Au pairit Etelä-Afrikassa OFFICIAL

Olipahan tylsä kausi. Jotenkin tekemällä tehtyjä nuo "draamat". Eikä näytetty oikein mitään asiaa kunnolla. 

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

Saattaisi itkettää, jos pitäisi asua vieraan perheen nurkissa, jonka kanssa ei suju.

-Asuin kimppakämpässä ihmisten kanssa, joista osan kanssa ei todellakaan sujunut. Lisäksi miljoona kertaa pahempia kokemuksia työelämästä kuin millään au pair kaudella mitä olen katsonut (kaikki). Kertaakaan ei ole tullut itku. En sano että itkeminen olisi pahasta, mutta pahempaakin voi olla. :D

Ajat ovat muuttuneet. Viileä ja hillitty ei kuvaa enää suomalaista ainakaan tuon kauden perusteella. Oli kiva kun kaikki olivat niin aitoja ja vähemmän ryyppäämistä. Hupaisa se "kuukausipäivä", kuulin eka että kuukautiset, ne olis itkettänyt ketä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kauheata! Olen pesiytynyt sadevedellä!!! Sebastianille selvisi.

Sitä sadevettä käytettiin ilmeisesti myös juomavetenä.

Jos tynnyrissä seisonut vesi ei maistu pahalta, niin silloinhan sitä voi juoda. Juomavesi luultavasti suodatettua.

Todellakin on suodatettua, ei sieltä mitään kärpäsiä tule. Sadevesi on parasta myös peseytymiseen. Ulkomailla asuneena kokemusta siitä.

Suomessakin on ihan normaalia peseytyä sadevedellä mökkiolosuhteilla. Tai järvivedellä. 

Tuo Emmi- Lotta on hirveän teennäinen ja ärsyttävä, muut ovat ok, varsinkin Sebastian on aito ja mukava.

Olikohan Ylen käsikirjoittamaa, että homoudesta tehtiin noin iso numero. Jotenkin luonnottoman paljon oli se aihe keskiössä Sebastianin osuuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

Saattaisi itkettää, jos pitäisi asua vieraan perheen nurkissa, jonka kanssa ei suju.

-Asuin kimppakämpässä ihmisten kanssa, joista osan kanssa ei todellakaan sujunut. Lisäksi miljoona kertaa pahempia kokemuksia työelämästä kuin millään au pair kaudella mitä olen katsonut (kaikki). Kertaakaan ei ole tullut itku. En sano että itkeminen olisi pahasta, mutta pahempaakin voi olla. :D

Onko tämä joku kilpailu että kuka on itkemättä pidempään kun satuttaa itsensä? Saa kai ihminen nyt itkeä. On siinäkin ylpeilyn siihen ettei ole itkenyt ulkomailla! Mutta sitä en tajua, että nuoret muokkaa kasvojaan muuta kuin meikein.

Vierailija kirjoitti:

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

  oon ollut lähes vuoden ja ei ollut eurooppaa edes ja en muista itkeneeni, tapahtui niin paljon kivoja asioita . Olin yli 30 v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

  oon ollut lähes vuoden ja ei ollut eurooppaa edes ja en muista itkeneeni, tapahtui niin paljon kivoja asioita . Olin yli 30 v. 

Miksi ajattelet, että olet parempi ihminen kuin ne, joita syystä tai toisesta itkettää ulkomailla? 

Vierailija kirjoitti:

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

Niin on. Ja lapselliset ihmiset kuvittelevat, että on jotenkin hienoa, jos ei ikinä itke. 

Vierailija kirjoitti:

Aadan perheen Bella-tytär oli ihan hirveä. Kunnon narsistin alku, jos tuohon ei puututa. Ilkeä, kiero, manipuloiva, mustasukkainen ja vihamielinen ystävästään jos Aada yritti puhua sille. Pahinta tuossa, että vanhemmat eivät puuttuneet Bellan käytökseen, vaan halasivat. Tuollaisia lapsia on tällä Suomessakin paljon.

Pikkupsyko.

Tämä oli ihan kiva kausi, kun ei ollut mitään ilkeitä draamoja. Kaikki ihan mukavia tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aadan perheen Bella-tytär oli ihan hirveä. Kunnon narsistin alku, jos tuohon ei puututa. Ilkeä, kiero, manipuloiva, mustasukkainen ja vihamielinen ystävästään jos Aada yritti puhua sille. Pahinta tuossa, että vanhemmat eivät puuttuneet Bellan käytökseen, vaan halasivat. Tuollaisia lapsia on tällä Suomessakin paljon.

ja mitä se lopuksi sanoi aadalle, kun tämä lähti :( "päätin jo alussa etten pidä sinusta. joistain ihmisistä pitää, joistain ei".

