Lue keskustelun säännöt.
Vietän kaiken vapaa-aikani kotona yksin
01.05.2023 |
Olen ikisinkkumies ja aikaisemmin tuli käytyä baareissa yms. mutta nykyään en enää poistu kotoa. Minulla ei ole enää kavereita ja vain pari nettituttua joille voi pistää viestiä. Ei kuitenkaan ketään kenelle voisin ehdottaa vaikka oluelle lähtöä. En ole käynyt treffeilläkään oikeastaan vuosiin tai harrastanut seksiä.
Luulin, että elämä olisi ollut erilaista tässä iässä. Että minulla olisi perhe ja jotain sosiaalista elämää.
Joskus etsin seuraa tosissani ja kiersin sinkkutapahtumissa ja baareissa. Panostin paljon nettideittailuun. Ajattelin, että kun vaan jaksaa käyttää aikaa, niin lopulta minua lykästää väkisinkin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja minua alkoi ahdistamaan pakkien saaminen ja itsetunto romahti.
Koetin nyt viikonloppuna lähteä ulos ja minua alkoi vain ahdistamaan ihmisten tapaaminen. Ajatus siitä, että tapaisin jonkun naisen ja saisin taas pakit on niin hirveä, että mieluummin jäin vain kotiin.
Tuntuu mahdottomalta, että tilanne voisi tästä parantua mitenkään. Onko täällä muita jotka ajattelevat samoin?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Kesälomistakin on tullut pakkopullaa. Ei huvita pitää lomaa kun se menisi kuitenkin kotona istuessa. On mulla kesämökkikin mutta en viihdy siellä yksin joten ei tule käytyä. Olisi rahaa matkustaa mutta en viitsi yksin. Jne jne.
Luulisin että monikin voisi olla kiinnostunut, pitää vaan käydä vaikka yksin kahviloissa ja tapahtumissa, jos huomaa jonkun yksinäisen niin menee juttelemaan.
Ja sitten sen yksinäisen kumppani on vaikka vessassa ja tulee kiukusta kihisten paikalle kun joku yrittää jutella omalle puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Introverttina en koe ongelmaksi viettää aikaa yksin. Teen asioita mistä nautin enkä liikaa vaivaa mieltäni. Tinderissä selailen ja välillä jopa treffaan naisia 👍
M36
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Kesälomistakin on tullut pakkopullaa. Ei huvita pitää lomaa kun se menisi kuitenkin kotona istuessa. On mulla kesämökkikin mutta en viihdy siellä yksin joten ei tule käytyä. Olisi rahaa matkustaa mutta en viitsi yksin. Jne jne.
Sitä aina kaipaa, mitä ei saa. Itse olisin tyytyväinen, jos saisin yksin tehdä hommia tai edes olla yksin. Mutta varmaan silloinkin kaipaisin jotain muuta.
Sama täällä. En tosin etsi parisuhdetta, kun en löytäisi kuitenkaan. Enkä tiedä edes haluanko, ainakaan mitään yhdessä asumista. Minulla on kyllä lapsia ja ex miehen löysin työpaikalta. Mutta kaipaisin kavereita.
Olen käynyt yksin vaikka missä, nuorempana baareissa ja myös matkustellut. Ja ihan vaan kahvilla jne. Harrastuksia ei oikein ole, kun ennen oli vuorotyö, joten mitään säännöllistä ei voinut aloittaa. Ja muutenkin aina noissa ryhmätilanteissa jään lopulta ulkopuolelle vaikka koitan kyllä. En vaan ole mikään kovaääninen hölöttäjä. Mutta en myöskään piiloudu nurkkaan. Ja nykyään ei vaan enää edes huvita lähteä mihinkään, kun yksin pitäisi mennä joka kerta.
Viihdyn kyllä yksinkin, mutta jotenkin nyt on ahdistanut se, että ei ole edes mahdollisuutta mennä jonkun kanssa. Ja yksin olen siis kulkenut jo 20 vuotta. Toki myös lasten kanssa käydään, mutta onhan se eri juttu. Heidän ollessa pieniä käytiin kerhoissa jne, mutta ei sieltäkään kavereita löytynyt. Toki aina juttelin muiden kanssa.
Sama juttu töissä tai koulussa. Siellä kyllä jutellaan, mutta ei kukaan ole innokas näkemään vapaalla. Olen tosin miesvaltaisella alalla, joten sekin hankaloittaa vähän. Vaikka minulle ei ole väliä vaikka kaveri olisi mieskin.
Tänään kyllä ajattelin pakottaa itseni lenkille, kun ilmeisesti lenkkipolku on nyt sulanut. Harrastin aiemmin liikuntaakin enemmän ja pakko yrittää nytkin aktivoitua. Ja riittäisi ihan se 1-2 kaveriakin, ei sitä joka päivä seuraa kaipaa.
