Koko lapsuuden kestänyt valehtelu ja siitä eroon pääseminen aikuisena
Yritän parhaani mukaan päästä tästä tavasta eroon, mutta se on hankalaa.
Taustaa. Vanhemmillani oli ihan hirveä avioliitto, minut vedettiin mukaan erotuomariksi ja alibiksi riitoihin ihan lapsesta saakka. Isäni otti minut mukaan pan..onsa luokse koska tarvitsi syyn poistua kotonta, "me mennään *Maijan* kanssa leikkipuistoon" ja selitti aina että tästä ei sitten kerrota äidille tai äiti suuttuu. Äiti lainaili rahaa isän lompakolta ja painotti että tästä ei sitten kerrota isälle tai isä suuttuu. Nämä esimerkit ovat vaan jäävuoren huippu, opin ihan pienestä pitäen miettimään aina kaksi askelta edelle selityksiä, tekosyitä ja valehtelemaan sujuvasti. En halunnut vanhempien suuttuvan. Myös suku oli riitaisaa, aina piti salailla jotain: muista että Mirkku-tädille ei saanut kertoa äidin kesäloman aikataulua, Pirkko-mummulle ei voinut paljastaa että Lisse-serkku vaihtoi työpaikkaa, Veikko-opettajalle ei saanut kertoa että isi ei jaksanut ostaa luistimia vaan piti sanoa että unohdin ne... Jne.
Ja nyt aikuisena sanon suustani välillä ensimmäisen asian minkä uskon olevan sovelian kyseiseen tilanteeseen. Unohdin sitruunat kaupasta? Kaikki sitruunat oli loppu. Joo, ihan oikeasti oli.
Tämä on noloa. :(
Kommentit (2)
Hankala tilanne, oletko yrittänyt hakea ihan ammattiapua tuohon?
Niin on.