En ole vielä,päässyt tuota kohtausta näkemään, mutta mikä kolahti oli kun tämä Bella muistutti ettei, perheen isä ole isonsiskon isä.

Koko perhe meni puihin.

Äiti pyyteli anteeksi Bellalta, kun unohti kertoa asian. Nuo kasvattavat hirviötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aadan perheen Bella-tytär oli ihan hirveä. Kunnon narsistin alku, jos tuohon ei puututa. Ilkeä, kiero, manipuloiva, mustasukkainen ja vihamielinen ystävästään jos Aada yritti puhua sille. Pahinta tuossa, että vanhemmat eivät puuttuneet Bellan käytökseen, vaan halasivat. Tuollaisia lapsia on tällä Suomessakin paljon.

ja mitä se lopuksi sanoi aadalle, kun tämä lähti :( "päätin jo alussa etten pidä sinusta. joistain ihmisistä pitää, joistain ei".

Tuollaisia sanoja ei nähty Bellan sanovan. Aada kertoi näin. Eli tämä on toisen käden tietoa.

Siskonsa kertoi että valitettavasti käyttäytyy kaikille noin. Tarkoitus siis lohduttaa Aadaa ettei se hänestä johdu. Gia oli kyllä mielettömän fiksu ja mukava nuori!

Varmaan raskasta elää sellaisen pikkuterroristin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noita au paireja 20 vuotta vanhempi, joten voi olla sukupolvijuttu, mutta onpa itkuherkkää porukkaa. Lähes asiasta kuin asiasta joku pillahtaa itkuun. Kotimatkallakin lentokoneessa toinen "pari" sanojensa mukaan itki paljon. Samoin paha mieli tuntui tulevan todella helposti ja usein.

Tuollaista se nykynuoriso on. Joka asiasta mieltään pahoittamassa ja ahdistumassa.

Täytyy sanoa, että olen keski-ikäinen nainen ja mä itken vieläkin vähintään yhtä herkästi kuin nämä nuoret. Ihmiset on erilaisia ja miten se on keltään pois jos joku itkee tai on itkemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

  oon ollut lähes vuoden ja ei ollut eurooppaa edes ja en muista itkeneeni, tapahtui niin paljon kivoja asioita . Olin yli 30 v. 

Minä olin 10 vuotta ulkomailla, enkä itkenyt koko aikana kyyneltäkään. Oli niin siistiä! Voitinko tän kisan?

Ei koti-ikävä ole huono asia. Voi tulla ihan kenelle vaan, ihan missä vaan. Ei se ikää tai edes elämänkokemusta katso. Mutta en lähtis silti vertaamaan yli 30 vuotiaan elämäntilannetta siihen että nuoret lähtee ehkä jopa ensimmäistä kertaa ulkomaille yksin pidemmäksi aikaa ja välillä on kyyneleet herkässä. 

Vierailija kirjoitti:

Oon itse 24-vuotiaana muuttanut 4kk:ksi opiskelemaan ulkomaille. Kertaakaan en itkenyt, ja muutenkin olin tosi rohkea nuorena. Muistan kun juttelin tutun kanssa, joka oli lähtenyt joskus 25 vuotiaana 2kk opiskelemaan suomalaisen koulun kautta toiseen maahan ja hän sano että hänen koko mielenterveys ei kestänyt sitä, ei kestänyt yksin oloa, ei vierasta kulttuuria ei mitään, että kamala kokemus mennä vieraaseen maahan olin ihan okei, no ihmisiä todella on erilaisia selkeästi...

Saattaisi itkettää, jos pitäisi asua vieraan perheen nurkissa, jonka kanssa ei suju.

-Asuin kimppakämpässä ihmisten kanssa, joista osan kanssa ei todellakaan sujunut. Lisäksi miljoona kertaa pahempia kokemuksia työelämästä kuin millään au pair kaudella mitä olen katsonut (kaikki). Kertaakaan ei ole tullut itku. En sano että itkeminen olisi pahasta, mutta pahempaakin voi olla. :D

Noloa itsekehua. Ei opiskelija-asuntola tai kimppakämppä ole verrannollinen au pairin tilanteeseen. Ei ne kämppikset ole sun pomoja ja määrää sulle töitä. Eikä normaalitöissä asuta työnantajan perheessä.

