? Jouluntähtösten viikonloppu la-su ?

tuossa otsikossa piti mun koneen näytön mukaan olla sellainen lumihiutaleen näköinen koriste, mutta tulikin lopulta kysymysmerkki

No niin, uusi yritys!



Sen enempää eilistä pinoa lukematta rutisen nyt ihan omiani, pahoittelen sitä! Takana lähes 10 tunnin reissu Tyksin lastenpolilla. Esikoisen kuume nousi päikkäreiden jälkeen yli 39 ja omalääkäri pisti puhelinlähetteen polille kun kuumetta tosiaan on jo viidettä päivää. Siellä sitten odoteltiin, odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin.... Verta ja pissaa otettiin sen verran urakalla, että nyt kun joku edes vilauttaa valkoista takkia niin esikoinen alkaa huutaa... Tulehdusarvot nousseet eilisestä, mutta syytä ei vieläkään löytynyt. Esikoinen siis päätettiin ottaa keuhkoröntgnin jälkeen osastolle siinä puoli yksi yöllä ja mies jäi sinne päivystämään. Samalla aloitettiin suonen sisäinen antibiotti vaikkei tulehduksen aiheuttajaa eikä sitä, missä se on, vielä tiedetä. Olo on kuin ilmapallolla, sormet muistuttaa HK.n sinisiä nilkoista puhumattakaan. Kumma miten sitä odottaa vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa ja tällä hetkellä taas toivon, ettei missään nimessä syntyisi vielä tänä viikonloppuna! No, huominen menee Tyksissä kuitenkin eli eipä ole pitkä matka synnärille jos niikseen tulee.



Meni omanapaiseksi, sori... Painelen nukkumaan jos osaan sitä enään yksin...



Tiina jalat ristissä 39+2

supistelee 5-10 min välen, napakoita, teräviä ja lyhyitä, noin 15 sek. kerrallaan. Alkoi nyt aamukuudelta, yön nukuin suht hyvin, nyt odottelen mitähän tässä tekis. Jos suihkuun ekaks ja katsotaan sitten.....



ellei musta kuulu tänään mitään oon synnyttämässä, nyytti oliis kyllä tervetullut, vaikka en oikeasti vieläkään usko että tänään jo olisi lähtö. Kai nää tästä vielä laantuu....auts.



äitikuu rv 38+5 / 39+4

...Silmät ristissä, piti herätä esikoisen kanssa lastenohjelmille ja ajastamaan Joulukalenteri videolle :) Syltty-koira on myös isän ja äidin suosikki :D



[b]Natuli[/b], pahoittelut kurjasta sektioajasta! Toivottavasti asia onnistutaan järjestämään muuten eikä lasten tarvitse viettää joulua ilman äitiä :(



[b]Kirsikkka[/b], eikö Aarre olisi vallan hyvä pojan nimi :D!?



[b]Heini[/b], tuo " asuntokauppajossittelun välttely" on tuttua, heh, ei kai sitä voi olla miettimättä oliko hinta kohdallaan jne. Onneksi olemme olleet kaikin puolin tyytyväisiä tähän ostokseemme eikä mitään ikäviä yllätyksiä ole tullut, pikemminkin positiivisia :)



Aikas tyyriiltä kuulostaa minustakin tuo homeopaattireissusi, itselleni kustansi 1½h käynti + rakeita mukaan 50 ¿, samaan hintaan olen saanut jatkossa niin sähköposti- kuin puhelinkonsultaatiotakin. Homeopaattiset lääkkeet eivät kovin kalliita ole, joistakin paikoista niitä saa ostaa grammoittain ja kokonaisten pullollisten hinta vaihtelee 6-15 euron välillä riippuen aineesta.



[b]pikkusisko-Tiina[/], voi kurjuuksien kurjuus, toivottavasti pian selviää, mikä esikoistanne vaivaa! Onneksi hän on nyt hyvässä hoidossa. Paranemisia ja jaksua koko perheelle!



