Kysykää entiseltä vanhoillislestadiolaiselta
Olen N24, jättänyt lestadiolaisuuden noin vuosi sitten, ja vastailen nyt tässä jonkin aikaa.
Kommentit (65)
Mikä oli mielestäsi hulluin sääntö? Entä käytäntö?
Miksi lestojen mielestä omien lapsien rais kaus on ok kunhan rukoilee?
Mitä ajattelet nyt ja ennen siitä, että lestadiolaiset huijaavat häpeämättä vääräuskoisia ja sitouttava omiaan työhön esimerkiksi velanotolla?
Onko se totta, että siellä yhä harrastetaan näitä hoitokokouksia?
Mitä mieltä lestojen korruptiosta?
Kuinka suurella prosentilla, aktiivisista lestadiolaisista, on maaimankuva vääristynyt ja kuinka suurella prosentilla on uskonnosta johtuvia mt-ongelmia?
[minä vaan kysyn]
Oli vissiin aika lyhyt se jokin aikaa? Taasko me jouduttiin lestadiolaisten huijaamaksi? 😆
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai sinut lähtemään? Onko sinulla perhettä? Jäikö perhe liikkeen piiriin? Miten koet elämän nyt?
Kävin terapiassa, mikä antoi minulle rohkeutta kohdata ahdistavaltakin tuntuvia ajatuksia, jolloin sitten totesin, etten oikeasti edes usko kuten liikkeessä opetetaan. Aiemmin en uskaltanut edes ajatella sellaista, koska pelkäsin helvettiin joutumista ja toisaalta sitä, että tuotan pettymyksen vanhemmilleni.
Ei ole omaa perhettä. Sisaruksista osa on uskomassa, osa ei.
Tällä hetkellä koen elämän aika vaikeaksi, on mielenterveysongelmia, joita uskosta luopuminen kärjisti, kun elämässä ei ollutkaan enää sellaista merkitystä minkä usko antoi.
Vierailija kirjoitti:
Ja eipä ap:ta näy missään...
Katoitko pyödän alta, on löydetty usein myös vaatekaapista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli mielestäsi hulluin sääntö? Entä käytäntö?
Hulluin sääntö ehkä itsetyydytyksen kieltäminen. Sitähän tekevät lapsetkin, joita pidetään lestadiolaisuudessa viattomuuden perikuvina. Tosin en usko kaikkien lestadiolaisten pitävän sitä syntinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai sinut lähtemään? Onko sinulla perhettä? Jäikö perhe liikkeen piiriin? Miten koet elämän nyt?
Kävin terapiassa, mikä antoi minulle rohkeutta kohdata ahdistavaltakin tuntuvia ajatuksia, jolloin sitten totesin, etten oikeasti edes usko kuten liikkeessä opetetaan. Aiemmin en uskaltanut edes ajatella sellaista, koska pelkäsin helvettiin joutumista ja toisaalta sitä, että tuotan pettymyksen vanhemmilleni.
Ei ole omaa perhettä. Sisaruksista osa on uskomassa, osa ei.
Tällä hetkellä koen elämän aika vaikeaksi, on mielenterveysongelmia, joita uskosta luopuminen kärjisti, kun elämässä ei ollutkaan enää sellaista merkitystä minkä usko antoi.
Onnea uuden elämän alkuun. Uskoa on monenlaista ja jos usko antaa elämällesi merkityksen voit löytää sen uudelleen hieman eri muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lestojen mielestä omien lapsien rais kaus on ok kunhan rukoilee?
No eivät lestadiolaiset kyllä noin usko.
Ap (unohdin Ap-merkinnän aiemmista viesteistä)
Vierailija kirjoitti:
Onko se totta, että siellä yhä harrastetaan näitä hoitokokouksia?
En ole ikinä itse ollut hoitokokouksessa enkä kuullut, että niitä enää pidettäisiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lestojen mielestä omien lapsien rais kaus on ok kunhan rukoilee?
No eivät lestadiolaiset kyllä noin usko.
Ap (unohdin Ap-merkinnän aiemmista viesteistä)
Miksi se sitten on yleistä eikä tapauksia ilmoiteta eteenpäin vaan "sovitaan lahkon kesken"?
Oletko päässyt eroon synkkämielisyydestä?
Mikä sai sinut lähtemään? Onko sinulla perhettä? Jäikö perhe liikkeen piiriin? Miten koet elämän nyt?