Anoppini toivoi miniää itsekkäistä syistä ja on pettynyt kun en vastaa niitä saappaita

Ei kuulu. Kun mies on avioon mennyt irrottautukoon vanhemmistaan.

Muista, että se anoppi on potentiaalinen lapsenhoitaja, kun saatte lapsia.

En mä ainakaan jaksa. Riittävästi tekemistä omien vanhempien kanssa, joilla alkaa olla ikää ja sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Muista, että se anoppi on potentiaalinen lapsenhoitaja, kun saatte lapsia.

Mutta miten se liittyy miniään? Lapset on varmaan sen miehenkin lapsia.

No sitten on. Olet naimisissa miehen, et hänen äitinsä kanssa.

Aika kiva sille anopille, kun ei saa tavata lapsenlapsiaan. Kun kerta tiedät, että miehes ei tätä saa aikaan, niin järjestäisit sinä edes joskus tapaamisen. Mutta ei, et voi, ei ole sinun vanhempasi.

Vaimon äiti on aina läheisempi useammin nähty vieras kuin miehen äiti eli anoppi.

Meillä kyllä minä hoidan yhteydenpidon omaan sukuuni ja puoliso omaansa.

Alusta alkaen ollut näin, ja vasta vauvalla pyöriessäni opin että jotkut oikeasti ajattelee että nainen hoitaa yhteydenpidon molempiin sukuihin. Miksi ihmeessä? Minusta se, että molemmat hoitaa omat puolensa kertoo vain siitä, että molemmat on opetettu olemaan kohtelias ja pitämään omiin vanhempiinsa yhteyttä vielä aikuisiälläkin.

Anopit ja apit kerkiävät diskuteeraamaan miniän ja vävyn kanssa sitten joskus ja jouluna ja se riittää. Ja jos jollain on eri odotuksen asian suhteen ja sen takia pahastuu, niin se on ihan hänen oma häpeänsä, ei miniän tai vävyn.

Voi. Puolisoni äiti on kuollut paljon ennen tapaamistamme. Olisin niin tahtonut tapaamistamme kuultuani kaikki anoppivitsit. Puolisoni oli oman anoppinsa kanssa tosi läheiset. Ihan kiva niin.

Ohis - kai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos välimatka on lyhyt, voihan sitä välillä kahvilla tai syömässä käväistä. Joulupäivällistä voi syödä yhdessä. Meillä ei sukulaislapsille hankittu lahjoja. Anoppi sai jouluna pari pakettia.

Mökillä olimme eri aikaan. Anoppi oli kohtelias, hän ei kysymättä tullut kylään eikä soitellut jatkuvasti. Hän oli ihan ok.

Tietenkin voimme käydä kahvilla ja syömässä anopilla, jos mies sen sopii ja järjestää. Ja anoppi voi hyvin tulla meille kahville ja syömään, jos mies sen sopii ja järjestää. Myös jouluna.

Ap

Ne lapset vähän vaikuttaa, jos niitä on niin ei siltä anopilta voi lapsenlapsia riistää, vain koska poikansa ei saa aikaan tapaamista. Jos ei ole, niin se tapaaminen on miehestäsi kiinni.

Millä tavalla riistäisin? En minä kiellä tapaamisia enkä kieltäydy tapaamisista. En vain itse aktiivisesti järjestä niitä vaan annan mieheni ja anoppini sopia ne keskenään. Lapsia on kaksi. Kuten sanottu niin minun puolesta voidaan tavata vaikka joka viikko kunhan mies asian sopii. Ap

Sinulleko on ihan ok, etteivät lapsesi opi tuntemaan toisia isovanhempiaan saamattoman miehesi vuoksi? Anteeksi mutta on se hieman riistämistä sinultakin, vain oman periaatteellisuutesi vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa anoppia ja appiukkoa sanotaan äidiksi ja isäksi. Siellä ajatellaan, että naimisiinmentäessä puolison vanhemmat on kuin omia vanhempia. Minusta tämä ajatus on kaunis.

Varsinkin jos teillä on lapsia, on mielestäni sinunkin tehtäväsi huolehtia, että lapset näkevät isovanhempiaan. On sinunkin etusi.

Aasiassa myös aikuiset lapset elättävät vanhempansa. Tämä on hyvä ymmärtää, jos puoliso haetaan Pattayalta.

Kaunista tämäkin, tarvittaessa. Meillä vanhemmilla on paremmat tulot kuin meillä joten tarvetta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tässä nyt on itsekäs?

Juuri näin. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä kuinka vaikea on ollut kohtelias, huomioida ihminen siitäkin huolimatta ettei hänestä pitäisi. Kun tällä palstalla vuorotellen huudetaan sen perään ettei isovanhemmat auta/huomioi/osallistu ja vastaavasti huudetaan kuinka isovanhempia ei kutsuta/huomioida/minulle ei miehen suku kuulu, niin koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää mitä te heistä haluatte.

