Lue keskustelun säännöt.
Miten saadaan syntyvyys nousuun Suomessa?
30.04.2023 |
Suomessa syntyy aivan luin vähän lapsia. Ihmiset kaipaavat kuitenkin parisuhdetta j perhe-elämää. Mitä voitaisiin sinun mielestäsi tehdä lapsimäärän kasvattamiseksi.
Omia ehdotuksiani:
- pienempi tuloisille vanhemmalle 2 %-yksikön veronalennus, jokaisesta alaikäiseltä lapsesta.
- palautetaan peruskoulu kouluksi, jossa opetetaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan hyvin. Itseohjautuvuus (vanhempien vastuuttaminen) vähemmälle.
- Tuetaan myös tavallisia heteronuoria. Tavallisenkaan parisuhteen luominen ja ylläpitäminen ei ole aina helppoa.
-Suhtaudutaan iloisesti lapsiin ja lapsiperheisiin
-Palautetaan verotukseen tuntuva lapsivähennys.
Mitkä ovat sinun ideasi?
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä toistuu jokaisessa keskustelussa?
"Olisi parempi jos naiset olisivat valmiita vakiintumaan tavallisten miesten kanssa nuorempina, pariskunta ehtisi hitsautumaan yhteen paremmin ennen kuin on aika hankkia lapsia"
"Väität siis että naisten tulisi alkaa lisääntymään jo parikymppisinä?"
Miksi?
Korostan: vakiintuminen vs lasten hankkiminen.
Naiset, te siis selkeästi luette tämän niin että totta kai vakiintuminen vasta kun on aika lisääntyä, ei sen tavismiehen kanssa huvikseen seurustella kun ei ole vielä kiirettä lasten hankkimisella.
Faktaa:
1. Ei ole olemassa mitään vaihtopenkillä istuvia ja odottavia miehiä, joiden kanssa perustetaan perhe sen jälkeen, kun on pidetty hauskaa pelikentällä olevien miesten kanssa. Kyllä se perhe perustetaan niiden pelikentällä olevien miesten kanssa. Tilastoista ei ole löydettävissä minkäänlaista näyttöä sille, että osa miehistä "saisi naisen" (typerä ilmaisu, siksi lainausmerkit) ensimmäistä kertaa vasta kolmekymppisenä.
2. Yhtä lailla miehet haluavat nuorena elämältä muuta kuin perhevelvollisuuksia. Hekin kypsyvät lasten haluamiseen vasta noin kolmekymppisinä.
3. Opiskele kehityspsykologiaa, elämänkulku/elämäänkaariteorioita ja kehitystehtäviä eri ikäkausissa niin ymmärrät, että parikymppisen kuuluukin haluta elämältä eri asioita kuin kolmekymppisen.
21-vuotiaissa on n. 5 kertaa enemmän täyskokemattomia miehiä kuin täyskokemattomia naisia, vaikkei otettaisi huomioon sitä tosiasiaa että miehillä on taipumus liioitella ja naisilla vähätellä seksikumppanien määrää.
Naisten seksikumppanien mediaani on yli puolet enemmän kuin miesten, kun taas miehillä on yliedustus täyskokemattomissa ja 50+ seksikumppanin yksilöissä.
"Keski-ikäisten miesten seksikumppaneiden määrän mediaani on 7-10 ja keski-ikäisten naisten seksikumppaneiden määrän mediaani 5-7."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201803252200827027
(Ja huom. tuossa viitataan Finsex-tutkimukseen eikä Iltalehden omaan huuhaa-"tutkimukseen".)
Keski-ikäisten.
Minua kiinnostaa 18-28v miesten vs naisten mediaani.
Sinun pitää sitten etsiä se tieto, mutta kertaatko vielä: miten se liittyy syntyvyyden nostamiseen Suomessa?
Eikö tuo ole jo selitetty?
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Kaikille ei löydy pareja, monet eroavat kun ei ole aikaa tutustua kunnolla, ja miehet ovat skeptisiä tällaisien "häät, asunto ja lapset pikavauhdilla"-projektien suhteen. Miehet haluavat seurustella rauhassa ilman lapsia ennen kuin aletaan lisääntymään, ja se ei onnistu kun naisella on ikää se 30 ja kova lapsikuume päällä.
No ei se miestenkään paras lapsenteko ikä ole lähempänä 40 vuotta. 20 vuotiaalla lapsella ja yli 60 isällä ei niin kauheasti ole yhteistä.
Niin.
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Ja tämäkö oli se osa yhtälöä, jota ei voida muuttaa? Eli on niin että seurustelu lasten tulevan isän kanssa voidaan aloittaa vasta kun lasten hankkimisella on jo kiire?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pitää minusta paikkansa.
Naiset haluavat minimoida ajan joka seurustellaan ns. huvin vuoksi sen tasaisen ja tavallisen tyypin kanssa.
Ja molemmista päistä. Vakiintumista viivytetään, ja ero otetaan nopeammin kun lapset on kasvatettu (naiset ottavat lähes 80% avioeroista, yleisimpänä syynä "tyytymättömyys").
Yhä useampi mies ei halua olla ruuhkavuosien projektityöntekijä. Jos flaksi paranee olennaisesti kun naisille iskee lapsikuume, on syytä epäillä että olet yksi näistä miehistä.
Ei naisetkaan halua lapsia nykyään. Naiselle se lapsi on kuitenkin isompi uhraus, kuin miehelle, joka elämä ei juurikaan lapsen myötä muutu.
Lisäksi naiset on huomanneet, että sinkkuna elämä on helppoa ja eikös ne tilastotkin kerro, että nainen on onnellisin sinkkuna ja mies parisuhteessa? Nainen on onnettomin parisuhteessa ja mies sinkkuna?
Jatkossa miehille jotka haluaa lapsen (niitäkin on, usko pois) on yhä vaikeampi löytää nainen, joka lapsen tekoon suostuu.
Tuossa tilastossa on muna vs kana-tilanne. Kun nainen on onnellinen, on rahaa ja harrastuksia, ei hän halua parisuhdetta. Kun nainen on onneton, pariutumishalut ovat kovemmat.
Se jos bisnes-Tiina on onnellinen sinkkuna, ei tarkoita sitä että lähäri-Marica lähiöstä olisi onnellisempi sinkkuna kuin duunari-Marcon kanssa parisuhteessa ja lasten äitinä.
Tutkimuksissa joissa on verrattu samoja ihmisiä, eroa sukupuolten välillä ei ole ollut. Miesten ja naisten onnellisuus lisääntyi parisuhteessa.
"Jatkossa miehille jotka haluaa lapsen (niitäkin on, usko pois) on yhä vaikeampi löytää nainen, joka lapsen tekoon suostuu."
