Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko kohtaloon?
Kommentit (26)
Ihminen luo itse oman kohtalonsa, omilla valinnoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen luo itse oman kohtalonsa, omilla valinnoillaan.
Ei ole omia valintoja. On geneettinen perimä ja ympäristö.
Kristinuskossa on tuollainen harha että on omia valintoja.
Mikään ei ole omaa paitsi lihaan kirjoitettu perimä ja sitäkään ei ole saanut itse valita.
Jos ihmisen elämä on kohtalon varassa, niin miksi täällä ylipäätään kannattaa mitään edes itse yrittää? Parempi kai istuskella kotona ja luottaa siihen, että sopiva elämänkumppani ja työpaikka löytyvät kyllä, koska kohtalo on niin määrännyt.
Epämiellyttävä totuus on, että ihmisen elämä on hyvin pitkälti sattuman määrittelemä. Ihmiset ovat vain mestareita näkemään syy-seuraus -suhteita siellä missä niitä ei ole ja olemaan näkemättä niitä siellä, missä niitä on.
En.
Omat teot ja valinnat ohjaavat elämäämme, mutta sitten on asioita joitka ovat joko sokean sattuman tai muuten sellaisten tekijöiden aiheuttamia, joihin ei voi vaikuttaa.
Siinä mielessä en usko kohtaloon, että kaikki olisi jotenkin ennalta määrättyä.
Kohtalo = sattuma. Kaikki tapahtuu joka on tarkoitettu.
Mulle on tapahtunut monen monta outoa juttua jane kaiki ovat vaikuttaneet minuun. Kun menin 13 v yläasteelle pelkäsin kuollakseni. Kiusatuksi tulemista, tai että joutuisin vääriin porukkoihin pakotettaisiin/huijattaisiin seksiin, juomaan you name it. Mikään näistä ei toteutunut, paitsi pientä kiusaamista, en luule kenenkään voivan välttyä siitä. Aivan ihmeellinen kohtalo vei minut maailman kilteimpien ihmisten luo. Kyllä koulussa oli paljon pahiksia ja toiset kärsivät ja joutuivat ikäviin tilanteisiin. En koskaan mennyt mihinkää kotibileisiin, en juonut enkä polttanut. Se kokeilu alkoi vasta ysillä harmittomasti limudiskossa, missä pääasiallinen toiminta oli hulluna tanssiminen.
Vasta paljon paljon myöhemmin jouduin vääriin seurueisiin. Luulen että tää yläasteen enkelipelastus teki minusta hiukan liian hyväuskoisen. Mulla ei siis silloin ollut kuin 1 kaveri koulussa. Riitti kun sain 2 muuta olin koko seiskan vain heidän kanssaan turvassa. Toinen vaikutus toki, että lintsasin näiden tyyppien kaa sittemmin. Ihan huviksemme jäätiin esim ruokalaan hengailemaan. Nää tyypit olivat niin ihania. Luulin siksi myöhemmin että kaikki ystävälliset, ystäviksi esittäytyvät ovat luotettavia ja sydämellisiä....
Anyways, se tapaaminen oli todella ihme emme siis olleet samalla luokalla. Pelkäsin pahiksia käytävillä mutta ku mun ainoa kaveri sano mennää noitten kaa juttelee pelkoni vaan hälveni. Ja sitten vaan alkoi molemmin puolinen ystävyys nii ettei tarvinnu mitään Vaivautua ja miettiä onko tää nyt aidosti tätä. Esim jos sovittiin lounas niin se piti, vaikka oltiin ihan eri puolilla opetuksessa, aikaa ennen kännyköitä.