Oma anoppini, nyt jo kuollut, oli hirveä riivinrauta mutta hän oli kuitenkin mieheni äiti ja lasteni mummo. Kerran tai pari puolessa vuodessa puoli päivää hänen kanssaan, ei maailmaani kaatanut vaikka en hänestä pitänytkään.

Ei ap ole sanonut ettei pitäisi anopistaan tai ettei haluaisi häntä tavata. Sanoi että voisi tavata vaikka viikottain. Ettekö te ihmiset ollenkaan ymmärrä lukemaanne.

Aika nössykkää, jos haluaisi tavata, mutta ei vain periaatesyistä suostu järjestämään tapaamista. Etten sanoisi lapsellista...

Kun mennään naimisiin, puolison vanhemmista tulee sukulaisia, eivät enää ole vain puolison sukulaisia vaan omiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos välimatka on lyhyt, voihan sitä välillä kahvilla tai syömässä käväistä. Joulupäivällistä voi syödä yhdessä. Meillä ei sukulaislapsille hankittu lahjoja. Anoppi sai jouluna pari pakettia.

Mökillä olimme eri aikaan. Anoppi oli kohtelias, hän ei kysymättä tullut kylään eikä soitellut jatkuvasti. Hän oli ihan ok.

Tietenkin voimme käydä kahvilla ja syömässä anopilla, jos mies sen sopii ja järjestää. Ja anoppi voi hyvin tulla meille kahville ja syömään, jos mies sen sopii ja järjestää. Myös jouluna.

Ap

Ne lapset vähän vaikuttaa, jos niitä on niin ei siltä anopilta voi lapsenlapsia riistää, vain koska poikansa ei saa aikaan tapaamista. Jos ei ole, niin se tapaaminen on miehestäsi kiinni.

Millä tavalla riistäisin? En minä kiellä tapaamisia enkä kieltäydy tapaamisista. En vain itse aktiivisesti järjestä niitä vaan annan mieheni ja anoppini sopia ne keskenään. Lapsia on kaksi. Kuten sanottu niin minun puolesta voidaan tavata vaikka joka viikko kunhan mies asian sopii. Ap

Sinulleko on ihan ok, etteivät lapsesi opi tuntemaan toisia isovanhempiaan saamattoman miehesi vuoksi? Anteeksi mutta on se hieman riistämistä sinultakin, vain oman periaatteellisuutesi vuoksi.

Älä nyt viitsi. Ainoa joka tuossa riistää isovanhemmat lapsilta tai päinvastoin on lasten saamaton isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos välimatka on lyhyt, voihan sitä välillä kahvilla tai syömässä käväistä. Joulupäivällistä voi syödä yhdessä. Meillä ei sukulaislapsille hankittu lahjoja. Anoppi sai jouluna pari pakettia.

Mökillä olimme eri aikaan. Anoppi oli kohtelias, hän ei kysymättä tullut kylään eikä soitellut jatkuvasti. Hän oli ihan ok.

Tietenkin voimme käydä kahvilla ja syömässä anopilla, jos mies sen sopii ja järjestää. Ja anoppi voi hyvin tulla meille kahville ja syömään, jos mies sen sopii ja järjestää. Myös jouluna.

Ap

Ne lapset vähän vaikuttaa, jos niitä on niin ei siltä anopilta voi lapsenlapsia riistää, vain koska poikansa ei saa aikaan tapaamista. Jos ei ole, niin se tapaaminen on miehestäsi kiinni.

Millä tavalla riistäisin? En minä kiellä tapaamisia enkä kieltäydy tapaamisista. En vain itse aktiivisesti järjestä niitä vaan annan mieheni ja anoppini sopia ne keskenään. Lapsia on kaksi. Kuten sanottu niin minun puolesta voidaan tavata vaikka joka viikko kunhan mies asian sopii. Ap

Sinulleko on ihan ok, etteivät lapsesi opi tuntemaan toisia isovanhempiaan saamattoman miehesi vuoksi? Anteeksi mutta on se hieman riistämistä sinultakin, vain oman periaatteellisuutesi vuoksi.

Älä nyt viitsi. Ainoa joka tuossa riistää isovanhemmat lapsilta tai päinvastoin on lasten saamaton isä.

Entäpä jos näin, että isä on se riistäjä. Äitinäkö tyytyisit tilanteeseen? Lapset kysyisivät aikuisena surullisina, että miksi ei käyty isovanhemmilla, ja sanoisit pokkana, että isänne saamattomuuden syy. Hieman kypsymätöntä minusta.

Minä omen elänyt tuollaisen äidin lapsena. Äiti huoleti vain siitä, että hyvät välit ovat häneen sukuunsa. Isän äiti jäi aivan vieraaksi. Vieraiksi jäivät sitten myös tädit ja serkut isän puolelta.

Kyllä mä olisin toivonut, että äiti olis sen verran katsonut ettei vedä omaa typerää periaatetta sun ja mun suku niin tiukasti, että jää osoittain juurettomaksi. Isältä olisin toki toivonut myös, että olisi ollut aktiivisemmin yhteydessä vanhempiinsa ja vieneet meitä mummolaan.