Yhäkin lapsia haluavia naisia on enemmän kuin lapsia haluavia miehiä. Kyse on siitä kuinka pitkään voidaan olla yhdessä ennen kuin lapsia hankitaan, ja siihen vaikuttaa se kuinka pitkälle vakiintumista venytetään.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkimiselta puuttuu pohja, eli vakiintunut ja vakaa parisuhde.
Lukekaapa naisten komentteja pariutumisesta. Naisten mielestä naapurin pojan kanssa pariutuminen nuorena olisi elämän haaskaamisesta ja itsensä uhraamista (nuori nainen = jotain arvokasta) tavispojalle.
Totta kai nuorena kannattaa seikkailla ja kokea, ja pariutua vasta aivan kalkkiviivoilla kun biologinen kello tikittää jo. Mitä vähmmän aikaa haaskataan seurusteluun vailla tavoitteita eli lapset/asunto, sitä parempi. Sitten pikapikavauhtia häät, asuntoalaina, lapset, boom, ruuhkavuodet.
Lopulta elämästä tulee järjettömän hektistä ja yli puolet pareista eroaa kun huomataan ettei tässä ole mitään yhteistä. Pariutuminen perustui naisella lapsikuumeeseen ja miehellä siihen että tämä sai vihdoin naisen odotettuaan vuosia kun naiset seikkailivat itsevarmojen menomiesten kanssa.
Tätä ei voida muuttaa laeilla.
Aika erikoista, että naapurissa asuu aina tavispoikia ja hemaisevia naapurintyttöjä. Missä ne komeat, fiksut ja eteenpäin pyrkivät pojat asuu? Tai pullukat rillipäiset tavistytöt. Jos nuorena lapsuuskodissaan asuessa pariutuu, niin yleensä jompi kumpi joutuu luopumaan omista unelmistaan. Harmillisen usein se on tyttö, pojan mielihalujen mukaan mennään liian usein.
Haluaisin tietää senkin, missä on alle parikymppisiä nuoria miehiä, jota tietävät tarkkaan, haluavatko lapsia, kuinka monta ja minkä ikäisenä. "Sitten joskus" on huono vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä toistuu jokaisessa keskustelussa?
"Olisi parempi jos naiset olisivat valmiita vakiintumaan tavallisten miesten kanssa nuorempina, pariskunta ehtisi hitsautumaan yhteen paremmin ennen kuin on aika hankkia lapsia"
"Väität siis että naisten tulisi alkaa lisääntymään jo parikymppisinä?"
Miksi?
Korostan: vakiintuminen vs lasten hankkiminen.
Naiset, te siis selkeästi luette tämän niin että totta kai vakiintuminen vasta kun on aika lisääntyä, ei sen tavismiehen kanssa huvikseen seurustella kun ei ole vielä kiirettä lasten hankkimisella.
Faktaa:
1. Ei ole olemassa mitään vaihtopenkillä istuvia ja odottavia miehiä, joiden kanssa perustetaan perhe sen jälkeen, kun on pidetty hauskaa pelikentällä olevien miesten kanssa. Kyllä se perhe perustetaan niiden pelikentällä olevien miesten kanssa. Tilastoista ei ole löydettävissä minkäänlaista näyttöä sille, että osa miehistä "saisi naisen" (typerä ilmaisu, siksi lainausmerkit) ensimmäistä kertaa vasta kolmekymppisenä.
2. Yhtä lailla miehet haluavat nuorena elämältä muuta kuin perhevelvollisuuksia. Hekin kypsyvät lasten haluamiseen vasta noin kolmekymppisinä.
3. Opiskele kehityspsykologiaa, elämänkulku/elämäänkaariteorioita ja kehitystehtäviä eri ikäkausissa niin ymmärrät, että parikymppisen kuuluukin haluta elämältä eri asioita kuin kolmekymppisen.
21-vuotiaissa on n. 5 kertaa enemmän täyskokemattomia miehiä kuin täyskokemattomia naisia, vaikkei otettaisi huomioon sitä tosiasiaa että miehillä on taipumus liioitella ja naisilla vähätellä seksikumppanien määrää.
Naisten seksikumppanien mediaani on yli puolet enemmän kuin miesten, kun taas miehillä on yliedustus täyskokemattomissa ja 50+ seksikumppanin yksilöissä.
"Keski-ikäisten miesten seksikumppaneiden määrän mediaani on 7-10 ja keski-ikäisten naisten seksikumppaneiden määrän mediaani 5-7."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201803252200827027
(Ja huom. tuossa viitataan Finsex-tutkimukseen eikä Iltalehden omaan huuhaa-"tutkimukseen".)
Keski-ikäisten.
Minua kiinnostaa 18-28v miesten vs naisten mediaani.
Sinun pitää sitten etsiä se tieto, mutta kertaatko vielä: miten se liittyy syntyvyyden nostamiseen Suomessa?
Eikö tuo ole jo selitetty?
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Kaikille ei löydy pareja, monet eroavat kun ei ole aikaa tutustua kunnolla, ja miehet ovat skeptisiä tällaisien "häät, asunto ja lapset pikavauhdilla"-projektien suhteen. Miehet haluavat seurustella rauhassa ilman lapsia ennen kuin aletaan lisääntymään, ja se ei onnistu kun naisella on ikää se 30 ja kova lapsikuume päällä.
No ei se miestenkään paras lapsenteko ikä ole lähempänä 40 vuotta. 20 vuotiaalla lapsella ja yli 60 isällä ei niin kauheasti ole yhteistä.
Niin.
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Ja tämäkö oli se osa yhtälöä, jota ei voida muuttaa? Eli on niin että seurustelu lasten tulevan isän kanssa voidaan aloittaa vasta kun lasten hankkimisella on jo kiire?
Onko sinusta parikymppisten etäsuhteet hyvä asia? Haluaisitko itse elää sellaisessa viitisen vuotta ennen kuin yhteenmuuttaminen on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrattuna aikoihin kun lapsia syntyi, kolme isoa eroavaisuutta:
1. Vakaa parisuhde, pari on ollut yhdessä pitkään ja hitsautua kunnolla ennen lasten hankkimista
2. Vakaat työnäkymät
3. Mahdollisuus ostaa asuntoNykyään:
1. Naisille toitotetaan että kannattaa sinkkuilla mahdollisimman pitkään tai jopa nauttia komeista miehistä. Naapurin pojan kanssa yhteen vasta kolmekymppisenä, ja sitten ei aikailla vaan perhettä pystyyn ja nopsaan
2. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja kolmatta tutkintoa nelikymppiseksi saakka
3. Asuntojen hinnat pilvissä koska ihmiset ajattelivat että pakko maksaa mitä tahansa ettei tipu junastaSumma summarum. Vakaus puuttuu. Ei kukaan halua lapsia epävarmaan tilanteeseen.
Jos aikoo tehdä 1-2 lasta, mitä merkitystä syntyvyyden kannalta on sillä tekeekö ne kaksi- vai kolmekymppisenä? Tämä aidosti kiinnostaa, kun tätä asiaa aina palstalla toitotetaan.
