Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu avioliitosta asperger-miehen kanssa
03.05.2023 |
Eikö monet neurotyypillisetkin miehet toimi ihan samalla tavalla? Uppoutuvat töihin ja lapsista ja kodista huolehteminen jää kokonaan naisen harteille.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"koska terapeutti ei halunnut häntä enää uudelleen tavata"
Tämä oli hämmentävää, mikähän tuossa on takana.
Minä väitän, että sillä naisella itsellään on jotain vakavia ongelmia, jotka hän on kaikki ulkoistanut miehensä aspergerin syyksi. Terapeutti näki, että ei pääse puusta pitkään naisen kanssa, kun hän ei suostu sitä myöntämään.
Minä taas väitän että aspergermiehen tunneköyhä ja rajoittunut käytös on ollut hyvin todennäköisesti edesauttamassa naisen sairastumista masennukseen. Assina hän ei ymmärrä tervehenkisestä ja tasavertaisesta ihmissuhteesta tarpeeksi. Nainen alkaa voida paremmin jos osaa jättää miehen ja alkaa ajattelemaan vaihteeksi itseään. Kannustan!
Paula ei lähde tuosta avioliitosta kulumallakaan. Mies jopa petti häntä, eikä varmasti ole katunut. Paula nauttii uhriutumisestaan alitajuisesti. Ihan tosi outo kuvio.
Se on sitten oma valinta suhteessa roikkua, ja todennäköisesti huono ja elämänlaatua entisestään heikentävä.
No niinhän hän ilmoitti että aikoo jäädä. Ja puolipakolla perustaa haluttoman miehen kanssa mummolan. Paula on uhriutumisen mestari - ja nauttii siitä. Turhan marisija. Ikiuhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on varmaan osittain tietyn ikäluokan juttu, ettei erota vaikka mikä olis.
No niin naiset. Eikö sitten elämäntapa-työtön mies tarjoa paljon enemmän kuin autistinen pakkomielteinen työura-ohjus kun on käytettävissä 24/7 kodinhoitoon ja kumppaninsa palvelemiseen? Ai niin, sitten ne massit kyllä tuottaa ongelmaa. Dubain lomat, kelomökki Leviltä yms. Suuri häpeä kahvihuoneessa jos perhelomalla on käyty vain Puuhamaassa eikä Dubaissa.
Vierailija kirjoitti:
No niin naiset. Eikö sitten elämäntapa-työtön mies tarjoa paljon enemmän kuin autistinen pakkomielteinen työura-ohjus kun on käytettävissä 24/7 kodinhoitoon ja kumppaninsa palvelemiseen? Ai niin, sitten ne massit kyllä tuottaa ongelmaa. Dubain lomat, kelomökki Leviltä yms. Suuri häpeä kahvihuoneessa jos perhelomalla on käyty vain Puuhamaassa eikä Dubaissa.
Mistä ihmeestä tämä käsitys että naiset haluaa rikkaan miehen? Ai niin, kun haluatte sen 17-20 vuotiaan
Jutussa vaimon rooli tuntui tosi omalta.
Olen kasvanut veljien seassa, tehnyt töitä miesvoittoisella alalla ja olin pitkään aviossa saman miehen kanssa. Heissä kohtaamani ns tunteettomuus, vähäpuheisuus, empatiakyvyttömyys on enemmänkin avutonta mykkyyttä, osaamattomuutta, ns tyypillistä mieslogiikkaa, mutta en voi väittää heitä samanlaiseksi kuin jutun Reijo.
Nykyinen mieheni on kuin Reijo. Tottakai yksilöt eroavat toisistaan ja jokaisella on hyvät tai huonot puolensa. Olen hyvin iloinen, että juuri tänään mieheni kertoi haluavansa lukea jutun Reijosta ja tutkia yhtymäkohtia. Hän on itsekin pikku hiljaa päätynyt miettimään itseään ja elämäänsä, vaikka siitä ei minulle arjessamme hyötyä olisikaan.
Jutussa oleva vaimo on antanut tilanteen valua raskaaksi. Minä muutan pian kesäkaudeksi maalle ja vietän siellä omaa elämääni. Olen aika väsynyt talven yhteiselämän jälkeen, vaikka rakastan miestäni ja hänen ihania puoliaan tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tietää ettei lapsesta tule kuin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Eiköhän siihenkin joku pilleri ole keksitty, eli hyötyjä on yllätys yllätys lääketeollisuus. Ennen ihmiset olivat luonteeltaan erilaisia, oli laidasta laitaan ja kaikki oli ok. Nykyään on vain yhdenlainen normaalius sallittua ja kaikki siitä poikkeavat luonteenpiirteet diagnosoidaan ja lääkitään. Jos saattaa hyötyjänä olla potilaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus emme vain osaa lukea puolisomme välittämistä. Meillä metsäläisillähän ei ole kovin yleistä ollut puhua rakastamisesta ja muista aroista asioista kuin korkeintaan humalassa.
