Mikä kaupungissa on sitä kuuluisaa "tekemistä", mitä ei muka pienemmässä kunnassa ole?

Yksi tuttuni muutti pikkukaupunkiin. Hän on hoitoalalla töissä ja tekee vuorotöitä. Hänen piti ostaa auto, sillä edes sitä kolmen kilometrin työmatkaa ei voi talvella pyöräillä lumen takia. Julkista liikennettä ei ole iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Samat tyypit tulevat vastaan niin töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viihteellä. Onhan siinä kuin isoa perhettä, mutta muualta tulleen on vaikea päästä mukaan porukoihin. Tunne on sama, kun menee uutena puolisona mukaan sukuun, jossa kaikki tykkäsi siitä eksästä.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa, ap, vaikka tämän alkavan viikonlopun ja ensi viikon kulttuuritarjonta sieltä asuinpaikastasi. Jos haluaisin lähteä puolisoni kanssa kuuntelemaan live-musiikkia, niin mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla? Entä mitä elokuvia (en ole kiinnostunut Hollywood-tuotannosta). Näyttelyt? Itse olen kiinnostunut erityisesti valokuvataiteesta, olisiko jotain tarjolla? Jos haluamme leffan tai näyttelyn jälkeen syömään, mitä ravintolaa suosittelet (olen vegaani ja vältän vehnää)?

Silloin, kun asuin Helsingissä, söin ulkona monta kertaa viikossa ja kävimme puolisoni kanssa kuuntelemassa live-musiikkia ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa (käytännössä se tietysti jakautui niin, että joskus oli monta keikkaa samassa kuussa ja kesällä ja joulun aikaan taukoa). Kävimme myös näyttelyissä ja elokuvissa paljon, paljon enemmän kuin nyt, kun Helsinkiin on tunnin ajomatka.

Kuulostaa siltä, että Helsingissä on ihmisillä hyvä tulotaso ja ostovoima. Tämä ilahduttaa kun on tosi paljon ollut toisenlaistakin puhetta, kalliit asumiskulut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ne ihmiset ovat heitä, joilla on päihderiippuvuus ja pitää päästä vetämään pää täyteen milloin minkäkin tekosyyn nojalla. maalla on ehkä yksi baari, jossain aseman lähettyvillä, joten siellä ei voi olla, koska sitten alettaisiin pitämään kanta-asiakkaana ja päihderiippuvuus tulisi ilmi. Kun suuremmissa kaupungeissa on sitten vielä kaikenlaisia rientoja ja festareita, niin niissä voi käydä myös - tarjoavat hyvän tekosyyn alkon kittaamiselle. Sitten kun ei osata käsitellä myöskään omia sisäisiä ongelmia, niin siihen tarvitaan laajaa sosiaalista verkostoa, jotta voi pitää itsensä kiireisenä jottei tarvitse pysähtyä tajuamaan miten rikki onkaan.

Maalla, tai pienemmissä kylissä ja kaupungeissa on aina tuo riski, että joutuu kohtaamaan itsensä ja näkemään itsensä sellaisena kuin oikeasti on. Ei voi paeta mihinkään.

Miksi sinusta on tullut noin katkera kaupungissa asuville? Olet varmaan itsesi kohdannut ja nähnyt sellaisena kuin oikeasti olet, joten osaat vastata tuohon kysymykseen. Joku syyhän tuohon täytyy olla.

mielenkiintoista, että asetit kirjoitukseeni tunteen, vaikka kirjoitin sen ihan vain omien havaintojeni perusteella. Minusta on ihan hyvä, että ihmiset löytävät itselleen paikan, jossa itsellään on hyvä olla ja elää. tosiasia nyt vain on tuo mitä kirjoitin, että ihmiset pakenevat itseään kaikenlaisen tekemisen ja menemisen syleissä.