Ja siitä huolimatta että asia jo mainittiin, tämä toistui taas.
Puhuttiinko tuossa mitään lasten tekemisestä kaksi- vai kolmekymppisenä?
Ei puhuttu.
Tuossa puhuttiin seurustelun aloittamisesta.
Eli sinäkin oletit että vakiinnutaan vasta kun on aika hankkia lapsia.
Se, että sinkkuseikkaillaan mahdollisimman pitkään ja sitten hankitaan lapsia pikapikavauhtia kun on vakiinnuttu, tekee koko kuviosta hankalamman. Ja sellaisen johon yhä useampi ei halua mukaan. Tasaisia ja luotettavia miehiä ei enää kiinnosta odotella vaihtopenkillä kunnes naisille iskee lapsikuume ja heille tulee käyttöä. Naiset taas näkevät millaista kaaosta ja mylläystä naisten elämä on kun sinkkuseikkailusta hypätään suoraan perhe-elämään miehen kanssa joka on tavattu max 2 vuotta sitten.
Toistan: pointtina on että vakiinnutaan nuorempina ja hitsaudutaan ajan kanssa yhteen. Sitten olisi aika hankkia lapsia, mikä voi tapahtua kolmekymppisinä. Mutta nykynaisten mukaan tämä on elämän haaskaamista kun juoksut jäävät juoksematta.
Sinä aina unohdat että vastentahtoinen yksinäisyys koskee lähes yhtä isoa joukkoa nuoria naisia kuin nuoria miehiäkin. Miehet haluavat yhtä lailla ja enemmänkin seikkailla nuoruudessaan, etsiä aina vain parempaa ennen kuin asettuvat aloilleen. Ei heillekään kelpaa se tasainen, luotettava nainen. Tämän naisen osa on vielä ikävämpi kuin vastaavan miehen, koska hän ei välttämättä pääse vakiintuneeseen suhteeseen edes sitten kolmekymppisenä koska miehet ovat mieluummin ilman lapsia kuin tavallisen naisen kanssa. Tässä tilanteessa olevalle naiselle se vaihtopenkki on pysyvä tila. Silti miehet ovat ne jotka uhriutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrattuna aikoihin kun lapsia syntyi, kolme isoa eroavaisuutta:
1. Vakaa parisuhde, pari on ollut yhdessä pitkään ja hitsautua kunnolla ennen lasten hankkimista
2. Vakaat työnäkymät
3. Mahdollisuus ostaa asuntoNykyään:
1. Naisille toitotetaan että kannattaa sinkkuilla mahdollisimman pitkään tai jopa nauttia komeista miehistä. Naapurin pojan kanssa yhteen vasta kolmekymppisenä, ja sitten ei aikailla vaan perhettä pystyyn ja nopsaan
2. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja kolmatta tutkintoa nelikymppiseksi saakka
3. Asuntojen hinnat pilvissä koska ihmiset ajattelivat että pakko maksaa mitä tahansa ettei tipu junastaSumma summarum. Vakaus puuttuu. Ei kukaan halua lapsia epävarmaan tilanteeseen.
Jos aikoo tehdä 1-2 lasta, mitä merkitystä syntyvyyden kannalta on sillä tekeekö ne kaksi- vai kolmekymppisenä? Tämä aidosti kiinnostaa, kun tätä asiaa aina palstalla toitotetaan.
Ja siitä huolimatta että asia jo mainittiin, tämä toistui taas.
Puhuttiinko tuossa mitään lasten tekemisestä kaksi- vai kolmekymppisenä?
Ei puhuttu.
Tuossa puhuttiin seurustelun aloittamisesta.
Eli sinäkin oletit että vakiinnutaan vasta kun on aika hankkia lapsia.
Se, että sinkkuseikkaillaan mahdollisimman pitkään ja sitten hankitaan lapsia pikapikavauhtia kun on vakiinnuttu, tekee koko kuviosta hankalamman. Ja sellaisen johon yhä useampi ei halua mukaan. Tasaisia ja luotettavia miehiä ei enää kiinnosta odotella vaihtopenkillä kunnes naisille iskee lapsikuume ja heille tulee käyttöä. Naiset taas näkevät millaista kaaosta ja mylläystä naisten elämä on kun sinkkuseikkailusta hypätään suoraan perhe-elämään miehen kanssa joka on tavattu max 2 vuotta sitten.
Toistan: pointtina on että vakiinnutaan nuorempina ja hitsaudutaan ajan kanssa yhteen. Sitten olisi aika hankkia lapsia, mikä voi tapahtua kolmekymppisinä. Mutta nykynaisten mukaan tämä on elämän haaskaamista kun juoksut jäävät juoksematta.
Sinä aina unohdat että vastentahtoinen yksinäisyys koskee lähes yhtä isoa joukkoa nuoria naisia kuin nuoria miehiäkin. Miehet haluavat yhtä lailla ja enemmänkin seikkailla nuoruudessaan, etsiä aina vain parempaa ennen kuin asettuvat aloilleen. Ei heillekään kelpaa se tasainen, luotettava nainen. Tämän naisen osa on vielä ikävämpi kuin vastaavan miehen, koska hän ei välttämättä pääse vakiintuneeseen suhteeseen edes sitten kolmekymppisenä koska miehet ovat mieluummin ilman lapsia kuin tavallisen naisen kanssa. Tässä tilanteessa olevalle naiselle se vaihtopenkki on pysyvä tila. Silti miehet ovat ne jotka uhriutuvat.
Näinpä. Itse olisin jo reilu parikymppisenä ollut valmis vakiintumaan (ja perustamaan perheenkin), mutta mies halusi jatkaa tinderseikkailuja. Mä en tuon jälkeen edes ole etsinyt kumppania, ja pian olen 30. Aion tänä vuonna taas heittää verkot vesille, mutta nyt en enää edes etsi miestä sillä mielellä, olisiko tämä loppuelämäni kumppani ja lasteni isä. Tässä iässä en ala enää lisääntymään, sen aika meni jo. Mä en todellakaan ota stressiä siitä, että pitäisi nyt äkkiä löytää joku kun ikää ei vielä ole liikaa lastentekoon. En ole kovin toiveikas myöskään että ylipäätään edes löydän miehen joka haluaisi sitoutua, kun se kauniimpi muikkeli voi tulla Tinderissä vastaan koska tahansa. Sillä kun se tulee niin millään mitä mun ja miehen välillä on siihen saakka ollut ei ole enää mitään väliä, sen voi saman tien vetää viemäristä alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä toistuu jokaisessa keskustelussa?
"Olisi parempi jos naiset olisivat valmiita vakiintumaan tavallisten miesten kanssa nuorempina, pariskunta ehtisi hitsautumaan yhteen paremmin ennen kuin on aika hankkia lapsia"
"Väität siis että naisten tulisi alkaa lisääntymään jo parikymppisinä?"
Miksi?