Sinkkumiehet voivat matkustaa vaikka Aasiaan ja sieltä löytyy kummasti vaimoja heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Kesälomistakin on tullut pakkopullaa. Ei huvita pitää lomaa kun se menisi kuitenkin kotona istuessa. On mulla kesämökkikin mutta en viihdy siellä yksin joten ei tule käytyä. Olisi rahaa matkustaa mutta en viitsi yksin. Jne jne.
Minun on mahdotonta ymmärtää tuota, matkustelin sinkkuna paljon yksin ja vaikka nykyisin enimmäkseen matkustan yhdessä puolisoni kanssa niin teen sitä myös yksin. Tänä kesänä teemme puolison kanssa kaksi reissua ja niiden lisäksi teen kesälomalla yhden yksin ja syksyllä toisen. Puoliso tykkää kyllä matkustamisesta mutta ei halua laittaa siihen niin paljon rahaa kuin minä, joten hänelle riittää ne kaksi yhteistä reissua.
Et voi tehdä asialle mitään muuta kuin hyväksyä tilanteen, ok selvä olen sitten yksin, mitkään neuvot ja ohjeet eivät toimi ja epäonnistumiset saavat sinut masentumaan vielä enemmän. Hyväksy ja luovuta, sen jälkeen et ajattele asiaa enää päivittäin ja huomaat että olo helpottuu hiljalleen. Et ole kummajainen etkä ole yksin tämän asian kanssa, lukuisat ihmiset käyvät täsmälleen läpi samoja asioita, tarvitset vain muutoksen ajattelutavassa ja sen saat vain hyväksymällä tilanteen, olen yksin ja en pysty muuttaamaan sitä ja se on ok, luovutttaminen on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä tervehdys ja lämmin halaus toiselta yksinäiseltä. Kirjoituksesi liikutti.
Minulla on niin huono itsetunto, että olen uskaltanut kysyä naista vain kerran treffeille. Sehän tietysti epäonnistui ja tuntui hirveältä. On kyllä ollut parin naisen kanssa seksiä, sellaisia jotka minua eivät oikeasti kiinnostaneet, joihin tutustuin netissä. Saan jostain syystä aina erittäin vakavan itsetuntoromahduksen, kun ihastun naiseen.
Töissäkään en ole, joten olen vaan yksin netissä vuodesta toiseen. Kuntosalilla olen alkanut käydä viime syksynä. Se on sentään hyvä asia elämässäni. Työttömyys aiheuttaa niin suurta häpeää, etten uskalla mennä mihinkään harrastukseen, jossa on muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama sillä erolla, että olen netissä tutustunut naiseen ja ilmeisesti meillä on nyt joku "juttu". Asutaan kuitenkin satojen kilsojen päässä toisistamme joten ei aikaa yhdessä ole niin helppo viettää. Minä olin vapun yksin kotona, toinen nuohosi ties missä hauskanpidossa. Usein mietin, että onko tässäkään mitään mieltä. Pitää vaan yrittää luottaa toiseen ja kaikkea mutta hankalaa välillä on.
Vierailija kirjoitti:
Sama sillä erolla, että olen netissä tutustunut naiseen ja ilmeisesti meillä on nyt joku "juttu". Asutaan kuitenkin satojen kilsojen päässä toisistamme joten ei aikaa yhdessä ole niin helppo viettää. Minä olin vapun yksin kotona, toinen nuohosi ties missä hauskanpidossa. Usein mietin, että onko tässäkään mitään mieltä. Pitää vaan yrittää luottaa toiseen ja kaikkea mutta hankalaa välillä on.
Ainoastaan sinun mielessä toi teidän "juttu", hän pane*kelee ympäriinsä ihan normaalisti, ei oo edes hassua toi sun lapsellinen naiviutesi, kasva mieheksi tai jäät ikuisesti "kaveriksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee naistenmiesten kokemuksia, niin tärkein piirre on kyky ottaa pakkeja vastaan. Jos 99 sanoo ei, yksi voi sanoa joo.
Sitä joko kasvattaa itsetuntonsa vahvemmaksi, tai sitten on yksin.
Pitäisi tulla noita onnistumisia, että niitä pakkejakin kestäisi. Kun on niitä epäonnistumisia vaan, niin ei ole enää mitään itsetuntoa yrittää. Olen koettanut tsempata, mutta se ei ole toiminut enää aikoihin.
Se on vähän kuin että kuvittelisit osaavasi kävellä veden päällä. Sinä voit psyykata itseäsi ja kävellä laiturilta järveen, mutta kuinka kauan jaksaisit tehdä tuota? Jossain vaiheessa usko loppuu kokonaan, kun aina vain kastuu.
Epäilen, että minulla on jotain autismin tai aspergerin piirteitä ja siksi karkotan kaikki naiset pois. Minussa on jokin dealbreaker minkä takia naisia ei kiinnosta.
