siivoaa siinä tapauksessa itse, ei sen ruokailun tarvi olla mitään porsastelua ympäriinsä.

Kysymys oli: Alanko natsiksi, ja käsken siivomaan jälkensä vai ummistan silmäni ja annan kämpän muuttua lääväksi, kas siinäpä kysymys. Nätisti sanominen ei ole auttanut

Ap

En kyllä katselisi tuollaista. Teinille eri vapaudet sitten omassa maksetussa taloudessaan : )

Lisäksi kerrot miehelle, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettei siitä joustetaan yhdessä ollessa - eri asia kun kukin kotona yksin. Tsemppiä

Noni, siellä se taas tuli! Miksi se mies ei saa päättää säännöistä ja emäntä jousta?

No mies voi muuttaa omaan asuntoon elämään sinkkuelämäänsä, jos yhteinen perhe-elämä ei kiinnosta. 

Onko se sitten yhteistä perhe-elämää, että yksi määrää? Eikö tuollaiselle ihmiselle sopisi paremmin se sinkkuelämää?

No mitä perhe-elämää se on, jos ei edes yhdessä voi syödä kerran päivässä? Muualla maailmassa tuo on varmaan päivän kohokohta, kun koko perheen kanssa kokoonnutaan yhdessä syömään ja keskustellaan yhdessä. Suomessa vaan kaikki lappaa ruokaa suuhun pikavauhdilla eri huoneissa. 

Tämä saattaa olla aika kummalta kuulostava konsepti, mutta perheen kanssa voi tehdä muutakin kuin syödä. Keskustellakin voi ilman ruokaa.

Koko perhe pakotetaan illalla katsomaan teeveetä yhdeltä ruudulta? Tai pelaamaan lautapelejä vastentahtoisesti? Miten nuo eroaa pakotetusta yhteisruokailusta? Vai meinaatko juttelulla sitä, että kaksin kesken jutellaan miten päivä on mennyt eikä niinkään koko perheen kesken?

Miksi perheen kesken oleminen vaatii perheessäsi pakottamista? Ei perheen pitäisi olla mikään työkkärin pupukurssi, jossa toisilleen tuntemattomat pakotetaan jakamaan tunteitaan.

Mikä mahtaisi olla sellainen päivittäinen aktiviteetti, jossa jokainen perheenjäsen haluaa olla vapaaehtoisesti mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo yhteinen ateriointi oli vastenmielistä pakkopullaa kun olin alaikäinen. Asiaa ei perusteltu, ei oltu läheisiä ja sitten ruokailussa tentattiin kaikki asiat. Joo hyi helvetti.

Totta tuokin,, että tämä kellotettu perheen kanssa "keskustelu" on käytännössä poliisikuulustelu, yksipuolista kyselyä ja vastausten vaatimista. Pöytä ja tuolikin kuuluu kuvioon.

No ei meillä ollut tuollaista. Äiti teki ruoat valmiiksi, kun tultiin koulusta ja oli oikein luonnollista syödä yhdessä ja jutella päivän tapahtumista. Aamiainen syötiin myös yhdessä. 

Nyt tarvis jo lapset repiä sängystä aamiaiselle kun vanhemmat herää aamuyöstä töihin

No meillä ei vanhemmat menneet aamuyöstä töihin. Kunhan nyt sanoin, että aamiainen syötiin myös yhdessä ja se oli ihan mukavaa. 

Eli joku porvariperhe unelma jossa kunnioitettiin auktoriteettejä vaikka hampaat irvessä. Meillä ainakin vanhemmat oli vuorotöissä ja kaikki lähti ja tuli eriaikoihin.

Ei vaan ihan tavis maalaisperhe. Vanhemmat eivät olleet vuorotyössä. Sen voin sanoa, että meillä syötiin todella hyvin, kun isä harrasti metsästystä ja kalastusta. Mulla ei ole varaa syödä niin hyvin kuin lapsena tuli syötyä niin monenmoista riistaruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksi ei?

Teini syö samassa ruokapöydässä kuin muutkin, jotta oppii samalla sosiaalisia taitoja ja pöytätapoja.

Osallistuu myös pöydän kattamiseen ja astioiden raivaamiseen, koska tulee tarvitsemaan näitä taitoja koko elämänsä ajan.

Miksei teini sitten samantien tee sitä ruokaa, kun joutuu kaiken muunkin tekemään?

Ei teini joudu tekemään tuota kaikkea, vaan osallistumaan siihen. Ja ilman muuta opettelee myös laittamaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa nyt linja yhdessä miehen kanssa. Joko syödään kaikki pöydän ääressä tai sitten jokainen valitkoon ruokailupaikkansa, mutta jäljet kukin siivoaa siinä tapauksessa itse, ei sen ruokailun tarvi olla mitään porsastelua ympäriinsä.

Kysymys oli: Alanko natsiksi, ja käsken siivomaan jälkensä vai ummistan silmäni ja annan kämpän muuttua lääväksi, kas siinäpä kysymys. Nätisti sanominen ei ole auttanut

Ap

En kyllä katselisi tuollaista. Teinille eri vapaudet sitten omassa maksetussa taloudessaan : )

Lisäksi kerrot miehelle, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettei siitä joustetaan yhdessä ollessa - eri asia kun kukin kotona yksin. Tsemppiä

Noni, siellä se taas tuli! Miksi se mies ei saa päättää säännöistä ja emäntä jousta?

No mies voi muuttaa omaan asuntoon elämään sinkkuelämäänsä, jos yhteinen perhe-elämä ei kiinnosta. 