Korostan: vakiintuminen vs lasten hankkiminen.
Naiset, te siis selkeästi luette tämän niin että totta kai vakiintuminen vasta kun on aika lisääntyä, ei sen tavismiehen kanssa huvikseen seurustella kun ei ole vielä kiirettä lasten hankkimisella.
Faktaa:
1. Ei ole olemassa mitään vaihtopenkillä istuvia ja odottavia miehiä, joiden kanssa perustetaan perhe sen jälkeen, kun on pidetty hauskaa pelikentällä olevien miesten kanssa. Kyllä se perhe perustetaan niiden pelikentällä olevien miesten kanssa. Tilastoista ei ole löydettävissä minkäänlaista näyttöä sille, että osa miehistä "saisi naisen" (typerä ilmaisu, siksi lainausmerkit) ensimmäistä kertaa vasta kolmekymppisenä.
2. Yhtä lailla miehet haluavat nuorena elämältä muuta kuin perhevelvollisuuksia. Hekin kypsyvät lasten haluamiseen vasta noin kolmekymppisinä.
3. Opiskele kehityspsykologiaa, elämänkulku/elämäänkaariteorioita ja kehitystehtäviä eri ikäkausissa niin ymmärrät, että parikymppisen kuuluukin haluta elämältä eri asioita kuin kolmekymppisen.
21-vuotiaissa on n. 5 kertaa enemmän täyskokemattomia miehiä kuin täyskokemattomia naisia, vaikkei otettaisi huomioon sitä tosiasiaa että miehillä on taipumus liioitella ja naisilla vähätellä seksikumppanien määrää.
Naisten seksikumppanien mediaani on yli puolet enemmän kuin miesten, kun taas miehillä on yliedustus täyskokemattomissa ja 50+ seksikumppanin yksilöissä.
"Keski-ikäisten miesten seksikumppaneiden määrän mediaani on 7-10 ja keski-ikäisten naisten seksikumppaneiden määrän mediaani 5-7."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201803252200827027
(Ja huom. tuossa viitataan Finsex-tutkimukseen eikä Iltalehden omaan huuhaa-"tutkimukseen".)
Keski-ikäisten.
Minua kiinnostaa 18-28v miesten vs naisten mediaani.
Sinun pitää sitten etsiä se tieto, mutta kertaatko vielä: miten se liittyy syntyvyyden nostamiseen Suomessa?
Eikö tuo ole jo selitetty?
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Kaikille ei löydy pareja, monet eroavat kun ei ole aikaa tutustua kunnolla, ja miehet ovat skeptisiä tällaisien "häät, asunto ja lapset pikavauhdilla"-projektien suhteen. Miehet haluavat seurustella rauhassa ilman lapsia ennen kuin aletaan lisääntymään, ja se ei onnistu kun naisella on ikää se 30 ja kova lapsikuume päällä.
Ja jotta syntyvyys nousisi, naisten pitäisi alkaa jo 20+ vuotiaina sitouttaa nuoria kloppeja parisuhteeseen? Kuinka moni 20+ mies olisi siihen valmis? Mitä olen tuntemiani nuoria ja nuoria aikuisia seurannut, niin kyllä ne pojat/miehetkin tekevät nuorina valintoja, jotka eivät kestä. En ylipäänsä tunne itse yhtään sellaista nuorta, joka tarkoituksella keräisi seksikumppaneita, sen sijaan tunnen nuoria, jotka ihastuvat, rakastuvat, pettyvät, eroavat, ihastuvat uudestaan jne. Tai no, oman poikani kavereissa oli yksi vähän vauhdikkaampi tyyppi, jolla oli lähes aina eri nainen kierrossa, kun kysyin mitä hänelle kuuluu, mutta niin vaan on hänelläkin nyt 30+ iässä vaimo ja löytökoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä toistuu jokaisessa keskustelussa?
"Olisi parempi jos naiset olisivat valmiita vakiintumaan tavallisten miesten kanssa nuorempina, pariskunta ehtisi hitsautumaan yhteen paremmin ennen kuin on aika hankkia lapsia"
"Väität siis että naisten tulisi alkaa lisääntymään jo parikymppisinä?"
Miksi?
Korostan: vakiintuminen vs lasten hankkiminen.
Naiset, te siis selkeästi luette tämän niin että totta kai vakiintuminen vasta kun on aika lisääntyä, ei sen tavismiehen kanssa huvikseen seurustella kun ei ole vielä kiirettä lasten hankkimisella.
Faktaa:
1. Ei ole olemassa mitään vaihtopenkillä istuvia ja odottavia miehiä, joiden kanssa perustetaan perhe sen jälkeen, kun on pidetty hauskaa pelikentällä olevien miesten kanssa. Kyllä se perhe perustetaan niiden pelikentällä olevien miesten kanssa. Tilastoista ei ole löydettävissä minkäänlaista näyttöä sille, että osa miehistä "saisi naisen" (typerä ilmaisu, siksi lainausmerkit) ensimmäistä kertaa vasta kolmekymppisenä.
2. Yhtä lailla miehet haluavat nuorena elämältä muuta kuin perhevelvollisuuksia. Hekin kypsyvät lasten haluamiseen vasta noin kolmekymppisinä.
3. Opiskele kehityspsykologiaa, elämänkulku/elämäänkaariteorioita ja kehitystehtäviä eri ikäkausissa niin ymmärrät, että parikymppisen kuuluukin haluta elämältä eri asioita kuin kolmekymppisen.
21-vuotiaissa on n. 5 kertaa enemmän täyskokemattomia miehiä kuin täyskokemattomia naisia, vaikkei otettaisi huomioon sitä tosiasiaa että miehillä on taipumus liioitella ja naisilla vähätellä seksikumppanien määrää.
Naisten seksikumppanien mediaani on yli puolet enemmän kuin miesten, kun taas miehillä on yliedustus täyskokemattomissa ja 50+ seksikumppanin yksilöissä.
"Keski-ikäisten miesten seksikumppaneiden määrän mediaani on 7-10 ja keski-ikäisten naisten seksikumppaneiden määrän mediaani 5-7."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201803252200827027
(Ja huom. tuossa viitataan Finsex-tutkimukseen eikä Iltalehden omaan huuhaa-"tutkimukseen".)
Keski-ikäisten.
Minua kiinnostaa 18-28v miesten vs naisten mediaani.
Sinun pitää sitten etsiä se tieto, mutta kertaatko vielä: miten se liittyy syntyvyyden nostamiseen Suomessa?
Eikö tuo ole jo selitetty?
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Kaikille ei löydy pareja, monet eroavat kun ei ole aikaa tutustua kunnolla, ja miehet ovat skeptisiä tällaisien "häät, asunto ja lapset pikavauhdilla"-projektien suhteen. Miehet haluavat seurustella rauhassa ilman lapsia ennen kuin aletaan lisääntymään, ja se ei onnistu kun naisella on ikää se 30 ja kova lapsikuume päällä.