Ei, se ei ole fakta vaan heijastat nyt tähän keskusteluun jotain omia traumojasi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa vastenmielinen ketju. Perustelut asua pikkukylässä ovat luokkaa, on halvempaa ja kukaan ei käy museossa ja konsertissa päivittäin. Entä sitten. Entä jos ei ole persaukinen ja voi asua kaupungissa ja arvostaa sitä, että on paljon museoita ja konsertteja, ravintoloita ja ihmisiä joka lähtöön? Kasvoin nuoruuteni pikkukaupungissa ja se oli puhdasta paskaa. Jos et itse tuntenut jokaista kadulla vastaantulevaa, niin vanhempasi tunsivat. Ja nykyisin ei edes kävellä kadulla, kun keskusta on näivettynyt ja ihmiset käyvät peltomarketissa, jossa on cittari ja alko jne. 

Häh, minä luen taas ihan toisin; jos asut pikkukaupungissa olet yksinkertainen ja mielikuvitukseton tylsimys. Luontoharrastukset on tylsää ja ihmiset juoruilevia vähä-älyisiä maalaisia. Ravintolatkin huonoja ja kapakat räkälöitä.

Voisiko ihan todeta näin että mahtavaa jos jokainen pystyy valitsemaan elinympäristönsä mielenkiinnon aiheidensa mukaan ja pystyy hyödyntämään niitä ympäristön hyviä puolia. Liikuntarajoitteinen ei pysty täysin nauttimaan luonnonläheisestä asuinpaikasta ja sen tarjoamasta vapaudesta. Heikosti toimeentuleva ei taas pääse hyödyntämään kaupungin palvelutarjontaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni muutti pikkukaupunkiin. Hän on hoitoalalla töissä ja tekee vuorotöitä. Hänen piti ostaa auto, sillä edes sitä kolmen kilometrin työmatkaa ei voi talvella pyöräillä lumen takia. Julkista liikennettä ei ole iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Samat tyypit tulevat vastaan niin töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viihteellä. Onhan siinä kuin isoa perhettä, mutta muualta tulleen on vaikea päästä mukaan porukoihin. Tunne on sama, kun menee uutena puolisona mukaan sukuun, jossa kaikki tykkäsi siitä eksästä.

Minä muutin viisi vuotta sitten maaseudulle (noin tunnin matka Helsingistä), sitä ennen olin jo lähes toiset viisi vuotta viettänyt täällä viikonloput. Hyviä puolia:

- hiljaisuus (ei naapureita "huutoetäisyydellä")

- luonto, ei valosaastetta

- mahdollisuus harrastaa puutarhanhoitoa

- tontti rajoittuu rantaan,  joten pääsee kesällä uimaan ja soutelemaan

- kirjasto palvelee hyvin, koska kirjoja voi tilata laajalta alueelta

- lähikaupassa on yllättävän hyvät vegaaniset valikoimat

Huonot puolet:

- pimeys suuren osan aikaa vuodesta (ei katuvaloja)

- kun on lunta, koiran kanssa voi kävellä vain edestakaisin samaa aurattua tienpätkää

- auto on välttämätön (ja tiet on huonot + niillä liikkuu paljon peuroja)

- kuvittelin, että maalla pääsen eroon ns. muskelikoirista, joita kaupungissa jouduin omien koirieni takia pelkäämään, mutta ne ovat löytäneet jo tännekin. Täälläkin joutuu pelkäämään lähellä asuvia koiria, joiden omistajat roikkuvat kaikin voimin hihnan päässä

- paikallisessa kirjastossa on ehkä pari kertaa vuodessa joku kulttuuritapahtuma, joka kiinnostaa, ja kirkossa samoin, siinä ne sitten ovatkin

- ravintolatarjonnasta vastaa kaksi pizzeriaa ja palvelutalon ruokala (arkisin lounasaikaan) eli käytännössä sitä ei ole

Eli kyllähän tämä välillä ahdistaa, valehtelisin jos väittäisin ettei ahdista. Ainoa, mikä minut täällä pitää, on parisuhde. Ja tieto siitä, että Helsinkiin pääsee tunnissa ja pienempään kaupunkiin alle puolessa tunnissa.