Onko se sitten yhteistä perhe-elämää, että yksi määrää? Eikö tuollaiselle ihmiselle sopisi paremmin se sinkkuelämää?

No mitä perhe-elämää se on, jos ei edes yhdessä voi syödä kerran päivässä? Muualla maailmassa tuo on varmaan päivän kohokohta, kun koko perheen kanssa kokoonnutaan yhdessä syömään ja keskustellaan yhdessä. Suomessa vaan kaikki lappaa ruokaa suuhun pikavauhdilla eri huoneissa. 

Tämä saattaa olla aika kummalta kuulostava konsepti, mutta perheen kanssa voi tehdä muutakin kuin syödä. Keskustellakin voi ilman ruokaa.

Koko perhe pakotetaan illalla katsomaan teeveetä yhdeltä ruudulta? Tai pelaamaan lautapelejä vastentahtoisesti? Miten nuo eroaa pakotetusta yhteisruokailusta? Vai meinaatko juttelulla sitä, että kaksin kesken jutellaan miten päivä on mennyt eikä niinkään koko perheen kesken?

Miksi perheen kesken oleminen vaatii perheessäsi pakottamista? Ei perheen pitäisi olla mikään työkkärin pupukurssi, jossa toisilleen tuntemattomat pakotetaan jakamaan tunteitaan.

Mikä mahtaisi olla sellainen päivittäinen aktiviteetti, jossa jokainen perheenjäsen haluaa olla vapaaehtoisesti mukana?

Miksi se pitää olla joku tietty päivittäinen tapahtuma? Eikö päivät voisi olla välillä erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa nyt linja yhdessä miehen kanssa. Joko syödään kaikki pöydän ääressä tai sitten jokainen valitkoon ruokailupaikkansa, mutta jäljet kukin siivoaa siinä tapauksessa itse, ei sen ruokailun tarvi olla mitään porsastelua ympäriinsä.

Kysymys oli: Alanko natsiksi, ja käsken siivomaan jälkensä vai ummistan silmäni ja annan kämpän muuttua lääväksi, kas siinäpä kysymys. Nätisti sanominen ei ole auttanut

Ap

En kyllä katselisi tuollaista. Teinille eri vapaudet sitten omassa maksetussa taloudessaan : )

Lisäksi kerrot miehelle, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettei siitä joustetaan yhdessä ollessa - eri asia kun kukin kotona yksin. Tsemppiä

Noni, siellä se taas tuli! Miksi se mies ei saa päättää säännöistä ja emäntä jousta?

No mies voi muuttaa omaan asuntoon elämään sinkkuelämäänsä, jos yhteinen perhe-elämä ei kiinnosta. 

Onko se sitten yhteistä perhe-elämää, että yksi määrää? Eikö tuollaiselle ihmiselle sopisi paremmin se sinkkuelämää?

No mitä perhe-elämää se on, jos ei edes yhdessä voi syödä kerran päivässä? Muualla maailmassa tuo on varmaan päivän kohokohta, kun koko perheen kanssa kokoonnutaan yhdessä syömään ja keskustellaan yhdessä. Suomessa vaan kaikki lappaa ruokaa suuhun pikavauhdilla eri huoneissa. 

Tämä saattaa olla aika kummalta kuulostava konsepti, mutta perheen kanssa voi tehdä muutakin kuin syödä. Keskustellakin voi ilman ruokaa.

Koko perhe pakotetaan illalla katsomaan teeveetä yhdeltä ruudulta? Tai pelaamaan lautapelejä vastentahtoisesti? Miten nuo eroaa pakotetusta yhteisruokailusta? Vai meinaatko juttelulla sitä, että kaksin kesken jutellaan miten päivä on mennyt eikä niinkään koko perheen kesken?

Miksi perheen kesken oleminen vaatii perheessäsi pakottamista? Ei perheen pitäisi olla mikään työkkärin pupukurssi, jossa toisilleen tuntemattomat pakotetaan jakamaan tunteitaan.

Mikä mahtaisi olla sellainen päivittäinen aktiviteetti, jossa jokainen perheenjäsen haluaa olla vapaaehtoisesti mukana?

Miksi se pitää olla joku tietty päivittäinen tapahtuma? Eikö päivät voisi olla välillä erilaisia?

Perinneihmisille kuuluu että ruoka syödään tasan 18 joka päivä ja sunnuntaina kirkkoon, ja torstai on pannaripäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta miten vaikealle ihmiset saa niin yksinkertaisen perusasian kuin lämpimän, vasta valmistetun ruuan syöminen keittiön pöydän ääressä perheen kanssa kuulostamaan kauhealta kärsimykseltä.

Mutta miksi se syöminen pitää tehdä juuri tuon kaavan mukaan? Mikä perustelu on sille, että tuohon tarvitaan nimetty huone ja huonekalut?

Oletko mielisairas vai vaan tyhmä?

Telkkarin ääressä on kiva syödä. N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa nyt linja yhdessä miehen kanssa. Joko syödään kaikki pöydän ääressä tai sitten jokainen valitkoon ruokailupaikkansa, mutta jäljet kukin siivoaa siinä tapauksessa itse, ei sen ruokailun tarvi olla mitään porsastelua ympäriinsä.

Kysymys oli: Alanko natsiksi, ja käsken siivomaan jälkensä vai ummistan silmäni ja annan kämpän muuttua lääväksi, kas siinäpä kysymys. Nätisti sanominen ei ole auttanut

Ap

Mielestäni vähimmäisvaatimus, että syödään yhdessä. Jos ei onnistu, hyvä ehdotus tuo vaimon ruokailu yksin ravintolassa. Tehköön muu perhe itse omat ruokansa.