Itselleni piti ulkopuolisen ihmisen sanoa, miten mieheni aina ottaa minut huomioon. Ja sittn aloin itskin nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole siis aspi kun työt ei kiinnosta.
Pitäisi rehellisesti tarkastella tilannetta ja ottaa vastuuta myös itse, jos tilanne tuntuu kärsimykseltä eikä löydy keinoja muuttaa sitä, niin sitten vaikka omat asunnot molemmille jos taloudellisesti mahdollista. Siinä voi sitten miettiä mitä haluaa. Kaikkea ei voi laittaa puolison vastuulle, vaikka olisi miten hankala tapaus, sitten pitää vaan itse tehdä tarvittavat muutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii. Miehiltä itsekkyys on ollut hyväksyttyä suomalaisessa yhteiskunnassa, naisen kuulunut alistua ja sopeutua.
On edelleenkin meidän yhteiskunnassamme totta vuonna 2023. Varsinkin vanhastaan miesvaltaisessa työyhteisössä ja tiimissä.
Naisen kuuluu nimenomaan hiljaa alistua osaansa ja olla kiitollinen siitä, että saa ylipäätään olla olemassa.
Töissä sama juttu ja pitää nurkumatta tehdä paljon enemmän ja paremmin toki, kuin miehet joilla on tosiasiallisesti valta. Ja huonommalla palkalla.
Alistua, sopeutua = pitää turpansa kiinni.
Meidän yhteiskunnassa? Et taida tietää muista yhteiskunnista mitään. Meillä ei tarvitse alistua, saa katsoa eteensä, turpansa voi kyllä pitää kiinni jos sen aukominen ei kannata.
Tuikku, nuotio ja metsäpalo ovat ihan samaa tulta. Manspleinaamaan tulit sitten. M.O.T.
Vierailija kirjoitti:
Kusipäät ovat kusipäitä. Se on ihan validi diagnoosi. Kusipää. Äitinsä huonosti kasvattama kun ei ole osannut pojalle kertoa miten naisten kanssa pitää toimia. Isä ei varmaan ole ollut elämässä mukana tai ollut yhtä kusipää.
Tuossahan viitattiin siihen että miehen perheenjäsenissä samoja piirteitä. Ei ole osoitettu tunteita, on uppouduttu maatilan työhön. Miten asperger-vanhempi edes pystyy opettamaan toisten huomioimista kun ei itsekään ymmärrä sellaista? Ei pysty asettumaan toisen asemaan, oma päänsisäinen maailma hallitsee liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut juttua, mutta mieheni on autismin kirjolla ja erittäin osallistuva niin lasten (4 kpl) hoidossa kuin kotihommissakin. Kyllä hän uppoutuu töihinsäkin, mutta työaikana. Vapaa-ajalla taas omistautuu hyvin pitkälti perheelleen.
Eikö sua häiritse että "oikeat tunteet" puuttuvat? Reaktiot on opeteltuja, ei aitoja?
Mitä ihmettä sinä oikein selität.
Moni autisti tuntee paljon syvemmin ja voimakkaammin kuin neurotyypilliset. He vain ilmaisevat tunteensa eri tavalla, mikä on joskus johtanut sellaiseen virhetulkintaan, että heillä ei olisi tunteita. Ja vieläkin se virhetulkinta näyttää olevan voimissaan.Se toki on totta, että aleksitymia on autisteilla yleisempää kuin muilla.
Ennemminkin tuntevat itsessään voimakkaasti, eivät muita kohtaan. Suuttuvat helposti, vänkäävät ja kuvittelevat että muut koko ajan loukkaavat heitä, vitsit menee ohi, tilannetaju nolla. Empatia suuntautuu häneen itseensä.
Olen juuri eläköitynyt nainen. Mieheni on tod näk.asperger tai add. Elämä hänen kanssaan on ollut todella rankkaa, joka ikinen vuosi. Kauan jaksoin uskoa että helpottaa. Kyllä hän alkaa olla isä lapsilleen, ottaa vastuuta arjesta. Koskaan niin ei ole tapahtunut. Kaiken kukkuraksi on vielä oikea äidin kulta, äiti menehtyi pari vuotta sitten, 40 vuotta äiti oli se ykkönen, jos mieheni yritti ottaa äidistään etäisyyttä niin mami kyllä sai poikansa takaisin ruotuun(sairastui heti, sydän tai joku muu alkoi oireilla).
Jos olisin ollut rohkeampi niin olisin lähtenyt silloin kun esikoisen oli taapero, tiesin jotenkin jo silloin ettei mikään tule muuttumaan. Kuitenkin toivoin muutosta, lupailikin ja joskus oli muutaman hetken se välittävä isä ja aviopuoliso.
