Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tekisin työpaikan suhteen? Vakituinen paikka ja taas samat ongelmat - työyhteisössä draamaa ja juoruilua. En jaksa sellaista. Pitäisikö vain kestää?
04.05.2023 |
Olen alalla aika tuore tekijä ja pidän työstä. On ihanaa kohdata ihmisiä ja olla heidän arjessaan mukana. Pidän työnkuvasta pääosin ja mukavaa kun on säännölliset työajat. Väsyn kuitenkin herkästi jos on liikaa kaikkea toissijaista ja negatiivista ilmapiiriä. En vain jaksa sitä pidemmän päälle ja taas huomaan, että kun työyhteisöön alkaa jo pääsemään sisään, niin sisäpiiri juorut sekä draamaa riittää työntekijöiden sekä työnjohdon välillä. Syytellään toisia ja etsitään virheitä.
Tätä samaa se on ollut esimerkiksi edellisessä paikassa alan töissä. Työnkuva on mukavaa mutta jatkuvasti sitä alkaa sitten kuulemaan milloin mistäkin kun joku teki niin tai näin, puhutaan selän takana ja haukutaan työnantajaa tai työkavereita. Kaikki on vialla ja keskitytään muuhun kuin omiin töihin. Alkuun se on ihan ok kuulla mitä kaikkea talon sisällä on ollut ja yrittää miettiä ratkaisua ongelmiin mutta hiljalleen tajuaakin, että se onkin vain koko ajan yhtä tyhjänpäiväistä valitusta ja draamailua eri asioista eikä mikään muutu. Hyviäkin tyyppejä haukutaan ja kritisoidaan. Kieli pitkällä halutaan kuulla uusista juoruista.
Sitten taas itsellä tulee sellainen olo, että miten päin olisi ja juoruillaanko sitä itsestäkin. Menee myös hermo kun töitä pitäisi tehdä ja kuitenkin juorukerhoa pidetään ja valitetaan kaikesta mistä keksitään jotain negatiivista.
Töissä on kyllä paljon tekemistä, joskus liikaakin mutta hyvällä yhteishengellä ei ehkä tuntuisi niin kuormittavalta.
En vain jaksa. Minä jotenkin väsyn tuollaisessa ja haluaisin olla kaikille mukava ja tehdä vain työni mutta sitten tulee juuri näitä draamailun hetkiä, joita ei jaksaisi kuunnella päivästä toiseen.
Se vaikuttaa omaan motivaatioon, tulee tunne, ettei koko paikassa kannata edes olla kun on huono työpaikka kuuleman perusteella ja muutenkin on outo fiilis. Kuitenkaan en tiedä onko suuri osa jutuista väriteltyjä ja onko kaikki tarinat tosia.
Olen miettinyt jos en enää ottaisi vakituista työtä tällä alalla vaan tekisi vain yksittäisiä työvuoroja, joita kyllä riittää milloin missäkin. Tekisi vain työnsä ja lähtisi kotiin.
Toisaalta pidän tutuista ihmisistä ja hauskaa jutella joistakin muistakin asioista kuin töistä työkavereiden kanssa mutta sitten kun se on koko ajan valitusta, kritisointia ja värittelyä, niin se saa olon aika ahdistunukseesi.
Muutama ihana työkaverikin on joiden kanssa ei mitään tällaista ole ja työt sujuu ihan loistavasti, huumori edellä ja hyvällä hengellä, siinä ehtii puhua kaikenlaisesta muustakin mikä lisää energiaa ja hyvää fiilistä.
Pitäiskö kuitenkin vain jaksaa vai mitä tässä tekisi?
Kommentit (19)
Huomaan myös itsessänikin taas niitä piireitä mistä en pidä. Alan myös muuttumaan negatiiviseksi ja suhtautumaan sen kuulemani mukaan. Sitten sitä on epämukava olo ja nyt kun on tässä tätä katsellut niin en ole ihan varma, että mikä on todellinen asioiden laita, että onko kaikki draamailu ja negatiivisuus tarpeellista vai vain "hauskaa" ajanvietettä joillekin, josta saavat energiaa itselleen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annat muiden ihmisten tunteiden/käytöksen vaikuttaa omiin tunnetiloihisi? Käytännössä annat muille ihmisille vallan vaikuttaa omiin tunteisiisi ja päiväsi sujuu muiden tunnetilojen siivittämänä. Muita et voi muuttaa, itseäsi voit. Kun vanhenet, huomaat ettei muiden mielipiteillä lopulta olekaan niin paljon väliä. Just don't care.