[b]äitikuulle[/b] ONNEA MATKAAN! Saadaankohan taas yksi luukku joulukalenteristamme auki :)? *pitää peukkuja*



[b]( . )[/b] Omaa napaa. Mies kotiutui aikaisin (no, ennen kahta kuitenkin) pikkujouluistaan. Itsellä oli illalla tosi paskat fiilikset kun heti miehen lähdettyä esikoinen laittoi turbo-uhmavaihteen päälle ja sai minut suuttumaan ihan kunnolla, siis aivan kohtuuttomasti :´( Tosin uhmaaminen oli tahallista tottelemattomuutta, mutta ei minun silti olisi tarvinnut niin rähistä pienelle... Onneksi tilanne purettiin jutellen ja tyttö kölli kahden kirjan verran äidin kainalossa ja siihen nukahtikin, kunnes isä tullessaan nosti ja peitteli omaan sänkyyn. Minulle jäi paha mieli, miten ihmeessä näillä hermoilla ja hormoneilla minusta on ikinä kahden lapsen äidiksi? Riittämättömyyden tunne nostaa rumaa päätään! *snif*



Supisteluja ja vihlontaa tuntuu aika ajoin, mutta ei kai tässä vielä aikoihin mitään tapahdu. Tänään siivoillaan, leivotaan ja saunotaan, kenties vielä sitä mukavintakin ässää... ;)



Tinuri ja Alpi Itupulla, tänään TÄYSIAIKAINEN eli 38 viikkoa täynnä!

Tämän viikon pinot on lukematta, joten käyn nyt vaan kertomassa, että poikamme syntyi rv 38+6 ma 27.11. klo 15.47 mitoin 3680/49,5.



Itse synnytys raju ja nopea noin 2,5h. Hypnoosilla, ilokaasulla ja suihkuilla mentiin niin loppuun asti, että kohdunkaulan puudutuksen jälkeen tuli vain 3 supistusta ja sitten sain jo ponnistaa. Ponnistusvaiheessa supistukset hiipui ja pelkäsin että vauva jää " puolitiehen" mutta nyt tulikin jotenkin paremmin kuin viimeksi: hitaammin ja kudoksia venyttäen. Häpyliitos ei revennyt ja muutenkin alapääolo on kuin synnytyksestä olisi jo vuosia.



Kun vauva nostettiin rinnalle oli olo helpottunut ja onnellinen. Vaikea raskaus ja kaikki muutkin huolet oli poispyyhkäisty.



Olin sairaalassa 4 yötä ja odottelin rauhassa, että maito nousee, imetys onnistuu ja vauvan paino lähtee nousuun. Eilen tultiin kotiin ja isoveli on innokas vauvan hoitaja. Pitäisi vauva saada kaiken aikaa syliin, pusutella yms. Pojun reaktio oli aika erilainen mitä pelkäsin.



Nyt sitten vaan rauhallista kotonaoloa tiedossa seuraaviksi päiviksi. Mies on tämän pv:n kotona, huomenna töissä (äitini on täällä silloin auttelemassa) ja sitten isyyslomalla 2vk. Eiköhän tässä sitten saada sillä aikaa jotain rytmiä.



Onkohan tuonne vauvapuolelle siirtynyt kuinka jouluntähtösiä? Saadaanko pian sinnekin pinoja pystyyn?



Tulen tässä jossain vaiheessa lukemaan noita viime viikon pinoja, mutta nyt suihkuun....



t. päivikki rv0

poju 5pv

Selvisihän se mihin olit joutunut ;) Onnea kovasti joulupojan syntymän johdosta koko perheelle!



Onko muuten vielä syntynyt yhtään tyttöä, Kultakutrin tytön lisäksi?