Näin.
Ja tämä kertautuu, koska ihmiset näkevät millaista kaaosta se on kun siirrytään äkkijyrkästi sinkkuudesta perhe-elämään. Nainen on tottunut seikkailemaan ja mieheltä on saattanut jäädä seikkailut seikkailematta, etenkin jos sattuu olemaan sellainen tasainen ja luotettava tyyppi.
Jo lapsesta saakka nähdään ympärillä ettei perhe-elämä ole kovin toivottavaa.
Iso ero entiseen kun oltiin yhdessä nuoresta saakka ja siirtyminen perhe-elämään tapahtui saumattomammin. Näkee tutuista pareistakin, pitkään yhdessä olleilla ei ole sellaista dramaattista elämänmuutosta.
Kaksi kysymystä:
1. Milloin oli tuo "entinen" ja oliko elämä silloin muuten samanlaista kuin nyt?
2. Sisältääkö kommenttisi arvolatauksen, että olisi parempi kun naiset nytkin käyttäytyisivät samoin? Ja se lisäisi syntyvyyttä (mikä puolestaan olisi mielestäsi hyvä asia)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrattuna aikoihin kun lapsia syntyi, kolme isoa eroavaisuutta:
1. Vakaa parisuhde, pari on ollut yhdessä pitkään ja hitsautua kunnolla ennen lasten hankkimista
2. Vakaat työnäkymät
3. Mahdollisuus ostaa asuntoNykyään:
1. Naisille toitotetaan että kannattaa sinkkuilla mahdollisimman pitkään tai jopa nauttia komeista miehistä. Naapurin pojan kanssa yhteen vasta kolmekymppisenä, ja sitten ei aikailla vaan perhettä pystyyn ja nopsaan
2. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja kolmatta tutkintoa nelikymppiseksi saakka
3. Asuntojen hinnat pilvissä koska ihmiset ajattelivat että pakko maksaa mitä tahansa ettei tipu junastaSumma summarum. Vakaus puuttuu. Ei kukaan halua lapsia epävarmaan tilanteeseen.
Jos aikoo tehdä 1-2 lasta, mitä merkitystä syntyvyyden kannalta on sillä tekeekö ne kaksi- vai kolmekymppisenä? Tämä aidosti kiinnostaa, kun tätä asiaa aina palstalla toitotetaan.
Ja siitä huolimatta että asia jo mainittiin, tämä toistui taas.
Puhuttiinko tuossa mitään lasten tekemisestä kaksi- vai kolmekymppisenä?
Ei puhuttu.
Tuossa puhuttiin seurustelun aloittamisesta.
Eli sinäkin oletit että vakiinnutaan vasta kun on aika hankkia lapsia.
Se, että sinkkuseikkaillaan mahdollisimman pitkään ja sitten hankitaan lapsia pikapikavauhtia kun on vakiinnuttu, tekee koko kuviosta hankalamman. Ja sellaisen johon yhä useampi ei halua mukaan. Tasaisia ja luotettavia miehiä ei enää kiinnosta odotella vaihtopenkillä kunnes naisille iskee lapsikuume ja heille tulee käyttöä. Naiset taas näkevät millaista kaaosta ja mylläystä naisten elämä on kun sinkkuseikkailusta hypätään suoraan perhe-elämään miehen kanssa joka on tavattu max 2 vuotta sitten.
Toistan: pointtina on että vakiinnutaan nuorempina ja hitsaudutaan ajan kanssa yhteen. Sitten olisi aika hankkia lapsia, mikä voi tapahtua kolmekymppisinä. Mutta nykynaisten mukaan tämä on elämän haaskaamista kun juoksut jäävät juoksematta.
Sinä aina unohdat että vastentahtoinen yksinäisyys koskee lähes yhtä isoa joukkoa nuoria naisia kuin nuoria miehiäkin. Miehet haluavat yhtä lailla ja enemmänkin seikkailla nuoruudessaan, etsiä aina vain parempaa ennen kuin asettuvat aloilleen. Ei heillekään kelpaa se tasainen, luotettava nainen. Tämän naisen osa on vielä ikävämpi kuin vastaavan miehen, koska hän ei välttämättä pääse vakiintuneeseen suhteeseen edes sitten kolmekymppisenä koska miehet ovat mieluummin ilman lapsia kuin tavallisen naisen kanssa. Tässä tilanteessa olevalle naiselle se vaihtopenkki on pysyvä tila. Silti miehet ovat ne jotka uhriutuvat.
Näinpä. Itse olisin jo reilu parikymppisenä ollut valmis vakiintumaan (ja perustamaan perheenkin), mutta mies halusi jatkaa tinderseikkailuja. Mä en tuon jälkeen edes ole etsinyt kumppania, ja pian olen 30. Aion tänä vuonna taas heittää verkot vesille, mutta nyt en enää edes etsi miestä sillä mielellä, olisiko tämä loppuelämäni kumppani ja lasteni isä. Tässä iässä en ala enää lisääntymään, sen aika meni jo. Mä en todellakaan ota stressiä siitä, että pitäisi nyt äkkiä löytää joku kun ikää ei vielä ole liikaa lastentekoon. En ole kovin toiveikas myöskään että ylipäätään edes löydän miehen joka haluaisi sitoutua, kun se kauniimpi muikkeli voi tulla Tinderissä vastaan koska tahansa. Sillä kun se tulee niin millään mitä mun ja miehen välillä on siihen saakka ollut ei ole enää mitään väliä, sen voi saman tien vetää viemäristä alas.
Mainittakoon vielä että etsin jo tuolloin jonkin verran itseäni vanhempia miehiä juuri siitä syystä, että oletin heidän olevan kypsempiä ja halukkaampia vakiintumaan kuin ikäiseni miehet. Tuo mies oli minua monta vuotta vanhempi, mutta käytös olikin ihan samanlaista kuin nuoremmilla miehillä, vaikka toisaalta valittikin minulle kun kaikilla kavereilla alkaa olla jo vaimot ja lapsia ja hänellä ei. Ilmeisesti tinderpeli kiinnosti kuitenkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrattuna aikoihin kun lapsia syntyi, kolme isoa eroavaisuutta:
1. Vakaa parisuhde, pari on ollut yhdessä pitkään ja hitsautua kunnolla ennen lasten hankkimista
2. Vakaat työnäkymät
3. Mahdollisuus ostaa asuntoNykyään:
1. Naisille toitotetaan että kannattaa sinkkuilla mahdollisimman pitkään tai jopa nauttia komeista miehistä. Naapurin pojan kanssa yhteen vasta kolmekymppisenä, ja sitten ei aikailla vaan perhettä pystyyn ja nopsaan
2. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja kolmatta tutkintoa nelikymppiseksi saakka
3. Asuntojen hinnat pilvissä koska ihmiset ajattelivat että pakko maksaa mitä tahansa ettei tipu junastaSumma summarum. Vakaus puuttuu. Ei kukaan halua lapsia epävarmaan tilanteeseen.