Kuvittele että olet jossain tv: n draamasarjassa. Tuotanto suorastaan vaatii draamaa ja kiemuroita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat muiden ihmisten tunteiden/käytöksen vaikuttaa omiin tunnetiloihisi? Käytännössä annat muille ihmisille vallan vaikuttaa omiin tunteisiisi ja päiväsi sujuu muiden tunnetilojen siivittämänä. Muita et voi muuttaa, itseäsi voit. Kun vanhenet, huomaat ettei muiden mielipiteillä lopulta olekaan niin paljon väliä. Just don't care.
En minä juuri välitä muiden mielipiteistä sinällään mutta mielestäni turha valitus ja dramatisointi on kuitenkin kuluttavaa. Melko herkästi painavan energian sitä tuntee tällaisten ihmisten kanssa ja tietysti pyrin keskittymään omiin hommiini ja vain olemaan ns. puoleeton virran mukana kulkija. Joskus olen vain hiljaa ja lähden tekemään muuta jos tuntuu, ettei jaksa kuunnella. Huomaan kuitenkin kun joku vain valittaa niin nykyään melkein tekisi mieli sanoa, että ei tuota jaksa joka päivä. Kyllä se vaan vaikuttaa hiljakseen kun ihmiset ympärillä ovat tyytymättömiä. Ehkä syystäkin tai siksi, että siitä on tullut tapa.
-ap
Arvostamme työyhteisötaitoja.
Ilmeisesti kuvaamasi kaltaiset työyhteisöilmiöt ovat perusjuttuja.
Ehkä tuon jaksaa, jos työn ulkopuolelka on jokin sellainen sosiaalinen ryhmä, jossa keskitytään muuhun kuin negatiiviseen ruotimiseen.
Työpaikalla täytyis kai oppia sivuuttamaan epäolennaisuudet miten käy, jos sanoo suoraan, ettei toisiin kohdistettu kyräily kiinnosta eikä pidä sitä työhyvinvointia parantavana.
Kyllä, sinustakin juoruavat, kun kerran muistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaritus jaaritus... itse tehty ongelma.
Älä mene siihen juorurinkiin mukaan. Älä kuuntele, älä kerro omia asioitasi, pidä välimatka, ole kohtelias ja asiallinen.
Ja lopeta tuo saatanallinen jaaritus. Toki luulevat että sua kiinnostaa suunsoitto, jos harrastat suunsoittoa.
Korvatulpat. Ap tarttee myös suukapulan. Kellään ole aikaa töissä tuollaista epistolaa turata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätyö mahdollisuutta? Itsellä hybridimalli, jossa olen toimistolla 2 kertaa viikossa. Kun on se oman elämän perusta vakaalla pohjalla lähinnä naurattaa muiden kohkaamiset. :D
Taitaa se "taas sama ongelma" kulkea nimenomaan ap:n mukana.
Keskity työhösi ja pidä suu kiinni. Draamaa ei ole ellei sitä itse generoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan myös itsessänikin taas niitä piireitä mistä en pidä. Alan myös muuttumaan negatiiviseksi ja suhtautumaan sen kuulemani mukaan. Sitten sitä on epämukava olo ja nyt kun on tässä tätä katsellut niin en ole ihan varma, että mikä on todellinen asioiden laita, että onko kaikki draamailu ja negatiivisuus tarpeellista vai vain "hauskaa" ajanvietettä joillekin, josta saavat energiaa itselleen.
-ap
Terapia?
Vierailija kirjoitti:
Taitaa se "taas sama ongelma" kulkea nimenomaan ap:n mukana.
Keskity työhösi ja pidä suu kiinni. Draamaa ei ole ellei sitä itse generoi.
Sanoisin minäkin, että peiliin katsomisen paikka. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa, joissa tulisikin aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Tässä tapauksessa toki on kyseessä yhteisö, jonka jäsen myös ap on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda pois hoitoalalta tai ota joku itsenäisempi työ siellä.
Ei tommosta kukaan jaksa. Ahdistavan kuuloista, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa se "taas sama ongelma" kulkea nimenomaan ap:n mukana.
Keskity työhösi ja pidä suu kiinni. Draamaa ei ole ellei sitä itse generoi.
Sanoisin minäkin, että peiliin katsomisen paikka. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa, joissa tulisikin aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Tässä tapauksessa toki on kyseessä yhteisö, jonka jäsen myös ap on.
Niin. Ei tällaista kaikissa työpaikoissani ole ollut. Aina tietenkin jotain mutta se kuuluu elämään. Sote-alalla olen huomannut tämän olevan yleisempää.