Jouluodotus 37+2

Ja tsemppiä äitikuulle jos tuli lähtö =)



Munkin täytyy vissiin perua vähän edellisiä puheitani siitä että vaavi tulee varmaankin vasta ens viikolla... Limatulppaa on pukannu viimeisen tunnin ulos palasina ja supistelut tuntuu aika lailla voimakkaammilta mitä tähän mennessä... Hassua kun joka kerta kun tulee supistus niin tuntuu siltä että pitäis mennä vessaan isommalle hädälle =0 Mutta noh, niitä nyt tulee ja menee ja vaikka aika kipeää jo tekee niin en oo erityisemmin kelloa vahtinu ku pystyn vielä tässä aika hyvin puuhaileen...

Mutta au, nyt pitänee lähtä syömään aamupalaa ennen kuin olo pahenee ja sit vois kokeilla lämmintä suihkua. Toivottavasti tämä nyt on sitä! =)



pimmi 40+1

Taustailun sijaan nyt on niin suuria uutisia, että on pakko kirjautua ja kertoa: Meille syntyi 28.11. poika parisen viikkoa ennen laskettua aikaa.



Synnytyksessä ei mitään erityistä ja sairaalastakin päästiin jo kotiin.



Tämä pikkuvauvan syliin saaminen on kyllä aivan ihana kokemus hieman pieleen menneen raskausajan jälkeen. Silloin en halunnut olla tekemisissä kenenkään kanssa vaan halusin hautautua jonnekin syvälle omaan itseeni murehtimaan. Nyt koko elämä on saanut uuden ihastuttavan sisällön ja en voi kuin olla onnellinen.



Tsemppiä kaikille odottajille viimeisille viikoille ja päiville!



Krita ja poika

Tulin kertomaan, että meidän joulupakettimme avattiin 30.11. klo 8.32, pituutta 53cm ja painoa 4145g, rv 39+4. Suloinen tummahiuksinen poikahan sieltä tuli.



Kotona ollaan nyt ja kaikki on hyvin.



Niisku ja poju

[b]Päivikki, Krita ja Niisku[/b], lämpimät onnittelut teille ja perheillenne :)



[b]Pimmille[/b] onnea vauvanhakumatkalle! Kyllä se taitaa pian olla edessä :)



Tinuri, vielä odotellen...

Kyllä nuita pieniä nyt kokoajan pukkaa tulemaan joulukuisille :) Ihanaa!

Ja tahti vaan kiihtymään! Eiks niin ;)

Omaa vuoroa odotellessa..

-hillis

Jouluodotus kyseli että onko Kultikutrin lisäksi kukaan saanut tyttöä. Kyllä on =) Meidän pikku prinsessat syntyivät perjantaina 24.11 raskausviikolla 36+4.



En ole lukenut pinoja pitkään, pitkään aikaan, kun valtavan iso massu ja liitoskivut estivät koneella istuskelun. Omia kuulumisia taisin kirjoitella viimeksi pari kuukautta sitten? Tässä nyt pikaseen meidän kuulumisia kun neidit tissittelyn jälkeen nukkuvat kuin enkelit =)



Raskausaika sujui loppuun asti ongelmitta. Itse lähinnä odotin alusta asti että millonka ne ongelmat alkaa, kun niin paljon " sai" kuulla monikkoraskauden riskeistä ja vaaroista. Mutta onneksi siis kaikki sujui tosi hyvin loppuun asti.



Torstaina 23.11 limatulppa irtosi pikku hiljaa päivän mittaan, mutta ei mulle tullu mieleenkään että jo seuraavana yönä lähdettäisiin sairaalaan. To-pe yönä klo 02.20 meni lapsivesi ja sitten ambulanssilla sairaalaan (80km). Miehen isä tuli esikoista hoitamaan ja mies tuli omalla autolla perässä.