Synnyin maaseudulla, muutin kaupunkiin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen kun sain opiskelupaikan, joten kokemusta on sekä maalla että kaupungissa asumisesta. Molemmille on aikansa ja erilaiset tarpeensa. Seuraava oma asuinpaikkani toivottavasti on lämpimämmässä, maa on jo mielessä mutta asumismuoto ei. Alussa varmaan kerrostalo-osake vuokralla talvikuukausien ajan, jotta näkee, onko elämä siellä sellaista kuin kuvittelen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni muutti pikkukaupunkiin. Hän on hoitoalalla töissä ja tekee vuorotöitä. Hänen piti ostaa auto, sillä edes sitä kolmen kilometrin työmatkaa ei voi talvella pyöräillä lumen takia. Julkista liikennettä ei ole iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Samat tyypit tulevat vastaan niin töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viihteellä. Onhan siinä kuin isoa perhettä, mutta muualta tulleen on vaikea päästä mukaan porukoihin. Tunne on sama, kun menee uutena puolisona mukaan sukuun, jossa kaikki tykkäsi siitä eksästä.

Ei avionrikkojaa pidä mielistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ravintolassa syömisestä.Ulko-ovelta 100 metrin säteellä kuusi ravintolaa joista valita jos ei halua kauemmas lähteä.

Mulla on ulko-ovelta 100m S-market, Tokmanni, pizzeria.. Ja loput palvelut löytyy kilometrin sisältä.

Ap

..kuulostaa Lempäälältä. Mutta juu, itse asun mieluummin isossa kaupungissa siksi, että siellä tapahtuu kokoajan jotakin. Jos on halua, livemusiikkia kuulee monenlaista , Nokia-areenan isoille keikoille on kotoa kävelymatkaa kilometri, samoin lätkäpeleihin, jos semmoisista tykkää.Baaria ja ravintolaa on joka lähtöön, monta kirjastoa joissa ihan ilmaistapahtumiakin, museoita joiden vaihtuvistakin näyttelyistä osa on ilmaisia , vapriikkiin kun myös on  kotoani kävelymatka, kaupin metsäalueet vieressä, maauimala ja useampikin uimahalli, elokuvateatterita ja parikin teatteria, julkiset kulkuneuvot jotka kulevat tiheään, ratikkalinja vieressä, kirppareita, kauppoja, kuntosaleja, toreja.. tarviiko vielä jatkaa lisää tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa vastenmielinen ketju. Perustelut asua pikkukylässä ovat luokkaa, on halvempaa ja kukaan ei käy museossa ja konsertissa päivittäin. Entä sitten. Entä jos ei ole persaukinen ja voi asua kaupungissa ja arvostaa sitä, että on paljon museoita ja konsertteja, ravintoloita ja ihmisiä joka lähtöön? Kasvoin nuoruuteni pikkukaupungissa ja se oli puhdasta paskaa. Jos et itse tuntenut jokaista kadulla vastaantulevaa, niin vanhempasi tunsivat. Ja nykyisin ei edes kävellä kadulla, kun keskusta on näivettynyt ja ihmiset käyvät peltomarketissa, jossa on cittari ja alko jne. 

Häh, minä luen taas ihan toisin; jos asut pikkukaupungissa olet yksinkertainen ja mielikuvitukseton tylsimys. Luontoharrastukset on tylsää ja ihmiset juoruilevia vähä-älyisiä maalaisia. Ravintolatkin huonoja ja kapakat räkälöitä.

Voisiko ihan todeta näin että mahtavaa jos jokainen pystyy valitsemaan elinympäristönsä mielenkiinnon aiheidensa mukaan ja pystyy hyödyntämään niitä ympäristön hyviä puolia. Liikuntarajoitteinen ei pysty täysin nauttimaan luonnonläheisestä asuinpaikasta ja sen tarjoamasta vapaudesta. Heikosti toimeentuleva ei taas pääse hyödyntämään kaupungin palvelutarjontaa.

