Onko noloa toivoa deitti-ilmoituksessa elinikäistä avioliittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos deittaillessa tavoitteena ei ole elinikäinen liitto, niin miksi kannattaisi olettaa, että tavoite syntyisi myöhemminkään?

Deittailu on deittailua. Silloin tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja kokeillaan, sopivatko ajatukset ja kemiat yhteen. Deittailu ei vaadi sitoutumista.

Mutta kun päättää perustaa suhteen deittailukumppanin kanssa, on toivottavaa, että kumpikin sitoutuu siihen vakavasti elinikäisen suhteen ajatuksella. Näin on siis omalla kohdallani.

On kuitenkin paljon myös ihmisiä, joille suhde on ainoastaan ikään kuin deittailun syvenemistä ja jatkamista, mutta jotka eivät tee periaatepäätöstä, että nyt sitoudun.

Joten kyllä, jos omassa arvomaailmassa sitoutuminen on tärkeää, se kannattaa kertoa ilmoituksessa.

Ap sanoo, että hän ei aio deittailla. Se on ekoista treffeistä luvattava hänelle, että nyt ja aina ollaan yhdessä.

Totta kai minä tahdon deittailla. Olen hyvin kranttu ja pidän epätodennäköisenä, että löytäisin naisen, johon tahdon sitoutua.

Tässä nyt nousee koko ajan ihmetys, että mitä ihmettä tekisit sillä naisella? Olisiko sinun sittenkin paras olla ihan poikamies?

Näen mielessäni valitettavasti vain miehen, joka kylmin silmin ja sydämin odottaa jotain mahdotonta, joka antaisi hänelle kaiken, mutta jolle ei tarvitsisi itse antaa mitään. Olisiko robotti hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos deittaillessa tavoitteena ei ole elinikäinen liitto, niin miksi kannattaisi olettaa, että tavoite syntyisi myöhemminkään?

Deittailu on deittailua. Silloin tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja kokeillaan, sopivatko ajatukset ja kemiat yhteen. Deittailu ei vaadi sitoutumista.

Mutta kun päättää perustaa suhteen deittailukumppanin kanssa, on toivottavaa, että kumpikin sitoutuu siihen vakavasti elinikäisen suhteen ajatuksella. Näin on siis omalla kohdallani.

On kuitenkin paljon myös ihmisiä, joille suhde on ainoastaan ikään kuin deittailun syvenemistä ja jatkamista, mutta jotka eivät tee periaatepäätöstä, että nyt sitoudun.

Joten kyllä, jos omassa arvomaailmassa sitoutuminen on tärkeää, se kannattaa kertoa ilmoituksessa.

Ap sanoo, että hän ei aio deittailla. Se on ekoista treffeistä luvattava hänelle, että nyt ja aina ollaan yhdessä.

Totta kai minä tahdon deittailla. Olen hyvin kranttu ja pidän epätodennäköisenä, että löytäisin naisen, johon tahdon sitoutua.

Tässä nyt nousee koko ajan ihmetys, että mitä ihmettä tekisit sillä naisella?

Rakentaisin yhteisen elämän. Siihen kuitenkin tarvitaan nainen, joka tahtoo rakentaa yhteisen elämän. Se ei tunteen varassa onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollainen karkottaa naiset pois. Kukaan ei voi taata tuollaista, koska ihmiset muuttuvat ja kasvavat ajan myötä.

Sitten ei pidä mennä avioliittoon tai sitoutua kehenkään

Ei väkisin kirjoitti:

Kukapa tuohon ei pyrkisi. Kuulostaa kuitenkin vähän siltä, että yhdessä oltaisiin, vaikkei toimeen tultaisikaan. Ihmiset kun muuttuvat elämänsä varrella. Entäpä jos puolisosi aloittaisi sivusuhteen, joutuisi vankilaan, sairastuisi skitosfreniaan jne.

Eikös avioliitto ole "kunnes kuolema teidät erottaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos deittaillessa tavoitteena ei ole elinikäinen liitto, niin miksi kannattaisi olettaa, että tavoite syntyisi myöhemminkään?

Deittailu on deittailua. Silloin tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja kokeillaan, sopivatko ajatukset ja kemiat yhteen. Deittailu ei vaadi sitoutumista.