Supistukset alkoiva sairaalassa ja klo 05.00 ne tuli säännöllisesti viiden minuutin välein ja kestivät noin minuutin verran. Siitä sitten tahti tiheni ja jossain vaiheessa aloin ottamaan ilokaasua. Epiduraalin pyysin kun kohdunsuu oli 4,5cm auki. En muistanut esikoisen synnytyksestä miten valtava apu puudutuksesta voi olla! Kivut hävisivät kokonaan ja supistukset tuintuivat vain paineena alapäässä.



Synnärillä oli todella kiirettä ja me oltiin miehen kanssa kahdestaan melkein koko ajan. Mies hieroi selkää, juotti vettä, otti vauvoista ktg-käyrää, lämmitti jyväpussia jne. Kätilö kävi vain välillä ovella huikkaamassa että soittakaa kelloa jos tarvitsette apua. Kaksossynnytyksessä pitää olla paikalla: 2 kätilöä, lääkäri, gynekologi ja lastenlääkäri ja jossain vaiheessa mua alkoi huolestuttaa että kerkeeköhän koko sakki varmasti ajoissa paikalle kun siellä oli tosiaan niin hirvee kiire kaikilla!



Jossain vaiheessa kätilö tarkasti kohdunsuun joka oli 7cm auki. Sanoi että se tarvitsee vain muutaman napakan supistuksen ja sitten päästään ponnistamaan. Kätilö lähti taas auttamaan muita synnyttäviä äitejä ja käski soittaa kelloa kun tulee tarve ponnistaa. Kohta oli jo tunne että joudun pidättelemään. Mies soitti kelloa ja kertoi että vaimo joutuu pidättämään ettei ponnistaisi, johon kätilö vastasi että soittakaa kelloa uudestaan sitten kun ei pysty enää edes pidättämään. Parin supistukset jälkeen (jotka siis siinä vaiheessa tulivat jo lähes jatkuvana aaltona) soitettiin taas kelloa ja kerrottiin kätilölle että nyt on kyllä jo pakko ponnistaa. Kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja käski ponnistaa ihan vain varovasi ja pikkuisen. Tein työtä käskettyä ja kätilö käski heti lopettaa tai A vauva syhtyy sillä sekunnilla. Salissa ei siis ollut kuin tuo yksi kätilö ja hänen piti haalia sinne vielä kaikenmaailman henkilökunta ennen kuin saisin ponnistaa. Oli työ ja tuska pidätellä vaikka eihän siinä onneksi kovin kauan mennyt kun kaikki tarvittavat henkilöt olivat paikalla.



A vauva syntyi klo 12.43 ja B vauva klo 12.50. Joten lapsivesien menosta syntymään kesti vain vähän reilut 10 tuntia (esikoisella 20 tuntia). Ponnitusvaiheeksi merkattiin 3 minuuttia (esikoisella 1h 20min) joten huomattavasti helpompi ja nopeampi synnytys kuin ekalla kerralla! Synnytyksen jälkeen kätilö sanoi että on todella tärkeää että kohtu painellaan tarpeeksi usein ettei se pääse vuotamaan sisälle. Kuulemma yleistä monikkoraskauden jälkeen. No, hoitajien kiireestä johtuen meidät taas vähän niin kuin unohdettiin keskenämme sinne saliin ja kävi juuri niin kuin ei pitänyt. Kohtu pääsi vuotamaan sisään kaksi kertaa ja menetin verta 1,3 litraa. Tästä johtuen toipuminen tapahtui hitaammin kuin ilman noin suurta vuotoa. Punasoluja en tarvinnut mutta nesteitä tiputettiin suoraan suoneen koko perjantai päivä ja ilta. Hemppari tippui 140 -> 106 joten rautaa söin jo sairaalassa ja syön edelleen. Tapahtuneesta ei kuitenkaan jäänyt huonot fiilikset, saati sitten mitään traumoja. Hoitoalan ihmisenä tiedän että inhimilliset erehdykset ovat mahdollisia kiireestä ja hoitajapulasta jouhtuen. Seuraavana päivänä synnytyskertomusta läpikäytäessä kätilö pahoitteli ja pyysi moneen kertaan anteeksi tapahtunutta. Minusta oli reilua että hän myönsi suoraan että se oli hänen mokansa. Ei yrittänyt selitellä, puolustella tai syytellä muita, vaan sanoi suoraan että tuollaista ei todellakaan saisi sattua 30 vuoden työkokemuksen jälkeen.