Tietysti voisin tarkastella myös enemmän omaa käyttäytymistäni. Ehkä se on tärkeintä, etten lähde mukaan vaikka huomaan, että jotkut jutut resonoi ja haluan liittyä keskusteluun. Alkuun luulin, että on ihan oikeasti sanoilla nyt paikkansa ja on hyvä, että noista voi avoimesti keskustella. Nyt kun olen ollut pidempään niin huomaan, että vähän joka asiaan tartutaan ja on sellainen draaman kehä olemassa.
Olenkin alkanut olemaan enemmän hiljaa ja etäisempi, se on varmaan parempi niin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa se "taas sama ongelma" kulkea nimenomaan ap:n mukana.
Keskity työhösi ja pidä suu kiinni. Draamaa ei ole ellei sitä itse generoi.
Sanoisin minäkin, että peiliin katsomisen paikka. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa, joissa tulisikin aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Tässä tapauksessa toki on kyseessä yhteisö, jonka jäsen myös ap on.
Niin. Ei tällaista kaikissa työpaikoissani ole ollut. Aina tietenkin jotain mutta se kuuluu elämään. Sote-alalla olen huomannut tämän olevan yleisempää.
Tietysti voisin tarkastella myös enemmän omaa käyttäytymistäni. Ehkä se on tärkeintä, etten lähde mukaan vaikka huomaan, että jotkut jutut resonoi ja haluan liittyä keskusteluun. Alkuun luulin, että on ihan oikeasti sanoilla nyt paikkansa ja on hyvä, että noista voi avoimesti keskustella. Nyt kun olen ollut pidempään niin huomaan, että vähän joka asiaan tartutaan ja on sellainen draaman kehä olemassa.
Olenkin alkanut olemaan enemmän hiljaa ja etäisempi, se on varmaan parempi niin.
-ap
Sitä voi miettiä millaisissa puristuksessa ihmiset ovat olleet koronan alkamisesta lähtien ja väkisinkin ne hermot kiristyy.
Itse tein hoitoalalla aikani töitä keikkalaisena ja sellasia lyhyempiä ja pidempiäkin tuurauksia eri yksiköissä just sen takia, että sain pidettyä itseäni sen verran ulkopuolisena etten joutunut aktiivisemmin osalliseksi eri kuppikuntiin ja muuhun sellaiseen tai ottamaan kantaa työpaikan ongelmiin. Kunhan tein pätkäni ja häivyin taas toisaalle. Varmaan minusta on selkäni takana puhuttu, mutta mitäpä siitä kun en oo niistä mahdollisista jutuista tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein hoitoalalla aikani töitä keikkalaisena ja sellasia lyhyempiä ja pidempiäkin tuurauksia eri yksiköissä just sen takia, että sain pidettyä itseäni sen verran ulkopuolisena etten joutunut aktiivisemmin osalliseksi eri kuppikuntiin ja muuhun sellaiseen tai ottamaan kantaa työpaikan ongelmiin. Kunhan tein pätkäni ja häivyin taas toisaalle. Varmaan minusta on selkäni takana puhuttu, mutta mitäpä siitä kun en oo niistä mahdollisista jutuista tietoinen.
Tätä olen itsekin miettinyt. Ehkä minulla itselläni asenneongelma kun tulee tällaisia epäkohtia ja olen miettinyt, että ehkä minun on vaikea olla konfikteissa ja tulee heti epämukava olo. Toisia ei haittaa ja osaavat käsitellä sen osaksi ihan normaaliksi kun olemme niin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä eikä tietenkään ongelmatonta työyhteisöä ole olemassakaan. Kuitenkin huomaan, että itse väsyn herkästi jos on liikaa sellaista ja on varmaan parempi olla ulkopuolinen oman tiensä kulkija. Tuollainen keikkahomma sopisi varmaan itselleni parhaiten.
-ap
Taitaa olla naisvaltainen ala
Muista, se on vain työ. Juoruilijoille se on koko elämä.
Minkään työn takia ei kannata menettää hermojaan tai terveyttään.
Päivittäiset energiasuojaukset kannattaa tehdä
Alue: Aihe vapaa
Taidetaan olla valitettavan pieni vähemmistö me jotka emme pidä juoruilusta tai muusta seläntakana puhumisesta. Jotenkin pitää vaan kestää eikä ainakaan omalla toiminnalla lisää ns. "bensaa liekkeihin" näille juoruilijoille.