Jos aikoo tehdä 1-2 lasta, mitä merkitystä syntyvyyden kannalta on sillä tekeekö ne kaksi- vai kolmekymppisenä? Tämä aidosti kiinnostaa, kun tätä asiaa aina palstalla toitotetaan.
Ja siitä huolimatta että asia jo mainittiin, tämä toistui taas.
Puhuttiinko tuossa mitään lasten tekemisestä kaksi- vai kolmekymppisenä?
Ei puhuttu.
Tuossa puhuttiin seurustelun aloittamisesta.
Eli sinäkin oletit että vakiinnutaan vasta kun on aika hankkia lapsia.
Se, että sinkkuseikkaillaan mahdollisimman pitkään ja sitten hankitaan lapsia pikapikavauhtia kun on vakiinnuttu, tekee koko kuviosta hankalamman. Ja sellaisen johon yhä useampi ei halua mukaan. Tasaisia ja luotettavia miehiä ei enää kiinnosta odotella vaihtopenkillä kunnes naisille iskee lapsikuume ja heille tulee käyttöä. Naiset taas näkevät millaista kaaosta ja mylläystä naisten elämä on kun sinkkuseikkailusta hypätään suoraan perhe-elämään miehen kanssa joka on tavattu max 2 vuotta sitten.
Toistan: pointtina on että vakiinnutaan nuorempina ja hitsaudutaan ajan kanssa yhteen. Sitten olisi aika hankkia lapsia, mikä voi tapahtua kolmekymppisinä. Mutta nykynaisten mukaan tämä on elämän haaskaamista kun juoksut jäävät juoksematta.
Sinä aina unohdat että vastentahtoinen yksinäisyys koskee lähes yhtä isoa joukkoa nuoria naisia kuin nuoria miehiäkin. Miehet haluavat yhtä lailla ja enemmänkin seikkailla nuoruudessaan, etsiä aina vain parempaa ennen kuin asettuvat aloilleen. Ei heillekään kelpaa se tasainen, luotettava nainen. Tämän naisen osa on vielä ikävämpi kuin vastaavan miehen, koska hän ei välttämättä pääse vakiintuneeseen suhteeseen edes sitten kolmekymppisenä koska miehet ovat mieluummin ilman lapsia kuin tavallisen naisen kanssa. Tässä tilanteessa olevalle naiselle se vaihtopenkki on pysyvä tila. Silti miehet ovat ne jotka uhriutuvat.
Kaverini (mies) halusi jo lukioaikana löytää pysyvän parisuhteen ja nyt jälkikäteen mietittynä hän oli muissakin asioissa kuten koulunkäynnissä meitä muita kypsempi. Kuitenkaan hän ei ole näin kolmikymppisenäkään löytänyt ketään, vaikka on sosiaalinen ja fiksu tyyppi. Itse olen aina ollut vähän sellainen ajelehtijatyyppi ja nykyiseenkin parisuhteeseen päädyin puolivahingossa. No pointti oli se, että miten ihmeessä saisi sitoutumishaluiset ihmiset kohtaamaan, kun kaupalliset toimijatkin tähtäävät kevyeen hauskanpitoon.
eri
Suurimman osan talous ei salli suurperheen kasvattamista. Lapset maksaa rahaa ja kasvaessaan vuosi vuodelta enemmän. Suurempi perhe vaatii myös isomman kodin ja auton. Jo ruokakin on niin kallista että saa olla jopa todella hyvätuloinen tai syöttää lapsilleen makaronia ja lauantaimakkaraa jos aikoo hankkia isommankin perheen. Sitten päälle kaikki vaatteet, harrastukset ja vakuutukset joiden kulut luonnollisesti moninkertaistuvat mitä enemmän on lapsia.
En myöskään tiedä miten yhdistää työelämä ja monen lapsen kasvattaminen. Työelämä on muutenkin stressaavaa ja kilpailullista ja jos lapsia on monia, kasvaa myös poissaolot töistä kun lapset on kipeänä, on kehityskeskustelua, neuvolaa ja hammaslääkäriä jotka aina oman työajan puitteissa. Jos lapsia on useita niin kahdellekin vanhemmalle kertyy noista paljon poissaoloja ja harva esimies on kovin innoissaan tai joustamassa joka välissä. (Valitettavsti).
Ja kun ei tuollaista pesuetta olisi oikein varaa elättää kahdenkaan palkalla niin toisen vanhemman kotona oleminen pidempiä aikoja ei ole monellekaan realistinen mahdollisuus. Kun taas sitten jos lapsia on maltilliset 1-2 niin asuminen on halvempaa ja lapseen on varaa laittaa ihan eri tavalla resursseja sekä ajallisesti että rahallisesti. Enkä tarkoita uutta ja kallista materiaa vaan esimerkiksi yksityistä hammas- ja oikomishoitoa, harrastuksia ja elämyksiä ja kokemuksia. Kaiken järjestäminen on paljon vaikeampaa isolle pesueelle ja vaikka meitä on kaksi yli keskitulon ansaitsevaa aikuista, pk-seudulla meillä ei olisi varaa esimerkiksi neliöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi enempää lapsia ei voi tehdä koska maailma on raskaasti liikakansoitettu, ihmisiä jokaisessa maassa enemmän kuin ikinä ennen, vaikka automaatiota enemmän kuin ikinä ennen ja kulutus suurempaa kuin ikinä ennen.
Suorittavat työt automatisoidaan. Automaatioon tarvitaan osaajia, mutta tehokkaimmin sikiää väestö joka ei sellaiseen kykene. Millä heidät tulevaisuudessa elätetään? Varmaan palataan takaisin alkuun jossa olemassa olevia järjestelmiä ei kukaan osaa korjata, tehostaa eikä päivittää, vaan kaikki tehdään taas manuaalisesti.
Niin siis jos täällä enää mitään elämää on kaiken ympäristön riiston jälkeen. Meret vapauttavat valtavat määrät vuosituhansien aikana kertynyttä kuolleista pohjaan uponneista eläimistä peräisin olevaa metaanimassaa ilmakehään tarpeeksi lämmettyään. Lämmin nestehän liuottaa vähemmän kaasuja kuin kylmä. Ei ole mitään keinoa estää sitä. Toisaalta sillä ei isossa mittakaavassa ole mitään merkitystä, koska aurinko tulee sammumaan ja maapallo katoaa sen romahduksesta syntyvään mustaan aukkoon, kuten kaikki edelliset ja tulevatkin maapallot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä toistuu jokaisessa keskustelussa?
"Olisi parempi jos naiset olisivat valmiita vakiintumaan tavallisten miesten kanssa nuorempina, pariskunta ehtisi hitsautumaan yhteen paremmin ennen kuin on aika hankkia lapsia"
"Väität siis että naisten tulisi alkaa lisääntymään jo parikymppisinä?"
