Muiden uusi onni tuntuu pahalle, en haluaisi tuntea näin

Minä kyllä ymmärrän sinua. Itse tulin vaihdetuksi toiseen naiseen, joka on vieläpä minua menestyneempi, hyvätuloisempi ja miehen mielestä ilmeisesti myös kauniimpi. Nyt he elävät ihannearkea omakotitalossa, jollaiseen minulla ei olisi ollut varaa. On iso piha ja hienot autot, varaa kustantaa uusioperheen lapsille kalliit harrastukset kuten kilparatsastus.

Itse en siis ole koskaan elänyt miehen rahoilla, mutta kökötän nyt yksin vanhassa rivarikämpässä. Olen yksinäinen ja tunnen itseni arvottomaksi, vaikka miten toitotettaisiin, ettei asia ole näin. Mies on suoraan sanonut, kuinka hänellä on nyt asiat hienosti ja on onnellinen uuden naisen kanssa.

Kyllä ero on epäonnistuminen. Siinä on yhdessä tehty huonoja valintoja.

Mutta mitä sitten? Ihminen välillä epäonnistuu. Silloin on aika surra ja miettiä, tutustua omiin tarpeisiin ja sitten korjata kurssia enemmän kohti sitä itselle sopivaa suuntaa.

Tärkeintä on vastoinkäymisten jälkeen ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin. Hyviä asioita odottaa matkan varrella!

Kyllä asiat järjestyvät, vähitellen. Anna itsellesi lupa tuntea niin kuin tunnet. Se vähän helpottaa, kun ei vielä potki itse itseään pe#$iille omista tunteistaan.

Tee yksi pieni asia kerrallaan itsesi hyväksi. Vaikka tänään ota selvää, mistä saat keskusteluapua.

Siihen vaikuttaa myös missä asut. Helsingissä on esim Mieppi-palvelu, jonne voi vaan kävellä paikan päälle tiettyinä aikoina.

Minkä ikäisiä lapset ovat? Perheneuvolaan voi soittaa ja kysyä neuvoa, mikä olisi oikea taho tai pääseekö heille erokriisissä (pitäisi päästä).

Todella ikävästi sanonut mies sinusta, lyö lyötyä. Haistakoon pa$&a tuollainen!

Sinä selviydyt kyllä. Vähitellen.

Kiitos kaikille kannustavista viesteistänne.

Aionkin antaa itselleni aikaa surra ja olla hajalla asian tiimoilta. En kiirehdi mihinkään.

Perheneuvolaan olinkin jo yhteydessä. Sain keskusteluajankin sinne. Mutta peruin sen. Jotenkin ahdistaa liikaa ajatus mennä exän kanssa yhdessä puimaan yhtään mitään asioita. Vielä.

Juuri kuulin puhelun kun lapsi soitti isälleen. Kysyi, onko se yks vielä siellä? Meen kohta käymään siellä. Ja aikoo siis siirtyä isälleen tänään.

Eli, uusi nainen on siis ainakin yhdelle lapsista jo esitelty. Pikaista on. Itsehän muutin pois kk sitten. Vaikka miehen eron käsittely pitkällä ja tämä hänen suhteensa kestänyt jo kauan, ja varmasti nauttivat nyt kun voivat avoimesti olla ja asua yhdessä osittain. On mielestäni aika aikaista esitellä uusi kumppani lapselle.

No, kukin tyylillään.

Nyt vaan koitan niellä asian. Enkä alkaa kyselemään lapselta. Saatoin jo päästää suustani, että ai sielläkö asuu joku muukin? Lapsi kielsi. En todellakaan aio kysyä enempää. Ei ole lapsen asia alkaa a) selittämään asiaa

b) valehtelemaan isänsä puolesta

Kerta selvästi häntä on kielletty puhumasta asiasta.

Nyt vaan hengittelen tässä. Ja mietin, millä ihmeellä pääsen ajatuksesta eroon!!!??

On tämä ihan täyttä pa%#^kaa. Erossa menettää niin paljon. Jos kyse olisikin pelkästä parisuhteesta. Mutta kun ei se riitä. Pahimmalle tuntuu menettää iso osa lasten elämästä ja koti. Unelmat. Perhe.

Uikuti uikuti

Aika auttaa, mutta ei ole mitään muuta mahdollisuutta kun tehdä kaikkesi, että et ajattele ex:n uutta elämää / parisuhdetta. Rikot sillä itsesi kokonaan. Asioit vaan lapsiin ja eroon liittyvät PAKOLLISET asiat.

Älä mieti asiaa epäonnistumisen kautta, elämässä tapahtuu kipeitä asioita, mutta et voinut silloin joskus tietää, että eroatte myöhemmin. Sinulla on lapset, pidä itsestäsi ja lapsista huolta.

Yritä löytää joitain pieniä asioita, joista nautit. Itke kun itkettää, pihise kiukusta kun tarve on.

Tee kuitenkin töitä sen eteen, että hyväksyt sen mikä on jo tapahtunut. Hyväksymisen jälkeen kipu alkaa helpottamaan, päästä menneestä irti ja pikkuhiljaa keskityt tulevaisuuteen. Ja askel eteen ja välillä askel taakse, mutta kokoajan helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ero on epäonnistuminen. Siinä on yhdessä tehty huonoja valintoja.

Mutta mitä sitten? Ihminen välillä epäonnistuu. Silloin on aika surra ja miettiä, tutustua omiin tarpeisiin ja sitten korjata kurssia enemmän kohti sitä itselle sopivaa suuntaa.

Tärkeintä on vastoinkäymisten jälkeen ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin. Hyviä asioita odottaa matkan varrella!

Sen mielestä on, joka on tuollaisia tehnyt. Minä en ole ikinä vannonut mitään eloa hamaan loppuun asti kenenkään kanssa, vaan olen sitoutunut suhteeseeni sen ajan kuin se molemmista hyvältä tuntuu. En todellakaan ole epäonnistunut ja tehnyt honoa valintaa jos satun eroamaan. Joten voit puhua vain omasta elämästäsi.

Olenkin jo ottanut etäisyyttä exään, poistanut somet jne. Yhteydessä olen vain lasten asioissa.

Silti monesti esim. Kaupassa alkaa ahdistamaan jos vaikka törmäänkin häneen. Lähekkäin kun asutaan. Toivoisin, että muuttaisi jonnekkin kauemmas. Käynkin kaupassa silloin, jos lasten kautta tiedän hänen olevan pois paikkakunnalta. Inhottaa, kun hänellä vielä näin iso valta minuun. Mutta mielummin välttelen kun törmään.

Askel kerrallaan. Joskus helpottaa...