Mutta kun päättää perustaa suhteen deittailukumppanin kanssa, on toivottavaa, että kumpikin sitoutuu siihen vakavasti elinikäisen suhteen ajatuksella. Näin on siis omalla kohdallani.

On kuitenkin paljon myös ihmisiä, joille suhde on ainoastaan ikään kuin deittailun syvenemistä ja jatkamista, mutta jotka eivät tee periaatepäätöstä, että nyt sitoudun.

Joten kyllä, jos omassa arvomaailmassa sitoutuminen on tärkeää, se kannattaa kertoa ilmoituksessa.

Ap sanoo, että hän ei aio deittailla. Se on ekoista treffeistä luvattava hänelle, että nyt ja aina ollaan yhdessä.

Totta kai minä tahdon deittailla. Olen hyvin kranttu ja pidän epätodennäköisenä, että löytäisin naisen, johon tahdon sitoutua.

Tässä nyt nousee koko ajan ihmetys, että mitä ihmettä tekisit sillä naisella?

Rakentaisin yhteisen elämän. Siihen kuitenkin tarvitaan nainen, joka tahtoo rakentaa yhteisen elämän. Se ei tunteen varassa onnistu.

Mitä tähän yhteiseen elämään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollainen karkottaa naiset pois. Kukaan ei voi taata tuollaista, koska ihmiset muuttuvat ja kasvavat ajan myötä.

Lähinnä tuo karkottaa siksi, että siinä mennään asioiden edelle. Tulee vaikutelma, että tämä ihminen on suunnitellut koko elämänsä jo valmiiksi, ja etsii naisesta vain puuttuvaa palasta sitä suunnitelmaa hänen kanssaan toteuttamaan. Varmasti tuollaisella ihmisellä on myös jo valmiiksi mietittynä monta lasta ja missä aikataulussa.

Voin olla väärässäkin mutta tuollainen mielikuva tulee.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tuo karkottaa siksi, että siinä mennään asioiden edelle.

Ei tavoite elinikäisestä avioliitosta ole asioiden edelle menemistä. Esimerkiksi minulla vähän yli kolmikymppisenä naisena on toive lapsista. Olen kirjoittanut ilmoitukseeni, että tahtoisin miehen, joka tahtoo lapsia eikä loputtomiin vetkuttele asian kanssa.

Ei se sitä tarkoita, että ensimmäisillä treffeillä lisäännytään, mutta kyllä minä oletan, että mies tahtoo samanlaisen tulevaisuuden kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se noloa ole, mutta ainakin itselleni antaisi vahvat lahkolaisvibat. 

Eiks avioon mennä just sen takia, että on yhdessä loppuun asti. Tosin nykyään mennään naimisiin ja saadaan hyvät häät ja ollaan se 7v ja ero.

Mennään, mutta on kummalllista keskustella avioaikeista ennen ensimmäisiä treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tuo karkottaa siksi, että siinä mennään asioiden edelle.

Ei tavoite elinikäisestä avioliitosta ole asioiden edelle menemistä. Esimerkiksi minulla vähän yli kolmikymppisenä naisena on toive lapsista. Olen kirjoittanut ilmoitukseeni, että tahtoisin miehen, joka tahtoo lapsia eikä loputtomiin vetkuttele asian kanssa.

Ei se sitä tarkoita, että ensimmäisillä treffeillä lisäännytään, mutta kyllä minä oletan, että mies tahtoo samanlaisen tulevaisuuden kuin minä.

Mun mielestä se on asioiden edelle menemistä kun ei edes ole tavannut toista vielä. Mulla olisi tosi korkea kynnys lähteä tapaamaan ihmistä, joka lyö heti pöytään noin selvät suunnitelmat. Menen aina ensitreffeille katselumeiningillä koska tiedän, että 99% deittikumppaneista ei nappaa yhtään. En myöskään halua edes kertoa näille ihmisille sen enempää siitä, mitä haluan elämältäni, vaan vasta sellaiselle ihmiselle jonka kanssa klikkaa. Yksi tindermatchini kertoi minulle jo tulevien lastemme nimetkin keskustelussa, eipä jostain syystä houkuttanut lähteä tätä miestä tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Toiset suhtautuu suhteisiin kevyesti, toiset ei. Omassa perheessäni isovanhempani olivat

naimisissa 55 v, omat vanhempani 45 v ja itse olen ollut 35 v nuoremmat sisarukseni ovat olleet naimisissa 25-30 vuotta. Serkuistakaan ei yksikään ole eronnut vaan ovat alkuperäisen kumppaninsa kanssa. Emme ole lahkolaisia emmekä edes uskiksia. Parisuhteeseen on ryhdytty vakain tuumin ja harkiten. Ne omat ongelmat eivät ratkea suhteesta toiseen hyppimällä.