Miksi?
Korostan: vakiintuminen vs lasten hankkiminen.
Naiset, te siis selkeästi luette tämän niin että totta kai vakiintuminen vasta kun on aika lisääntyä, ei sen tavismiehen kanssa huvikseen seurustella kun ei ole vielä kiirettä lasten hankkimisella.
Faktaa:
1. Ei ole olemassa mitään vaihtopenkillä istuvia ja odottavia miehiä, joiden kanssa perustetaan perhe sen jälkeen, kun on pidetty hauskaa pelikentällä olevien miesten kanssa. Kyllä se perhe perustetaan niiden pelikentällä olevien miesten kanssa. Tilastoista ei ole löydettävissä minkäänlaista näyttöä sille, että osa miehistä "saisi naisen" (typerä ilmaisu, siksi lainausmerkit) ensimmäistä kertaa vasta kolmekymppisenä.
2. Yhtä lailla miehet haluavat nuorena elämältä muuta kuin perhevelvollisuuksia. Hekin kypsyvät lasten haluamiseen vasta noin kolmekymppisinä.
3. Opiskele kehityspsykologiaa, elämänkulku/elämäänkaariteorioita ja kehitystehtäviä eri ikäkausissa niin ymmärrät, että parikymppisen kuuluukin haluta elämältä eri asioita kuin kolmekymppisen.
21-vuotiaissa on n. 5 kertaa enemmän täyskokemattomia miehiä kuin täyskokemattomia naisia, vaikkei otettaisi huomioon sitä tosiasiaa että miehillä on taipumus liioitella ja naisilla vähätellä seksikumppanien määrää.
Naisten seksikumppanien mediaani on yli puolet enemmän kuin miesten, kun taas miehillä on yliedustus täyskokemattomissa ja 50+ seksikumppanin yksilöissä.
"Keski-ikäisten miesten seksikumppaneiden määrän mediaani on 7-10 ja keski-ikäisten naisten seksikumppaneiden määrän mediaani 5-7."
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201803252200827027
(Ja huom. tuossa viitataan Finsex-tutkimukseen eikä Iltalehden omaan huuhaa-"tutkimukseen".)
Keski-ikäisten.
Minua kiinnostaa 18-28v miesten vs naisten mediaani.
Sinun pitää sitten etsiä se tieto, mutta kertaatko vielä: miten se liittyy syntyvyyden nostamiseen Suomessa?
Eikö tuo ole jo selitetty?
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Kaikille ei löydy pareja, monet eroavat kun ei ole aikaa tutustua kunnolla, ja miehet ovat skeptisiä tällaisien "häät, asunto ja lapset pikavauhdilla"-projektien suhteen. Miehet haluavat seurustella rauhassa ilman lapsia ennen kuin aletaan lisääntymään, ja se ei onnistu kun naisella on ikää se 30 ja kova lapsikuume päällä.
No ei se miestenkään paras lapsenteko ikä ole lähempänä 40 vuotta. 20 vuotiaalla lapsella ja yli 60 isällä ei niin kauheasti ole yhteistä.
Niin.
Jos naiset sinkkuseikkailevat kolmekymppisiksi, lasten hankkimisella alkaa olemaan kiire.
Ja tämäkö oli se osa yhtälöä, jota ei voida muuttaa? Eli on niin että seurustelu lasten tulevan isän kanssa voidaan aloittaa vasta kun lasten hankkimisella on jo kiire?
Kuvitellaan pari, joka on aloittanut seurustelun rippikouluiässä. Onko tämä sinun mielestä tarpeeksi aikaisin aloitettu suhde? Tyttö on aina tiennyt, että hän haluaa lapsia, poika ajattelee "sitten joskus". Jossain vaiheessa he juttelevat asiasta ja mies on edelleen sitä mieltä, että lapsia voisi tulla "sitten joskus". Kolmenkympin tienoilla nainen haluaa aloittaa lasten hankkimisen, mies on edelleen sitä mieltä, että lapsia voisi tulla "sitten joskus". Mitä tässä on vaihtoehtoja?
a) mies suostuu vapaaehtoisesti siihen, että lasten aika on nyt
b) mies ei halua, mutta nainen pakottaa, kiristää ja uhkailee lasten hankinnan aloittamisen
c) mies ei halua vielä lapsia, nainen haluaa, mutta koska aika käy, nainen päättää suhteen
d) nainen jää odottamaan miehen päätöstä, jopa sitä, että lapsia ei tule, ja kuuntelee syytöksiä itsekkäästä naisesta, joka ei halua lapsia.
Tuo aiheesta jauhanut mies voisi tulla vihdoinkin kertomaan, miten tilanne ratkaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrattuna aikoihin kun lapsia syntyi, kolme isoa eroavaisuutta:
1. Vakaa parisuhde, pari on ollut yhdessä pitkään ja hitsautua kunnolla ennen lasten hankkimista
2. Vakaat työnäkymät
3. Mahdollisuus ostaa asuntoNykyään:
1. Naisille toitotetaan että kannattaa sinkkuilla mahdollisimman pitkään tai jopa nauttia komeista miehistä. Naapurin pojan kanssa yhteen vasta kolmekymppisenä, ja sitten ei aikailla vaan perhettä pystyyn ja nopsaan
2. Pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja kolmatta tutkintoa nelikymppiseksi saakka
3. Asuntojen hinnat pilvissä koska ihmiset ajattelivat että pakko maksaa mitä tahansa ettei tipu junastaSumma summarum. Vakaus puuttuu. Ei kukaan halua lapsia epävarmaan tilanteeseen.
Jos aikoo tehdä 1-2 lasta, mitä merkitystä syntyvyyden kannalta on sillä tekeekö ne kaksi- vai kolmekymppisenä? Tämä aidosti kiinnostaa, kun tätä asiaa aina palstalla toitotetaan.
Ja siitä huolimatta että asia jo mainittiin, tämä toistui taas.
Puhuttiinko tuossa mitään lasten tekemisestä kaksi- vai kolmekymppisenä?
Ei puhuttu.
Tuossa puhuttiin seurustelun aloittamisesta.
Eli sinäkin oletit että vakiinnutaan vasta kun on aika hankkia lapsia.
Se, että sinkkuseikkaillaan mahdollisimman pitkään ja sitten hankitaan lapsia pikapikavauhtia kun on vakiinnuttu, tekee koko kuviosta hankalamman. Ja sellaisen johon yhä useampi ei halua mukaan. Tasaisia ja luotettavia miehiä ei enää kiinnosta odotella vaihtopenkillä kunnes naisille iskee lapsikuume ja heille tulee käyttöä. Naiset taas näkevät millaista kaaosta ja mylläystä naisten elämä on kun sinkkuseikkailusta hypätään suoraan perhe-elämään miehen kanssa joka on tavattu max 2 vuotta sitten.