Empatiakyvyttömyys kertoo jostain.

Vierailija kirjoitti:

Olipahan tylsä kausi. Jotenkin tekemällä tehtyjä nuo "draamat". Eikä näytetty oikein mitään asiaa kunnolla. 

Päinvastoin tosi kiva kausi ilman ylimääräisä draamoja. Kiitokset kaikille osallistujoille, olette ihan huipputyyppejä kaikki. Kerrankin sai katsoa ohjelmaa ilman mitään ylimääräistä myötähäpeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aadan perheen Bella-tytär oli ihan hirveä. Kunnon narsistin alku, jos tuohon ei puututa. Ilkeä, kiero, manipuloiva, mustasukkainen ja vihamielinen ystävästään jos Aada yritti puhua sille. Pahinta tuossa, että vanhemmat eivät puuttuneet Bellan käytökseen, vaan halasivat. Tuollaisia lapsia on tällä Suomessakin paljon.

ja mitä se lopuksi sanoi aadalle, kun tämä lähti :( "päätin jo alussa etten pidä sinusta. joistain ihmisistä pitää, joistain ei".

En ole vielä,päässyt tuota kohtausta näkemään, mutta mikä kolahti oli kun tämä Bella muistutti ettei, perheen isä ole isonsiskon isä.

Koko perhe meni puihin.

Äiti pyyteli anteeksi Bellalta, kun unohti kertoa asian. Nuo kasvattavat hirviötä.

Torui tyttöä sarkastisesti, kuten monessa muussakin kohtauksessa. Ei kuitenkaan koskaan suoraan jostain syystä. Selvästi tytön ja äidin välillä oli jotain hankalaa ja tyttö reagoi tuohon äidin omituiseen käytökseen vain lisäämällä löylyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti se, että katsoja ei päässyt itse muodostamaan mielipiteitään tilanteista ja sai vaan au pairien hieman hataran oloiset selitykset monista tilanteista. Mm. perheiden vaihdot.

Emilian perheen mahtavuutta ei näytetty mitenkään. Jos pitäisi jäähyväisten perusteella sanoa, niin ei se nyt niin perheen äitiä ja isää hetkauttanut. Emilia loi narratiivin, että ovat läheisiä, bestiksiä, mutta ei se näkynyt. Oliko siellä kuvauskielto?

Emppu vaihtoi perhettä, mutta jäi epäselväksi, että miksi. Joo perheen äiti oli keskenkasvuisen oloinen, jo videopuhelussa näytti jotenkin poseeraavalta ja se botoksin pistely nuoriin. Huh huh. Mutta sitä, mitä kotona tapahtuu, ei kuvattu mitenkään. Isä oli mahtava ja yhtäkkiä ei ollutkaan.

Aadan ongelmat jäi myös hyvin vieraiksi. Enemmän jäi mielikuva, että hän on melko kaavoihin kangistunut ja tuomitseva. Ihan kuin ei olisi osannut rentoutua ja ajatella, että talossa talon tavalla. Jäi hyvin epäselväksi et miksei perheen äidin työ opena ollutkaan hyvä juttu ja miksi uudessa perheessä lapsen kiukuttelu vei niin pohjamutiin. Olisihan se molemmille opettavaisempaa tulla vaan toimeen ja asua saman katon alla.

Ihan kuin nuorilla ei olisi oikein sinniä vaan heti valitaan game over ja uutta kehiin.

Sebastianinkaan työskentelyä ei juuri kuvattu. Yo-opiskelijaksi hän oli melko lapsellisen oloinen paska haisee - kommenteineen. Loppupeleissä kuitenkin hän osoitti eniten harkintakykyä ja pitkää pinnaa ja otti muita huomioon. Jäi epäselväksi, että paljonko hänen työpanoksesta oli hyötyä.

Viehättävän ja pärjäävän oloisia nuoria kaikki, mutta jäi kyllä epäilys, että hoksasivatko täysin sitä, että ovat töissä ja että työpaikalla pitää aina vähän hakea sitä paikkaansa.

"Emilia loi narratiivin.." Puhu suomea, pökilö.

Googleta hyvä ihminen, jos et tiedä sanojen merkitystä. Emilian luoma narratiivi = Emilian luoma kertomus ja tulkinta tapahtumien kulusta.

Menen googlettamaan, että mikä on pökilö.

Googlasin, ja googlehaku vei tähän keskusteluun. Taitaa olla oma keksimäsi sana. 🤣

T eri