Tyttöjen mitat:

A= 2840g ja 49cm, pipo 34,9cm.

B= 2280g ja 46cm, pipo 33,1cm.



Takaisin perjantaihin... Vauvat pesulle ja puettaviksi. Olimme jo saamassa vauvat normaalisti vierihoitoon kun huomattiin että kummankin sokerit todella alhaiset. A:lla 1,8 ja B:llä 1,4. Joutuivat teholle ja siellä A:lle ilmaantui hengitysvaikeuksia. Tunnin tekivät töitä että saivat tytön hengittämään kunnolla, mutta onneksi sitten kaikki ok. Sanoivat että tytöt joutuvat olemaan teholla pe-la sokeriseurannassa. Syötöt tapahtuivat kellolleen kolmen tunnin välein ja sokerin mittaukset yhtä usein. Sokerit eivät kuitenkaan tasoittuneetkaan niin helposti kuin luultiin ja B:lle jouduttiin laittamaan glukoositippa. Syötöillä minä aina ensin imetin ja sitten annettiin lisämaitoa, koska eihän mulla vielä siinä vaiheessa ollut maito noussut. Vauvatehon ihana henkilökunta kuskasi vauvat yöllä minulle rinnalle, ettei minun tarvinnut lähteä sinne teholle vaan sain levätä mahdollisimman paljon.



Vihdoin maanantaina 27.11 sain molemmat tytöt vierihoitoon. Siinä vaiheessa B:tä syötettiin edelleen kolmen tunnin välein ja sokereita mitattiin pari kertaa päivässä. A sai jo syödä omaan tahtiin.



Tiistaina syöttöpunnitusten yhteydessä huomasin että maitoa tulee jo himpun verran enemmän, noin 20ml per rinta mutta tietenkin tytöt tarvitsivat vielä lisämaitoa. Meille luvattiin että jos keskiviikon lastenlääkärin tarkastuksessa tytöillä kaikki ok, pääsemme kotiin.

No, onneksi mitään takapakkeja ei enää ilmaantunut ja maitoakin nousi jo pikkuisen paremmin, noin 40ml per rinta. Tytöillä siis kaikki ok ja pääsimme keskiviikkona kotiin.



Eka ilta ja yö kotona oli aikas lailla hullun myllyä. Sain nukuttua huimat 2h, 10-30 minuutin pätkissä =) Jouduttiin vielä pelaamaan pullojen kanssa kun pelkkä rintamaito ei joka syötöllä riittänyt. Torstaina lisämaidon tarve pikku hiljaa kuihtui olemattomiin ja to-pe yöstä asti ollaan pärjätty pelkällä rintamaidolla. IHANAA! =) Molemmat tytöt osaavat ja jaksavat imeä tosi hienosti ja imetystuokio kestää 10-15 min per tyttö. Yksi rinta riittää ruokkimaan yhden tytön ja tankattuaan he nukkuvat 3-5 tuntia. Rytmi tällä hetkellä niin ihanteellinen että juuri kun olen saanut toisen syötettyä ja kuivitettua niin sitten herää toinen. Hänelle samat touhut ja sitten taas unet jatkuu. Siinä jää sitten aikaa esikoiselle, ruoanlaitolle ja muille kotihommille niin ja tietty miehelle myös ;)



Itse jännitin ja ehkä pelkäsinkin että miten tämä alku lähtee kotona sujumaan. On ollut todella suuri helpotus ja palkitsevaa huomata että me pärjätään hyvin ja homma pelaa. Toki tiedän että jossain vaiheessa vielä paljon, paljon rankkoja päivä, öitä ja ajanjaksoja edessä, mutta niitä on turha murehtia etukäteen...



