Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu avioliitosta asperger-miehen kanssa
03.05.2023 |
Eikö monet neurotyypillisetkin miehet toimi ihan samalla tavalla? Uppoutuvat töihin ja lapsista ja kodista huolehteminen jää kokonaan naisen harteille.
Kommentit (79)
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut juttua, mutta mieheni on autismin kirjolla ja erittäin osallistuva niin lasten (4 kpl) hoidossa kuin kotihommissakin. Kyllä hän uppoutuu töihinsäkin, mutta työaikana. Vapaa-ajalla taas omistautuu hyvin pitkälti perheelleen.
Eikö sua häiritse että "oikeat tunteet" puuttuvat? Reaktiot on opeteltuja, ei aitoja?
Osaako autisti rakastaa vai onko se opittua?
Kyllä osaa, mutta pitää opetella näyttämään sen että rakastaa. Ei moni muukaan osaa ilmaista kiintymystään tai välittämistä, vaikka ei olisikaan autismia. Voi olla esimerkiksi ujo tai sisäänpäin kääntynyt. Ei se tee ihmisestä tunnekylmää vaikka ei osaa tunteitaan ilmaista näkyvästi.
Kuka tietää osaako autisti rakastaa? Voi olla opeteltu fraasi heillä ilman että tietävät sen sisältöä ja lievää kiintymystä? Jos tuntee vain empatiaa itseään kohtaan ja jankkaa vain omista tarpeistaan.
Jos sen huomaa siitä että viihtyvät seurassa? Tai ainakin seksiä hekin osaavat haluta
No ainakin suomalaiselle miehelle seksi = rakkaus, joten aivan yhdentekevää 😅
Olisi kiva jos palstalla puhuttaisi joskus myös asperger-riidanhaastajaäideistä ja isistä, myös vanhoista jotka ovat olleet koko ikänsä sellaisia. Kun lapsi on aikuinen, voivat edelleen piinata ja joskus häiriköidä. Kostavat myös ja yrittävät määräillä jos tulee tilaisuus. Vai onko se jo narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Diagnoosin varjolla saa toimia kuten idiootti ilman tuomitsemista
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Ymmärsin tuosta, että mies itse oli hakeutunut tutkimuksiin ja sen jälkeen terapeutin luokse kehittämään vuorovaikutustaitoja. Pariskunta on nyt eläkkeellä eikä mies voi paeta töihin, joten arki ja sen haasteet tulee väkisin vastaan. Hesarin artikkelissa myös mainittiin, että pari haluaisi lapsenlapsille mummolan johon voi tulla käymään, ero ei ollut ensisijainen ratkaisu ongelmiin. Diagnoosi voi vanhemmalla iälläkin auttaa ymmärtämään omaa käytöstä ja myös perhe suhtautuu eri tavoin, kun ongelmalla on nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut juttua, mutta mieheni on autismin kirjolla ja erittäin osallistuva niin lasten (4 kpl) hoidossa kuin kotihommissakin. Kyllä hän uppoutuu töihinsäkin, mutta työaikana. Vapaa-ajalla taas omistautuu hyvin pitkälti perheelleen.
Eikö sua häiritse että "oikeat tunteet" puuttuvat? Reaktiot on opeteltuja, ei aitoja?
Osaako autisti rakastaa vai onko se opittua?
Kyllä osaa, mutta pitää opetella näyttämään sen että rakastaa. Ei moni muukaan osaa ilmaista kiintymystään tai välittämistä, vaikka ei olisikaan autismia. Voi olla esimerkiksi ujo tai sisäänpäin kääntynyt. Ei se tee ihmisestä tunnekylmää vaikka ei osaa tunteitaan ilmaista näkyvästi.
Kuka tietää osaako autisti rakastaa? Voi olla opeteltu fraasi heillä ilman että tietävät sen sisältöä ja lievää kiintymystä? Jos tuntee vain empatiaa itseään kohtaan ja jankkaa vain omista tarpeistaan.
Jos sen huomaa siitä että viihtyvät seurassa? Tai ainakin seksiä hekin osaavat haluta
No ainakin suomalaiselle miehelle seksi = rakkaus, joten aivan yhdentekevää 😅
Korjaus: Kaikille miehille seksi= rakkaus. Jos seksi loppuu suhteesta mies lähtee menemään
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Jossain vaiheessa tuokin mies siirtyy todennäköisesti käyttämään vanhustenhoitopalveluita. Siinä vaiheessa palveluntarjoajaa ja hoidon tarvetta arvioitaessa voi olla oleellista huomioida, jos on vahvasti nepsypiirteitä jo vanhastaan. Se vaikuttaa asiakkaan kohtaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii. Miehiltä itsekkyys on ollut hyväksyttyä suomalaisessa yhteiskunnassa, naisen kuulunut alistua ja sopeutua.