Mutta isä ei pitänyt yhtyettä kehenkään ei silloin eikä nyt. Joten tasapuolisesti toimi.

Itse olen pitänyt yhteyttä kun lapset olivat pieniä tasaisesti esim serkkuihin ja täteihin sekä isovanhempien välittämättä kummaltapuoleta ovat. Ja nyt lasten ollessa aikuisia pitävät itse yhteyttä molempiin puolen sukulaisiin.

Mutta näinhän se nykyisin taitaa olla, lapsi ei kasva sukuun se on vain minun lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa anoppia ja appiukkoa sanotaan äidiksi ja isäksi. Siellä ajatellaan, että naimisiinmentäessä puolison vanhemmat on kuin omia vanhempia. Minusta tämä ajatus on kaunis.

Varsinkin jos teillä on lapsia, on mielestäni sinunkin tehtäväsi huolehtia, että lapset näkevät isovanhempiaan. On sinunkin etusi.

Miehiäkö tämä velvollisuus siis ei koske?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette siis tapaa anoppia ollenkaan. En ihmettele, että hän on pettynyt. Useimmissa perheissä nainen hoitaa näitäkin asioita.

Ai perhana tääkinkö on naisen hommaa? Mulla on viime päivinä kertynyt miesten toiveita kuunnellessa A4 kokoinen lista. Lisätäänpä tämäkin.

Tapaamiset varmaan sovitaan eri perheissä eri tavalla, mutta usein tosiaan odotetaan, että miehen vaimo suunnittelee, hankkii ja ehkä maksaakin (?) lahjat miehen lähisukulaisille. Itse ainakin ostin jotain pientä heille jouluksi, kun mieheni ilmoitti kylmästi, että hän ei osta kenellekään mitään. Tiesin sukulaisten odottavan lahjoja. Siinä suvussa annettiin järkeviä käyttötavaroita kuten keittiön pöytäliina tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos välimatka on lyhyt, voihan sitä välillä kahvilla tai syömässä käväistä. Joulupäivällistä voi syödä yhdessä. Meillä ei sukulaislapsille hankittu lahjoja. Anoppi sai jouluna pari pakettia.

Mökillä olimme eri aikaan. Anoppi oli kohtelias, hän ei kysymättä tullut kylään eikä soitellut jatkuvasti. Hän oli ihan ok.

Tietenkin voimme käydä kahvilla ja syömässä anopilla, jos mies sen sopii ja järjestää. Ja anoppi voi hyvin tulla meille kahville ja syömään, jos mies sen sopii ja järjestää. Myös jouluna.

Ap

Ne lapset vähän vaikuttaa, jos niitä on niin ei siltä anopilta voi lapsenlapsia riistää, vain koska poikansa ei saa aikaan tapaamista. Jos ei ole, niin se tapaaminen on miehestäsi kiinni.

Millä tavalla riistäisin? En minä kiellä tapaamisia enkä kieltäydy tapaamisista. En vain itse aktiivisesti järjestä niitä vaan annan mieheni ja anoppini sopia ne keskenään. Lapsia on kaksi. Kuten sanottu niin minun puolesta voidaan tavata vaikka joka viikko kunhan mies asian sopii. Ap

Sinulleko on ihan ok, etteivät lapsesi opi tuntemaan toisia isovanhempiaan saamattoman miehesi vuoksi? Anteeksi mutta on se hieman riistämistä sinultakin, vain oman periaatteellisuutesi vuoksi.

Älä nyt viitsi. Ainoa joka tuossa riistää isovanhemmat lapsilta tai päinvastoin on lasten saamaton isä.

Entäpä jos näin, että isä on se riistäjä. Äitinäkö tyytyisit tilanteeseen? Lapset kysyisivät aikuisena surullisina, että miksi ei käyty isovanhemmilla, ja sanoisit pokkana, että isänne saamattomuuden syy. Hieman kypsymätöntä minusta.

Kyllä, tyytyisin tilanteeseen, jos isä olisi niin saamaton ettei saa kutsuttua vanhempiaan käymään tai lähde kyläilemään kutsuttuna.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu. Kun mies on avioon mennyt irrottautukoon vanhemmistaan.

Raamatussa on kohta, jossa viisaasti sanotaan, että mies irrottautukoon vanhemmistaan ja olkoon vaimonsa kanssa. Se on jossakin vanhemmassa osassa ja kertoo siitä, että ennenkin on ollut vaikeita perhetilanteita. Se on inhimillistä, ihmisten välille syntyy helposti riitaa ja erimielisyyttä ja myöhemmin kannetaan kaunaa. Tuo ohje on hyvä ja sopii toki molemmille aviopuolisoille.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten ole rakkautta anoppia kohtaan, kylmä velvollisuus?

Anoppina en ole koskaan odottanut miniäni rakastavan minua. En minäkään rakasta häntä. Pidän kyllä hänestä, mutta pitäisin oli hän kuka tahansa, koska hän on poikani valinta elämänkumppanikseen.