Uskotonkin on ollut, pitää kauan rohkaista häntä tunnustamaan. Siltikin syy on minun kun on ollut liottamassa nakkiaan lapsen päivähoitajan luona. Enää en jaksa välittää, tehköön niin jos kivalta ja mukavalta tuntuu. Osaan sitä minäkin, hän ei vain tiedä, eikä anoppikaan saanut tietää(sinänsä harmi)
Raha-asioissaan on epäluotettava ja arvaamaton, ostelee kalliita asioita, ei niistä hankinnoista keskustella aiemmin yhtään.
myös minun tavaroita antaa pois minulta kysymättä. Saan selville kun tarvitsisin sitä esim.pyörääni.
Miksi tässä avauduin. Ensinnäkin mukava avautua ja jos joku nainen/äiti osais lähteä ajoissa tämmöisestä suhteesta. Varmaan pärjäis paremmin ja välttyis uupumukselta ja masennukselta.
Mun ex-miestystävästä, joka oli assi, tuli jostain syystä yhdessä yössä täysin mykkä 3 vuoden seurustelun jälkeen. Ikinä ei suostunut kertomaan mistä tuo johtui. Tosin nyt jälkikäteen kun mietin asioita, merkkejä oli ilmassa ja syy lienee se, että hän yksinkertaisesti halveksui minua/naisia yleisesti. On miesvaltaisella alalla, eikä oppinut esim. tunteista puhumista ja kotitöiden tekoa kotonaan. Seksissä ei ikinä suostunut tekemään minulle mitään ihanaa, vaan minun piti aina hoidella hänet. Vähän ennen tuota hiljenemistä alkoi silloin tällöin juoda itsensä kaatohumalaan.
Hän alkoi kyllä nauramaan, kun lopulta muutaman kuukauden siedettyäni sanoin, että tämä oli tässä ja pakkasin kamani.
Asperger ei ole tällaisissa tapauksissa koskaan se pohjimmainen syy, vaan aivan joku muu. Vituttaa tämän käyttäminen tekosyynä varsinkin miesten kohdalla. Tunnen useita empaattisia, hyvät tunnetaidot omaavia asperger/adhd-miehiä.
Siis joku oikeasti kysyi täällä, että kuka tietää, osaako autisti oikeasti rakastaa. Hyvänen aika, me autistit tiedetään ja osataan kyllä kertoa se. Meiltä voi ihan itseltämme kysyä, niin ei tarvitse miettiä noin pöljiä.
Voi kyllä esittää vastakysymyksen. Kuka tietää, osaako neurotyypilliset ihmiset rakastaa? Mun näkökulmasta neurotyypillisten ihmisten tunteet vaikuttaa keskimäärin jotenkin laimeilta verrattuna omiin.
Mulle on esim. selkeää, että jos oikeasti rakastaa jotain ihmistä, niin olisi esim. valmis kuolemaan pelastaakseen tämän ihmisen. Mitä oon jutellut ihmisten kanssa, niin monet neurotyypilliset ei oo vaikuttaneet kokevan noin muuta kuin omia lapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Eiköhän siihenkin joku pilleri ole keksitty, eli hyötyjä on yllätys yllätys lääketeollisuus. Ennen ihmiset olivat luonteeltaan erilaisia, oli laidasta laitaan ja kaikki oli ok. Nykyään on vain yhdenlainen normaalius sallittua ja kaikki siitä poikkeavat luonteenpiirteet diagnosoidaan ja lääkitään. Jos saattaa hyötyjänä olla potila
Ei, siihen ei ole keksitty yhtään pilleriä. Lääketeollisuus ei siis hyödy kenenkään autismidiagnoosista mitenkään - päinvastoin, usein, koska ennen autismidiagnoosia monet on ensin diagnosoitu väärin mielenterveysongelmaisiksi, ja määrätty sitten lääkkeitä niihin oletettuihin mielenterveysongelmiin.
Asperger nyt suosittu diagnoosi näemmä:) Asperger ei selitä tuollaista käytöstä mieheltä eikä myöskään naiselta. Eikä se ole menestyvien ihmisten ongelma pääasiassa vaan nimenomaan niiden jotka eivät menesty. Samoin narsistit. Lehdet tykkäävät tätä nykyä keksiä näitä juttuja, kaikki menestyneet ja uraorientoituneet ihmiset ovat joko narsisteja tai aspergereita ja haluttomuus tehdä yhteistyötä naisen kanssa eli olla täys kusipää on sen suurin symptomi. Kusipäät ovat kusipäitä. Se on ihan validi diagnoosi. Kusipää. Äitinsä huonosti kasvattama kun ei ole osannut pojalle kertoa miten naisten kanssa pitää toimia. Isä ei varmaan ole ollut elämässä mukana tai ollut yhtä kusipää.