juuri näin. Minä asun kannaltani aivan täydellisessä paikassa. Lähellä (8km) on pieni yliopistokaupunki palveluineen sekä oma kesämökki (50km). Koti sijaitsee luonnonläheisessä, turvallisessa kylässä, jossa vielä maltillinen asuntojen hintataso. Muutimme tänne suuremman kaupungin naapurimaalaiskunnasta, koska halusimme kasvattaa lapsen jossain missä sosiaaliset ongelmat ja levottomuus on vähäisempää. Hyvä päätös, uskaltaa päästää nuoren tuonne läheiseen kaupunkiinkin kavereiden kanssa iltaisin kun ei siellä vielä ole mitään ryöstely/pahoinpitely ilmiöitä, eikä päihteidenkäyttö nuorten keskuudessa niin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni muutti pikkukaupunkiin. Hän on hoitoalalla töissä ja tekee vuorotöitä. Hänen piti ostaa auto, sillä edes sitä kolmen kilometrin työmatkaa ei voi talvella pyöräillä lumen takia. Julkista liikennettä ei ole iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Samat tyypit tulevat vastaan niin töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viihteellä. Onhan siinä kuin isoa perhettä, mutta muualta tulleen on vaikea päästä mukaan porukoihin. Tunne on sama, kun menee uutena puolisona mukaan sukuun, jossa kaikki tykkäsi siitä eksästä.

Ei avionrikkojaa pidä mielistellä.

Mitä avionrikkojaa? Tuossa ei ole kyse sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa, ap, vaikka tämän alkavan viikonlopun ja ensi viikon kulttuuritarjonta sieltä asuinpaikastasi. Jos haluaisin lähteä puolisoni kanssa kuuntelemaan live-musiikkia, niin mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla? Entä mitä elokuvia (en ole kiinnostunut Hollywood-tuotannosta). Näyttelyt? Itse olen kiinnostunut erityisesti valokuvataiteesta, olisiko jotain tarjolla? Jos haluamme leffan tai näyttelyn jälkeen syömään, mitä ravintolaa suosittelet (olen vegaani ja vältän vehnää)?

Silloin, kun asuin Helsingissä, söin ulkona monta kertaa viikossa ja kävimme puolisoni kanssa kuuntelemassa live-musiikkia ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa (käytännössä se tietysti jakautui niin, että joskus oli monta keikkaa samassa kuussa ja kesällä ja joulun aikaan taukoa). Kävimme myös näyttelyissä ja elokuvissa paljon, paljon enemmän kuin nyt, kun Helsinkiin on tunnin ajomatka.

Laadukkaista hifilaitteista on miellyttävämpää kuunnella musiikkia, tekotaiteellisia elokuvia voi katsoa omilta laitteiltakin, kuten myös valokuvia.

Aseta isohko näyttö tai tv hyllyn päälle ja laita kuvat vaihtumaan ruudulle 30 sekunnin välein. Ota viinilasi käteesi ja ihastele kuvia seusaaltasi ystäväsi kanssa. Lopuksi voitte mennä keittiöön

kahville keskustelemaan musiikista, elokuvasta tai valokuvanäyttelystä. Säästyneet rahat voit käyttää matkustamiseen tai mieluummin hyväntekeväisyyteen.

Maallahan ei välttämättä ole lyhyet välimatkat, kun täällä niin moni sitä ylistää, että maalla ja pienellä paikkakunnalla on kaikki lähellä. Kun olin lapsi ja asuttiin maalla, niin jos tahtoi uimahalliin, niin sinne kesti noin 40 minsaa ajaa. Kauppa oli onneksi lähempänä, noin 20 minsan ajomatkan päässä. Harrastukset oli kanssa sen 20 minuutin tai 40 minuutin ajomatkan päässä. Julkista liikennettä ei ollut ja mun vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kyyditä mua, joten en pahemmin mitään harrastanut. 

En tiedä mutta  Mikkeliläisenä olen huomannut Helsingissä ja Tampereella  käydessä, että siinä missä Mikkelin keskusta hiljenee ja autioituu täysin kuuden jälkeen niin isommissa kaupungeissa  väki vain lisääntyy ja meno paranee.