Tässä nyt tällainen sepustus meidän kuulumisia. Valitettavasti en ole ajantasalla teidän muiden kuulumisista, joten tämä kirjoittelu jäi nyt tällaiseksi omien juttujen kertoiluksi...



Onnea ja iso halaus kaikille jo synnyttäneille! Tsemppiä ja voimia niille joilla h-hetki vielä edessä. Voikaa hyvin =)



White

eli tiistaina kun lähdin kättärille näytille niin sille tielle jäätiin. Lyhyesti kuulumiset:



eli klo 20.30 oltiin kättärillä ja ne " oudot menkkakivut" vaan lisäänty ja paheni. Jouduin käyrille reiluks tunniks, joka oli jo ihan tuskaa kun piti paikalla maata. Sillon paikat auki sormelle.

~klo 22 kätilö vain totes että et sä täältä yhtenä kappaleena kotiin lähde, ja siirsi sit osastolle oottelemaan. tunnin siinä sit kärvistelin panadolin voimalla(kun kätilö toivotteli vaan hyviä unia ja koita levata vielä kun voit;) )... makaaminen tuskaa, istuminen tuskaa, kävelin huonetta edes takas ja tasasin väliajoin aina vessareissulle....

~23.00 tuli sellanen olo et ei täst mitään tuu mä kuolen tähän paikkaan ja siitä sit siirto synnytyssaliin, jossa sain ilokaasua alkuhätään. siinä sitten istuskelin tuskissani keinutuolissa kaasua imutellen. puolen yön aikaan kävin vessassa ja sille matkalle jäi myös lapsivedet. ei muuta kun synnytysasemiin, jossa kätilö vaan tyynesti totes et kaikki paikat on jo auki ja nyt on myöhästä antaa epiduraali, eli ilokaasulla sitten sinnittelin alusta loppuun;) ponnistusvaihe kesti noin 20 minuuttia ja pikku neiti oli maailmassa klo 02.01. mitoiltaan 48cm ja 2430g ja viikkoja siis sillon 36+1.



Pienen koon takia oon joutunu imetyksen lisäks antamaan alusta asti lisämaitoa ja syötöt kolmen tunnin välein.

kaikki kuitenkin loppupeleissä hyvin ja tänään päivällä kotiuduttiin:)



siinäpä uusimmat lyhyesti.



ja onnittelut kaikille muillekin vauvansa saaneille, joita tuntukin jo olevan kauhean monta tänä aikana.



nani ja pikku neiti 3vrk

Onkos meillä muuten jo synnytys puolella omaa synnytyskertomus pinoa vai enkö vaan huomannut? jos ei vielä ole niin eiköhän laiteta sellainen?



nani edelleen

Ja tsemppiä Äitikuulle ja Pimmille ja muillekin tositoimissa oleville!



Hurjasti on nyt vauvoja syntynyt, ties kuinka monella on parhaillaan synnytys käynnissa tai kaveri rinnalla... Huimaa, heti kun kuun vaihde lähestyi niin alkoi urakalla tapahtua. Kovin on vaan poikavoittosta tämä porukka, no, naisia saa aina odottaa :-)



Esikoinen pääsi sairaalasta tänään kotiin, varmuutta taudista ei vieläkään saatu, vahva adenovirus epäily... Siihen ei sitten autakaan muu kuin aika eli tässä sitä ihmetellään ja toivotaan, että pieni paranisi eikä jouduttaisi enää osastolle niihin letkuihin ja piikityksiin (kamala olla vieressä kun oma pieni katsoo silmiin ja hutaa ei ei, äiti auta...) ja ettei vauva nyt heti syntyisi. No, kävi miten kävi niin eiköhän sitä selvitä, niin on ollut tapana :-)



Voikaahan kaikki edelleen hyvin ja nauttikaa masuista ja vauvoista...