On edelleenkin meidän yhteiskunnassamme totta vuonna 2023. Varsinkin vanhastaan miesvaltaisessa työyhteisössä ja tiimissä.
Naisen kuuluu nimenomaan hiljaa alistua osaansa ja olla kiitollinen siitä, että saa ylipäätään olla olemassa.
Töissä sama juttu ja pitää nurkumatta tehdä paljon enemmän ja paremmin toki, kuin miehet joilla on tosiasiallisesti valta. Ja huonommalla palkalla.
Alistua, sopeutua = pitää turpansa kiinni.
Meidän yhteiskunnassa? Et taida tietää muista yhteiskunnista mitään. Meillä ei tarvitse alistua, saa katsoa eteensä, turpansa voi kyllä pitää kiinni jos sen aukominen ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hyötyä on hankkia tuossa iässä diagnoosi oireyhtymästä, jonka etiologiaa ei tiedetä ja joka perustuu lähinnä käyttäytymispiirteiden sijoittumiseen normaalijakaumalla? Jos on kuitenkin toimintakykyinen aikuinen ollut koko ikänsä, eikä ole tarvinnut tukitoimia esimerkiksi selvitäkseen työelämässä, koulussa, normaalissa sosiaalisessa toiminnassa. Noiden diagnoosien ainoa arvo on siinä, että niiden kautta saa tukitoimia riittävän varhain, jotta tietyiltä osin poikkeava ihminen sopeutuisi mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan.
Jossain vaiheessa tuokin mies siirtyy todennäköisesti käyttämään vanhustenhoitopalveluita. Siinä vaiheessa palveluntarjoajaa ja hoidon tarvetta arvioitaessa voi olla oleellista huomioida, jos on vahvasti nepsypiirteitä jo vanhastaan. Se vaikuttaa asiakkaan kohtaamiseen.
Todellakin tämä olisi tärkeää myös vanhuspalveluissa tietää. Itselläni on add ja ruokien vääränlainen koostumus saa aikaan oksennuksen tai en pysty niitä nielemään, tietyt keinomateriaalit (kuten esim fleece, akryyli tai polyester) saavat aikaan kylmät väreet ja vaatteissa tuntuvat koko ajan iholla eli iho ei turru niihin ja keho on koko ajan siksi hälytystilassa jne. Käsittääkseni myös aspergerissa ja autismissa on samoja herkkyyksiä eri materiaaleille. Niihin saattaa reagoida voimakkaasti fyysisestikin, koska aistisäätelyssä on muutenkin haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli aivan selkeä aspegren tapaus. Parempaa isää en olisi voinut saada. Olihan hänellä omat juttunsa, mutta lapset ja perhe olivat hänelle hyvin tärkeitä.
Samaa voin sanoa miehestäni. Hän on todella hyvä isä ja puoliso.
Hänelle perhe on aina ykkösasia. Koskaan ei sano, että "en voi hoitaa sairasta lasta koska työt tai palaveri". Työasiat ja palaverit saa aina siirrettyä. Eikä perheen etusijalle asettaminen ole edes haitannut hänen urakehitystään.
Itselläni on asperger-sisarus ja tunnistan todella paljon samaa käytöstä, kuin tällä Reijolla. Oma nuoruus meni juuri sisaruksen tarpeet edellä, kaikki muut mukautuivat. Nyt rajaan todella tarkasti, kuinka paljon häntä jaksan tavata ja missä olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla olevat ovat ilmeisesti usein älykkäitä. Kirjolla ohjelmassakin tulee esiin monen kohdalla. Borg esimerkiksi vaikuttaa nerolta.
Yleisin rinnakkaisdiagnoosi autismin kirjon kanssa on kylläkin kehitysvammaisuus. Toisaalta he ovat yliedustettuina myös huippuälykkäissä, mutta tämä ei ole läheskään yhtä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla olevat ovat ilmeisesti usein älykkäitä. Kirjolla ohjelmassakin tulee esiin monen kohdalla. Borg esimerkiksi vaikuttaa nerolta.
Yleisin rinnakkaisdiagnoosi autismin kirjon kanssa on kylläkin kehitysvammaisuus. Toisaalta he ovat yliedustettuina myös huippuälykkäissä, mutta tämä ei ole läheskään yhtä yleistä.
Luultavasti myös kehitysvammainen autismin kirjolainen diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ei-kehitysvammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut juttua, mutta mieheni on autismin kirjolla ja erittäin osallistuva niin lasten (4 kpl) hoidossa kuin kotihommissakin. Kyllä hän uppoutuu töihinsäkin, mutta työaikana. Vapaa-ajalla taas omistautuu hyvin pitkälti perheelleen.
Eikö sua häiritse että "oikeat tunteet" puuttuvat? Reaktiot on opeteltuja, ei aitoja?
Mitä ihmettä sinä oikein selität.