Tuskin kukaan haluaa deitti-ilmoitukseen vastatessaan sitoutua loppuelämänsä suhteeseen. Luultavasti kannattaa laittaa ihan normi-ilmoitus ja sitten selvittää treffailun aikana, onko sillä toisella samanlaiset elämän arvot ja tavoitteet. Yleensä perheet ,joissa on päädytty usein erooihin antaa tämän mallin tulevissakin tapauksissa ongelmien ratkaisuun ja arvostelukyvyttömyyteen kumppani valinnassa.

Miksi vanhempasi ja isovanhempasi olivat yhdessä vain 45/55 vuotta? Kuolemako vei toisen osapuolen?

Vanhempani ovat olleet yhdessä pian 60 vuotta ja he viihtyvät yhdessä vieläkin todella hyvin.

Veljeni erosi vaimostaan 35 vuoden yhdessäolon jälkeen ja kolmansia osapuolia ei ollut. Ulkopuolisen silmin ero näytti varmasti oudolta, sillä heillä on yhä vieläkin yhteisiä asioita aikuisten lasten lisäksi ja he ovat ystäviä vieläkin, mutta he päätyivät tähän ratkaisuun yksissä tuumin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tuo karkottaa siksi, että siinä mennään asioiden edelle.

Ei tavoite elinikäisestä avioliitosta ole asioiden edelle menemistä. Esimerkiksi minulla vähän yli kolmikymppisenä naisena on toive lapsista. Olen kirjoittanut ilmoitukseeni, että tahtoisin miehen, joka tahtoo lapsia eikä loputtomiin vetkuttele asian kanssa.

Ei se sitä tarkoita, että ensimmäisillä treffeillä lisäännytään, mutta kyllä minä oletan, että mies tahtoo samanlaisen tulevaisuuden kuin minä.

Silloin kun deitti-ilmoitukseen laittaa ehdottomia lauseita (haluan/tai jopa vaadin, että olet sellainen ja sellainen) tai sitten negaamalla (ethän ole sellainen ja sellainen), niin nämä karkottavat ihmiset pois. Mutta siinäpähän teet niin kuin teet, ei se minulta ole pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollainen karkottaa naiset pois. Kukaan ei voi taata tuollaista, koska ihmiset muuttuvat ja kasvavat ajan myötä.

Lähinnä tuo karkottaa siksi, että siinä mennään asioiden edelle. Tulee vaikutelma, että tämä ihminen on suunnitellut koko elämänsä jo valmiiksi, ja etsii naisesta vain puuttuvaa palasta sitä suunnitelmaa hänen kanssaan toteuttamaan. Varmasti tuollaisella ihmisellä on myös jo valmiiksi mietittynä monta lasta ja missä aikataulussa.

Voin olla väärässäkin mutta tuollainen mielikuva tulee.

Niin tulee minullekin samat aatokset.

Ihan kuin ap:n kalenterissa olisi karkeasti suunniteltu jo tulevat tekemiset ja nyt hän etsisi siihen mukautuvaa kaikesta kiitollista naista, jolle hänen suunnitelmat tulisi olla sellaisinaan selviö. Nainen voisi kyllä tehdä joitakin isoja päätöksiä yksinään, kuten esimerkiksi mitä he syövät arkena, mutta ruokiinkin ap:lla on varmasti raamitus, joiden puitteissa tulee mennä.

Rakkautta en oikein löydä tuosta kuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se noloa ole, mutta ainakin itselleni antaisi vahvat lahkolaisvibat. 

Eiks avioon mennä just sen takia, että on yhdessä loppuun asti. Tosin nykyään mennään naimisiin ja saadaan hyvät häät ja ollaan se 7v ja ero.

Mennään, mutta on kummalllista keskustella avioaikeista ennen ensimmäisiä treffejä.