Minusta olisi syytä enemmän keskustella suomalaisten palveluiden laadusta, oli sitten kyse kaupungista tai maaseudusta ja ravintoloista tai kulttuurituotteista. Etenkin tuolla kulttuurin puolella julkisen rahan ja kolmannen sektorin tukiautomaatit tuntuu vaikuttavan laatua alentavasti. Siksi en hankkiutuisi Helsinkiin asumaan kulttuuritapahtumien tai ravintoloiden vuoksi, koska olen kokenut, että kaksi kolmesta ravintolakokemuksesta jättää tunteen ryöstetyksi tulemisesta ja teatteri- sekä näyttelyvierailut ovat olleet voittopuolisesti pettymyksiä. Yllätyksiäkin löytyy; Helsingin keskustasta on löytynyt pari erinomaista hotellin ravintolaa (yksi ketju! ja toinen yksityinen), Tampereen naapurikunnassa sijaitseva kartanoravintola on muodostunut kestosuosikiksi ja näyttelyistä mainittakoon esim taannoin Sipoossa järjestetty taidenäyttely erinomaisine lounaineen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi syytä enemmän keskustella suomalaisten palveluiden laadusta, oli sitten kyse kaupungista tai maaseudusta ja ravintoloista tai kulttuurituotteista. Etenkin tuolla kulttuurin puolella julkisen rahan ja kolmannen sektorin tukiautomaatit tuntuu vaikuttavan laatua alentavasti. Siksi en hankkiutuisi Helsinkiin asumaan kulttuuritapahtumien tai ravintoloiden vuoksi, koska olen kokenut, että kaksi kolmesta ravintolakokemuksesta jättää tunteen ryöstetyksi tulemisesta ja teatteri- sekä näyttelyvierailut ovat olleet voittopuolisesti pettymyksiä. Yllätyksiäkin löytyy; Helsingin keskustasta on löytynyt pari erinomaista hotellin ravintolaa (yksi ketju! ja toinen yksityinen), Tampereen naapurikunnassa sijaitseva kartanoravintola on muodostunut kestosuosikiksi ja näyttelyistä mainittakoon esim taannoin Sipoossa järjestetty taidenäyttely erinomaisine lounaineen.

Ja miksi musiikki ja stand up keikat on niin myöhään?? Tosin jos musiikkikeikat on luokkaa mestarittaret tai lahjaton "räppäri" areenalla niin eipä tuon väliä, en menisi muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ne ihmiset ovat heitä, joilla on päihderiippuvuus ja pitää päästä vetämään pää täyteen milloin minkäkin tekosyyn nojalla. maalla on ehkä yksi baari, jossain aseman lähettyvillä, joten siellä ei voi olla, koska sitten alettaisiin pitämään kanta-asiakkaana ja päihderiippuvuus tulisi ilmi. Kun suuremmissa kaupungeissa on sitten vielä kaikenlaisia rientoja ja festareita, niin niissä voi käydä myös - tarjoavat hyvän tekosyyn alkon kittaamiselle. Sitten kun ei osata käsitellä myöskään omia sisäisiä ongelmia, niin siihen tarvitaan laajaa sosiaalista verkostoa, jotta voi pitää itsensä kiireisenä jottei tarvitse pysähtyä tajuamaan miten rikki onkaan.

Maalla, tai pienemmissä kylissä ja kaupungeissa on aina tuo riski, että joutuu kohtaamaan itsensä ja näkemään itsensä sellaisena kuin oikeasti on. Ei voi paeta mihinkään.

Miksi sinusta on tullut noin katkera kaupungissa asuville? Olet varmaan itsesi kohdannut ja nähnyt sellaisena kuin oikeasti olet, joten osaat vastata tuohon kysymykseen. Joku syyhän tuohon täytyy olla.

mielenkiintoista, että asetit kirjoitukseeni tunteen, vaikka kirjoitin sen ihan vain omien havaintojeni perusteella. Minusta on ihan hyvä, että ihmiset löytävät itselleen paikan, jossa itsellään on hyvä olla ja elää. tosiasia nyt vain on tuo mitä kirjoitin, että ihmiset pakenevat itseään kaikenlaisen tekemisen ja menemisen syleissä.