Moni autisti tuntee paljon syvemmin ja voimakkaammin kuin neurotyypilliset. He vain ilmaisevat tunteensa eri tavalla, mikä on joskus johtanut sellaiseen virhetulkintaan, että heillä ei olisi tunteita. Ja vieläkin se virhetulkinta näyttää olevan voimissaan.
Se toki on totta, että aleksitymia on autisteilla yleisempää kuin muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla olevat ovat ilmeisesti usein älykkäitä. Kirjolla ohjelmassakin tulee esiin monen kohdalla. Borg esimerkiksi vaikuttaa nerolta.
Yleisin rinnakkaisdiagnoosi autismin kirjon kanssa on kylläkin kehitysvammaisuus. Toisaalta he ovat yliedustettuina myös huippuälykkäissä, mutta tämä ei ole läheskään yhtä yleistä.
Luultavasti myös kehitysvammainen autismin kirjolainen diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ei-kehitysvammainen.
Näinhän se menee.
Lisäksi älykkäät autistit jäävät helposti ilman diagnoosia, sillä he osaavat näytellä neurotyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on asperger-sisarus ja tunnistan todella paljon samaa käytöstä, kuin tällä Reijolla. Oma nuoruus meni juuri sisaruksen tarpeet edellä, kaikki muut mukautuivat. Nyt rajaan todella tarkasti, kuinka paljon häntä jaksan tavata ja missä olosuhteissa.
Luultavasti sisaruksesi ei menetä mitään kun ei sinua tapaa. Epäilen myös, että antipatianne on molemminpuolista; hänen mielestään olet paskaa lässyttävä teeskentelijä ja uhriutuja. Vaikea sanoa kumpi on enemmän oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut juttua, mutta mieheni on autismin kirjolla ja erittäin osallistuva niin lasten (4 kpl) hoidossa kuin kotihommissakin. Kyllä hän uppoutuu töihinsäkin, mutta työaikana. Vapaa-ajalla taas omistautuu hyvin pitkälti perheelleen.
Eikö sua häiritse että "oikeat tunteet" puuttuvat? Reaktiot on opeteltuja, ei aitoja?
Osaako autisti rakastaa vai onko se opittua?
Kyllä osaa, mutta pitää opetella näyttämään sen että rakastaa. Ei moni muukaan osaa ilmaista kiintymystään tai välittämistä, vaikka ei olisikaan autismia. Voi olla esimerkiksi ujo tai sisäänpäin kääntynyt. Ei se tee ihmisestä tunnekylmää vaikka ei osaa tunteitaan ilmaista näkyvästi.
Kuka tietää osaako autisti rakastaa? Voi olla opeteltu fraasi heillä ilman että tietävät sen sisältöä ja lievää kiintymystä? Jos tuntee vain empatiaa itseään kohtaan ja jankkaa vain omista tarpeistaan.
Jos sen huomaa siitä että viihtyvät seurassa? Tai ainakin seksiä hekin osaavat haluta
No ainakin suomalaiselle miehelle seksi = rakkaus, joten aivan yhdentekevää 😅
Korjaus: Kaikille miehille seksi= rakkaus. Jos seksi loppuu suhteesta mies lähtee menemään
Eivät miehet sitä rakkautena pidä, vaikka se heille tärkein asia onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla olevat ovat ilmeisesti usein älykkäitä. Kirjolla ohjelmassakin tulee esiin monen kohdalla. Borg esimerkiksi vaikuttaa nerolta.
Yleisin rinnakkaisdiagnoosi autismin kirjon kanssa on kylläkin kehitysvammaisuus. Toisaalta he ovat yliedustettuina myös huippuälykkäissä, mutta tämä ei ole läheskään yhtä yleistä.
Luultavasti myös kehitysvammainen autismin kirjolainen diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ei-kehitysvammainen.
Näinhän se menee.
Lisäksi älykkäät autistit jäävät helposti ilman diagnoosia, sillä he osaavat näytellä neurotyypillistä.
Mitä ihmeen älykkyyttä vaatii esittää jotain muuta kuin on? Teemme kaikki tuota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla olevat ovat ilmeisesti usein älykkäitä. Kirjolla ohjelmassakin tulee esiin monen kohdalla. Borg esimerkiksi vaikuttaa nerolta.
Yleisin rinnakkaisdiagnoosi autismin kirjon kanssa on kylläkin kehitysvammaisuus. Toisaalta he ovat yliedustettuina myös huippuälykkäissä, mutta tämä ei ole läheskään yhtä yleistä.
Luultavasti myös kehitysvammainen autismin kirjolainen diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ei-kehitysvammainen.
Näinhän se menee.
Lisäksi älykkäät autistit jäävät helposti ilman diagnoosia, sillä he osaavat näytellä neurotyypillistä.
Ovatko lievästi masentuneet ihmiset älykkäitä kun osaavat peitellä sairauttaan?
Jos sen huomaa siitä että viihtyvät seurassa? Tai ainakin seksiä hekin osaavat haluta