Niin on, todella kummallista. Tuollaisessa ajattelussa ja suunnitelmallisuudessa katoaa se toiseen ihmiseen tutustumisen ilo. Jos toisella on valmiina 40 vuoden suunnitelma tekemisistä ja saavutettavista asioista, niin tutustumisesta tulee todella rujo tapahtuma.

Nyt suunnitelmat hiiteen ja huumoria peliin. Ei se todellinen rakkaus löydy käskemällä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös avioliitto ole "kunnes kuolema teidät erottaa"

Ennen oli. Viimeksi kuulin häissä modernin vihkivalan, jossa luvattiin olla yhdessä niin kauan, kuin se palvelee yhteistä etua. Kuulosti enemmän joltain määräaikaiselta työsopparilta, kuin avioliitolta. Meinasi harmittaa siellä kirkon penkissä, että tätäkö varten ostin uudet vaatteet ja ajoin tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun deitti-ilmoitukseen laittaa ehdottomia lauseita (haluan/tai jopa vaadin, että olet sellainen ja sellainen)

Jos yli kolmekymppinen nainen hirveän paljon rupeaa arpomaan lasten teon kanssa, niin lapset jäävät äkkiä tekemättä. Vaihtoehtoisesti heidät tehdään kenen tahansa huithapelin kanssa, koska on pakko.

Naiset näyttävät nykyään luulevan, että aikaa on loputtomiin. Tosiasiassa johonkin on vedettävä raja ja sanottava miehelle, että lapsia on syytä tulla.

Sama koskee parisuhteessa olemista. Jos mies lupaa lapsia, mutta ei koskaan ryhdy toimeen, täytyy erota, jos itse lapsia tahtoo.

Se on aika epätoivoista, jokainen eroaa jossain vaiheessa ja moni useita kertoja... ikuista rakkautta ei ole olemassa...

Moni on itse asiassa onnellisempi yksinään sen jälkeen kun on kokeillut parisuhteita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun deitti-ilmoitukseen laittaa ehdottomia lauseita (haluan/tai jopa vaadin, että olet sellainen ja sellainen)

Jos yli kolmekymppinen nainen hirveän paljon rupeaa arpomaan lasten teon kanssa, niin lapset jäävät äkkiä tekemättä. Vaihtoehtoisesti heidät tehdään kenen tahansa huithapelin kanssa, koska on pakko.

Naiset näyttävät nykyään luulevan, että aikaa on loputtomiin. Tosiasiassa johonkin on vedettävä raja ja sanottava miehelle, että lapsia on syytä tulla.

Sama koskee parisuhteessa olemista. Jos mies lupaa lapsia, mutta ei koskaan ryhdy toimeen, täytyy erota, jos itse lapsia tahtoo.

Lastenteko ei ole mikään kansalaisvelvollisuus - tai oikeus. Jollei sopivaa kumppania ole, niin ei ole. Pakottamalla ei mitään hyvää kyllä tapahdu. Ja lapsia saa kyllä ihan yksinkin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Moni on itse asiassa onnellisempi yksinään sen jälkeen kun on kokeillut parisuhteita...

Sinähän sen tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Ei väkisin kirjoitti:

Kuulostaa kuitenkin vähän siltä, että yhdessä oltaisiin, vaikkei toimeen tultaisikaan.

Lähinnä ajatukseni on, että liitosta pidettäisiin huolta eikä oletettaisi, että se on ilmiö, joka kaatuu tai kestää kohtalon varassa.

En usko höpinöihin kovasta työstä, mutta siihen uskon, että kohtelias ja huomioiva käytös, yhdessä vietetty aika ja yhteisesti sovitut tavoitteet, joissa huomioidaan kummankin tarpeet, tiivistävät liittoa.

Eniten pelkään sitä, että kohdalle sattuu nainen, joka ensin on ihan lääpällään ja uskoo, että tämä on se oikea, kunnes ei sitten enää uskokaan. Tahtoisin naisen, joka haluaa tehdä suhdetta tekeviä käytännön valintoja sen sijaan että odottaisi tunnetta.

Vaikka olisin ensin lääpälläni mieheen, mutta sittemmin toteaisin, etten kykene yhdesssäoloon tämän yksilön kanssa, lähtisin suhteesta tottakai. En halua ainoastaan järkiliittoa, jossa pakosta tehdään työtä vaan juuri sen parisuhteen eteen. En tahdo miehestä pelkästään kämppäkaveria.