Tiina 39+2

ONNITTELUT White, Niisku, Krita, Nani ja Päivikki pienistä vauvoista.



TSEMPPIÄ Niisku ja Äitikuu tositoimiin.



Nani jos luet vielä (toivottavasti luet...) itse kerroin synnytyssuunnittelussa juuri pelkääväni tuota että epiduraalia ei anneta ajoissa ja sitten sanotaan ettei ehditä enää antamaan. Miksi siinä niin kävi, eikö kätilö huomannut että olit niin pitkällä vai etkö halunnut/pyytänyt sitä, tai oletitko että kätilö huolehtii sen oikeaan aikaan? Minulle väitettiin että on TOSI harvinaista että noin kävisi...



Mulla oli IHANA iltapäivä! Ne miehen ilmoittamat kaverinsa synttärijuhlat joihin luulin meneväni oli peiteoperaatio; mun ystävät järjesti yllätys BABYSHOWERIT :-) Kun avasin oven paplarit päässä, muuten tälläytyneenä (luulin että mies tulee) sieltä huudettiin YLLÄTYS ja oli toistakymmentä ystävää oven takana! Olin ihan pää pyörällä ja sain käteeni pian shampanjalasin, pöytä oli katettu heidän tuomilla herkuilla ja kun oltiin syöty ja rupateltu, oli kuin lapsuuden joulu, niin paljon paketteja. Hieno hetki oli kertoa naimisiinmenostakin, kun en ollut ehtinyt vielä kertoa siitä kun ihan muutamalle ihmiselle. Oli kyllä hauskaa ja liikuttavaa. Ihan tuli kyyneleet silmiin. Osa oli tullut tosi kaukaakin.



Nyt ihmettelen täällä kotona mitenkähän ensi yönä uni tulee.



Taidan katsoa jos telkusta tulis jotain, on pää niin sekaisin.



Mitenköhän kauan tässä vielä menee ennen kuin vauva syntyy. Rupeaa jo kutkuttamaan, kun niin moni on jo selviytynyt synnytyksestä.



t. Heini rv 36

Onnittelut kaikille nyyttinsä jo hakeneille!!! Äitikuulle onnea matkaan. Samoin Saaraks:lle tsemppiä sektioon! Jääkö meitä ketään tänne jäljelle tämän ison mahan kanssa vaappumaan :)



Pikkusisko: voimia ja tsemppiä esikoisellenne!!



Oma napa: Väsyttää, ei merkkiäkään synnytyksistä tai muusta... odotellaan



Hyvää viikonloppua ja ihanaa Joulukuuta!

Ilmis rv 39+2 sektiota odotellessa...

... ja hyvältä näyttää. Nukuin klo 3-5 ja sen jälkeen alkoi napakammat supistelut n 8 min välein. Ja isommalla hädällä on tullut juostua jo kahdesti. Nyt peukut pystyyn, jotta se olisi lähtö. Ainakin supistuksilla on huomattavasti suurempi teho kuin aiemmin...



Ja onnea kaikille jo nyyttinsä saaneelle!!!!!



t. maituliini 40+0

Saman tien kun tänne kirjottelin, supparit loppuivat taas... Eli kotona ollaan, ties kuinka kauan!



Maituliini 40+0

Eli lämpöiset onnittelut [b]White[/b] kaksostyttöjen syntymän johdosta, samoin onnea [b]-nani-[/b], tyttövauvan äiti!



Maituliinille lähtevät peukutukset ja supistussäteitä ~~~~~~~~! ;)



...Äh, tämä pallo tuskin vielä lähtee synnyttämään, vaikka öisin supistaakin ja kävely alkaa olla hiljaista raahustusta. Toiveikkaalla mielellä kuitenkin :)



Tinuri ja Alpi Itupulla rv 38+1