Elin samassa tilanteessa vuosia sitten avioeron jälkeen, ystävät katosi, osa siksi että miehen varallisuus kiehtoi enemmän kuin minun ystävyys, osa siksi osa siksi että jätin niin "ihanan" miehen. Elin sitten useita vuosia yksin, ei edes kiinnostanut baarit ym. Jostain syystä rupesin rupesin kävelemään. Kävely sinällään auttoi jonkin verran, kaikilla poluilla ja kaduilla mietin kuka olen ja mitä haluan. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen auttoi. Tarinalla ei ole niinkään onnellista loppua, olen parisuhteessa joka on aika hankala, mutta siedettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi tehdä asialle mitään muuta kuin hyväksyä tilanteen, ok selvä olen sitten yksin, mitkään neuvot ja ohjeet eivät toimi ja epäonnistumiset saavat sinut masentumaan vielä enemmän. Hyväksy ja luovuta, sen jälkeen et ajattele asiaa enää päivittäin ja huomaat että olo helpottuu hiljalleen. Et ole kummajainen etkä ole yksin tämän asian kanssa, lukuisat ihmiset käyvät täsmälleen läpi samoja asioita, tarvitset vain muutoksen ajattelutavassa ja sen saat vain hyväksymällä tilanteen, olen yksin ja en pysty muuttaamaan sitä ja se on ok, luovutttaminen on ok.
Helpottaa, kun näin ajattelee. Se on huojentavaa. On paljon mukavampi olo.
Minulla on melkein sama juttu, mutta en ole käynyt edes baareissa. Silloin teininä 16-20 vuotiaana ajattelin olevani niin ruma, etten koskaan tule kelpaamaan yhdellekään normaalille naiselle. Silloin jo jotenkin alistuin siihen, että menen hautaan yksin poikuuteni kanssa.
Työelämässä olen ihan mukavasti menestynyt. Ensin amk-inssin tutkinto ja tänä keväänä dippainssin tutkinto. Tosin amk-inssin tutkinnon opiskelin vähän myöhemmin, 30-vuotiaana. Nyt olen vakavarainen valtion virkamies, vuositulot pyörivät 50k-60k välissä.
Asunnoissa, jossa olen asunut, ei ole koskaan käynyt kukaan muu ihminen kuin joku satunnainen huoltoyhtiön työntekijä. Autoissani ei ole pelkääjän paikalla tai takapenkillä istunut koskaan ketään muuta. Jos myyn autoni joskus nettiautossa, taidan laittaa tämän seikan myynti-ilmoitukseen.
Koko naissukupuoli on jäänyt minulle etäiseksi ja suht vieraaksi. Toki työajalla olen tekemisissä ja työajalla olen perus asiallinen, mutta siihenpä se jääkin. Katselen toki joskus miellyttäviä naisia kauempaa ja vaivihkaa.
M37
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy ehdottomasti alkaa harrastaa liikuntaa! Olen nähnyt niin monta kertaa, miten paljon se voi muuttaa juuri sun kaltaisen miehen elämää.
Parasta olisi jos löytäisit jonkun lajin, josta aidosti tykkäät ja josta sulla on ehkä nuorena hyviä kokemuksia. Tennistä valmennetaan monissa seuroissa neljän hengen ryhmissä. Moniin aikuisten sähly- tai korisporukoihin pääsee kun vain kysyy. Uimaseuran järjestää aikuisille treeniryhmiä, joissa oppii kilpauinnin tekniikoita. Jne.
Mutta ennen kaikkea tarvitset siihen oheen paljon rankkaa sali- ja/tai kestävyystreeniä. Jos sulla kerran on vapaa-aikaa, mitä järkeä sitä on kotona istua kun voisit kasvattaa lihaksia samalla? Tai käydä juoksemassa itsesi kunnon hikeen. Pääkoppa alkaa kunnon treenin myötä muuttua myös ja huomaat, miten itsevarmuus lisääntyy lihasten ja kunnon myötä.
Sillä tavalla niitä hyviä asioita rakennetaan itse omaan elämään.
Harrastan liikuntaa ja se on ollut henkireikä aina. En kuitenkaan koe, että se olisi mitenkään vaikuttanut naisten kiinnostukseen. Luulin joskus, että naisen saa kun treenaan sikspäkin ja on lihaksikas, mutta todellisuus oli kuitenkin se, että nainen josta olin kiinnostunut valitsi ylipainoisen miehen minun sijaan.
Mikä ihmeen vimma ja pakko olis pariutua. Voi ihan hyvin olla itsekseenkin. Ulkopuoliset paineet vaivaa aikansa, tilanne nolottaa, mutta ajan kanssa se kaikki laimenee ja haihtuu, onneksi. Moni voi porukoissa ja suhteissa huonosti, on silti yksin. Ei heilläkään hääviä ole. Kaupassakin jos katsoo pariskuntaa, ei yhtään tiedä vaik millane huono suhde heillläkin saattaa olla.
Oletko ajatellut hankkia jonku harrastuksen? Esim. zumbassa on tulevaisuus!
Ällöttää ne kaikki usutukset harrastuksiin, sosiaalisiin tilanteisiin, seurakuntaan, yhdistyksiin, vapaaehtoistyöhön ym ym.
Lähde ryhmämatkalle. Itse olin sellaisella ja sieltä sai juttuseuraa.