Toistan: pointtina on että vakiinnutaan nuorempina ja hitsaudutaan ajan kanssa yhteen. Sitten olisi aika hankkia lapsia, mikä voi tapahtua kolmekymppisinä. Mutta nykynaisten mukaan tämä on elämän haaskaamista kun juoksut jäävät juoksematta.
Sinä aina unohdat että vastentahtoinen yksinäisyys koskee lähes yhtä isoa joukkoa nuoria naisia kuin nuoria miehiäkin. Miehet haluavat yhtä lailla ja enemmänkin seikkailla nuoruudessaan, etsiä aina vain parempaa ennen kuin asettuvat aloilleen. Ei heillekään kelpaa se tasainen, luotettava nainen. Tämän naisen osa on vielä ikävämpi kuin vastaavan miehen, koska hän ei välttämättä pääse vakiintuneeseen suhteeseen edes sitten kolmekymppisenä koska miehet ovat mieluummin ilman lapsia kuin tavallisen naisen kanssa. Tässä tilanteessa olevalle naiselle se vaihtopenkki on pysyvä tila. Silti miehet ovat ne jotka uhriutuvat.
Kaverini (mies) halusi jo lukioaikana löytää pysyvän parisuhteen ja nyt jälkikäteen mietittynä hän oli muissakin asioissa kuten koulunkäynnissä meitä muita kypsempi. Kuitenkaan hän ei ole näin kolmikymppisenäkään löytänyt ketään, vaikka on sosiaalinen ja fiksu tyyppi. Itse olen aina ollut vähän sellainen ajelehtijatyyppi ja nykyiseenkin parisuhteeseen päädyin puolivahingossa. No pointti oli se, että miten ihmeessä saisi sitoutumishaluiset ihmiset kohtaamaan, kun kaupalliset toimijatkin tähtäävät kevyeen hauskanpitoon.
eri
Sanokaa niille kaveriporukan sinkuille miehille Itä-Euroopan ja Balkanin alueen pitävän sisällään perhekeskeisiä naisia. Muistuta ennakkoon miehen vastuusta. Noilla suunnin mies nähdään perheen päänä sekä rahantuojana. Ettei sitten jälkikäteen änkyröidä sukupuolirooleista.. Herrasmiehen elkeitä olisi kanssa suotavaa opetella.
No totuus on, että moni, josta tulisi hyvä äiti, jättää lisääntymättä, koska eivät TARVITSE vanhemmuutta (itsetuntonsa, onnellisuutensa, saavuttamisen, geenien jatkamisen, sosiaalisen kanssakäymisen köyhyyden tai vanhuuden pelon takia). He kuitenkin saattaisivat viihtyä äiteinä, mutta elämä on riittävän hyvää ilmankin (onnellisuus ei riipu lapsista eikä aviomiehestä).
Riskinotto on valtava, joten miksi ryhtyä? Miten elämä muuttuisi paremmaksi jo valmiiksi hyvinvoivilla? Se on se, mitä poliitikkojen pitäisi miettiä.
Ainoa varma asia äitiydessä on työmäärän, huolen, yhdessäolon ja kiintymyksen suuri määrä. Mutta ei se järkevälle ihmiselle riitä. Edes rakkauden määrästä ei voi tietää, kun lapsia on niin erilaisia, niin kuin aikuisiakin.
Usein puolisoita ja lapsia hankitaan siksi, että se on saavutus, iloa ja turvaa, kun ei olla onnellisia. Ja näistä tulee niitä eroajia ja vinoon kasvattajia. Ei millään pahalla, se on ymmärrettävä "korjausyritys", mutta voitaisiin jo lopettaa lasten tuputtaminen. Voitaisiin puhua siitä, milloin lapsia kannattaa hankkia ja milloin ei, ja mitä niille ihan onnellisille ja pärjääville (hyville potentiaalisille vanhemmille) voitaisiin tarjota POSITIIVISTA motivaatiota.
Keisarileikkausten mahdollistaminen, hyvä hoito synnytyksessä ja sen jälkeen. Lapsenvahtipalvelut työssä oleville. Pariterapia. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että millään taloudellisilla nikseillä syntyvyys saadaan kasvuun. Nykyiselläänkin on havaittavissa, että alemman sosiaaliluokan ihmiset lisääntyvät ja heillä on enemmän lapsia. Mitä enemmän ihminen on koulutettu, sitä vähemmän hänellä on lapsia ja enemmän rahaa. Eli taloudellinen tilanne ei korreloi sen kanssa paljonko ihmisellä on jälkeläisiä.
Ihmisen mukavuudenhaluisuus, vapaus, itsekeskeisyys ja elämisen helppous on nykyään se juttu. Lapset sopii huonosti tuohon kuvioon, tai ainakin niin ajatellaan ja siksi ei lisäännytä.
Tämä on enemmänkin ajatusmaailman haaste. Suuri osa kokee nykyään myös ilmastoahdistusta, ja sen vuoksi populaation kasvattaminen tuntuu väärältä.
Olet väärässä.
Suomessa eniten saavat lapsia koulutetut ja hyvin tienaavat.
Vähiten saavat lapsia alin sosiaaliluokka ja syrjäytyneet
(Ap kuuluu tähän jälkimmäiseen joukkoon ja ulisee siksi palstalla.).
Ja näin sen pitää ollakin. Kristilliset ja muut peräänkuuluttavat syntymättömien ihmisarvoa. Todellinen ihmisarvo toteutuu siinä, että (jokainen) lapsi syntyy tervetulleena hyville vanhemmille ja koska ihminen on sosiaalinen 'eläin', myös osaksi hyvää sukuyhteisöä.
Oletettavasti syntyvyyden aleneminen johtuu osittain siitä, että enää ei monin tavoin huonoilla eväillä voi lähteä vanhemmuuteen. Yhteiskunnan tuet ja apu eivät riitä esim. hintojen noustessa tai tukiverkkojen puuttuessa. Ja tämä on hyvä, kun ajatellaan asiaa nimenomaan lasten etu edellä.
Naisten pitää antaa aina ilman ehkäisyä/!
Maahanmuuttoa kiristetään merkittävästi -> turvallisuus kasvaa
Rikoksien tuomioista kovemmat tuomiot -> turvallisuus kasvaa
Huolehditaan suomalaisille töitä ja riittävä palkka jolla pystyy elämään, maksamaan laskunsa, säästämään, käyttämään palveluita yms.
Lapsilisien ja lastenhoidon kotihoidontuen korotus
Varhaiskasvatuksen hoitajien määrän lisääminen ->
Koululuokkien supistaminen, enemmän opettajia ja muita avustajia, erityisoppilaat oikeasti omaan ryhmään, joissa riittävä henkilöstö
Lapsille enemmän edullisia ja ilmaisia harrastuksia
RyanAir lentää Puolaan. Bulgariaan tietääkseni alkaa lentämään kesän korvilla suoria lentoja. Muita tekosyitä?