Auttakaa: Oletteko te tai lapsenne keränneet kiviä pienenä?

On juurikin 4-vuotias kerännyt kiviä päiväkodista kotiin. Taisin kyllä heittää ne pois. Ei ole kysellyt perään.

Mahdollisesti nähnyt niiden kauniit värit kun ovat märkiä ja alkanut haalimaan. Kiillottamalla saanee saman lopputuloksen. Mä päädyin vaan pitämään niitä jossain vesikipossa ulkona (sisälle en sattuneesta syystä saanu vesikippoa tuoda)

T: pienenä kiviä kiloittain keränny.

Minä keräsin ja mun lapset on keränneet ja mun hoitolapsista jotkut ovat keränneet kiviä. Ihan yleistä pikkulapsilla.

Mä keräsin kiviä pienenä, mut en kyllä kiillottanut niitä. Joskus vedellä pesin, jos oli löytynyt jännempi kivi pihalta. Hienointa pienelle kivikeräilijälle oli, kun vanhemmat vei ajoittain kivikauppaan, josta sai valita jonkun vähän erikoisemman kiven kokoelmaan. Ne kivet on vieläkin tuolla kaapin perukoilla tallessa. :D

Vierailija kirjoitti:

Minä keräsin ja mun lapset on keränneet ja mun hoitolapsista jotkut ovat keränneet kiviä. Ihan yleistä pikkulapsilla.

Niin ja kiillotettu ei ole niitä vaan pelkästään pesty. Joskus on myös maalattu tai lakattu.

Juu. Siivosin teinin kaappia ja sieltä löytyi vieläkin pikkulapsena kerättyjä kiviä.

Kiillotus on hyvin pesua harjalla.

Meillä ne on timantteja 💎

Itse kerään aina matkoilta kiviä. Sileitä valkoisia. Kiva matkamuisto

Minäkin keräsin ja vieläpä niin vanhaksi,  että kävin lukioikäisenä kivihionnan kurssin. Pikkulapsena oli hupparien ja takkien taskut kivistä puhki. Tuossa iässä riittää kuitenkin vesiastia. Vesi saa kivien värit esille ja on toisaalta hauska leikki,  että kiven kuivuessa värit katovat kastuessa palaavat ja taas katoavat. Jos tahtoo ihan toisitoimin "kiillottaa", anna sieni.

Olen kerännyt ja kerään vieläkin. Joitakin olen maalannut - katsoin pinterestistä malleja. Ne ovat kivan näköisiä terrassilla kukkapurkeissa, siis purkeissa joissa kasveja - siellä sun täällä. Olen löytänyt tosi hienoja kiviä, talteen ne on otettava ilman muuta. 

Minä keräsin 4-6- vuotiaana kiviä, mutta vain erikoisen hienoja kiviä. Muistan, että jollain kavereilla oli vielä ekaluokkalaisenakin kivikokoelma.

Keräsin pienenä ihan tolkuttoman määrän kiviä. Niitä oli pahvilaatikollinen leikkimökissä. Mihin lie päätyneet. Olin myös kiinnostunut korukivistä. Kivi-intoilu oli välissä vuosikymmeniä poissa ja yhtäkkiä huomasin taas kerääväni niitä. Myös lapseni on keräillyt kiviä ja ehkä tämä tulee jo kauempaa suvusta. Saattaa olla jokin sisäsyntyinen muinaissuomalainen juttu, joka jostain nostelee päätään.

Meillä oli pojalla myös tuossa iässä kivien keräily vaihe. Tosin ne oli dinousauruksen hampaita ja kynsiä, miekan teriä ja mitä vielä.

Muistan, että minullakin oli tällainen, mutta itselleni se oli enemmän sellainen aarre juttu ja kivet olivat niitä sellaisia aivan valkeita ja kimaltelevia, tai jossain meressä aivan sileäksi hioutuneita jne.

Ohi ovat menneet.

En ole kerännyt mutta kerran heitin naapurin ikkunasta kiven sisään.

Yleinen harrastus lapsilla.

Poika haalasi koulurepussa kiviä kilotolkulla.

Kiillotusta voi tehdä täristimessä hiontajauheen kera.

Kiviharrastustarvikkeita myyvät liikkeet myyvät näitä. Kaikki kivet eivät kiillotu.

Suihkepullosta lakkaa päälle niin ne kiiltävät.

Mulla ja kaverilla oli ala-asteikäisenä sileä soikea kivi lemmikkinä, nimeltään Murkula 😁

Olen lapsena kerännyt varmaan satoja kiloja kiviä - ehkäpä jopa tuhansia kiloja. Niitä kerättiin joka kevät.

terveisin maanviljelijän lapsi

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja kaverilla oli ala-asteikäisenä sileä soikea kivi lemmikkinä, nimeltään Murkula 😁

Missä se on nyt?

Yleinen harrastus lapsilla, kyllä, mutta mitä jos ihan mummoikäinen, siis minä, havainnoi kiviä kulkiessaan? Välillä kantaa ihan kotiin saakka. Tänäänkin pohdin hetken yhtä näkemääni, otanko vai jätänkö. Ainakin yksi lapsistanikin potee tätä samaa.