Ei, se ei ole fakta vaan heijastat nyt tähän keskusteluun jotain omia traumojasi.

todista ettei ole fakta, tuo tilastoja. Tuo tilastoja etenkin tästä minun kaupungistani. Ainiin... luet itse kirjoitustani omien traumojesi kautta, siksi väität tuollaista?

Minä harrastan joogaa, enkä siis mitään kotijoogaa, vaan haluan käydä ohjatuilla tunneilla ja työpajoissa. Lisäksi tykkään käydä syömässä hyvin erilaisissa ravintoloissa ja käyn paljon teatterissa ja keikoilla.

Mitään näistä en pikkupaikkakunnalla, esim. entisessä kotikunnassani pystyisi harrastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa, ap, vaikka tämän alkavan viikonlopun ja ensi viikon kulttuuritarjonta sieltä asuinpaikastasi. Jos haluaisin lähteä puolisoni kanssa kuuntelemaan live-musiikkia, niin mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla? Entä mitä elokuvia (en ole kiinnostunut Hollywood-tuotannosta). Näyttelyt? Itse olen kiinnostunut erityisesti valokuvataiteesta, olisiko jotain tarjolla? Jos haluamme leffan tai näyttelyn jälkeen syömään, mitä ravintolaa suosittelet (olen vegaani ja vältän vehnää)?

Silloin, kun asuin Helsingissä, söin ulkona monta kertaa viikossa ja kävimme puolisoni kanssa kuuntelemassa live-musiikkia ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa (käytännössä se tietysti jakautui niin, että joskus oli monta keikkaa samassa kuussa ja kesällä ja joulun aikaan taukoa). Kävimme myös näyttelyissä ja elokuvissa paljon, paljon enemmän kuin nyt, kun Helsinkiin on tunnin ajomatka.

Laadukkaista hifilaitteista on miellyttävämpää kuunnella musiikkia, tekotaiteellisia elokuvia voi katsoa omilta laitteiltakin, kuten myös valokuvia.

Aseta isohko näyttö tai tv hyllyn päälle ja laita kuvat vaihtumaan ruudulle 30 sekunnin välein. Ota viinilasi käteesi ja ihastele kuvia seusaaltasi ystäväsi kanssa. Lopuksi voitte mennä keittiöön

kahville keskustelemaan musiikista, elokuvasta tai valokuvanäyttelystä. Säästyneet rahat voit käyttää matkustamiseen tai mieluummin hyväntekeväisyyteen.

Tuollaisessa köyhäilyssä on se juttu, että uusia ihmisiä ei tapaa ikinä. Kaupungissa on paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, saada kavereita ja ehkä niitä rakkausjuttujakin. 

Meidän pienessä kunnassamme ei ole uimahallia, laskettelurinnettä tai jäähallia. Lasten urheilujoukkueita on hyvin rajallisiin lajeihin ja ikäryhmiin. Tapahtumia on vain harvoin ja vielä harvemmin iltaisin tai viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pienessä kunnassamme ei ole uimahallia, laskettelurinnettä tai jäähallia. Lasten urheilujoukkueita on hyvin rajallisiin lajeihin ja ikäryhmiin. Tapahtumia on vain harvoin ja vielä harvemmin iltaisin tai viikonloppuisin.

pikkukunnisss vaaditaan kunnan asukkailta itseltään aktiivisuutta. Esimerkiksi meilläkään ei ollut kaikille sopivia urheilujoukkueita, kunnes ihmiset alkoivat niitä perustaa itse.

Asun miljoonakaupungissa ulkomailla ja meillä on täällä viikottain maailman kuuluisimpien artistien konsertteja, musikaaleja (Hamilton, Mamma Mia, Cats), teatteria, museoita ja vaikka mitä muita tapahtumia. Ravintoloissa voit syödä esim. afrikkalaisia, karibialaisia ja latinalaisen amerikan ruokia. Mitä tahansa haluat opiskella, sille todennäköisesti löytyy kurssi.